Pikkuseikkoja on tuotteliaan Shieldsin esikoisromaani, joka kertoo kanadalaisen Gillin perheen elämästä 1970-luvulla. Äiti Judith on elämäkertojen kirjoittaja, isä Martin kirjallisuudenprofessori, erikoisalanaan Milton. Perheen lapset ovat 16-vuotias tytär Meredith ja 12-vuotias poika Richard.
Isän työn takia perhe vietti vuoden professorivaihdossa Birminghamissa Englannissa ja he asuivat sen ajan Spaldingin perheen rähjäisessä talossa. Poika Richard on edelleen tiiviissä kirjeenvaihdossa Spaldingien tyttären Anitan kanssa. Tuolta ajalta juontaa yksi Judithin suuri ongelma.
Hän ei nimittäin voinut vastustaa uteliasta luonnettaan, vaan tutki Birminghamissa isä Spaldingin hylätyt käsikirjoitukset - ja varasti niistä juonen uuteen romaaniinsa! Judith itse tuli lopulta katumapäälle ja hylkäsi romaaninsa, mutta sen aiheen pääsi sattumusten kautta varastamaan perhetuttu, Kanadan kansalliskirjailija Furlong - häikäilemättömästi ja häpeämättömästi. Judith painiskelee asian kanssa viikkotolkulla, mutta sitten syytös ryöpsähtää ilmoille pidäkkeettä ja aivan väärässä paikassa:
"FURLONG, SENKIN SIKA. Senkin sika."
Tämä on kutkuttava kohtaus ja case tuottaa Judithille paljonkin päänvaivaa, ja johtaa tutkailemaan mikä on plagiointia, mikä ei. Judithilla on työn alla todellisen 1800-luvulla eläneen uudisasukaskirjailijan Susanna Moodien elämäkerta. Hän istuu arkistoissa ja miettii miten lähdeaineistoista tavoittaisi Moodien todellisen olemuksen.
Judith yrittää ymmärtää murrosikäisiä lapsiaan ja professorimiehensä omalaatuisia tutkimusmenetelmiä. Ystävä- ja tuttavapiirin kuviot ovat myös monimutkaisia. Itsestään hän tuumii näin:
Minä tarkkailen. Oma elämäni ei tule koskaan riittämään minulle. Se on syntymävika, minun ainoa, ainoa sairauteni muuten onnekkaassa elämässä. Olen tarkkailija, sivullinen, pidän siitä tai en, ja olen täysin pääsemättömissä asiantilaan liittyvistä riskeistä. Ja palkinnoista.
Tämä oli pienimuotoinen arkielämän ja ajatusvirtojen kuvaus. Kivipäiväkirjat oli banaalisti ilmaisten elämää suurempi kirja. Heti sen perään luettuna Pikkuseikkoja jätti vähän kylmäksi. En löytänyt kaipaamaani hohtoa, jotain uupui. Ilmeisestikin olen suuremman draaman ystävä. Eihän tässä mitään olennaista vikaa ollut, kieli oli kaunista ja havainnoivaa, mutta aihe ei kiinnostanut.
Carol Shields
Small Ceremonies 1976
Pikkuseikkoja
Suomentanut Hanna TarkkaOtava 2011
★★✩
Kirjastosta.
Kiitos linkityksestä <3 Minä tosiaan ihastuin tähän, tämä oli ensimmäisiä askeleita Shieldsin parissa - hän on kyllä mahtava kirjailija. Laitan Kivipäiväkirjat korvan taakse, sekin on luettava!
VastaaPoistaVarsin paljon lukukokemukseen vaikuttavat odotukset, oma mielentila, tilanne ja ties mikä... Kivipäiväkirjat lumosi täysin!
PoistaPidin tästä vähiten. Kaiken keskellä Mary Swann´kin menee tämän ohi minulla.
VastaaPoistaSama juttu Leena.
Poista