Naistenviikko: Andrea Maria Schenkel - Tapaus Kalteis

Tuomitun armahtamiseen ei suostuta. Tuomio on täytäntöönpantava välittömästi Stadelheimin vankilassa. Julkinen tiedottaminen ei ole suotavaa. (...) Tämänkaltaiset teot saattoivat menestyä vain Weimarin tasavallan rappeutuneessa maaperässä. Demokratia on syöpäkasvain, epäsosiaalisten elementtien pesäpaikka. (...) Saksan kansa on terve, ja terveenä sen tulee vastedeskin pysyä. Niinpä tämänkaltaiset kansakunnan viholliset on poistettava kansan keskuudesta. (...) Koska tekijä on syntyperäinen saksalainen, arjalainen ja lisäksi NSDAP:n jäsen, tuomion välitön täytäntöönpano ja ehdoton tapahtuneesta vaikeneminen on välttämätöntä. (...) On vältettävä kaikkea, mikä saattaa vahingoittaa puoluetta ja kansallissosialistista liikettä.

Näin dramaattisesti alkaa Tapaus Kalteis. Schenkel sai idean dekkariinsa tositapahtumista: sarjamurhaaja ja -raiskaaja Johan Eichhorn tuomittiin vuonna 1939 teloitettavaksi giljotiinilla. Häntä etsittiin Münchenin ympäristössä 10 vuotta ja lopulta hän tunnusti 5 murhaa ja 90 raiskausta. Tämäkin dekkari perustuu haastatteluihin ja fiktiivisiin kuulustelupöytäkirjoihin Hiljaisen kylän tyyliin.

Schenkel kuvaa usean nuoren naisen elämäntilannetta ja sielunelämää 1930-luvun tiukassa taloustilanteessa. Tytöt muuttavat Müncheniin, kansallissosialismin sydämeen maaseudulta ilman pennin hyrrää ja ilman tiedossa olevaa työpaikkaa. He ovat sinisilmäisiä ja luottavaisia, mielessä on kova halu jättää taakseen tylsä ja yksitoikkoinen maalaiselämä ja maistaa suurkaupungin vapautta ja huvituksia.

Näin teki myös Kathie, joka janosi huolettomuutta ja hohdokasta kaupunkilaiselämää. Ilman majapaikkaa Kathiekin ajautui ravintoloihin ja miesten vuoteisiin.  Kirjan sivuilla saamme tutustua  Kathien lisäksi Gerdaan, Kuniin, Marlikseen, Ernaan, Hertaan... Walburga oli tämän väkivaltaisen sarjamurhaajan pahoinpidelty vaimo, joka ei helpolla päässyt irti - kuten eivät naiset nykyäänkään väkivaltaisista  miehistään.

Mitäkö teen mieluiten? Mieluiten ajelen pyörällä. Katselen maisemia ja tietysti naisia. […] Kun sillä tavalla ajelee ympäriinsä, ja kaikki ne naiset tulevat vastaan. Hame nousee pyörällä ajaessa aina ylös. Silloin näkee niiden alusvaatteet. Siitä minä tykkään, eihän siinä mitään pahaa ole. Naisethan tekevät sen ihan vasiten. Ne pukeutuvat pyöräilemään lähtiessä vasiten sillä tavalla, että hameet nousevat ylös ja kuka tahansa voi nähdä niiden alusvaatteet. Alusvaatteet ja reidet, miten ne hinkkaavat, siitä minä tulen aina ihan hurjaksi. Mutta sitähän ne juuri haluavat, ne haluavat sitä.

Aihe oli varsin kuvottava ja varsin luotaantyöntävä, mutta  Schenkel kuvasi mestarillisesti tuon perverssin raiskaajan ja murhaajan mietteitä ja toimintatapoja. Katkelmista syntyi hyvä ajankuva 1930-luvun Saksasta. Ei kaikkea mielikseen lukenut, ei todellakaan. Mutta Schenkel oli paneutunut perusteellisesti psykopaattiseen käyttäytymiseen, hallitsi teemansa ja tiesi mistä puhui.

Deutscher Krimi Preis 2008

Pari bloggausta: Suketus ja Annika

Naistenviikkoon osallistuvat blogit löytyvät Tuijatan blogista.

Andrea Maria Schenkel

Kalteis 2005

Tapaus Kalteis

Suomentaja Leena Vallisaari

Gummerus 2010

★★★★

Kirjastosta