17. syyskuuta 2016

Leena Parkkinen - Sinun jälkeesi, Max

 

Hullaannuin niin täysin Säädylliseen ainesosaan, että oli pakko etsiä muutakin Parkkiselta. Sinun jälkeesi, Max on Parkkisen esikoisromaani vuodelta 2009. Se valittiin Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuoden parhaana suomenkielisenä esikoisteoksena. Kirja vie 1900-luvun alkupuolelle sirkuksen maailmoihin, ympäri Eurooppaa, Helsinkiin ja Yhdysvaltoihin.

Päähahmot ovat vuonna 1899 syntyneet saksalaiset siamilaiset kaksoset Max ja Isaac. He ovat kyljestä toisissaan kiinni, erottaa ei tuolloin osattu eikä se poikien tapauksessa olisi ollut mahdollistakaan yhteisen maksan vuoksi. Poikien äiti ei sietänyt näitä kummajaislapsukaisiaan, vaan hylkäsi heidät aivan pieninä sisarensa kasvatettaviksi syrjäiselle maatilalle.

Friikkien show oli kovaa valuuttaa tuon ajan sirkuksissa. Ja sirkukseen esiintyjiksi myös täti Maxin ja Isaacin myi, muiden luonnonoikkujen ja kummajaisten joukkoon. Oli jättijalkaista naista, 'luutonta' merenneitoa, hintelää tatuoitua trapetsityttöä, huoraavia tanssityttöjä, tiikerinkesyttäjä Madame Maximia... Itseäni eivät koskaan ole friikit kiinnostaneet, mutta Wikipedian  mukaan näillä esityksillä on vuosisataiset perinteet.

Tunsin suurta sympatiaa näitä pikkuisia poikia kohtaan, jotka ankeassa lapsuusympäristössä äidin hylkääminä yrittivät selvitä miten taisivat. Tuon ajan saksalaisella maaseudulla oli tavattoman köyhää ja kaikesta puutetta. Ilon pojat löysivät mielikuvituksestaan, kirjoista ja toisistaan. Maalla juostessaan ja kirsikkapuuhun kiipeillessään pojat oppivat yllättävän nopeiksi ja ketteriksi. Luonteeltaan Max ja Isaac olivat kuin yö ja päivä. He ärsyttivät toisensa hulluuden partaalle, mutta olivat toisilleen myös läheisimmät ihmiset maailmassa.

Käännyn Maxiin päin ja veli inahtaa unissaan. Silitän hänen poskeaan. Max työntää unikärpäsen pois poskeltaan. (...) Kierrän käteni Maxin ympärille. Äkillinen hellyys vavahduttaa ruumista. Tunnen tarvetta pusertaa Maxia. Suudella veljen olkapäätä. Maxin, veljeni, vertaiseni.

Parkkinen kuvaa loistavasti näitten poikien ja muiden friikkien arkea ja elämänmenoa kiertävissä sirkuksissa. On ankeaa, mutta muunlaiseen elämään ei erilaisilla ja epämuodostumiensa vuoksi vierotuilla ihmisillä ollut. Hengitämme myös kabareen kiihtynyttä ilmaa Pariisissa, jossa sensaatiomainen Josephine Baker esiintyy, liikumme kieltolain Helsingin savuisissa salakapakoissa terästettyä teetä juoden ja osallistumme parempiosaisten hienoihin ja dekadentteihin juhliin.

Max himoitsee alituiseen satunnaisia naisia vuoteeseensa, Isaac ei naisista niin piittaa eikä hänellä kaikki normaalisti toimikaan lapsena sairastetun pahan sikotaudin takia. Mutta sitten Isaac rakastuu. Rakastumisen kohde on Pietarista kotoisin oleva ja siellä pahoin pahoinpidelty orpo Iris - paniikkikohtauksiin taipuvainen ja alati hyväksyntää ja elatusta miehiltä hakeva nainen.

Tämä oli elävästi ja terävästi kerrottu liikuttava tarina veljesrakkaudesta, rakkauden voimasta ja hyljeksittyjen keskinäisestä ystävyydestä. Oli mieltä liikuttavaa lukea, miten sirkusten ja kabareitten surkea väki välitti ja tuki toisiaan. Parkkisen kirja herätti paljon ajatuksia ja myötätuntoa. Mietin mm. miltä tuntuisi toisen noin intiimi läheisyys, kun aivan kaikki on tehtävä yhdessä. Kirjan loppu oli kaunis. Hieno lukukokemus.

