30. heinäkuuta 2016

Graham Greene - Jutun loppu


Jutun loppu sijoittuu Lontooseen vuosille 1939 - 46. Sarah Miles on naimisissa Henrynsä kanssa, mutta avioliitosta on kadonnut intohimo jo ajat sitten, jos sitä koskaan oli ollutkaan. Pariskunta pysyy yhdessä tottumuksesta ja sovinnaisuudesta, Sarah myös taloudellisista syistä. Tossukkamainen ja kiltti Henry rakastaa vaimoaan ja sietää tämän uskottomuutta.

Miesten ihailua pakonomaisesti etsivällä Sarahilla on suhteita. Vakavammaksi ja pitkäkestoisemmaksi muodostuu suhde kirjailija Maurice Bendrixiin - se kestää kiihkeänä kolmisen vuotta. Henry ja Bendrix ovat tavallaan ystäviä, mutta Sarah ja Bendrix rakastelevat häikäilemättömästi myös Milesien kodissa aviomiehen potiessa flunssaa vuoteenomana.  Raadollista ja törkeää... Bendrix on piinaavan mustasukkainen. Hän epäilee alinomaan Sarahin rakkautta, kiusaa tätä ja käyttäytyy töykeästi.




Hän on mustasukkainen menneisyydelle ja nykyisyydelle ja vastaisuudelle. Hänen rakkautensa on kuin keskiaikainen siveysvyö: vain ollessaan paikalla, minun luonani, minussa, hän tuntee olonsa turvalliseksi. Jos vain voisin saada hänet tuntemaan varmuutta, niin voisimme rakastaa onnellisesti, eikä villisti, hillittömästi, ja erämaa siirtyisi näkymättömiin. Ehkä koko elämän ajaksi.


Sarahia askarruttavat uskonnolliset kysymykset ja eräänä sodan pommitusyönä hän antaa koko elämänsä muuttavan lupauksen Jumalalle. Sarah saa toivomansa rukousvastauksen ja häipyy Bendrixin elämästä äkisti ja selityksittä.

Rakas Jumala (...) En osaa uskoa. Pakota minut. Sanoin, että olen lutka ja teeskentelijä ja vihaan itseäni. En voi tehdä mitään omin voimin. Pakota minut uskomaan. (...) Anna hänen olla hengissä, niin minä tahdon uskoa.

Kahden vuoden kuluttua Henry ja Bendrix tapaavat, ja Bendrix päätyy palkkaamaan yksityisetsivän Sarahia varjostamaan. Hän kihisee edelleen mustasukkaisuudessaan ja hurjassa vihassaan. Sarah epäilee ja etsii, ja tutkailee uskonnollista vakaumustaan, välillä uskoo Jumalaan, välillä taas ei. Sarah ei ehtinyt jättää miestään Bendrixin takia, vaikka vakavasti sitä suunnitteli. Ja aviomies Henry ja rakastaja Bendrix päätyivät yhdessä suremaan rakastamaansa naista ja asumaan saman katon alle.

Ohjaus Neil Jordan 1999 - Upea!
Pääosissa Julianne More, Ralph Fiennes, Stephen Rea
Sarah oli miesten ja suhteidensa vietävissä ja poti itsekunnioituksen puutetta. Uskottomuus ja syyllisyys saivat hänet painiskelemaan uskon ja katolisuuden kysymysten parissa. Bendrix piirtyi maanisen mustasukkaisena ja sarkastisena henkilönä, hän oli täynnä vihaa, lopulta Jumalaakin kohtaan. Henry kuvattiin kilttinä tohvelisankaritossukkana. 

Olette väärässä isä. Ei tämä ole mitään herkkää, kuten tuska. En ole tuskissani, vaan vihoissani. Vihaan Saraa, koska hän oli huora, vihaan Henryä, koska Sara ei luopunut hänestä, ja vihaan teitä ja kuviteltua Jumalaanne, koska otitte hänet pois meiltä kaikilta.

Sinä olet paholainen, Jumala, joka viettelet meitä hyppäämään. Mutta minä en halua Sinun rauhaasi enkä halua Sinun rakkauttasi. Halusin jotain hyvin vaatimatonta ja hyvin helppoa: halusin Saran elinajaksi, mutta Sinä otit hänet pois. (...) minä vihaan Sinua, Jumala, vihaan Sinua aivan kuin olisit olemassa.


Greene on mestari. Jäätävää ja huipputerävää kerrontaa tässä absurdissa kuviossa. Aikamoinen keitos uskottomuutta, moraalia, katolisuutta, sotaa, ystävyyttä ja hiukan rakkauttakin. Kirjassa oli enemmän vihaa kuin tuossa upeassa elokuvassa. Kieli vaikutti aavistuksen vanhanaikaiselta esim. juuri lukemaani Köngäkseen verrattuna. Mutta kyllä teksti eteni kuin juna ja tikitti kuin kello.

Graham Greene
The End of the Affair 1951
Jutun loppu 
Suomentanut Tauno Tainio
Tammi 1952 / 3. painos 1983
★★★★
Kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Muistan, että vuosia sitten luin tätä Suomenlinnassa piknikillä. Pitäisikin lukea Greeneä pitkästä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan häiritsevästi pyörivät mielessä muistikuvat tuosta elokuvasta, jonka olen katsonut kauan sitten - ja pidin siitä. Kirjassa oli aika lailla uskonnollista pohdintaa, mikä ei nyt ainakaan kesällä kiinnostanut. Jotenkin jäi synkkä mielikuva, ehkä johtui Bendrixin hahmosta. Draamaa tämä toki tarjoili. Ok, vaikken mihinkään 'tiloihin' joutunutkaan :)

      Poista
  2. Riitta, vihaan itseäni, että luovuin jossain kauheassa murroksessa Greenen kirjoista ja omistin ne ehkä kaikki! Jutun lopun olen lukenut niin monta kertaa, että en sanotuksi saa. Ihan tuntuu kuin lukemnai kirjat tulisivat uniisi, sillä tätä en ole tuonut blogiini kuin elokuvana. Oleh heikkona Ralph Fiennesiin ja täytyy sanoa, että elokuva teki kunniaa Greenen teokselle!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska ajatus Leena - uniini... :) You never know :) Elokuva on hieno. Fiennes on niin charmikas ja hänellä on hurjan ilmeikkäät kasvot, koko olemus että ah! Muistan hänet myös Englantilaisesta potilaasta..,

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...