Eveliina Talvitien lyhyt romaani Kävin vain uimassa, sisko on tummasävyinen kolmiodraama Marie - Benjamin - Anna. Kirjan alussa on lueteltu kirjan henkilöt, mikä olikin hyvä asia, sillä alkuun oli vaikea hahmottaa kuka kukin on.
Benjamin on ranskalaisen Tentation-nimisen rockbändin öykkärimäinen ja naisiinmenevä keulakuva, joka on naimisissa varakkaan taiteilijan Annan kanssa. Parilla on kaksi lasta ja kaunis koti Marseillessa. Benjamin vastustaa kiihkeästi kapitalismia, mutta ylellisyys omassa elämässä kelpaa kyllä - melko ironista eikö? Tallinnan keikalla Laululavalla hän rakastuu virolaiseen näyttelijään Marieen, jota alkaa kuljettaa mukanaan keikoilla bändin muiden jäsenten vastusteluista huolimatta. Suhde on siis julkinen. Mitä tuumii vaimo Anna?
Romaani alkaa kolmiodraaman keskeltä: Marie on päätynyt Liettuan Vilnaan parantaja Emilin luo, koska halusi kadota. Selvästi Marie tarvitsee aikaa toipuakseen, mutta mistä? Se selviää näiden kolmen näkökulmahenkilön puheenvuoroista. Puheenvuoron saa vielä Marien äiti Ingrid, joka luottaa siihen, että tytär on elossa, vaikka hänestä ei ole kahteen kuukauteen kuulunut mitään.
Tarina vie lukijan Marien matkassa myös Tukholmaan, jossa kuvataan elokuvaa hänen kaimastaan, tunnetusta virolaisesta runoilijasta Marie Underista (1883-1980). Nyky-Marien virolainen todellisuus on kaukana Benjaminin rikkaasta ja vapaasta länsimaisesta maailmasta. Tämä vastakohtaisuus toi kirjaan jännitettä ja minusta oli kiinnostavaa kurkistaa Viron todellisuuteen itäblokin ajoilta ja itsenäistymisen alkuvuosilta. Kirjan loppukohtaus kahvilassa ja Marien loppurepliikki ovat mainiot - ne kruunaavat koko terävän romaanin!
Tulee mieleen kysyä, onko nimi enne. Romaanissa esiintyy siis kolme Marieta: runoilija Under, Talvitien luoma Marie sekä ranskalainen näyttelijä Marie Trintignant, jonka kohtalo on inspiroinut Talvitietä. Trintignant menehtyi vuonna 2003 rockmuusikko Bertrand Cantatin pahoinpitelemänä. Minulla ei ole tiedossa, kokiko Under lähisuhdeväkivaltaa, mutta joutui sodan jälkeen pakenemaan Virosta Ruotsiin, jossa asui loppuelämänsä. Kirjan loppusanoissa Talvitie sanoo halunneensa kirjoittaa lähisuhdeväkivallasta, joka Suomessakin jää usein piiloon.
Eveliina Talvitie - Kävin vaan uimassa, sisko
Into 2021
Arvostelukappale kustanrajalta - kiitos!
____________________
Into 2021
Arvostelukappale kustanrajalta - kiitos!
____________________
Eveliina Talvitien romaani on kolmiodraama, joka antaa äänen triangelin kaikille osapuolille ja tilaa mielen ristiriitaisuuksille. Se kuljettaa lukijan road tripille Baltian halki, palaa Viron itsenäistymisen vuosiin, kävelyttää pitkin Marseillen katuja ja kulkee mukana ranskalaisen rockyhtyeen kiertueella. Kun erilaiset maailmat kohtaavat, syntyy epätavallisia ratkaisuja. Kuin huomaamatta romaani peilaa myös suljetun ja avoimen yhteiskunnan välisiä eroja ja niiden vaikutusta yksilöihin.
Pidin tästä todella paljon, nuo Marien loppusanat todella kruunasivat kirjan!
VastaaPoistaEikö vain! Minua viehätti Talvitien tyyli, joskaan bändin kuvaus ei niin kiinnostavaa ollut. Viro sen sijaan kiinnosti paljon. Meillä oli joku aika sitten haasteena lukea virolaista kirjallisuutta. Luinkin aika monta.
Poista