…
hänen tummasointinen laulunsa nousi muiden ylle, se oli taikaa ja totta
yhtä aikaa, se oli hurjaa ja haikeaa, kaikki se aika, joka meillä oli.
Me olimme vapaita ja irti, meitä sitoi toisiimme jokin tuntematon.
Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone (2019) oli minulle viiden tähden lukuelämys, siksi halusin ehdottomasti lukea myös kirjailijan uutuusteoksen Eeled. Tässä
romaanissa ei ole uskonnollisuutta, mutta kylläkin pohjoista mytologiaa
ja upeita luontokuvauksia. Keskiössä ovat naisen rakkaus, äitiys ja
äiti-tytärsuhde, joiden perusta on ikiaikainen ja sama, vaikka
vuosisadat vaihtuvat.
Kirja
liikkuu monessa aikatasossa, mikä tuotti aluksi hiukan hankaluutta.
Lyhyt nykytaso toimii kehyksenä, jossa Pohjois-Suomessa kasvanut ja
nuoruusvuosien jälkeen sinne Tukholmasta palannut Kristiina lähtee
aikuisen tyttärensä Vanessan kanssa katsomaan Auringontaloa, jossa
Vanessa vietti varhaislapsuutensa ja jossa Kristiina koki elämänsä
rakkaudet Torvaldiin ja Bambiin. Auringontalon rappeutuneessa
puutarhassa Kristiina muistelee omaa lapsuuttaan, suhdetta revontulia
tutkivaan yksinhuoltajaäitiinsä ja Kainuun pappaan sekä juopottelevan
kala-Maijan traagista kohtaloa. Kursiivilla painettu myyttinen tarina
kertoo ammoin eläneestä saamelaisnaisesta Eeledistä, jonka
elämäntarinassa ja kokemuksissa rakkaudesta on paljon samaa kuin
nyky-Kristiinan kokemassa.
Aloitetaan
Kristiinasta. Tukholmassa opiskellessaan hän rakastuu päätä pahkaa
komeaan rastatukkaiseen Torvaldiin, joka vie hänet asumaan
Auringontaloon. Capoeira-ryhmän kanssa käydään Rio de Janeirossakin,
jonka tummassa yössä kuvankauniin Bambin ja Kristiinan välillä syttyy
jotain. Eletään hippikommuunissa vapaan rakkauden lumoissa ja Kristiina
tulee vahingossa raskaaksi. Pian Bambikin on Torvaldille raskaana ja
Kristiina tuntee suunnatonta mustasukkaisuutta, niin vapaamielinen kuin
luuli olevansa. Niklas ja Vanessa syntyvät ja kasvavat sisaruksina ja Kristiina huolehtii molemmista kuin äiti. Auringontalon kommuuni hajoaa
ja Bambi katoaa, eikä Kristiina kuule hänestä enää ikinä.
Lapsi liekkuu, riekkuu ja keikkuu kuin orava, kuin ei koskaan kasvaisi. Hän on pieni sättärä, nokinenäinen sittiäinen, joka rakastaa uimista ja jonka perässä ei pysy, vaikka miten juoksee. // Hänellä on yllään kirjavia nauhoja ja kenkinä poronnahkanutukkaat, harteilla hapsuinen huivi, jota kevättuuli hulmuttaa ja se hulmuttaa vedenpintaa, nostaa ryppyisille laineille ja tuivertaa tunturikoivujen lehtiä.
Eeled
oli synnytetty metsässä saamelaisnaisten tapaan. Vanha äkka korjasi
lapsen talteen hangesta kuolleen äitinsä rinnoilta ja antoi sen tyttärensä
kasvatiksi. Nuorena naisena Eeledin sydän sykkii sinisilmäiselle ja
komealle karhunkaataja Evvanille, mutta hänet naitetaan tämän veljelle
Uulalle. Eeled on epätoivoinen ja kaihoaa Evvanin perään. Ensimmäinen
kuolleena syntynyt lapsi on Evvanin, seuraavat väkisinmakaavan Uulan.
Epätoivoinen rakkaus saa Eeledin tarttumaan veitseen traagisin
seurauksin.
Oli
jännittävää, miten Kärki loi Eeledin ja Kristiinan elämien välille
paljon yhteistä. Molemmat naiset rakastuivat hurmaaviin sinisilmäisiin
miehiin ja molemmat kokivat kolmiodraaman, vain hiukan erilaisen.
Kumpikaan ei saanut sitä, jota eniten rakasti. Alkukantaiset saamelaiset
nuotiotanssit vaihtuivat brasilialaisten orjien capoeiraan,
mutta kuvittelin rumpujen rytmin olevan perusluonteeltaan samaa. Eeled
menetti lapsensa ja sama ikiaikainen pelko lapsen menettämisestä asui
Kristiinan sydämessä. Naisen biologisesta emonvaistosta kertoo myös se, että lasta voi rakastaa kuin omaansa, vaikka ei ole sitä synnyttänytkään.
Äkka tuoksuu pihkalta ja väkevältä savulta, kun Eeled painaa päänsä tämän helmaan ja karkea käsi kutittaa nopeasti poskesta, saa Eeledin suupielet nousemaan ja silmät sirrilleen. Ja vaikka hän on metsänpentu, mikä lie peikko ja piruemon vaihdokas, äkkan tytärtä hän saa sanoa äidiksi. Se sana ei tarkoita Eeledille mitään, ja hän seuraa vanhaa äkkaa kuin varjo.
Pidin
valtavasti Eeledin tarinasta. Se oli kuin joku vuosisatoja kerrottu
legenda onnettomasti päättyneestä rakkaudesta. Hippikommuunin elämä ei
ollut minulle lähtökohtaisesti niin kiinnostavaa, mutta todentuntuisesti
Kärki siitä kertoi. Hippi-ideologia vapaudesta ja vapaasta rakkaudesta
tuntui alkuun kaikista kolmesta pyörryttävälle, mutta lopulta se
kuitenkin kaatui mustasukkaisuuteen ja kaunaisuuteen. Capoeira ja
Brasilia portugalinkielisine lauluineen oli yllättävä ja erilainen lisä
juonessa. Romaanin kieli on kaunista ja upeaa luontokuvausta on paljon.
Sanna-Reeta Meilahden kansi on tavattoman kaunis. Koskettava romaani
naisen elämästä, rakkaudesta ja äitiydestä.
Capoeiraa löytyy Youtubesta paljon, tässä yksi, jossa on hyvin suggestiivinen rytmi.
Bloggaukseni Jumalan huoneesta
Katja Kärki - Eeled
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________
Katja Kärki on ammentanut romaaniinsa itäisistä ja pohjoisista mytologioistamme, ja tarinan sydämestä kuuluu pohjoisen luonnon vahva syke. Eeled on kertomus äideistä ja tyttäristä, naisten sukupolvista, jotka ovat eläneet ja rakastaneet ja joiden hiljaisiin huokauksiin on haudattu surua ja häpeää, tekoja, joiden jälkiä on vaikea pestä pois.
Minä aivan rakastuin tähän kirjaan! Alku oli vähän hankala, vaan kun tarinaan pääsi siihen imeytyi täysin. Mukavan erilainen romaani aiheita myöten.
VastaaPoistaAlku oli minullekin hankalaa, mutta sitten teksti vei.
PoistaErityisesti Eeledin tarina viehätti minuakin. Pidin paljon kirjan kauniista kielestä.
VastaaPoistaEeledin tarina oli tosiaan upea, traaginenkin toki.
Poista