Katja Kärki - Eeled

… hänen tummasointinen laulunsa nousi muiden ylle, se oli taikaa ja totta yhtä aikaa, se oli hurjaa ja haikeaa, kaikki se aika, joka meillä oli. Me olimme vapaita ja irti, meitä sitoi toisiimme jokin tuntematon.

Katja Kärjen esikoisteos Jumalan huone (2019) oli minulle viiden tähden lukuelämys, siksi halusin ehdottomasti lukea myös kirjailijan uutuusteoksen Eeled. Tässä romaanissa ei ole uskonnollisuutta, mutta kylläkin pohjoista mytologiaa ja upeita luontokuvauksia. Keskiössä ovat naisen rakkaus, äitiys ja äiti-tytärsuhde, joiden perusta on ikiaikainen ja sama, vaikka vuosisadat vaihtuvat.

Kirja liikkuu monessa aikatasossa, mikä tuotti aluksi hiukan hankaluutta. Lyhyt nykytaso toimii kehyksenä, jossa Pohjois-Suomessa kasvanut ja nuoruusvuosien jälkeen sinne Tukholmasta palannut Kristiina lähtee aikuisen tyttärensä Vanessan kanssa katsomaan Auringontaloa, jossa Vanessa vietti varhaislapsuutensa ja jossa Kristiina koki elämänsä rakkaudet Torvaldiin ja Bambiin. Auringontalon rappeutuneessa puutarhassa Kristiina muistelee omaa lapsuuttaan, suhdetta revontulia tutkivaan yksinhuoltajaäitiinsä ja Kainuun pappaan sekä juopottelevan kala-Maijan traagista kohtaloa. Kursiivilla painettu myyttinen tarina kertoo ammoin eläneestä saamelaisnaisesta Eeledistä, jonka elämäntarinassa ja kokemuksissa rakkaudesta on paljon samaa kuin nyky-Kristiinan kokemassa.

Aloitetaan Kristiinasta. Tukholmassa opiskellessaan hän rakastuu päätä pahkaa komeaan rastatukkaiseen Torvaldiin, joka vie hänet asumaan Auringontaloon. Capoeira-ryhmän kanssa käydään Rio de Janeirossakin, jonka tummassa yössä kuvankauniin Bambin ja Kristiinan välillä syttyy jotain. Eletään hippikommuunissa vapaan rakkauden lumoissa ja Kristiina tulee vahingossa raskaaksi. Pian Bambikin on Torvaldille raskaana ja Kristiina tuntee suunnatonta mustasukkaisuutta, niin vapaamielinen kuin luuli olevansa. Niklas ja Vanessa syntyvät ja kasvavat sisaruksina ja Kristiina huolehtii molemmista kuin äiti. Auringontalon kommuuni hajoaa ja Bambi katoaa, eikä Kristiina kuule hänestä enää ikinä. 

Lapsi liekkuu, riekkuu ja keikkuu kuin orava, kuin ei koskaan kasvaisi. Hän on pieni sättärä, nokinenäinen sittiäinen, joka rakastaa uimista ja jonka perässä ei pysy, vaikka miten juoksee. // Hänellä on yllään kirjavia nauhoja ja kenkinä poronnahkanutukkaat, harteilla hapsuinen huivi, jota kevättuuli hulmuttaa ja se hulmuttaa vedenpintaa, nostaa ryppyisille laineille ja tuivertaa tunturikoivujen lehtiä.

Eeled oli synnytetty metsässä saamelaisnaisten tapaan. Vanha äkka korjasi lapsen talteen hangesta kuolleen äitinsä rinnoilta ja antoi sen tyttärensä kasvatiksi. Nuorena naisena Eeledin sydän sykkii sinisilmäiselle ja komealle karhunkaataja Evvanille, mutta hänet naitetaan tämän veljelle Uulalle. Eeled on epätoivoinen ja kaihoaa Evvanin perään. Ensimmäinen kuolleena syntynyt lapsi on Evvanin, seuraavat väkisinmakaavan Uulan. Epätoivoinen rakkaus saa Eeledin tarttumaan veitseen traagisin seurauksin.

Oli jännittävää, miten Kärki loi Eeledin ja Kristiinan elämien välille paljon yhteistä. Molemmat naiset rakastuivat hurmaaviin sinisilmäisiin miehiin ja molemmat kokivat kolmiodraaman, vain hiukan erilaisen. Kumpikaan ei saanut sitä, jota eniten rakasti. Alkukantaiset saamelaiset nuotiotanssit vaihtuivat brasilialaisten orjien capoeiraan, mutta kuvittelin rumpujen rytmin olevan perusluonteeltaan samaa. Eeled menetti lapsensa ja sama ikiaikainen pelko lapsen menettämisestä asui Kristiinan sydämessä. Naisen biologisesta emonvaistosta kertoo myös se, että lasta voi rakastaa kuin omaansa, vaikka ei ole sitä synnyttänytkään.

Äkka tuoksuu pihkalta ja väkevältä savulta, kun Eeled painaa päänsä tämän helmaan ja karkea käsi kutittaa nopeasti poskesta, saa Eeledin suupielet nousemaan ja silmät sirrilleen. Ja vaikka hän on metsänpentu, mikä lie peikko ja piruemon vaihdokas, äkkan tytärtä hän saa sanoa äidiksi. Se sana ei tarkoita Eeledille mitään, ja hän seuraa vanhaa äkkaa kuin varjo.

Pidin valtavasti Eeledin tarinasta. Se oli kuin joku vuosisatoja kerrottu legenda onnettomasti päättyneestä rakkaudesta. Hippikommuunin elämä ei ollut minulle lähtökohtaisesti niin kiinnostavaa, mutta todentuntuisesti Kärki siitä kertoi. Hippi-ideologia vapaudesta ja vapaasta rakkaudesta tuntui alkuun kaikista kolmesta pyörryttävälle, mutta lopulta se kuitenkin kaatui mustasukkaisuuteen ja kaunaisuuteen. Capoeira ja Brasilia portugalinkielisine lauluineen oli yllättävä ja erilainen lisä juonessa. Romaanin kieli on kaunista ja upeaa luontokuvausta on paljon. Sanna-Reeta Meilahden kansi on tavattoman kaunis. Koskettava romaani naisen elämästä, rakkaudesta ja äitiydestä.

Capoeiraa löytyy Youtubesta paljon, tässä yksi, jossa on hyvin suggestiivinen rytmi.

Bloggaukseni Jumalan huoneesta

Katja Kärki - Eeled
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Bazar 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Katja Kärki on ammentanut romaaniinsa itäisistä ja pohjoisista mytologioistamme, ja tarinan sydämestä kuuluu pohjoisen luonnon vahva syke. Eeled on kertomus äideistä ja tyttäristä, naisten sukupolvista, jotka ovat eläneet ja rakastaneet ja joiden hiljaisiin huokauksiin on haudattu surua ja häpeää, tekoja, joiden jälkiä on vaikea pestä pois.