Olen ihaillut Albert Edelfeltin maalauksia suloisesta Virginiestä jo aiemminkin. Mutta vastikään lukemani Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen dekkari Nainen parvekkeella toi Virginien kohtalon taas elävästi mieleeni. Edelfelt-expertti, taidehistorioitsija Anna Kortelainen yrittää selvittää Virginien arvoitusta. Hänen kyytinsä vie 1800-luvun lopun valloittavaan Pariisiin, jossa boheemit taiteilijapiirit luovat vimmaisesti, juhlivat railakkaasti ja jossa mallit, grisettet ja kurtisaanit keikistelevät.
Nuoren Albert Edelfeltin ateljeessa kävi useita malleja. Useimmat heistä tunnetaan sekä etu- että sukunimeltä, mutta yksi heistä, hurmaava ja sensuelli Virginie oli vain Virginie. Ville Vallgrenin ja muitten aikalaistodistusten mukaan Edelfelt oli umpirakastunut, intohimoinen rakkaussuhde kesti vuosia ja suhteesta syntyi todennäköisesti kaksi lastakin.
Sääty-yhteiskunnan tiukat normit ja sovinnaisuussäännöt koituivat tämän rakkauden tuhoksi. Avioliitto ei tullut kyseeseen, ja erityisesti Edelfeltin äiti painosti poikaansa hylkäämään Virginien. Edelfelt totteli, ei uskaltanut rikkoa normeja, Virginie sai mennä. Edelfeltin sisar Berta piti lisäksi huolen, että myös kirjeet ja muut todisteet hävitettiin.Mutta entä ne pienet lapset - kysyn vaan! Hylkäsikö Edelfelt myös omat lapsensa? Virginien piti lapsineen pysyä historialta piilossa. Vain taulut saivat säilyä jälkipolville.
Kortelaiselle Virginie on pakkomielle, mikä ei jätä rauhaan. Sitkeä jäljitys kuljettaa ympäri Ranskaa ja pölyisiin arkistoihin. Pienenkin osuman löytäessään sydän hypähtää ja Kortelainen kokee hurmioituneita, rakastuneita hetkiä. Kortelainen puhuu mielenkiintoisesti mikrohistoriasta, tavallisten ihmisten arjen ja elämänvaiheitten tutkimisesta. Ymmärrän hyvin hänen innostuksensa arkistoissa, sillä olen itsekin sukututkimusta tehdessäni silmät sikkaralla öitä myöten tuijotellut Ancestry.comissa Ellis Islandin maahantulotilastoja.
Kortelaisen kuvaus 1800-luvun lopun Pariisista ja Ranskasta sai minut tuntemaan itseni onnekkaaksi. Olisi hyvin onnetonta olla nuori kouluttamaton nainen noissa oloissa, miesten armoilla. Pyykkärin tienesteillä ei eletty, tarvittiin elättäjää. Kortelainen kertoo grisetteistä, köyhistä oppimattomista tytöistä, joita porvarispojat ylläpitivät vasemman rannan asunnoissaan rakastajattarinaan ja taloudenhoitajinaan. Näillä suhteilla ei ollut tulevaisuutta, ne kestivät vuoden tai kaksi, kunnes porvarispojat valitsivat itselleen vaimon omasta säädystään.
Pariisi oli vapaamielinen ja kuohuva suurkaupunki, rakastajattaret, ylläpidetyt naiset ja prostituoidut arkipäivää. Aviottomia lapsia syntyi runsaasti. Vastasyntyneitä ja vanhempiakin lapsia myös jätettiin heitteille. Porvarisrouvatkin lähettivät usein vastasyntyneensä maaseudulle imettäjien hoidettaviksi, koska ajan tavan mukaan eivät itse imettäneet. Näiden imeväisikäisten kuolleisuus oli järkyttävän korkea, 50 - 90 % alueesta riippuen. Lapsivuodekuolleisuus oli myös korkea, ja vain harva lapsi selvisi aikuiseksi.
 |
| La parisienne 1884 |
Tällä sadulla ei ollut onnellista loppua: Edelfelt avioitui säätynsä mukaisesti aatelisen Ellanin kanssa ja sai tämän kanssa nuorena tuberkuloosiin menehtyneen pojan. Edelfelt oli naistenmies, rauhoittui avioiduttuaan joksikin aikaa, mutta naisseikkailut veivät taas pian. Muuten, ei ollut Ellaninkaan elämä helppoa Albertinsa rinnalla, mutta se on jo toinen juttu...
Kortelaisen Virginie on loistava Pariisin ja 1800-luvun lopun taiteilijaelämän ja yhteiskunnan kuvaus. Ei mikään kevyt pintaraapaisu, vaan kaikessa kuultaa perehtyneisyys ja asiantuntijan ote. Runsaasti kiinnostavia historiantietoja, joskin myös aavistus liikaa yksityiskohtia. Yksityiskohtien runsaus häiritsi kun malttamaton mieli halusi kiirehtää juonen kanssa.
Teksti oli elävää ja mukaansa tempaavaa, historia imaisi ja lumosi. Pienen lapsen äitinä Kortelainen eläytyi empatialla Virginien tilanteeseen ja tutkijan rakastuneella otteella aiheeseensa. Väliin hän tunsi itsensä salapoliisiksi reissatessaan jäljitysretkillä Ranskan maaseudun halki. Virginie oli hurmaavaa kesälukemista, jota suosittelen lämmöllä kaikille historiasta ja taiteesta kiinnostuneille.
Pari bloggausta Virginiestä: Kirsin Book Club ja Luetut, lukemattomat,
Teksti oli elävää ja mukaansa tempaavaa, historia imaisi ja lumosi. Pienen lapsen äitinä Kortelainen eläytyi empatialla Virginien tilanteeseen ja tutkijan rakastuneella otteella aiheeseensa. Väliin hän tunsi itsensä salapoliisiksi reissatessaan jäljitysretkillä Ranskan maaseudun halki. Virginie oli hurmaavaa kesälukemista, jota suosittelen lämmöllä kaikille historiasta ja taiteesta kiinnostuneille.
Pari bloggausta Virginiestä: Kirsin Book Club ja Luetut, lukemattomat,
Anna Kortelainen
Virginie. Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina
Tammi 2002
★★★★
Kirjastosta.
New to me Reading Challenge nr 8
Virginie on ihana kirja! Sellaista saa aikaan aiheestaan innostunut tutkija.
VastaaPoistaNäin on Margit. Ja minulle Virginie oli näitten surkeitten sadepäivien lohtu.
PoistaSounds like a good book. Lovely paintings.
VastaaPoistaAs far as I know this book is not available in English. This is important to us Finns because it tells about one of our greatest painters and his model and mistress Virginie.
PoistaMinäkin pidin Virginiestä kovin paljon, kun sen aikoinaan luin. Nainen parvekkeella -dekkaria en ole vielä lukenut, mutta odottaa lukemattomien kirjojeni listalla :). Itse Virginie-taulu oli esillä keväällä Ateneumin Japanomania -näyttelyssä. Vaikka olen nähnyt sen aiemminkin, niin edelleen se säväytti ja yllätti kauneudellaan.
VastaaPoistaMinulta meni jotenkin tuo Japanomania ohi... Kirjasta jäi surullinen olo kun naisilla ja lapsilla ei ollut juuri mitään arvoa. Mutta näinhän asia on tänäkin päivänä monissa kulttuureissa.
PoistaKiitos kommentista Ninnu.