Helena Numminen - Klovni nauraa

Noitanaisen loitsuja Alberteista ja elämästä.

No nyt. Nyt iski riemastus, sillä Klovni nauraa oli kuin elähdyttävä leppeä kesätuuli huhtikuisen raekuuron rymisyttäessä kattoa ja maisemaa. Kotkaan asettunut Helena Numminen on koulutukseltaan psykologi ja opiskellut myös sosiaaliantropologiaa, mikä näkyy näissäkin runoissa kuin myös hänen romaaniensa otsikoissa (Manzesen madonnat 2002 & Savannin värit 2010). Numminen on runoissaan raadollinen ja railakas, ja naisen elämää syvästi ymmärtävä pohdiskelija. Runot on jaettu viiteen osioon, joiden otsikot jo kertovat paljon teemoista: Ihon ikävä vain jää / Tulkoon kohtalo / Kädet utareilla / Lehmuksen kyljessä kirkkovene / Kotkan runokapakka Albert.

Löysin kosolti nautittavaa samastumispintaa. Naiseuden lisäksi myös lapsuuden nostalgisista kesämuistoista maalla sekä puutarhanhoidon viheliäisyydestä horsmineen, vuohenputkineen ja nokkosineen. Teksteissään Numminen on humoristinen, maanläheinen, juureva - kertakaikkiaan valloittava. Siteeraan nyt useampaakin runoa, siltä varalta että lukija ei mistään löydä tätä ihastuttavaa kokoelmaa, koska tämä lienee loppuunmyyty.

Miehet saavat oodinsa - duunari etenkin!

Niin ihanan rehellistä ja kainostelematonta puhetta miehen nälästä, miehen kaipuusta sarkastisin twistein: vaikka haluan ja himoitsen, ette te minua omista! Muutama sitaatti:

> Tule kanssani horsmapeltoon / ja ole minulle eläin.

> Känsäisen kouran / hellä hetki / karkea duunarin laulu / duurissa ja mollissa / sitä vain haluaa yhä uudelleen. / Kitaran rämpyttäjäkin käy / jos miehellä vain / on duunarin kulli.

> Miehennahka huutaa hellyyttä / vaan eivät he sitä huomaa / nappaavat viagraa. / Ei noihin voi / elämää puhaltaa / edes hellyyttä tihkuva nainen / parasta vain poistua paikalta / ennen kuin herää / kuolleen kundin vierestä.

> Kun minulla on tämä yksi mies / niin minulla on kaikki maailman miehet / kaikki maailman hauikset.... / Kun minulla on tämä yksi mies / niin minulla on yltäkyllin.

Lapsuuden nostalgiset Mansikit

Itsekin olen elänyt lapsuuteni maalla, talutellen mm. meidän Kaunikkia yhteislaitumelta iltalypsylle. Nyt ei enää lehmiä maisemassa juuri näy, ne on siirretty sisätiloihin tehonavettoihin. Mutta missä lehmän kunnioitus, missä lehmän onni? Mennyttä on käyskentely vapaana voikukkapelloilla ja märehdintä suviyössä. Mennyttä kaikki tämä:

Vaan lapsenmuistoissani / kevään tuoksuvalla ensilaitumella / hullaantuneet lehmät yhä tanssivat / kevein sorkin ja horjuvin nilkoin / viskovat päätä ja heittävät häntää / irtipääsemisen hurmiossa. - Lehmän kolme elämää

Pellolla lehmät / kuin vesivärimaalaus / ruskeaa ja valkoista / kuulaalla vihreällä. / Lapsuuden aurinkoiset kesät / itkettävät minua vielä / vielä minä itken / lapsuuden kesiä. / Sillä ne jäävät / kun kaikki muu katoaa. / Kun kaikki katoaa / ne jäävät. - Lehmäkesät

Kesä on pysähtynyt / tähän / sirkka sirittää / mansikat tuoksuvat / kissankelloniityllä / lehmät hamuavat / ikuisesti heinää / piikkilanka-aidan takana / ja sekin on täällä / lapsuuteni apilapellolla / punainen kretonkimekko / jossa pikkuiset kukat / kuin kissankäpälät. - Heinäkuu

Karatkaa vanhat naiset!

Runoilija ylistää vanhoja mummoja ja pelkää omaa vanhaksi tulemistaan, joutumista hoitosysteemin kasvottomaksi ja unohduksen pillerein lääkityksi, käänneltäväksi ja väänneltäväksi mytyksi. Hyvästä syystä. Mutta vanhat akat ovat pirullisia ja sitkeitä tapauksia - eivät millään suostu kuolemaan koska silitysvaje on krooninen.

Alas vanhainkodit palvelutalot / turvarannekkeet hoivarobotit... / Alas pillerit tabletit pulverit kapselit... / Vaan jos sittenkin / niin kohtalo suokoon / virolaisen somalin tai edes venäläisen hoitajan / sillä heillä on lempeän koskettamisen taito. - Tulkoon kohtalo

Kotkan Ruusut ja Albertit - humaltumisen hurma!

Kokoelman päättävät kaksi kotkalaiselle runokapakka Albertille omistettua runoa, ja voi miten herkullisia ne ovatkaan! Numminen marssitti riemastuttavasti kuusi tunnettua Albertia kaulojaan venyttelemään - voi mitä ilottelua!

Miten haluaisinkaan tulla humalaan

juopua viinasta ja lemmestä

ja viiksistä ja muhkeista lihaksista

ja hitonmoisista miehistä

jotka runolle laukeavat. - Albertin ovesta sisään

---

Kai joku vie minut kotiin

ja katsoo etten kaadu portaissa

ja muistaa myös kusettaa

ei mitään väliä kuka

ei mitään väliä millään

yöpöydällä on kumeja.

No tuleeko niitä ilmaisia paukkuja

juopolle runoilijalle? - Kadehdin juoppoja / osasta Ihon ikävä vain jää

Nummisen runot puhuttelivat ja riemastuttivat minua, niissä on elämää nähneen kypsän naisen ote. Olisipa ihanaa kuulla häntä livenä Kotkan Albertissa elämän keskellä.

Helena Numminen

Klovni nauraa, lavarunoja

Turbator 2015

*****

Omasta hyllystä

HUOM. Sain tiedon kirjailijalta, että hänellä on jäljellä parikymmentä kirjaa. Hinta 15 € sis. postikulut Suomeen. Tilaa sähköpostitse: helena.numminen@kymp.net

Klovni nauraa on nähdäkseni myyty loppuun eikä sitä löytynyt Helmetistäkään. Joistakin muista kirjastoista voi löytyä. Toivottavasti sinua onnistaa, lukijani. Muuta kirjailijalta:

Lillin villit seikkailut -satukirja / Marketiimi 2017

Tarinoiden joella / Reuna 2016

Kirjailijan oma sivu