Anja Erämaja - Olen nyt täällä metsässä

Ja jos minä johonkin uskon niin mustikkaan, jos minä jossain olen vilpitön niin mustikkametsässä, jos minulta sielu löytyy, se on sininen ja pyöreä.

Uusimmassa runokokoelmassaan Olen nyt täällä metsässä Anja Erämaja on kirjaimellisesti metsässä, mustikassa. Siellä marjastajan mieli laukkaa vinhaa assosiaatiopolkua myös muille maille vierahille sekä lapsuusvuosiin, jolloin tapahtui vaikka ja mitä. Luin netistä, että Erämaja kasvoi Merimaskussa viljelijäperheen tyttärenä, pääsi ylioppilaaksi Naantalissa ja päätyi Helsinkiin. Tässä kokoelmassa on runoilijalle tyypillistä menoa ja meininkiä Töölönlahti-kokoelman tyyliin, mutta nyt hän liikkuu fyysisesti hitaammin, ajatus sitäkin poukkoilevammin ja nopeammin.

Erämaja lukee itse runonsa äänikirjaversiossa. Kuuntelin sen ensin ja sitten tekstiä lukiessa kuulin hänen äänensä korvissani. Kannattaa antaa runojen mahtavan rytmin viedä eikä puuttua siihen, jos ei jotain ymmärrä. Erämajan sanajuoksutukset ovat ihailtavan upeaa ja soljuvaa tajunnanvirtaa, ja kyllä sieltä sanomakin löytyy.

Kokoelmassa on muutama hyvin lyhyt aforismin kaltainen ajatus ja sitten runsaasti ryöpsähtäviä ihmettelyjä elämästä ja maailmanmenosta. Hauskasti hän lainaa mm. korinttolaiskirjeen muotoa ja jotain muutakin tuttua löysin: Ja niin ovat toiset meistä vaivoja, jotka tulevat ilman ajanvarausta.  Marjastaja käyttäytyy metsässä yhtä ahneesti kuin kuka tahansa muu saadakseen ämpärinsä täyteen tätä superfoodia: Sanovat ettei se vaihtamalla parane, kyllä paranee. Männikön takana rinne sinisenä, sinne. Samasta runosta vielä:

Sanovat että nuoruus on vaikeaa, mutta kyllä se siitä sitten

helpottaa, ei helpota, kaikki iät ovat vaikeita, kaikki ajat etsikkoaikoja,

kivet jätän kääntämättä.

Sanovat että rehellisyys maan perii, ei peri,

on nähtävä totuuden taakse, osattava valehdella kaikissa väreissä,

maailmankaikkeus on sininen.

Metsäluonto parantaa, tutkittu juttu! Runominä tarkkailee luontoa, ihmettelee hakkuuaukeita ja pitää pientä meteliä, turvallisuussyistä, karhun varalta ja ettei tule ammutuksi. Ihmisiä on ruuhkaksi asti ja hän hokee turvaväliä; kertoilee elämästään männyille, kuusille ja koivunvesoille, vaikka ei ne tajua, millaista on ihmisen elämä. Hän ihmettelee kyseisen metsän lajia. Onko se tarvemetsä, tukkimetsä, sellumetsä, aarnimetsä vai kertakäyttömetsä. Sivulla 44 on pitkä lista erilaisista metsän luokituksista!

Tasapaino on tila, jossa mikään ei heilahda, jos mikään ei heilahda, mikään ei ala, mikään tähti synny, hauki lennä kuusen latvuksiin, tämä selvä.

Olen nyt täällä metsässä on runsas ja hauska runokokoelma, jota aion kuunnella toistamiseen, vaikka iltasaduksi. Kokoelma ei avaudu kerralla, mutta on ihanaa, että löytämistä riittää ja Erämajan taituruudesta voi nauttia pitkään.

Erämajan teokset blogissa:

Imuri (2019)

Ehkä liioittelen vähän (2016)

Töölönlahti (2013)

Laulajan paperit (2005)

Anja Erämaja - Olen nyt täällä metsässä

Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2021
____________________

Eläytyvänä ja leikkisänä rytmin taitajana tunnetun Anja Erämajan kokoelmassa liikutaan lajien ja tunnelmien rajoilla, metsän peitossa, muistojen ja minuuksien koeteltavana. Rinne sinisenään, sinne. Se vaan että korpi kutoo polkunsa umpeen, ilmansuunnat katoavat ja akku hiipuu. Siinäpä vasta tragedia.