16. helmikuuta 2020

Anu Patrakka - Totuuden portaat


Anu Patrakan Totuuden portaat on jo neljäs Rui Santos -dekkari, mutta minulle ensimmäinen. Tapahtumat sijoittuvat kirjailijan nykyiseen kotikaupunkiin Portoon. Kirjan nimi tulee kaupungissa sijaitsevista Verdadesin (totuuden) portaista, jonka ylimmältä askelmalta löytyy murhattu nuori mies. Vainaja on jäänyt istuvaan asentoon ja saanut kuolettavan viillon kaulaansa. Mutta miksi hänen sormenpäänsä on viilletty rikki? Rui Santos ja alaisensa Rita Pereira tutkivat tapausta, mutta vainajan henkilöllisyyttä on vaikea saada selville, koska mitään erityistuntomerkkejä ei ole. Kaikki nuoret miehet ovat samannäköisiä partasuita ja monella muullakin on tatuointi.

Silminnäkijöitä saattaisi löytyä Verdadesin portaita vastapäätä sijaitsevien talojen asukkaista. Yhdessä talossa asuu vanha pariskunta Fatima ja Diamantino ja toisessa pankinjohtaja Alberto Moinha ruotsalaissyntyisen vaimonsa Ingan ja kolmen lapsensa kanssa. Kolmatta taloa asustaa naapureitten elämän helvetiksi tekevä, yksinäinen 78-vuotias Carmelinda. Tämä vanha nainen terrorisoi naapureitaan soittelemalla poliisille ja lähettelemällä solvausviestejä, jotka hän kirjoittaa ryppyisille leipäpusseista leikatuille papereille. Hän on yksinäinen ja katkeroitunut, eikä kestä mitään elämän ääniä ympärillään. Kukaan näiden talojen asukkaista ei ole nähnyt eikä kuullut mitään, niin he ainakin väittävät, Carmelindakin.

Tarina kiertyy varakkaiden vs köyhien perheiden nuorten ja heidän keskinäisten suhteittensa ympärille. Köyhä ja sinisilmäinen 16-vuotias Aida on menettänyt neitsyytensä rikkaalle Damienille, joka hylkää tytön traagisin seurauksin. Poika halua iskeä niin monta naista kuin kykenee eikä ajattelekaan vakiintumista.  Tytön veli Ivan on kunnollinen farmaseutiksi aikova poika. Hän ja Damien olivat aiemmin parhaat ystävykset, mutta ystävyys lopahti varsin karmeasta syystä. Saatuaan tietää sisarensa ja Damienin salaisesta seurustelusta, veli hautoo kostoa.

Patrakka kehittää taidokkaan ja hyvin monimutkaisen juonen, jossa henkilöt nivoutuvat toisiinsa ja heillä ei moitteettomasta julkisivusta huolimatta mene hyvin. Portugalilaisnuoret viihtyvät kuppiloissa, juovat humalahakuisesti ja huumeitakin on liikkeellä. Turistien kansoittama Portugali-idylli kätkee paikallisten asukkaitten kovaa elämää ja tragedioita. Monet vanhukset asuvat yksin Carmelindan tavoin eikä elannon hankkiminen ole helppoa. Aidan ja Ivanin äiti Maria tienaa päivässä 15 € pimeästi kotisiivousta tekemällä.

Santos-Pereiran suhde tuntuu vakiintuneen ja Santos on pikkuhiljaa ujuttanut tavaroitaan naisen asuntoon. Heidän rakkaussuhdettaan varjostaa kuitenkin skandaalin pelko, sillä esimiehen ja alaisen suhde on hankala juttu. Kirjan lopussa tapahtuu käänne, joka tietää muutosta heidän suhteessaan. Tämän yhden osan perusteella molemmat jäivät minulle etäisiksi; ehkä heidän persooniinsa on paneuduttu enemmän aiemmissa osissa.

Patrakka kuvaa henkilöittensä arkielämää lujalla otteella ja realistisesti. Tekstin sanavalinnoissa oli jotain puhekielenomaisuutta, vaikka dialogista ei ollut kyse. Tästä tuli arkinen tuntu, mikä toki kuvasi hyvin tavallisten ihmisten tavallista elämää. Tämänkertainen kirja pyörii siis pitkälti nuorison, heidän ehdottomuutensa ja toilailuittensa ympärillä. Perheitten jakautuminen rikkaisiin ja köyhiin kuvastaa hyvin myös juopaa nuorten ja heidän mahdollisuuksiensa välillä. Rikkaan perheen lellikki saa sormia napsauttamalla kaiken, köyhän perheen nuori saa taistella toimeentulosta ja pääsystä elämässä eteenpäin.

Surullisen murhatarinan ympärillä levittäytyy kontrastina aurinkoinen Porto turistilaumoineen ja idylleineen. Yhtenä turistivetonaulana on J. K. Rowlingiakin inspiroinut upea Livraria Lello. Patrakka kirjoittaa arkisesti ja todentuntuisesti, juoni kutoutui lopulta aukottomaksi paketiksi ja Portugaliin alkoi tehdä mieli.

Anu Patrakka - Totuuden portaat. Rui Santos #4
Into 2020
Kustantajalta
_______________

Totuuden portaat on lukenut myös Kirjojen kuisketta

Porvoolaislähtöinen Anu Patrakka asuu nykään Portugalin Portossa. Patrakan aiemmat Rui Santos -dekkarit ovat Huomenna sinä kuolet (Myllylahti 2017) ja Kuolet vain kahdesti (Myllylahti 2018) ja Syyllisyyden ranta (Into 2019). Kirjailijan blogi.


Käväistäänpä lopuksi Livraria Lellossa!

2 kommenttia:

  1. Kiva lukea kommenttisi kirjasta!
    Olen miettinytkin tämän kirjailijan tuotantoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen dekkareita hyvin vähän ja olen huono hullaantumaan niistä. Portugali & Porto olivat ihana tapahtumaympäristö!

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.