Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö & Talvisia reseptejä kollektiivista

Kuka soittaisi keskellä yötä?

Vaikeudet soittavat, epätoivo soittaa. Ilo nukkuu viattoman unta.

Louise Glück - Uskollinen ja hyveellinen yö *****
Alkuteos Faithful and Virtuous Night 2014
Suomentanut Anni Sumari
Enostone 2020

Vuoden 2020 kirjallisuuden nobelistin Louise Glückin (s. 1943) runokokoelma Uskollinen ja hyveellinen yö on hitaasti avautuva ja sisältää runsaasti pitkiä ja kertovia proosarunoja, joissa on sadun ja unen tuntu. Tarina jatkuu juonellisena läpi teoksen, joskin välissä on irralliselta tuntuvia säe- tai proosarunoja. Glück on ovela heittäessään sekaan omaelämäkerrallisia aineksia ja hätkähdyttäessään niillä lukijaa. Glück vaihtelee runonpuhjaa. Välillä runominä on naiskirjailija, välillä miespuolinen taiteilija. Heistä kumpikin kokee yksinäisyyttä, tyhjyyttä, luomisvoiman ehtymistä ja kuolemanpelkoa. Runoissa on usein talvi, yö ja taivaalla tähtiä. Runot vievät Cornwalliin Brittein saarille, mutta myös Montanan talveen.

Runsaan kahdeksansivuinen nimiruno kertoo siitä valtavasta traumasta, joka kohtasi yhtä runonpuhujaa ja tämän veljeä pieninä lapsina. Veli luki iltaisin sängyssä kirjaa, jonka sanoi kertovan uskollisesta ja hyveellisestä ritarista. Pikkusisko kuitenkin käsitti ritari-sanan yöksi (knight vs night). Äiti, isä ja perheen uusi vauva menehtyivät valkoisissa matka-asuissaan liikenneonnettomuudessa ja täti otti lapset kasvattaakseen. Tyttärellä oli tuona päivänä syntymäpäivä ja hän sai tädiltä lahjaksi värikynät, joista tummat värit kuluivat nopeasti loppuun. Isä ja äiti ilmestyvät aikuiselle tyttärelle unessa ulko-ovelle syyttävinä ja väittävät, ettei tytär ajattele heitä enää juuri lainkaan, vaikka he lukevat tämän kirjat heti kun ne tulevat taivaaseen. Runominä vastaa: Kirjoitan teistä koko ajan, sanoin ääneen. Joka kerta kun sanon ”minä” on kyse teistä.  Tämä on hyvin koskettavaa, surullista ja todentuntuista.

Glück on arvoituksellinen eikä päästä lukijaa helpolla. Eri runominät sekoittavat, sillä toisinaan äänessä on itse Glück, joka sanoo äitinsä kuolleen eilen. Todellisuudessa hänen äitinsä menehtyi 101-vuotiaana, mistä menetyksestä kumpuavat maailmassa yksin olemisen tunteet. Pitkiä proosarunoja voisi luonnehtia myös mininovelleiksi ja niitä joutuu lukemaan useampaan kertaan. Jotain tavattoman vetoavaa tässä tarinallisessa kokoelmassa kyllä on. Vaikka runot kertovat paljon kuolemasta ja elämän rajallisuudesta, lukuelämys oli rauhallinen ja seesteinen. Pitkä runo Kesäpuutarha kertoo kesästä ja äidistä:

Kuinka hiljainen puutarha onkaan;

ei henkäyskään pörrötä punamarjakanukkaa.

Kesä on tullut.

…

Äiti kuoli viime yönä,

Äiti joka ei koskaan kuole.

Talven tuntua oli ilmassa,

monen kuukauden päässä

mutta kuitenkin ilmassa.

Oli toukokuun kymmenes.

Hyasintti ja omenankukat

kukkivat puutarhan perällä.

_____________________________________________________________

Louise Glück - Talvisia reseptejä kollektiivista ***

Alkuteos Winter Recipes from the Collective 2021
Suomentanut Anni Sumari

Enostone 2021

Ja maailma kulkee ohi, kaikki maailmat, jokainen edellistä kauniimpana;

Talvisia reseptejä kollektiivista on hyvin melankolinen ja haikea runokokoelma. Siinä runominä pohtii vanhenemista, toivottomuutta ja kaiken katoamista. Hän on menettänyt läheisiään eikä ole enää ketään, joka muistaisi hänet vauvana. Runot ovat säerunon muotoisia, jotkut pitkiä ja moniosaisia. Tuntuu kuin muutamassa runossa oltaisiin vanhusten hoivakodissa, jossa runominä puhelee ja vänkää siskonsa kanssa. Talvi on usein läsnä, symboloiden vanhuutta ja elämän rajallisuutta. 

Nimiruno tulee jostain ryhmästä, jossa muokataan sammaleesta bonsaipuita. Sammaleesta valmistetaan myös virkistävää, mutta pahanmakuista leipää pahan päivän varalle, kun muuta syötävää ei ole. Runot tuntuvat saduilta ja unilta, jotka joskus ovat kuin painajaisia ja joissa usein palataan lapsuuteen.

Kirja sisältää reseptejä vain talven varaksi, jolloin elämä on kovaa. Keväällä kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian.

…

Puut olivat miniatyyrejä, kuten olen sanonut,

mutta ei ole olemassa sellaista kuin kuolema miniatyyrikoossa.

Runoista huokuu hiljaisuus ja alakuloisuus elämän loppumisen edessä. Kuolemasta puhutaan usein. Unenomaisuuden vuoksi runoista on vaikea saada otetta. Melankolisuudestaan huolimatta ne vievät johonkin rauhalliseen ja lähes äänettömään tilaan; niissä on sama tunnelma kuin lumihiutaleiden leijaillessa hiljaa talvisena päivänä. Englanti on pehmeämpi kieli kuin suomi ja mietinkin, että alkukielellä säkeet voisivat kenties tuntua lyyrisemmiltä. Glückin kääntäminen on varmasti ollut haaste Anni Sumarille, kuten aina runouden.

Kaikki on loppunut, minä sanoin.

Mikä saa sinut uskomaan noin, siskoni kysyi.

Koska, sanoin, jollei se ole loppunut, se loppuu pian

mikä johtaa samaan tulokseen. Ja jos näin on,

ei ole mitään järkeä aloittaa

edes lausetta.

Louise Glück (s. 1943) on julkaissut 12 runokokoelmaa ja kaksi esseekokoelmaa. Nobel-palkinnon lisäksi Glückin tunnustuksiin kuuluu Pulitzer-palkinto, National Humanities -mitali, Bollingen-palkinto, Amerikan Runoilijoiden Akatemian myöntämä Wallace Stevens -palkinto sekä American Academy of Arts and Letters -akatemian runouden kultamitali. 

Kuva The Guardian, jossa myös yksi runo englanniksi.