Kolme viipaletta kulttuurista

Krista heitti minua tällä epähaasteella, jonka on pannut alulle Kingiä, kahvia ja empatiaa -blogi. 

'Säännöt ovat sellaiset, että sääntöjä ei ole. Ketään ei tarvitse haastaa tai sitten voit haastaa vaikka sata. Tee niin kuin haluat. Voit höpötellä kulttuurista noin yleensä. Minkälaisia elokuvia katselet, mitkä tv-sarjat ovat mieleesi, käytkö teatterissa/konserteissa/baletissa/ taidenäyttelyissä/you name it. Minkälaista musiikkia kuuntelet, ja tietenkin, aina voi puhua kirjoista.'

Omaan kesääni ei suuresti kulttuuria mahdu, lähinnä vain kirjoja ja jokunen elokuva. Käytänkin annettuja valtuuksia ja muokkaan hiukan epähaastetta. Tarvitsen nimittäin hyvin lyhkäisen version, joten tässä vastaukseni kaikessa lyhyydessään.

Viikon kirjailija - Heidi Köngäs - Olen fani!

On ajoittain satanut ja selkä ajoittain vaivannut. Mitäs silloin tehdään? Luetaan tietysti! Viimeksi luin Köngäksen romaanin Vieras mies. Täydet ★★★★★. Aivan ihana, aito, koskettava ja inhimillinen. Rakkaustarina, joka jätti minuun jäljen. Hertta vei myös jalat alta ★★★★★, saman teki huikea Dora, Dora ★★★★★. Panin eilen varaukseen kirjat Hyväntekijä, Luvattu ja Jokin sinusta. Oli pakko.

Viikon leffa - A walk in the woods 2015

Kaikkihan me muistamme nämä komeat ja karismaattiset näyttelijät nuoruutensa päiviltä - Nick Nolte ja Robert Redford. Mitkä karismat, mikä seksikkyys! Nolten muistan monista rooleista, mutta etenkin kaameasta Vuorovetten prinssistä, joka perustuu Pat Conroyn romaaniin. Redfordin ihanasta Kultahatusta, joka perustuu F. Scott Fitzgeraldin teokseen.

A walk in the woods näyttää, että aika puree myös näihin filmitaivaan ikoneihin - molemmat ovat muuttuneet papparaisiksi. Nolte on tänään pulska 75-vuotias, hauras Redford täyttää elokuussa jo 80 - kuvitella! Elokuvassa papparaiset elvyttävät vanhaa ystävyyttään ja yrittävät tallustaa Appalakkien vuoriston pitkän kävelyreitin. Ei mennyt kovin hyvin, ja keskenhän se jäi. Ei tämä mikään elämää suurempi elokuva ollut, mutta näyttelijöiden takia sen toki katsoi. Naispääosassa ihana Emma Thompson.

Viikon perinneperenna - harmaamalvikki

Kulttuuria se puutarhakulttuurikin on! Itse suosin vanhan talomme puutarhassa maatiaiskasveja ja perinneperennoja. Ne ovat sitkeitä ja vähään tyytyviä. Pentti Alanko on ollut jonkinlainen idoliesikuva jo vuosia. Tällä hetkellä kauniisti kukassa on tämä hennon roosa, korkea ja vankka harmaamalvikki - Lavatera thuringiaca. Siinä se kasvaa terassin kupeessa vuodesta toiseen, aivan itsekseen eikä hoidosta tietoakaan.

'Harmaamalvikki kasvaa luonnonvaraisena Keski-Euroopassa. Erilaisia malvalajeja on viljelty Suomessa jo 1700-luvulta alkaen. Harmaamalvikkia on pitkään kutsuttu stokruusuksi tai tokruusuksi samaan sukuun kuuluvan salkoruusun ruotsinkielistä nimeä (stockros) mukaillen. Vanhastaan malvoja on käytetty lääkekasvina, erityisesti sukuun kuuluvaa kiiltomalvaa.'

Kolme kurkkausta vähän sinne sun tänne

• Silloin tällöin harrastan lähisightseeingiä kulttuurikohteissa - viimeksi Ainolaa, Halosenniemeä, Ravintola Krapia...
• En ole musiikki-ihminen enkä kuuntele paljonkaan. Kamarikuoro Addictiota käyn kuuntelemassa sukusyistä - poikani laulaa siinä :) Hiljaisuus on minulle parasta musiikkia.
• Viimeisestä ulkomaanmatkastakin on jo yli vuosi. Matkoillani käyn museot, kirkot ja flamencoesitykset. Kyllä syksyllä pitäisi taas päästä, vaikka Barcelonan Mèrce-viikolle...

Olenpa minä kovinkin kulturelli, enkö vain!
Ja haaste on sitten vapaasti napattavissa! Olkaatten hyvät.