onko parempi
kylvää kitkeä kastella
kuin niityllä kuljeksia
Pidin kovasti viime vuonna ilmestyneestä Riitta Kompan esikoisrunokokoelmasta Mistä minä tietäisin, joten tottakai halusin lukea myös tämän uuden. Kokoelman nimi En muista lähteneeni on samaa paria esikoisen kanssa ja kannessa katsoo nuori Riitta uteliaana tulevaisuuden peiliin. Jo aiemman kokoelman perusteella tiesin, että meillä on paljon yhteistä - ikä ja rakkaus luontoon ja puutarhaan. Kokoelman runot on ryhmitelty seuraavien otsikoiden alle: Olen järjestänyt paperini, Istun laiturilla, Kohtaamisia, Kävelen puutarhassa, Naakka nauraa, Entä jos ja Siivet.
sormenpäissä kissankäpälän tassukaaret
sinikellon keveys, huopakeltanon samettinukka
//
kaukana kaislikossa tööttää härkälintu
älkää käännelkö rannan kiviä
kivennuoliaiset nukkuvat
Runoja lukiessa tuntuu kuin siirtyisin johonkin lapsuuden kulta-aikaan, sellaiseen joka muistuttaa vaikka Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kuvituksia. Useimmat meistä ovat muistavinaan, että lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, vesi oli lämmintä ja onni täyttä. Runojen kielikuvista tuli nostalginen ja tuttu tunne: juuri noin oli minunkin lapsuudessani, luisteltiin hokkareilla ja radiosta tuli lauantain toivotut levyt - ja minäkin kuulemma lauloin pienenä Lännen lokaria täyttä kurkkua!
hengitän heräävää päivää ja kätken
tämän runsauden
tämän keveyden
Runojen luontohavainnot ovat herkkiä ja ilmaisevia ja vievät runonlukijan matkalle moniin omiin lapsuuden hetkiin ja erityisesti kesiin. Säkeissä tulee esiin myös lapsen valtava mielikuvitus: luonnossa esiintyviä asioita pidetään elollisina ja vähän pelätäänkin. Runsaan luontokuvaston ohella löysin paljon riemastuttavaa huumoria. Aivan mahtava oli runo Satu, joka kertoo Kompan version Tuhkimosta, lasikenkää sovittavasta prinssistä ja kurpitsavaunuista. Oi, tämä oli pienenä minun lempisatuni! Hurmaavan leikitteleviä ovat myös runot Avaruusromanssi, Kivinen mies & Vaihtopää. Minua viehätti valtavasti Kompan kyky leikkiä. Miksi aikuinen ei saisi?
kuiskaan tämän niin hiljaa
ettei mikään linkkitorni saa kiinni
Kävelen puutarhassa osion runoista tunnistaa itsensä jokainen puutarhaan hurahtanut. Runominä kulkee puutarhassa aistit avoinna ja ihmettelee: oma lomapaikka / ei töitä, harrastusta vaan / mistä hiki, kipeät jäsenet, hyttysenpuremat, naarmut. Mutta silti puutarhan hoito on rakasta, kitkeminenkin meditatiivista hommaa, joka nollaa ajatukset. Puutarha palkitsee, mutta tuottaa myös pettymyksiä ja ajoitus on usein pielessä. Kiinankärhö rehentelee ja sanoo harrastavansa multitaskingia!!! kun samaan aikaan sekä kukkii että kasvattaa siemeniä hopeisissa haituvapalloissaan.
jos en tänään ota lauseita kiinni
niin huomenna on jäljellä
vain välimerkit
En muista lähteneeni on hauska ja voimaannuttava runokokoelma juuri näin syksyllä kun muuttolinnut ovat lähteneet ja luonto alkaa nukkua talviuntaan. Kaiken huumorin ohella runoissa on myös haikeutta ja vakavampaa sanomaa elämän kulusta ja vanhenemisesta, mutta päällimmäiseksi minulle jäi ilo. Suositan kokoelmaa sellaiselle lukijalle, joka pitää tämän päivän runoja vaikeina ja joka kaipaa lohdutusta syksyn apeudessa. Riitta Komppa on itse tehnyt runojen ilmavan taiton, jota en saa blogitekstissä oikealla tavalla esiin. Korvasin omavaltaisesti Marrashuokauksen pitkät välilyönnit pilkuilla, vaikka ei niitä runossa olekaan.
MARRASHUOKAUS
aurinko lähti
päiviä sitten, viikkoja sitten
pilvet roikkuvat, harmaata täynnä
alakulo kantapäillä
mutta ennen kuin sinä lähdet
anna haravani ja oksasakseni takaisin
anna kevyet polkimet
vaikkei enää koskaan kuin ennen
Kansi ja taitto Riitta Komppa
BOD 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
______________________
BOD 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
______________________
Näin Riitta Komppa kertoo itsestään: Valokuvaus johdatti minut kirjoittamaan: osallistuin kurssille, jossa kuviin liitettiin lyhyitä tarinoita. Yllättäen tekstini alkoivat hakeutua runon muotoon. Olen lähtöisin Satakunnasta, opiskelu toi minut aikoinaan pääkaupunkiseudulle. Asun nykyisin Vantaalla. Ennen eläkkeelle siirtymistä työskentelin lähes 40 vuotta IT-alalla asiantuntija- ja päällikkötehtävissä.
Hienoja runoja. Paluu lapsuuden nostalgiaan ja lohdutus syksyn apeudessa ovat tervetulleita asioita. En ollut kuullut Riitta Kompasta, joten kiitos kirjan ja runoilijan esittelystä!
VastaaPoistaKompan runot ovat tosi kivoja ja ymmärrettäviä. Sain kovasti iloa tässä harmaudessa.
PoistaKiva esittely! En olekaan aiemmin kuullut Kompasta. Vaikuttaa hyvältä kokoelmalta. :)
VastaaPoista