Tuija Takala - Muiston ajastus #runosunnuntai

Aika saalis on

aika: hetki kynsissä,

sitten se karkaa.

Selkokirjailija Tuija Takala on tiiviin ilmaisun ja kiteytyksen taitaja. Aiemmin hän on julkaissut oman alansa oppimateriaaleja ja selkokielellä sekä omia teoksia että selkomukautuksia. Näistä listaus postauksen lopussa. Ei siis ihme, että Tuijaa kiinnostaa tiukka ja säädelty mitta. Hänen uusin runokokoelmansa Muiston ajastus tutkii ajan arvoitusta, muistoja ja ajan merkitystä ihmiselle haiku- ja tankamitassa. Tuija itse sanoo: ”Kutsun haikujani ja tankojani lyhytrunoiksi. Se luonnehtii taipumustani runoilijana ilmaista tiiviisti se, mikä on ilmaistava."

Tankarunous syntyi Japanin Heian-aikakauden (794–1185) aikana. Tankan mitta on viisi riviä ja tavujaot 5-7-5-7-7; haikussa taas on kolme riviä tavujaon ollessa 5-7-5. Tiukasti säädelty muoto istuu hienosti ajan filosofiseen pohdintaan; mieleen nousee jotain viisasta ja tyyntä, japanilaista. Ei tule mieleen yhtään lähivuosina ilmestynyttä suomalaista haiku- tai tankarunokokoelmaa, siksikin Tuijalta hieno aluevaltaus. Wikipedian listassa tuorein tankarunokokoelma on Jarkko Sandellin Jos siivet, lennän vuodelta 2014.

Aika on kiinnostanut ihmistä kautta aikain.  Olemme kaikki ajan armoilla, sitä ei voi pysäyttää. Mutta kukin kokee ajan tavallaan: nuorena aikaa tuntuu olevan loputtomiin, vanhemmiten tiimalasin hiekka hupenee ja nykyhetki pyörähtää eiliseksi, menneen muistoksi. Kokoelman runot on jaettu seitsemän otsikon alle: Jäämisen paino, Raotan hetken, Kirkuvat särkymisvaaraa, Häiden välissä, Saaliina ajan, Sokeaa häikäisee ja Tanssitko kurkea? Luvuissa vuorottelevat haiku ja tanka, mikä tuntui minusta hyvältä ratkaisulta.

Japanilaisessa haiku- ja tankaperinteessä on paljon luontokuvastoa, niin Tuijallakin, myös siksi että luonto on hänelle tärkeä. Runoissa esiintyy marraskuun lintuja, kirkuvia kurkia, vuodenaikoja, metsää ja järviä. Yksi runo heijastelee ilmastonmuutoksen pelottavuutta, toinen tuo heiluvalla kesäheinällään mieleen kaikuja suomalaiskansallisesta maalaisromantiikasta ja nostalgiasta. Runojen lyhyt ja tiukka mitta kätkee rivien väleihin assosiaatioita, jotka jokainen lukija saa tulkita omasta kokemusmaailmastaan. 

Yötajunnassa

raakkuu mustasiipinen

lintu, lennättää

unipoimujen halki,

nokkii valveen hereille.

Kokoelman osioista kolme on teemoiltaan yhtenäisimpiä. Häiden välissä osion tankat kertovat, miten oikutellen ja keikkuen kevät meillä Suomessa tulee. Takatalvi murhaa sinivuokon ja nukuttaa kevään uudestaan pakkasen syliin, mutta vihdoin kevät onnistuu ottamaan kylmäävästä sulhostaan eron.

Kevät uppoaa

jäniksen jälkiin, peittyy

kylmään untuvaan.

Lumetta on lumeton

aika, kolkkouden kato.

Ikääntymisestä puhuvat osion Saaliina ajan haikut. Aika jättää meihin kaikkiin merkkinsä: peilistä katsoo toinen, askel hidastuu ja kämmenselässä risteilevät siniset suonet. Vanhenemisen tunnot on kiteytetty kauniisti. Aikaa vastaan on turha rimpuilla, soudamme sen virrassa vääjäämättä eteenpäin. Jotain hyvääkin vanheneminen tuo: kun ikä hiljentää vauhtiamme, ehdimme tutkia mielen maisemaamme ja kenties osaamme paremmin pitää kiinni käsillä olevasta ainutlaatuisesta hetkestä.

Jäkälän väri

hiuksissasi. Maastoudut,

et sammaloidu.

Osio Tanssitko kurkea? siirtyy taas tankamittaan ja kuuluttaa rohkeutta - rohkeutta olla oma itsensä, rohkeutta olla nainen, olla monta ja seurata omaa polkuaan. Jos haluaa olla sekä lintu että kala, miksei olisi? Näissä runoissa on lohduttava ajatus: elämällämme on merkitystä, joku jälki tai muisto meistä jonnekin jää.

Irrotan palan

lapsuuden kalliosta.

Istutan kiven.

Aikuisuuteni pihaan

kasvatan suojamuurin.

Tuija Takalan Muiston ajastus jää askarruttamaan mieltä pitkäksi aikaa, ja runot tuntuvat erilaisilta uudemmilla lukukerroilla. Runojen jatkuvasta avautumisesta kertoo se, että vaihdoin tämän postauksen sitaatit viime hetkillä! Lukukokemuksen nojalla totean, että haiku on tosi askeettinen mitta ja vaatii totuttelua, minulta ainakin. Tankoissa on enemmän tuttua runomaisuutta. Ihailin Tuijan kykyä ilmaista sanottavansa kiteytyksinä lyhyessä ja tiukasti määritellyssä mitassa. Ilmeeltään ja typografialtaan eleetön runoteos heijastelee hienosti ajatusmaailmaansa. Suositan ja onnittelen ❤︎ 

Tuija Takala - Muiston ajastus 
Kannen kuva Tuija Takala
Reuna 2020
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Tuija Takala on helsinkiläinen äidinkielen ja suomen opettaja ja myös kirjabloggaaja blogissaan Tuijata. Kulttuuripohdintoja. Hänelle myönnettiin selkokirjallisuuden Seesam-palkinto 2019. Palkinto on myönnetty vuodesta 1992 lähtien. Se myönnetään joka toinen vuosi tunnustuksena selkokielisen kirjallisuuden edistämisestä. Tuijan selkoteokset: 

Omat 

Lauralle oikea, nuorten selkoromaani 
Onnen asioita & Kierrän vuoden, selkorunoja  / bloggaukseni Onnen asioista
Hyvä päivä, selkonovelleja

Mukautukset

Minna Canth - Agnes, luettava PDF 
Minna Canth - Hanna, äänikirja