Runohulluudesta ja lukumaratonista

Kuva: Suketus

Olen pitkin kevättä pienesti mainostanut blogissani kirjabloggareiden ensimmäistä Runokävelyä, joka oli siis eilen. Twitteristä luin jotain tämän suuntaista On se kiva kun suvella on oma päivä kun ei sitä muuten juuri huomaa. Jep, toki hiukan kesäisemmässä säässä olisi Eino Leinoa ja Runon ja suven päivää mielellään juhlistanut, mutta emme voi valittaa: aurinko näkyvissä, vain muutama pisara taivaalta eikä tuulikaan runoiloamme vienyt.

Kurjaa että Kivi joutuu katselemaan edessään repsottavia kaikenmaailman oluttelttoja...

Runokävelymme alkoi Runebergin patsaalta, jossa Tuija avasi happeningimme innoittuneesti Johan Ludvigia lukien. Siitä kurvasimme seuraavalle patsaalle, jossa yleisössä ollut Kirsikin innostui lukemaan Eino Leinoa. Runokävelymme jatkui Larin Parasken patsaalle, sieltä sitten Kansalaistorin Laulupuulle ja lopuksi jatkoille Sanomatalon kahvilaan.

Larin Paraske (1833-1904) 

Suuri runonlaulajatar sai seurakseen yli 150-vuotta myöhemmin syntyneen,
tämän päivän runonlaulajan, Susinukke Kosolan (s. 1991)

Kiitän bloggarikollegoitani Tuijaa, suketusta ja hdcanista ikimuistoisesta runokävelystä. Erityiskiitos tietysti  Ompulle, runokävelyn ja tämän runohulluuden äidille! Paikalle saapunut yleisö tuntui viihtyvän loistavasti, ja otaksun meitä olleen kaiken kaikkiaan runsaat 20. Itseäni ilahdutti kovin, että Sinikka Vuola ja SusuPetalkin ehtivät paikalle. Ja oli hienoa todistaa nousevan runonlaulajan, bloggarikollega Tuomaksen Marokko-sarjaan kuuluvan runon ensiesitys.

Toivomuksia on kuulunut, että tästä tulisi jokavuotinen tapahtuma. Kyllä tämä kiva happening jotain jännää varmasti poikii - aika näyttää. Iso kiitos järjestämässä olleille bloggarikollegoille ja kaikille osallistuneille! Oli todella antoisaa.

----

Sitten päästäänkin runohulluuteen ja tulevan viikonlopun lukumaratoniin

Eilisellä Runokävelyllä oli myös mukana Helmet-kirjaston kirjastopyörä, josta oli aivan pakko lainata kolme runokirjaa lisää: Juuli Niemeä, Juho Niemistä ja Vilja-Tuulia Huotarista. Tältä näyttää omien ja lainattujen runokirjojen pino nyt. Onhan siinä mistä valita.

Voi Omppu, Omppu minkä teit! Eikös tämä jo runohulluudelta vaikuta :)

Muut maratonille kaavailemani kirjat ovat:

Will Schwalbe - Elämänmittainen lukupiiri, Anna Misko - Armovuosi ja Helen Rappaport - Pietari 1917.

Tämän viikonlopun lukumaratonia emännöi Kirjan jos toisenkin -blogin Jane. Linkistä voit lukea lisää miten homma hoituu. Toivotan kaikille maratoniin osallistuville lukuiloa ja ihan kaikille kaunista viikonloppua!

Runokävely kutsuu huomenna!

