Arturo Pérez- Reverte - El tango de la guardia vieja

Arturo Pérez-Reverte on minulle uusi espanjalainen kirjailijatuttavuus, jolta on suomennettu lukuisia teoksia. Tämä on julkaistu suomeksi nimellä Kohtalon tango, sananmukaisesti Vanhan vartijan tango. Kohtalokkuutta toki tässä epätavallisessa rakkaustarinassa on riittämiin. Nykyhetken tapahtumat sijoittuvat vuoden 1966 Sorrentoon, kaksi aikaisempaa aikatasoa vuoden 1928 Buenos Airesiin ja vuoden 1937 Nizzaan.

Nykyajassa harmaaohimoisen Max Costan charmi jo hiipuilee, yli kuudenkympin ikä painaa.  Entisenä salonkileijonana hän tuskailee itsessään näkyviä vanhenemisen merkkejä. Nyt on tyytyminen tylsään, mutta turvattuun herra Hugentoblerin autonkuljettajan rooliin. Mutta menneisyys on ollut värikäs kuin seikkailuromaanin sankarilla - herrasmieshuijari, varas, vakooja, mutta ennen kaikkea ammattimainen naisten tanssittaja valtameriä kyntävillä luksusaluksilla ja loisteliaissa yökerhoissa. Komea ulkomuoto ja maailmanmiehen käytöstavat veivät Maxin gigoloksi ylellisyyksien keskelle surkeasta Buenos Airesin slummista. Vaurautta tuli, mutta se myös meni.

Vuonna 28 S/S Cap Polonian parketilla tanssittu kiihkeä tango vei Maxin yhteen rikkaan ja hienostuneen Mechan kanssa. Tämä oli kaunis ja elegantti, maailmankuulun espanjalaisen säveltäjän vaimo. Kiihkeä intohimo vei näitä kahta pienen tuokion aviomiehen valvovan silmän alla, mutta tiet erosivat. Vuoden 37 Nizzassa näiden kahden mutkikkaat elämänpolut kohtasivat jälleen tuon ajan kuohuvien poliittisten tapahtumien keskiössä. Intohimo oli tallella, ikäänkuin erottavia vuosia ei olisi ollutkaan.

Hypätäänpä taas nykyaikaan ja Sorrenton suureen shakkitapahtumaan, joka on esinäytös tulevaan Dublinin maailmanmestaruusotteluun: venäläinen Sokolov vs chileläinen Keller. Ja kuinka ollakaan, paljastuu että Keller on Mechan 28-vuotias poika. Jos hiukan laskee vuosilukuja, arvaa jo mikä on kirjan ns. yksi suuri juoni.

Pidän kyllä tämän tapaisista seikkailuromaaneista, mutta nyt Pérez-Reverten tarinointi ei vetänyt ollenkaan. Kirjassa on vähän vajaa 500 sivua, ja jännite oli löysää suurimmaksi osaksi. Vain muutamia kohtauksia luin ns. ahmien. S/S Cap Polonialla alkanut elegantti hakkailu kiihkeine tangoineen ja tutustuminen alkuperäisen eroottisen tangon alkulähteille Buenos Airesin pahamaineisissa slummikapakoissa oli kiinnostavasti kirjoitettu. En oikein saanut otetta Nizzan vakoilujupakastakaan, vaikka esim. Espanjan sisällissotaa käsittelevät kirjat kiinnostavat. Sorrenton sakkitapahtuman käänteet olivat aika uskomattomia.

Hienosti kirjailija kuvasi menneeen ajan lumoa, tuon yläluokan dekadenttia elämäntapaa. Napoliin ja Ranskan rivieralle alkoi tehdä mieli.... Mutta kokonaisuutena ei ollut minun mieleeni tämä Pérez-Reverten kirja, Taistelumaalaria taidan jossain vaiheessa kokeilla.

Tätä mieltä olivat Marika, Tuija

Arturo Pérez-Reverte
El tango de la guardia vieja
Alfaguara 2012
**
Kirjastosta
Ilmestynyt suomeksi nimellä Kohtalon tango / Like 2014

Netistä bongattua

Una pareja de jóvenes apuestos, acuciados por pasiones urgentes como la vida, se mira a los ojos al bailar un tango aún no escrito, en el salón silencioso y desierto de un transatlántico que navega en la noche. Trazando sin saberlo, al moverse abrazados, la rúbrica de un mundo irreal cuyas luces fatigadas empiezan a apagarse para siempre.

Un extraño desafío entre dos músicos, que lleva a uno de ellos a Buenos Aires en 1928; un asunto de espionaje en la Riviera francesa durante la Guerra Civil española; una inquietante partida de ajedrez en el Sorrento de los años sesenta...

El tango de la Guardia Vieja narra con pulso admirable una turbia y apasionada historia de amor, traiciones e intrigas, que se prolonga durante cuatro décadas a través de un siglo convulso y fascinante, entre la luz crepuscular de una época que se extingue.