Laura Lähteenmäki liittää romaanissaan Sitten alkoi sade yhteen kaksi tasavahvaa tarinalinjaa, jotka alkuun tuntuvat irrallisilta, mutta jotka tarinan edetessä kietoutuvat näppärästi toisiinsa. Kuusikymppisen Paulan silmin tutkaillaan suomalaisen naisen elämää, äiti-tytärsuhdetta, ystävyyttä, rakkautta, avioeroja ja työyhteisön ryhmädynamiikkaa. Espanjaan päätyneen Ochoetan eli Ochon kertomana saadaan tietää, miten heikoilla jostain Afrikan maasta paennut paperiton ja rahaton nuori tyttö voi olla.
Paula on ammatiltaan psykologi, joka kyllä osaa neuvoa asiakkaitaan, mutta ei itseään. Suhde Elina-tyttäreen on etäinen ja puhumaton, väliin vihaa ja loukkauksia täynnä. Paula tuntuu jämähtäneen jonnekin 70-80-luvuille, sillä hän on äärimmäisen sidoksissa tyttäreensä. Kun Elina ilmoittaa eroavansa miehestään, Paula ei ymmärrä; ”Mitä hullua”, hän sanoo. Paula tuntee tyttärensä erosta häpeää ja surua, kokee itsekin epäonnistuneensa. Vävy Kasper on ollut hänelle rakas kuin oma poika, jo 20 pitkää vuotta. Nyt Elinan ja Kasperin ero erottaa Paulan rakkaasta vävystään ja tuo eittämättä etäisyyttä myös lapsenlapsiin, Somaan ja Simoon.
Niin psykologi kuin onkin, Paula sulkee oman elämänsä tragediat sisimpäänsä, painaa ne mieluiten villaisella täyttäen itse laatimiaan normeja ja yhteiskunnan sovinnaisuuksia. Paula otti mm. miehensä Lassen takaisin puolentoista vuoden harharetkiltään ja eli tämän kanssa tyhjässä liitossa tämän kuolemaan asti. Paula on myös pitkävihainen. Eeva oli paras ystävä ja sielunkumppani 30 vuotta, mutta Eevan katalaa tekoa hän ei ole voinut antaa anteeksi. Paula asuu yksin ja yksinäisenä isoa taloaan, mutta naapuriin muuttanut boheemi Sonja havahduttaa hänet pikku hiljaa ikiomaan elämään.
Ocho / Ochoeta elää kadulla Etelä-Espanjassa. Hän on paperiton pakolainen jostain Afrikan maasta, ehkä Nigeriasta, jossa Boko Haram sieppasi koulutyttöjä. Ocho on päässyt Välimeren yli, mutta hänet on raiskattu ja hän odottaa lasta - ja hän pelkää kuollakseen raiskaajaansa ja parittajaansa D:tä. Eräänä päivänä tyttöä kohtaa satumainen onni: vanha ja tutiseva Rouva vie hänet kotiinsa ja ottaa tytön ikään kuin kotiapulaisekseen. Rouva tuntuu elävän punaviinillä ja on sulkeutunut yksinäisyyteensä. Nämä kaksi erilaisista maailmoista tulevaa eri-ikäistä naista lähentyvät päivien kuluessa, mutta Ochon on paettava suojellakseen hyvää Rouvaa D:ltä.
Lähteenmäki kirjoittaa yksityiskohtaisesti Paulan mietteistä ja tämän elämän tapahtumista. Mietin Mia Knuutilan tasaista ääntä kuunnellessani, miten olisin kokenut kirjan lukemalla? Varmasti eri tavoin ja ehkä pienet, asiallisella tyylillä kerrotut yksityiskohdat olisivat uuvuttaneet, mene tiedä. Minua kiinnosti eniten Ochon traaginen tarina. Tyttö kertoi viidestä siskostaan ja elämästään kotona; hän kertoi miten kamala ja epätoivoinen matka Saharan yli oli ja mitä kauhistuttavaa hän joutui matkalla kokemaan. Ochon kauhu ja paniikki D:tä kohtaan meni iholle. Surkeasta asemastaan ja kokemastaan huolimatta hän oli myönteinen ja viisas, palveli alkoholisoitunutta Rouvaa nöyrästi ja lohduttaen. ”Puhuminen muuttaa huolet perhosiksi ja ne lentävät pois", sanoi Ocho itsensä käpertyneelle ja masentuneelle Rouvalle.
Lähteenmäen teksti on psykologisesti tarkkaa ja kerronta yksityiskohtaista. Huumoria ei kovin paljon ole. Hauskin kohtaus oli minusta uudenvuoden juhlinnan farssi uusperhekuvioineen. Nolojen sattumusten vuoksi yhteen päätyivät Elina ja hänen uusi kumppaninsa Ilari, Kasper ja tämän nuori tyttöystävä Moona sekä lapset Soma ja Simo. Aivan mainio näyttämökuva! Kirjan loppupuoli osoittaa, että uusperhekuvioistakin voi selvitä ja rikkoontuneet ystävyyssuhteet voivat korjaantua. Joskus todellisessa elämässäkin tarinan loppu on hyvä, ei täydellinen, mutta hyvä.
Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2020
Äänikirjan lukijana Mia Knuutila
Laura Lähteenmäki (s. 1973) on koulutukseltaan filosofian maisteri ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjailijan työn lisäksi hän työskentelee kustannuspäällikkönä. Lähteenmäen esikoiskirja ilmestyi 1998, minkä jälkeen hän on kirjoittanut 18 kirjaa, joista kuusi kirjaa Ville Lähteenmäen ja yhden kirjan Ulla Ahvenniemen kanssa.
Kirjailijan kuva Veikko Somerpuro
Kirjailijan kuva Veikko Somerpuro
Tämä kirja odottaa yöpöydällä lukuvuoroa. En siis lue kovin tarkkaan bloggaustasi. Bongasin tuosta lopusta, että Lähteenmäki on kirjoittanut jo 18 kirjaa. Kunnioitettava määrä. Olen lukenut niistä kolme.
VastaaPoistaMukavaa kirjallista loppuviikkoa :)
Uskomattoman tuottelias kirjailija. Tämä oli minulle ensimmäinen. Mukavaa viikkoa Mai!
PoistaSekä Paulan että Ochon tarinat kuulostavat kiinnostavilta. Sitä jäin miettimään, miten kaksi näin erilaista tarinaa sopivat samaan kirjaan, mutta ilmeisesti ne sitten tosiaan punoutuvat jotenkin yhteen jossain vaiheessa.
VastaaPoistaPaula on tosiaan lakaissut elämässään paljon maton alle, Ochon tarina puhutteli minua enemmän. En oikein innostunut Knuutilan äänestä. Se varmaan vaikutti niin, etten aivan täysin tälle lämmennyt. Ansionsa toki kirjalla on.
PoistaLähteenmäki ei kikkaile vaan kertoo henkilövetoisesti ihmisten muutosvaiheesta. Sellaisenaan oiva opus.
VastaaPoista