Aikuisiällä en ole ollut mikään intomielinen runojen lukija. Mutta kun Omppu julkaisi loppiaisena runohaasteen, innostuin oitis. Tänä vuonna olen lukenut kotimaista nykyrunoutta yli 20 runokokoelman verran, siihen päälle vielä parit Carverit. Kaikkea en ole ymmärtänyt, mutta moneen olen suorastaan hurmaantunut. Iki-ihanassa Säkeilyvaarassa Satu Grünthal rohkaisee minunkaltaistani tottumatonta runonlukijaa näin:

Monien mielestä runouden - varsinkin uuden runouden - ymmärtäminen tuntuu vaativan erityisiä erittelyn ja tulkinnan taitoja, joita ilman ei runouden pariin ole asiaa. Runouteen on kuitenkin monia teitä, ja ne ovat kaikki sekä mahdollisia että luvallisia. Runoudesta saa puhua ja kirjoittaa muillakin tavoin kuin piirre piirteeltä, säe säkeeltä analysoiden. Sen äärellä saa muistella, eläytyä, hurmaantua, harhailla ja viipyillä.

Mikä ihana vapautus meille tavallisille lukijoille - sinullekin! Säkeilyvaaraa suositan muuten kaikille, niin hurmaava teos se on runoilijoiden kirjoittamine pienoisesseineen. Runokävelyn satunnaisotanta arpoi minulle yhdeksän runokirjaa, joiden nimiä taivuttelemalla syntyi tämmöinen sarkastinen runonen. Kiitän Tuijaa tästä hauskasta ideasta, jota en malttanut olla kopioimatta!

Ikkunasta joka oli ovi 

pilkotti surun tie,

uudenvuodenlaki tarjosi

aallokkoa, 

mandalaa ja punontaa.

View-Masterissani

vanhat poikaystävät

ranskalaisine suudelmineen.

Minä klovni nauran.

Tässä vielä runoilijani & heidän runokirjansa listattuina: Pirjo Aarnio / Mandalaa ja punontaa, Esther Helmiä / Surun tie,  Tapani Kinnunen / Ranskalainen suudelma, Marianna Kurtto / View-Master, Heimo Lajunen / Aallokkoa, Helena Numminen / Klovni nauraa, SusuPetal / Vanhat poikaystävät, Uuna Syrjäsuo / Ikkuna joka oli ovi, Katariina Vuorinen / Uudenvuodenlaki

Olen lueskellut tänä vuonna myös huomisen päivänsankarin, Eino Leinon runoja. Monet hänen runoistaan tuntuvat nykyihmisestä hurjan paatoksillisilta, toiset taas ovat aivan nykypäivää eikä niiden lumo himmene koskaan. Eino Leinolla on montakin jumalaista, kesästä kertovaa runoa. Otan nyt tähän tämän tutun ja ikonisen, jonka kuvitan ystäväni Pekan kauniilla maisemakuvilla.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu;

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa;

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen;

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä-seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta;

pienentyy mun ympär' elon piiri;

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

- Eino Leino

Kuvista kiitän ystävääni Pekkaa <3

HUOMENNA RUNOKIRJAT KASSIIN JA STADIIN!

Me viisi runoista innostunutta kirjabloggaria, jotka olemme olleet puuhaamassa 
Runokävelyä, olemme postanneet juhlan alla seuraavasti:

1.7. Tuijata. Kulttuuripohdintoja
2.7. Hyönteisdokumentti
3.7. Reader why did I marry him
4.7. Eniten minua kiinnostaa tie
5.7. Oma postaukseni


Toivottavasti ilmojen haltija on suosiollinen huomenna illansuussa. 

Starttaamme klo 16.00 Runebergin patsaalta ja seuraamme kuvan reittiä. 
Sateen sattuessa kokoonnumme Sanomatalon aulassa.

Voit piipahtaa myös vain hetkeksi minne vain reitin varrelle 
ja runokirjoja on lainattavissa kirjastopyörästä.

Nähdään huomenna Runokävelyllä!

