Yaseen Ghaleb - Stigma

Olemmeko me edes olemassa?

Stigma on irakilaissyntyisen Yaseen Ghalebin (s. 1981) ensimmäinen Euroopassa julkaistu runokokoelma. Se on kauttaaltaan kaksikielinen, runot ovat sekä englanniksi että suomeksi. Tapasin Ghalebin sattumalta Helsingissä pienimuotoisessa illanvietossa, jolloin hän kertoi tulossa olevasta kokoelmastaan ja varoitti, että runoissa on paljon häiritsevyyttä: ne on kirjoitettu hänen ollessaan turvapaikanhakijana ja odotellessaan päätöstä oleskeluluvasta. Ghaleb kertoi myös valokuvaavansa Helsingin näkymiä ja että työn alla on myös romaanikäsikirjoitus.

Sydämeni palaa sinisellä liekillä,

siitä on tullut huomaamaton majakka

huomaamattomille aluksille.

Olen jäässä, en purjehduskelpoinen,

täynnä sumuisia aaltoja.

Verhoni ovat suljetut ja elämäni on päättynyt esitys

teatterissa.

Vuonna 2015 Suomeenkin päätyi suuri määrä turvapaikanhakijoita, Ghaleb heidän joukossaan. Takana oli rankka pakomatka - olemme kaikki lukeneet niistä - ja edessä tuskastuttavan hitaasti kuluvat epävarmuuden ja yksinäisyyden viikot, kun oli odotettava maahanmuuttoviranomaisten päätöstä. Sanotaan, että maailmasta on tullut kylä ja kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia. Sanotaan, että Aleppon ja Bagdadin lapset voivat mennä kouluun Frankfurtissa tai Montrealissa. Runominä uskoo tähän satuun, mutta toteaa toisaalla, että Helsingissä pestään pois rotujen pölyjä ja että ainoastaan lapset näkevät heidät, sillä lapsilla ei ole ennakkoluuloja: He eivät piiloudu taloudellisten ja kulttuurierojen taakse, tai vääristele alkuperämaidemme turvallisuustilannetta. Vain lapset näkevät meidät nyt  / jään sinisin silmin ja puhtaan valkoisin lumisydämin. 

Talvisin puut seisovat jäykkinä jäätynein käsin.

Ne ovat kuin minä, eivät kuolleita eivätkä eläviä.

Kun ajattelen sinua

en ole jänis enkä kettu, en kesä tai talvi

en minä tai sinä, mutta rakastan sinua.

Kokoelma alkaa runominän jättäessä Bagdadin muurit taakseen. Pois päästäkseen on myytävä sielu ja luovutettava ruumis korruptoituneiden virkamiesten hyväksikäytettäväksi. Runominän kaltaiset toiseutetut odottavat unelmien junaa, joka ei koskaan saavu asemalle; tai he ovat nauttineet vanhentunutta unelmapulveria, joka on vaaraksi ihmiselle. Uusi kotimaa Suomi on kylmä ja tyly, ei ota avosylin vastaan, ei toivota tervetulleeksi. Pohjoinen talvi jäädyttää sekä sielun että ruumiin; Helsinki on harmaapäinen ja harmaasieluinen, ja runominä epäilee olemassaoloaan. Hän on aina ulkopuolinen ja hänellä on aina väärät asusteet: Olen peloissani kuin piiritetty kaupunki, häpeissäni kuin hävinnyt lippu. Olenko joku, oletko totta? Olemmeko me edes olemassa?

Sateen ikiaikainen piano

aloittaa ulkoilmakonsertin uudelleen.

Silmäni, laajat kuin Helsingin torit,

hukkuvat suruun, sateen kastelemien katujen kuvajaisiin.

//

Sydämeni on kylmä,

murhe on jättänyt tunteeni

huolellisesti purkitettuna kuin vientituote.

Lasikorvillani kuulen

Edith Piafin yrittävän laulaa:

”La vie en rose”

Aivan turhaan.

Minusta Ghaleb kuvaa runoissaan koskettavasti ja taidokkaasti, miltä tuntuu jättää kotimaa ja rakkaat ihmiset; miltä tuntuu päätyä pakolaisten juurettomaan, miljoonapäiseen massaan. Runot eivät olleet niin piinaavia kuin odotin, joskin voimme mennä itseemme tylyn suhtautumisemme vuoksi. Ei kukaan valitse maanpakolaisuutta kevein perustein. Runoista löytyy myös mustaa huumoria ja surrealismia keventämässä rankkoja tuntoja. Kokoelmassa oli montakin pitkää runoa, jotka puhuttelivat, esim. Ihmisyyden kierto, Talvisota, Mamu ja Talvi, valkea villikoira.

Irakilaissyntyiset kirjailijat blogissa:

Hassan Blasim - Kelloja ja vieraita

Muhaned Durubi - Ruosteisia luonnoksia

Yaseen Ghaleb - Stigma

Kansi Muhaned Durubi

Suomentaneet Lauri Vanhala, Andy Willoughby, Kalle Niinikangas & Kasper Salonen
Enostone 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Kirjailija Yaseen Ghaleb (s. 1981) saapui Suomeen vuonna 2015. Stigma on kokoelma runoja, joita hän kirjoitti asuessaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa. Kokoelma tiivistää yhteen niitä tunteita, joita turvapaikanhakija kokee odottaessaan asiansa etenemistä. Siinä on ahdistusta, toivoa, epätoivoa, kaipausta ja turhautumista. Yaseen Ghaleb on aikaisemmin julkaissut arabiaksi. Stigma on ensimmäinen kokoelma, jossa hänen runojaan on julkaistu suomeksi ja englanniksi.  

Nuoren Voiman sivuilla Ghalebin haastattelu.