Markku Rönkkö - Hajaannus

Hajaannus päästää lukijan kurkistamaan menestyvien akateemisten uraohjusten elämän kulissien taakse. Siellä ei kaikki ole niin siloista ja onnellista kuin voisi olettaa. Tarinan kertovat Kirre ja hänen miehensä Jali. Ystäväpariskunnalla, Elinalla ja Jerellä, on myös tärkeä rooli.

Kirrellä on takanaan risainen, traagisten tapausten täyttämä lapsuus. Isän työn takia perhe muutti jatkuvasti, minnekään eikä kehenkään ehtinyt juurtua. Äiti huorasi, lopulta otti ja jätti. Isä joi ja räjähti sitten kappaleiksi. Orvoksi jääneen Kirren lapsuus jatkui koulukotiin, perhekotiin, sijaisperheeseen... Mutta loistavin arvosanoin ylioppilaaksi päässyt Kirre on saanut juuri ikioman kodin: pienen asunnon Kalliosta. On oma tupa ja oma lupa, on vapaus.

Valoa ei sammuteta iltakymmeneltä. Vihdoin voin keittää kahvia yökolmelta. Minä määrään. Sanktiota ei tule. Minulla on koti. Vain minulla on avain. Vihdoinkin minä olen minä.

Kirre aloittelee naistutkimuksen opintoja yliopistolla. Tenttikirjoissa vilisee Beauvoiria, Irigarayta ja muita feminismin keulahahmoja. Sydänystäväksi löytyy vaalea ja kuvankaunis Elina. Perhesyistä tämä kuitenkin joutuu muuttamaan Turkuun. Kirre kokee taas uuden hylkäyksen, mutta yhteys säilyy.

Elinan kanssa löysin itseni. Minulla oli ystävä ja millainen vielä. Paistattelin hänen hehkussaan. Näin hänessä jollain tapaa itseni, vaikka siihen ei juurikaan ollut syytä. Meillä oli hienoja päiviä yhdessä. Hienompia kuin koskaan ennen. Ja öitä. Voisi olla vieläkin, jollain tapaa, voisiko?

Elina löytää miehekseen sijoitusasiantuntija Jeren, väittelee ja saa kaksi lasta. Kirre matkii ystäväänsä ja nappaa miehekseen Venäjänpolitiikan asiantuntijan Jalin. Syntyy Elias, koliikkivauva joka huutaa alituiseen. Mutta Kirre on päässyt sisään näiden etuoikeutettujen ihmisten piireihin. Akateeminen maailma ja menestyksen ulkoiset puitteet imevät mukaansa. Omasta menneisyydestään Kirre vaikenee kuin muuri, selittää että vanhemmat hukkuivat Estonian haaksirikossa.

Näiden kahden avioparin kiiltokuvamainen elämä alkaa pikkuhiljaa murentua. Ensin murenee Elinan avioliitto, ja tästä johtuvilla tapauksilla on kauhistuttavat vaikutukset Kirren psyykeen ja hänen perheensä elämään. Kirren hatarat suojamekanismit helähtävät säpäleiksi kuin ikkunalasi.

Rönkkö kuvaa Jalin suulla kuivan sarkastisesti kuilua näiden kolmen hyväosaisen ja kaikesta osattomaksi jääneen Kirren välillä. On kaukomatkoja, hiihtomatkoja Alpeille, upeita taloja Andalusiassa ja komeita koteja Kauniaisissa. Lukiessa minua ärsytti tämän kultalusikka suussa syntyneen miehen vuodatus, mutta hyvin Rönkkö tätä ajatusmaailmaa kuvasi. Älykkäänä naisena Kirre soluttautuu sujuvasti tähän ylellisyyksien ja rahan maailmaan.

Venäjän politiikkaa pallotellaan perusteellisesti Jalin suulla, siirtyyhän tämä pian yliopiston leivistä Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-asiantuntijaksi. Hiukan ihmetytti politiikan saama suuri painoarvo, ehkä vain oli Rönkölle sopiva foorumi? Naistutkimukseen syvennytään Kirren ajatusten ja väitöskirjan kautta. Luce Irigaraysta löytyy juttua Wikipediassa.

"Yksi naisen tärkeimmistä tehtävistä on oletettuun patriarkaatin suohon vajotessaan vetää itsensä hiuksista ylös, sillä siskot eivät auta. Tehtävä vaikuttaa vaikealta mutta ei ole mahdoton, jos hiukset ovat pitkät ja suolla on puita."

Asiantuntemus paistaa, taustatutkimukset on tehty huolella. Tämä oli magneettisesti otteessaan pitävä kirja. Vasta loppupuolella selviää mitä kaikkea Kirre on lapsuudessaan saanut kokea. Ei ihme jos psyyke on järkkynyt. Kriisin pyörteen syveneminen oli loistavasti kuvattu vuorotellen Kirren ja Jalin suulla. Mieltä kylmäsi millaiseksi heittopussiksi pieni Elias näiden melskeiden keskellä joutui. Loppuhuipennus oli nerokas veto, en nähnyt semmoista tulevan! 

Taitava psykologinen romaani trillerin piirtein. Rönkön aikaisemman legendaarisen mainossloganin tavoin voisi todeta Elämä on!

Blogeissa toisaalla: Kulttuuri kukoistaa, Savannilla

Markku Rönkkö

Hajaannus

Like 2016

✮✮✮✮

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.