Wednesday Around the World

This is strictly a Helsinki based happening. But you can see that poetry is IN here:)

Kesäkuun luetut

KESÄKUUN TOP 5

Kesäkuussa luin 14 kirjaa. Suorastaan ahmin Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoita -sarjan neljä ensimmäistä. Kesäkuun luetuista nämä viisi koin elämyksellisimmiksi. Tässäpä ne lyhyin luonnehdinnoin, lukujärjestyksessä:

J. M. Coetzee - Häpeäpaalu **** Otava 2000 

Häpeäpaalu toi Coetzeelle hänen toisen Bookerinsa 1999. Kirja kertoo 90-luvun alun väkivaltaisesta ajasta Etelä-Afrikassa kun apartheidia ajettiin alas. 40-vuoden rotusorrosta ei irtauduttu kitkatta, vaan kaunat ja kostonhalut kytivät. Coetzee kirjoittaa upeasti rotujen yhteentörmäyksistä kautta teoksen. Oliko hänen tärkein viestinsä se, että valkoiset saavat oppia nöyrtymään ja joutuvat maksamaan pahat tekonsa? Arvostettu kirjallisuuden professori Lurie päätyy joka tapauksessa alhaiseen työhön, avustamaan koirien lopetuksessa ja huolehtimaan niiden maallisista jäännöksistä; hänen tyttärestään tulee raiskauksesta alkunsa saaneen mustan äpärän äiti. Voisiko suurempaa nöyryytystä tai häpeää ajatella?

Anja Erämaja - Ehkä liioittelen vähän **** Wsoy 2016 

Kato, sulla on siinä se elämä, miltä näyttää? Onks hyvä elämä, voisko olla parempi, voisko sitä fiksata vähän? Kato, aina on parantamisen varaa, vai mitä, turhaa tuskaa ja murhetta. Mitä jos vietäis verstaalle koko homma. Kokoelmassa on runoja sekä loppusoinnuilla että ilman, stand up -tekstiä, laulujen sanoja ja proosaa - kaikki mukavasti pyörryttävässä kudelmassa. Väliin teksti on sivulla nurinpäin, väliin poikittain tai jopa moneen kertaan jumittunut samalle riville lukemattomuuden tuolle puolen. Runoilijan ajatus laukkaa mihin milloinkin, tahdissa ei tämä lukija aina pysynyt, mutta onneksi riittävästi sentään. Eniten kolahti Erämajan huumori ja vinkeät oivallukset.

Javier Cercas - El monarca de las sombras **** Penguin Random House 2017

Espanjassa on edelleen paljon sisällissotaan liittyviä tabuja. On yhä vaikeaa ja häpeällistä tunnustaa, että omat sukulaiset olivat Francon kannattajia. Isoenonsa tarina on kummitellut vuosikausia kirjailijan mielessä, ja hän on tehnyt kirjan varalta runsaasti taustatyötä, mutta silti empinyt kirjoittaako vai ei, niin vaikea tämä asia on ollut hänelle. Cercas avaa Manuel Menan tarinaa kahdesta kertojanäkökulmasta: minä-muodossa henkilökohtaisesti ja läheltä kuin sukututkija, mutta kylmästi ja tosiasioihin perustuen historioitsijan äänellä. Olen varma siitä, että sisällissodassa meidän suku erehtyi puolesta. He eivät olleet kaikkitietäviä. He eivät tienneet kaikkea, eivät voineet tietää. Mutta he erehtyivät, siitä ei ole epäilystä. 

Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi **** Otava 2017

Hiidensalo on paneutunut perusteellisesti lähdeaineistoihin ja ajankuvaan. Oli kiinnostavaa lukea elämästä vuosisadan vaihteen Pariisissa ja meillä. Suomessakin kuohui: fennomaanit rynnistivät ja Venäjän sortopolitiikka oli uhkana. Suomen silloiset kulttuurivaikuttajat, mm. Akseli Gallen-Kallela, Juhani Aho Vennyineen ja Ville Vallgren esiintyivät moneen otteeseen kirjassa. Sympatiani olivat onnettomien naisten, Bertan ja Ellanin puolella. Tunsin sääliä myös pientä Erik-ressukkaa kohtaan, jolle kuuluisa, aina poissaoleva isä ei koskaan ollut oikea isä.Hieno ja mukaansatempaava historiallinen romaani ja kiiltokuvista riisuttu henkilökuva Edelfeltistä.

