20. huhtikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Largo



Tämä on minusta aivan ihana runokokoelma! Largon 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä. On hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä humppaa; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen hupiosasto on villin vallatonta venkoilua ja koskettava osasto herkkää ja haurasta havainnointia. Runot ovat rytmillisiä ja rimmaavia, monet koskettivat kovastikin. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin hassutteluihin ja herkkiin sielua koskettaviin.

Tiihonen huumormielellä
Tähän osastoon kuuluu montakin mainiota, riehakasta ja ilkamoivaa runoa. Pitkän runonsa Largo Tiihonen aloittaa näin: Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui / illan väsymyksen stimula, / ja vavahtaen / sähköistyivät sormet,.... Sitten seuraa monta säkeistöä ja siteeraus Juhana Cajanukselta 1600-luvun lopulta ja runon päätös näin: ... Etzi meno muuttumatoin,  / puuttumatoin, / Pyri taiwahan Ilohon! / Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba / Tsaba ba baba da duu / Hän nukahti puista pöytää vasten, / vadilla leipää, himmee kuu

Varsin hulvaton parodia on pitkä ja monisäkeistöinen Suuri sammattilainen kesäjuhla: ... Ja tuolla Runoilija, / kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti / loikoilee marjapensaan alla / yllään virkatoimiensa viriili liplatus, / ohrainen tiedonjyvä kurkussaan / ja säkeitä säkki päässään, / kun koivuissa / ilo peippoina pomppii / Niin leviää sinen suomalainen tieto, / suuri hartaus / kun horisonttiin painuu / Eliaksen emerituspää, / ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.

Mainio on myös Lausujat - laus, laus, laus!
... Ja eikun lausujat taas että laus laus laus / ja vaikka kriitikot ähkyi: paus paus paus / ja joku saksaksikin raus raus, / paahtoi lausujat suomeksi laus / että laus että laus että laus!

Koskettavasti rakkaudesta ja elämästä
Mm. Juo kanssani, Transsi,  Lue minulle paperista, Lue vielä, Lue kauniita sanoja, Sotilas ...

Lue minulle nuoruus:
Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola / ja muuriseinien / tuskainen spray / kun kaikelle sanotaan ei, / lue silloin se ei / lue etteivät hennoimmat sulat / hiertyisi betoniin, / ja että uhmassaan untuvatakit / kantais syksystä pakkasiin / Ja taas keväästä lue, / lue arvaamaton, iän läike, se lue / ja ajan sumea temperatuuri / kun niin tuskaisen pieni ja suuri / olen minäkin, / yhtä aikaa / iltasatu ja postilla / yhtä aikaa ne lue, / lue unta ja kuolemaa, / Nalle Puhia, Poe'ta / ja sattuman suurta showta, / Lucky Lukea lue / ja lakia / ja lue miksi, minkä takia / vain suuri määrä on suurta / ja vain voima voimassa on / ja miksi maailman lapsissa hakkaa / se pulssi, uneton.

Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
              Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
                             On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
                                               taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
                                            ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on

Largo toi Tiihoselle kirjallisuuden valtionpalkinnon sekä Savonia ja Tanssiva karhu -palkinnot. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:

Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Ihastuin kovin tähän kokoelmaan ja aion nautiskella Tiihosen säkeistä ja huumorista ja venkoiluista vielä moneen otteeseen ennenkuin Largo on palautettava kirjastoon.

Ilpo TiihonenLargo
Wsoy 2004
*****
Kirjastosta

Näin tuumi Kiiltomato

8 kommenttia:

  1. Oi, sain kokoelman tuoreena sen ilmestyttyä. Innostit tarttumaan kirjaan pitkän tauon jälkeen, siitä kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä Largo oli aivan ihana!

      Poista
  2. Es una pena -como ya te comenté anteriormente-, la traducción, y más cuando se trata de poemas, yo sufro, porque soy un amante de la poesía, además leyendo entre líneas, me ha parecido una entrada muy didáctica, pero, como no se puede hacer otra cosa, aprovecho para enviarte un cordial saludo.
    Manuel.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muchas gracias por saludarme Manuel. Verdad es pena que google no traduce... Me encantaron tanto estas poemas, son realmente fántasticos.

      Poista
  3. I have not read any poetry in a long while. I will see if my library has this book.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I have started to read poems only recently... I'm sorry Nicole, but this is available only in Finnish. A pity.

      Poista
  4. Kiitos hienosta Runotuokiosta, Riitta! Ihan paras lauantaipäivän avaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Largo on ihastuttava! Itsekin olen lisännyt runojen lukemista vasta tänä vuonna. On ollut mielenkiintoista - ymmärtää, ei ymmärrä :)

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...