Blogeissa muualla: 1001 kirjaa ja Lumiomena

Leena Parkkinen
Sinun jälkeesi, Max
Teos 2009
✮✮✮✮
Kirjastosta

13 kommenttia:

  1. Minäkin hullaannuin Säädylliseen ainesosaan (ja bloggauskin on tulollaan, aikanaan), ja olen ollut kahden vaiheilla: etsiäkö lisää luettavaa Parkkiselta vai ei. Joskushan vain se yksi tietty kirja kolahtaa kirjailijalta, ja sitten muuta uppoavat jonnekin harmaaseen massaan. Ehjä tätä Max-kirjaa voisin ainakin harkita. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä aihe oli varsin erikoinen, ja sen sisälle Parkkinen pääsi hyvin koskettavasti. Itse keskityin Maxiin ja Isaaciin, Iriksen psykologiaan en jaksanut niin paneutua. Jos haluaa kurkistaa vaikka tämmöisen marginaaliryhmän elämään sata vuotta sitten, ok valinta.

      Säädyllinen ainesosa oli huippu minulle jo aiheensakin puolesta, Max ei aivan samaan lumoon yltänyt.

      Poista
  2. Tämä on kyllä hieno esikoisteos. Galtby ei ihastuttanut minua niin paljon, mutta Säädyllinen ainesosa onnistui taas vakuuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut Parkkiselta vain nämä kaksi. Pitää tutkia tuota Galtbytä. Kiitos kommentista Jonna.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen kirjoitus, joka muistutti minua, että minulla on kys. kirja hyllyssäni odottelemassa vuoroaan. Tunnustan, että minua kiinnostaa myös "friikit". Ei shokeerausmielessä, vaan nimenomaan siinä, miten luovivat maailmassa. Alice Hoffmanin Ihmeellisten asioiden museo käsittelee samantyyppisiä aiheita. Siitä pidin.

    En ole muuten lukenut Parkkiselta toistaiseksi yhtäkään kirjaa, vaikka tuo Sinun jälkeesi, Max on maannut hyllyssäni jo useita vuosia. Aina joku muu kirja kiilaa edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan näitten poikien & muitten vastaavien elämä aivan kamalaa. Mieti nyt: seistä areenalla omine epämuodostuminesi yleisön tuijoteltavana. Toki he siihen tottuivat. Max ja Isaac pärjäsivät kyllä kohtuullisesti ja tienasivatkin hyvin, tosin Max sortui juopottelemaan. Siamilaisten kaksosten elinikähän on yleensä suhteellisen lyhyt.

      Mutta hienosti tuon elämänpiirin vivahteet ym. Parkkinen loihti esiin.

      Poista
  4. Tämä oli aivan ihana kirja <3
    Mielenkiintoisia kohtauksia heille sattui. Kirjailija oli käyttänyt runsaasti luovaa mielikuvitustaan tämän kirjan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkuselämän todellisuuteen pääsi hyvin sisään, ja myös Helsingin kuvaus oli kiinnostavaa. Voi poikaressukoita!

      Poista
    2. Tarkoitin siis sitä, että me ns. normaalit ja suht koht terveet emme useinkaan tule ajatelleeksi mitä haasteita esim. Maxiln ja Isaacin tapaisilla elämässään on. Voisi olla kiitollisempi.

      Poista
  5. Tutustuin Parkkisen tuotantoon vasta tänä keväänä lukemalla hänen uutuutensa Säädyllinen ainesosa. Niin paljon tykästyin, että aion palata Parkkiseen niin pian kuin mahdollista. Sinun jälkeesi Max on on jo sinällään kuulunut luettavien listalleni... Hieno teksti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Säädyllisestä ainesosasta minäkin aloitin. Minun tekee aina mieli lukea muutakin kirjailijalta, jos ensi kosketus on hyvä.
      Ihania syyspäiviä Kaisa-Reetta!

      Poista
  6. Tämä on kyllä monellakin tapaa hieno romaani, kuten tuot kirjoituksessasi esiin, vaikka ihan niin mun henk.koht. pitämisen tasolle ei yltänytkään kuin Säädyllinen ainesosa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä. Säädyllinen ainesosa on ehkä vuoden paras, ainakin korkealla keikkuu.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...