Mustonen - Emännöitsijä ***** Otava 2015

Emännöitsijä oli aivan hurmaavaa luettavaa. Kyllä, muistan toki että tarina on fiktiota, mutta viihdyttävän sarjan on Manninen kehitellyt. Loistavasti hän on löytänyt jokaiseen osaan kiinnostavat tunnetut henkilöt. Ajankuva oli taas niin taidokasta ja elävää, että tuntui kuin olisi itsekin ollut tapahtumien keskellä. Suomalaisten taidepiirien kahinointi tuli kirjassa hyvin esiin kuin myös Edelfeltin kiireinen ja todella kuluttava, juhlien täyteinen elämäntyyli. Loppupuolella oli vähään liikaa chick litiä ja yltiöromanttista vivahdetta. Aluksi vierastin tätä käännettä, mutta hyvinhän se lopulta kokonaisuuteen istui.

Haastetilanne

Helmet 2017 -haasteessa puuttuu aina vaan 3. Muissa haasteissa olen runohaasteeseen lukenut 23 kotimaista runokokoelmaa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen 7 kirjaa, ja jo joulukuun alussa alkanut Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haaste tuli täyteen. 

Dekkariviikkoon osallistuin yhdellä postauksella: Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula ** Bazar 2017, mutta en oikein siitä innostunut. Kesän ensimmäiseen lukumaratoniin osallistuin myös Enni Mustosta lukien. Saldoksi tuli 583 sivua.

Heinäkuussa tapahtuu!

Kesän toinen lukumaraton on 8.7., emäntänä Kirjan jos toisenkin - blogin Jane.

Naistenviikkoa emännöi tuttuun tapaan Tuijata.

Juhlaa ja juhannusiltaa!

Eihän tässä mittään hättää: juhannussää noudattaa perinteistä kaavaa

- sataa, mutta toivottavasti vain vettä.

Lohduksi meille yöttömän yön juhlaa viettäville muutama kaunis kuva ja runo.

Juhannuksesta ovat kirjoittaneet runoja monet. Tässä niistä kolme 

 -  Erkki Kivijärveltä, Eino Leinolta ja Tove Janssonilta. Olkaapa hyvät.

Oli juhla ja juhannusilta

Oli juhla ja juhannusilta ja koivut ja seppeleet,

soi laulelot rantamilta ja helkähti säveleet.

Oli suvisen riemun raikuja ja liekissä kokkopuut,

kävi karkelo, kiiri kaiku, oli naurussa nuorten suut,

oli suvisen riemun raiku, oli naurussa nuorten suut.

Sinä ylinnä karkelossa, tuli silmissä hymysuin,

minä piilossa, pimennossa sulountani uneksuin:

on kammari lehvitetty, kukat pihlajan tuoksun luo,

ja seinät on sivelletty, mies nuorikon taloon tuo!

On kammari lehvittty, mies nuorikon taloon tuo!

- Erkki Kivijärvi

Aino Ackté oli tilannut Erkki Kivijärveltä (1882-1942) ja Ilmari Hannikaiselta (1892-1955) kansanoopperan Olavinlinnan kesäisiin oopperaesityksiin. Säveltäjä tuli keväällä 1930 Pariisista valmiina tarttumaan työhön, mutta libretto ei ollutkaan valmis. Sävellys valmistui kuitenkin kuudessa viikossa, mutta ooppera siitä ei tullut, vaan laulunäytelmä Talkootanssit, jonka ensiesitys oli vuonna 1930. Näytelmän suosituimpiin lauluihin kuuluu tämä juhannushäiden kuvailema romanssi.

- Suuri toivelaulukirja 4, Wsoy 1981

Muumipeikon juhannusruno

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen, 

voi ottaa jättää paikoilleen 

tai olla niin kuin luonnostaan 

ja maata vaan. 

