26. heinäkuuta 2016

Heidi Köngäs - Vieras mies


Olen ollut Köngäs-hurmoksessa luettuani hiljattain Hertan ja Dora, Doran. Marjatta kiitteli myös Vierasta miestä - siihen tartuin ja hurmaannuin taas. Vieras mies on tavattoman koskettava ja ah niin kaunis kahden yksinäisen ja rikkinäisen ihmisen rakkaustarina. He ovat toisilleen pikkukaupungin ahtaitten sovinnaisuussääntöjen mukaan täysin epäsopivia, mutta kuitenkin toisilleen tuossa tilanteessa ei vaan sopivat vaan välttämättömät. Toisiinsa vastustamattomasti vetävät magneetit - seksuaalisesti täysin kokematon vanhempi nainen ja kaiken kokenut nuori mies.

Eletään aivan 1940-luvun loppua Perämeren rannan pikkukaupungissa. Sodan traumat elävät muistoissa, kuuluvat puheissa ja näkyvät asukkaissa: on leskiä, sotaorpoja ja alkoholisoituneita sodan kolhimia miehiä. Valokuvaamoa pyörittävä Iiris kantaa isätraumaa ja vammaisuutensa traumaa - lapsena sairastettu polio ja kampurajalka. Hän on pian 39, yksinäisyyteensä linnoittautunut, sukupuoleton vanhapiika, joka ei odota mitään eikä varsinkaan miestä.

Kuumana loppukesän päivänä valokuvaamoon astuu nuori vieras mies, nimeltään Vasama ja kysyy töitä. Epäileväinen Iiris huomioi miehen karvaiset käsivarret:

Täysin sopimattomat kädet tarkkuutta vaativaan, hienosäätöiseen työhön. Täysin sopimattomat kädet sähkökuvaamoon! - Tiesin heti, että ottaisin hänet.

Tästä alkaa Iiriksen ja 14 vuotta nuoremman Vasaman tiivis työskentely yhdessä valokuvaamon ahtaissa tiloissa. Luodaan katseita, syntyy seksuaalisia jännitteitä, hipaistaan miltei huomaamattomasti, ohimennen, vahingossa...

Minua ei saa katsoa niin. Minua ei saa katsoa kuin naista. Minä en ole kukaan. Minä en saa erottua. Vain minä saan kuvata toisia, mutta itse saan pysyä piilossa, katseiden ulottumattomissa. Niinhän minä olen ajatellut, tietämättäni. Olen kumittanut itseni olemattomiin, jäänyt vaille ääriviivoja.
Itkin tyhjyyttäni ja sitä, että kukaan ei ole koskaan koskettanut minua, että ainoa miehen kosketus oli tämä nopea töytäisy ovisuussa, paljas vahinko.

Köngäs rakentaa romaaninsa tässäkin romaanissa vuoropuhelulle, Iiris ja Vasama kertovat itsestään, elämästään, tuntemuksistaan ja tunteistaan vuorotellen. Ja miten Köngäs sanat heidän suuhunsa asettaakaan! Niin aitoa ja inhimillistä, tekstistä löytyy tunteiden ja ajatusten koko poukkoileva kirjo.

Komea naistenmies Vasama on kihloissa ja menossa naimisiin. Mutta Iiris vetää häntä puoleensa kuin magneetti. He syttyvät toisiinsa sieluillaan ja ruumiillaan. Seksuaalisuutensa löytäneen Iiriksen koko elämä ja asenteet muuttuvat. Hän kyllästyy kuvaamaan pelkästään sovinnaisia kiiltokuvapotretteja ja alkaa ottaa ilmeikkäitä taidekuvia kaupungin rujoista ja vähäosaisista. Seuraa ympäristön paheksuntaa ja tyrmistystä, mutta Iiris on löytänyt itsensä ja kuvaa ja elää kuin riivattu. 

Miksi otin hänet? Ja samalla tiedän, että ilman häntä en olisi oivaltanut valokuvauksesta sitä, minkä nyt tiedän. Pelkällä olemassaolollaan hän työnsi minut kielekkeelle, siihen kauhun paikkaan, josta löysin itseni.

Iiriksen rujot muotokuvat teilattiin valokuvaajien liitossa Helsingissä eikä niitä kelpuutettu liiton näyttelyyn. Kotikaupungissakin paheksutaan ja kirjoitetaan parjaavia lehtijuttuja. Näyttelytilaa ei tunnu sieltäkään löytyvän. Mutta uuteen itseensä luottaen Iiris uskoo näkemyksiinsä, kuvaa vimmaisesti ja kehittää tyyliään. Hän osaa ottaa kuvattavansa ja lohduttaa näitä kovia kokeneita ihmisiä. Iiriksen suhtautuminen saa aikaan suuren muutoksen pienen vammaisen Anjan elämässä. 

Vieras mies oli taidokasta ja taattua Köngästä, hän lumosi minut nyt jo kolmannen kerran. Köngäs on kirjailija, joka osaa pujahtaa henkilöhahmojensa sieluun. Niin kaunista, niin kaunista, niin todentuntuista. Elävästi piirtyi sodanjälkeinen pikkukaupunki ja valokuvaamon arkinen arki. Olisin toivonut Iiriksen ja Vasaman kauniille rakkaustarinalle satujen lopun. Mutta rakkaustarinat päättyvät oikeassakin elämässä miten päättyvät. Aina niistä elämänmittainen jälki jää, kuten Vieraasta miehestä minuun.

Kirjasta ovat bloganneet myös Lumiomena ja Leena Lumi

Heidi Köngäs
Vieras mies
Otava 2002
★★★★★
Kirjastosta

8 kommenttia:

  1. Tämän voisikin laittaa lukulistalle, jahka joskus taas kerkiin lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi ihana kirja. Köngäs on kirjailija minun makuuni.

      Poista
  2. Tämän laitan ehdottomasti lukulistalle, Hertta oli todella hieno! Kiitos vinkistä Riitta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun innostuit Krista. Minä olen kyllä Köngäksen kerrontaan rakastunut.

      Poista
  3. Ihan tajuton kirja. Koin tämän kuin Vittelyksen vaunun. Harva kirjailija pystyy näin pienellä tuomaan esiin niin paljon latautunutta erotiikka. Tämä ja Dora, Dora, siinä vasta kirjat. Piti lukea nyt Hertta, mutta väsy taitaa kaataa minut dekkareihin...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hertassa erotiikka on kehollisempaa, jos niin voi sanoa. Mutta kyllä siitäkin pidin. Luet sitten Leena kun jaksat, huilia nyt.

      Varasin Köngäkseltä pari kolme lisää. Oli ihan pakko!

      Poista
  4. Ajattelin vinkata sulle Riitta tällaisesta ihanasta epähaasteesta, joka ei painosta osallistumaan. Tarkoituksena on kirjoitella kulttuurista aika pitkälti oman mielensä mukaan, sen kummempia sääntöjä kun ei ole. Tämän kirjoittaminen oli kuitenkin niin hauskaa, että ajattelin vinkata tästä muutamalle mukavalle bloggaajalle. <3 http://kristankirjat.blogspot.fi/2016/07/kolme-viipaletta-kulttuurista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Krista. Ehkä tämä epäkulturelli tyyppi tarttuu tähän epähaasteeseen - jossain vaiheessa. Elämään mahtuu juuri nyt vain puutarhaa ja kirjoja :)

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...