Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Loppusoinnun kaiku kalmistossa on jo viides suomennettu Flavia de Luce -dekkari. Vuonna 1938 Torontossa syntynyt Alan Bradley solahtaa taas kerran hämmästyttävän nautittavasti 11-vuotiaan Flavian ajatusmaailmaan ja mietteisiin.

Flavia elelee isänsä ja kahden siskonsa kanssa perityssä kartanossa Bishop Laceyn kylässä. Äiti Harriet on kuollut Himalajalla kiipeilyonnettomuudessa jo 10 vuotta sitten. Emännätöntä perhettä auttaa päivittäin aivan järkyttävää ruokaa tekevä rouva Mullet, jonka aamiaisomeletit ovat litteitä ja rupisia kuin litistyneet sammakot. Flavialle kemia ja myrkyt ovat henki ja elämä. Tar-enolta jälkeen jääneessä laboratoriossaan hän tekee mielikuvituksellisia kokeitaan sekä piilottelee ja pesee kylillä rähjääntyneitä vaatteitaan. Myrkyistä kertova käsikirja on yöpöydällä lohduttavana iltalukemisena.

Ei ole siis mikään tavallinen tyttö tämä Flavia. Hänellä on superkuulo ja pakkomielteisen nuuskijan sielu. Joka asiaan nokkansa pistävä Flavia on kuin neiti Marple nuorena ja miniatyyrikoossa - vajaa 150 cm notkeaa & nopeaa, päättäväistä & timantinterävää pikkutyttöä. Ystävänsä Gladysin kanssa Flavia polkaisee letit viuhuen hetkessä sinne missä tapahtuu. Flavia pyörittää aikuiset, jopa komisario Hewittin, pyörryksiin huomiokyvyllään ja ylivertaisella logiikallaan.

Tällä kertaa Bishop Laceyssa valmistaudutaan kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin kuoleman 500-vuotisjuhliin ja tarkoitus on kaivaa pyhimyksen luut esiin. Kryptasta löytyy yllättäen kylän kultakutrinen urkuri Collicut murhattuna. Eikä Flavia olisi Flavia, jos ei olisi paikalla ruumiin löytyessä. Flavian aivot raksuttavat ja Gladys senkun kulkee. Omia tutkimuksiaan tekevät myös kylän komisario Hewitt, neiti Tanty ja kylään ilmaantunut Adam Sowerby.

Mutta taas kerran Flavia ratkaisee briljantisti monimutkaisen tapauksen. Ei voi komisario Hewitt kuin pyöritellä silmiään ja huokailla. Iloa salapoliisityössä onnistumisesta himmentää kotikartanon epävarma tulevaisuus. Kartano on pantu myyntiin isän rahavaikeuksien takia ja tämä on ollut jo päiväkausia kuin maansa myynyt ja itseensä sulkeutunut. Vihdoin isä kutsuu tyttäret koolle ja avaa suunsa. Isän kolmen sanan lause onkin sitten sellainen paukku, että Flavia-fanit kihelmöivät jännityksestä kunnes saavat seuraavan osan hyppysiinsä!

Nielaisin. Hyvästi, Buckshaw, ajattelin. Kartano on myyty. Pian meidät häädetään täältä, pakotetaan hylkäämään rakkaat vanhat kivi- ja puuseinät, unelmat ja muistot, ja luovuttamaan ne raakalaisten haltuun.

Minua viehätti tavattomasti Flavian pomppiva ajatustenjuoksu. Asiasta toiseen, kolmanteen ja sitten vielä muutamaankin juttuun. Ihailen Bradleyn kykyä luoda itse jo elämää nähneenä näin mainio ja tuore nuori henkilöhahmo.

Flavia on hurmaava ja sympaattinen persoona, juoni jännittävä ja taidokas. Bradleyn kerronta on viihdyttävää ja pirteää, myös Maija Heikinheimon suomennos istui hienosti kirjan tyyliin. Pidin kovasti Flavian ajatuksissa putkahtelevista näsäviisauksista, odottamattomista assosiaatioista ja huumorin pilkkeestä. Leppoisa hyvän tuulen salapoliisiromaani kuten Ulla sanoi!

Alan Bradley

Speaking from Among the Bones 2013

Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Suomentanut Maija Heikinheimo

Bazar 2016

✮✮✮

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.