Mä peikko siihen uskoon jään, 

on maailmaa tää minkä nyt mä nään. 

– Tove Jansson

Juhannus

Minä avaan syömeni selälleen
ja annan päivän paistaa,
minä tahdon kylpeä joka veen
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

- Eino Leino

Kerreeppä seihtemä er heinee tyyny alle

ja jos uamula o nivustaipeis ihottummoo tai piä kippeenä

ni allerkine oot!

Hyvvee juhannusta!

Ja juhannustoivotus vielä suomeksikin:

Aurinkoista ja nautinnollista juhannusta 
kaikille kirjojen ja runojen ystäville!

Maisemakuvista kiitän ystävääni Pekkaa, kukkakuvat minun.

Heimo Lajunen - Aallokkoa

Kesän autuutta runoin ja kuvin.

Nyt on ihan ensiksi todettava, että tämä kirja on visuaalisesti tavattoman kaunis - kuin koru. Niin kaunis, että sen pitää mielellään esillä ja nappaa selailtavaksi tuon tuostakin. Upeat kesäiset taidekuvat ja runot yhdessä muodostavat saumattoman kokonaisuuden, jossa mielestäni molemmat ovat yhtä tärkeitä.

Runot: Heimo Lajunen - Jalat ilmassa ja maassa

Tämä on Lajusen toinen runokokoelma ja sisältää runoja vuodesta 89 lähtien. Lajunen on Pohjois-Karjalassa lääkärinä elämäntyönsä tehnyt puoliso, perheenisä ja isoisä. Hän on toiminut myös mäkihypyn ja pohjoismaisen yhdistetyn valmentajana. Osa kuvista on myös Lajusen ottamia.

Kuvat: Juha Kauppinen - Tunnelmia Suomen luonnosta

Kauppinen toimii Jämsässä työterveyslääkärinä ja vapaa-ajallaan ihmettelee luonnon kauneutta linssin läpi. Hänen taidekuvansa hivelevät silmää.

Lajusen runot ovat mielestäni oikeita hyvän tuulen runoja, pienistä arjen hetkistä löytyvän onnen tulkkeja. Ei ollenkaan vaikeita, kuten nykyrunous joskus. Runoissa on rimmaavia loppusointuja ja arkisen elämän tuokioita, joihin moni lukija osaa itsensä asettaa. Onnenhetket löytää kun pysähtyy ja hiljenee eikä koko ajan vaan touhota eteenpäin.

Itseäni puhuttelivat ehkä eniten hänen rakkausrunonsa, joista huokuu hellä ja välittävä rakkaus puolisoon, vuosikymmenten elämänkumppaniin. Runoissa onni ja positiivisuus ovat ihanan höyhenenkeveitä ilon tuojia, kuten upean kannen aallokolla kelluva valkoinen höyhen. Suomalainen keski-ikäinen mies osaa olla myös herkkä, sen todistaa Lajunen - onnellinen mies.

Siloposki

Astun sisään naisen huoneeseen.

Hetki on pyhä.

Se on ylläni yhä.

Hiljaisuus ja rauha.

Nainen, ihana ja lauha.

Tarjolla miehelleen on runsauden kauha.

Naisen huone.

Hiljaisuus.

Tyven ilo.

Kuin aavistus aamusta, auringon kilo.

Poskesi, kulta,

on pehmeä ja silo.

Aallokkoa - runoja suomalaisille puhuttelee varmastikin jokaista.

Kaunis ja tyylikäs kirja antaa ja saada. Pikkulahjaksi, mökkituliaisiksi. 
Suomen kesän ja ihmisyyden ihana ylistys.

Heimo Lajunen

Aallokkoa - runoja suomalaisille

Kirjakaari 2017

***

Arvostelukappale - kiitokseni kustantajalle
Pahoittelen, että kirjasta kuvaamani kuvat eivät tee oikeutta niiden upeudelle.