Peter Sandström - Valkea kuulas

Peter Sandström on juuri nyt ajankohtainen kirjailija tänä syksynä ilmestyneen Laudaturin vuoksi ja myös siksi, että hän sai Helmet-kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Valkea kuulas. Oli siis vihdoin aika minunkin tarttua kirjaan.

Peter on keski-ikäinen eronnut kahden lapsen isä. Hänen äitinsä elelee yksikseen leskeksi jäätyään, isä kuoli yli 30 vuotta sitten. Peter käy äitiään tapaamassa harvoin, mutta nyt 85-vuotias äiti ilmoittaa tarvitsevansa ainoaa poikaansa. Äiti on saanut parantajan toimeksiannon ja tarvitsee autonkuljettajaa. Ja äidillä on päähänpinttymä: matka on tehtävä tallissa neljäkymmentä vuotta pölyttyneellä isän Caprilla.

Peter saapuu lapsuuskotiinsa, jossa aika tuntuu pysähtyneen. Vuosien kulun huomaa vain pienoisesta rapistumisesta ja tietysti äidistä, josta on tullut vanha ja hauras. Kotikaupunki on sensijaan pyörinyt muutosten pyörteissä. Vanhaa maailmaa ei enää ole.

Kutsuisin tätä kirjaa vaellukseksi muistoihin. Muistoissaan vaellellessaan Peter pohtii ennen kaikkea isäänsä, mutta mieleen pulpahtaa myös kesä, jonka hän vietti ensirakkautensa, villin ja vapaan Teresen kanssa.

Isä

Peter menetti isänsä jo  17-vuotiaana, mikä suisti hänet (ja myös äidin) mustaan aukkoon. Kuolemaa oli vaikea uskoa todeksi ja miksi-kysymykset risteilivät päässä. Peter kaipasi koko lapsuutensa ja nuoruutensa isän kosketusta, mutta sodan kovettama isä ei osannut näyttää tunteitaan. Täynnä riipaisevaa katkeruutta, mutta ehkä eniten ihmetystä, Peter toteaa, että isä kosketti hellästi ja rakastavasti koiria, jotka hänen oli määrä tappaa - mutta ei häntä, ainoaa pokaansa.

Siinä laukussa oli koko entinen maailma, joka oli vähitellen katoamassa. Hyvästi ulkohuusi ja puulämmitys. Hyvästi irtotavarana myytävä voi, hyvästi hevosten käyttö vetoeläiminä. (...) Hyvästi isä. (...)  Kun avasin isän laukun, halusin saada entisen maailman takaisin, näin uskoin vakaasti jälkeenpäin. Halusin että elämä pysyisi ennallaan.

Terese

Vesitornin sadat ikkunat, Adan ja Herkuleksen kohtalot. Vanha polkupyörä, kapea silta ja nuoruuden into. Tohtorin talon gini- ja pillerivarastot. Ensirakkaus oli rosoista, mutta huumaavaa. Se kesti valoisan kesän, mutta syksy sen sitten vei.

Muistan että lähdit syksyllä. Tulit luokseni samana päivänä, löysit minut pihalta missä olin äidin kanssa. Valkeat kuulaat olivat valmiita poimittaviksi, ja kaneliomenat olivat kypsymässä. Keräsin äidin kanssa omenoita koriin, ne olivat niin kauniita, lähes läpikuultavia, ja me käsittelimme niitä varovasti aivan kuin ne olisivat olleet tuoreita kananmunia.

Äiti

Monikaan meistä ei näe äitiään ihmisenä, ei sitä mitä äiti on äitiytensä ulkopuolella. Tänä kesänä Peter pääsee äitiään lähelle. Nukutaan yhdessä omenapuun alla pihakeinussa, syödään höyryäviä uusia perunoita keittiön pöydän ääressä, jutellaan ja tehdään road trip isän vanhalla Caprilla. Peter seuraa kuinka äiti selvittää vimmaisesti elämänsä tavaroita - vinttiin säilöttyjä vaatevuoria ja kellarin hämähäkinverkkoja. Isän kuolemaan liittynyt salaisuus on askarruttanut Peteriä koko elämän, mutta nyt hän ymmärtää että kaikkia salaisuuksia ei ole tarpeen avata.

Sinä kesänä äiti oivalsi että omenapuut eläisivät pidempään kuin hän. Hän kertoi sen minulle. Hän sanoi että ajatus tuntui omituiselta. Pelottavalta. Vapauttavalta.

Sandström kutsui minutkin vaellukselle muistoihini, lapsuuteen ja nuoruuteen. Muistan vanhempieni pienen omenatarhan, isän ja äidin tekemässä työtä aamusta iltaan. Muistan kuinka valkeitten kuulaitten kypsyminen oli juhlapäivä - mikään maailmassa ei maistunut paremmalta! Muistan myös oman ensirakkauteni, pojan, jolle minä olin Terese.

Sandströmin vaellus muistoissa on hivelevän kaunista ja kuulasta. Teksti virtaa ja soljuu kuljettaen muistojen herättämiä assosiaatioita ja pohdintoja. Kokonaisuus on tavattoman vaivatonta - kuin runoutta. Valkea kuulas oli minusta lempeämpi kuin Laudatur. Se on oodi omille juurille ja omalle menneisyydelle, entiselle maailmalle. Muistoille, jotka kaikki on pitkin elämää säilötty mielemme sopukoihin kuten omenat omenavaraston laatikoihin. Ihastuttava lukukokemus.

Valkea kuulasta on paljon luettu mm. Omppu, Ulla

Peter Sandström

Transparente blanche 2014

Valkea kuulas

Suomentanut Outi Menna

Schildts & Söderströms 2014

✮✮✮✮✮

Kirjastosta