Tarinan päähenkilöt ovat Walter ja Fliete, 17-vuotiaat karjanhoitajapojat Pohjois-Saksasta. Politiikka ei kiinnosta, natsismi ei kiinnosta, Hitler ei vähääkään, mielessä ovat vain tytöt... Mutta toisen maailmansodan loppuvaiheissa Hitlerin armeijaan kelpaavat kaikki, myös melkein lapset. Nämä pojatkin pakkovärvätään illan tansseissa. Seuraa kolmen viikon tehokoulutus, minkä jälkeen Walter päätyy autonkuljettajaksi huoltojoukkoihin, Fliete etulinjaan.
Tätä sotaa käyvät kyynikot, jotka eivät usko mihinkään, paitsi vahvemman oikeuteen. Kuitenkin ne on pelkkiä pikkusieluja ja raukkiksia, näin sen rintamalla. Potkivat alempiaan ja pokkuroivat ylempiään ja surmaavat naisia ja lapsia. (...) Ja sellaiset tyypit saavat sammuttaa minulta valot.
Walter oli harkitsevainen ja aikuismainen nuorimies, Fliete suorapuheinen tulisielu. Walter oli aina toppuutellut ystäväänsä, mutta nyt ei voinut pitää huolta hänestä, koska sota vei heidän tiensä eri tahoille. Ystävyys ilmeni liikuttavasti ja järkyttävästi vankilakohtauksessa. Sodassa ja Hitlerin armeijassa oli pakko totella, valinnanvaraa ei ollut.
Koska olet hänen ystävänsä. Silloin tähtäät tarkasti, jotta hänen ei tarvitse kärsiä.
Olen ollut tätä lukiessa tympeä ja kylmä lukija. En innostunut enkä kunnolla päässyt sisään. Johtuiko se Rothmannin asiallisesta tyylistä, tekstissä kuultavista saksankielen jäykistä rakenteista vai aikaisemmin lukemieni kirjojen vaikutuksesta - mene ja tiedä. Ehkä vain huono ajoitus... Joka tapauksessa mm. Mageen Sopimus, Köngäksen Dora, Dora, Ketun Kätilö ja Rannelan Frau säväyttivät minua paljon enemmän.
Ralf Rothmann
Im Frühling sterben 2015
Kuolema keväällä
Suomentanut Raija Nylander
Atena 2016
★★
Kirjastosta
Minulle kävi samoin: odotin kiintoisaa lukukokemusta, mutta sivujen kääntyessä rupesi kirputtamaan, kun en teokselle lämmennyt vaikka olisin halunnut. Mitään varsinaista syytäkään en löytänyt, kaikki osaset olivat saksalaisella täsmällisyydellä paikoillaan. Se jokin, des Pudels Kern, mikä tekee kirjasta Kirjan uupui tahi vaihtoehtoisesti oma mielentila oli ristiriitainen, genren poissulkeva. Pahus(:
VastaaPoistaPudels Kern :)) Nämä ovat henkimaailman asioita, syttyykö vai ei - mutta kun ei niin ei. Imu puuttui. Välillä tulee miettineeksi oman pään tilaa... Mutta kaikki ei voi tuoda elämystä kaikille.
VastaaPoistaKiva kun kävit & ihanaa kesän jatkoa.
Vireystila vaikuttaa paljon lukukokemukseen. Tämä kirja on haastava, niin karu ja viileä se on. Minä vaikutuin karuudesta.
VastaaPoistaAjoituksesta riippuu niin paljon... Oma pääni oli lukiessa kevyessä kesämoodissa...
PoistaKiitos kommentista Tuija!