All I knew was that love was a mechanism designed to make Earthlings breed. / People who couldn’t fall in love had to fake it.
Me muistamme Sayaka Muratan menestysteoksen Lähikaupan nainen, jossa neuroepätyypillinen Keiko yrittää sopeutua yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Uusimmassa romaanissaan Earthlings (Maan asukkaat) Murata vie yhteiskuntaan sopeutumattomuuden vielä rajummalle tasolle. Teos kääntyy hurjaksi ja häiritseväksi dystopiaksi kauhun elementein.
Romaanin päähenkilö on Natsuki, tyttö jota ei huomioida eikä rakasteta lapsuudenkodissa. Vanhemmat suosivat ja kannustavat siskoa ja Natsukista tulee kaikessa syntipukki. Lohtua yksinäiselle tytölle tuo hänen pehmosiilinsä Piyut, joka sanoo tulleensa Popinpobobia nimiseltä planeetalta maapallon pelastustehtäviin. Ainoa ilo on kesälomamatkat Tokiosta Naganon vuorille isovanhempien luo. Siellä asuu samanikäinen serkkupoika Yuu, myös äitinsä hyljeksimä lapsi. Traumatisoitunut ja hyljeksitty Yuu uskoo olevansa alien ja etsiikin alati metsistä avaruusalusta, joka voisi viedä hänet takaisin kotiplaneetalle. Teini-ikäisinä nämä kaksi ulkopuolista tekevät verivalan ja päättävät selviytyä yhdessä maksoi mitä maksoi. Sopimattomana pidetyn seksuaalisen lähentymisen takia nuoret kuitenkin erotetaan toisistaan.
Before I knew it, I had left my body and was looking down from the ceiling at Mr Igasaki holding my head. Wow, I must have summoned a super strong magical power.
Koulussa yksinäinen Natsuki yrittää pärjätä ilman vanhempien tukea. Nämä eivät kuuntele tyttöä, joka yrittää saada kerrotuksi, että opettaja Igasaki käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Ainoa keino tytölle paeta järkyttävistä tilanteista on irtautua ruumiista ja katsoa katonrajasta mitä tapahtuu. Sitten hypätään ajassa eteenpäin. Natsuki ja Yuu tapaavat toisensa uudestaan vasta yli kolmikymppisinä, jolloin Natsuki on solminut avioliiton netissä tapaamansa miehen kanssa. Heidän liittonsa on lumeliitto, ilman rakkautta ja seksiä, ainoa keino heille päästä eroon yhteiskunnan yhdenmukaistavista paineista. Natsuki ja Tomoya nukkuvat eri huoneissa ja yrittävät välttää tehtaan eli yhteiskunnan aivopesua. Molempien perheet puuttuvat törkeästi heidän ’omituiseen’ liittoonsa ja yllyttävät hankkimaan lapsia. Pariskunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta isoäidin taloon Naganoon, jossa tapaavat sinne asumaan jääneen työttömän ja yksinäisen Yuun ja perustavat kolmen avioliitonomaisen suhteen tehdasta ja sen aivopesua vastaan.
Everyone believed in the factory. Everyone was brainwashed by the factory and did as they were told. They all used their reproductive organs for the factory and did their jobs for the sake of the factory. My husband and I were people they’d failed to brainwash, and anyone who remained unbrainwashed had to keep up an act in order to avoid being eliminated by the factory.
Oli todella surullista lukea Natsukin kokemasta opettajan hyväksikäytöstä, johon hän ei saanut mitään apua ja joka traumatisoi hänet seksuaalisesti. Mutta ennen kaikkea Murata kritisoi rajusti yhteiskunnan yhdenmukaistavia paineita. Hän sanoo yhteiskuntaa tehtaaksi, jonka tuotantokomponentteja ihmiset ovat. Jokaisen tulee ensiksikin opiskella itselleen tuottava ja hyödyllinen ammatti ja toiseksi synnyttää lapsia yhteiskunnalle, Baby Factorylle. Earthlings oli hyvin häkellyttävä ja raju kirja, etenkin loppupuolella, jossa järkyttävät kohtaukset kannibalismeineen seurasivat toinen toistaan. En myöskään erityisemmin pitänyt lukijan turhan eläytyvästä äänestä. Jostain luin, että romaani ilmestyy suomeksi syksyllä.
Huom.
Unien kelluvalla sillalla-blogin Piki kertoo tulevista japanilaisten teosten suomennoksista. Tulossa mm. tämä Sayaka Muratan Earthlings, Kikuko Tsumuran There's no Such Thing as an Easy Job; uutta myös Keiko Higashinolta ja Haruki Murakamilta.
Sayaka Murata - Earthlings
Alkuteos Chikyu Seijin 2018
Blackstone Publishing 2021
Äänikirjan lukija Nancy Wu
________________
________________
Kuulostaa kovin hurjalta menolta. Vähän tämä kiinnostaisi, mutta ei ehkä juuri tässä hetkessä.
VastaaPoistaTerävää kritiikkiä normeja kohtaan, joskin lopun käänteet olivat itselleni liikaa.
PoistaHuh huh kuulostipa tosiaan hurjalta kirjalta. Kannibalismi kuulostaa hyvin oksettavalta puuhalta, mutta olenpahan lukenut mm. Hannibal Lecteristä, joka nautti ihmisten sisäelimiä ruuakseen.
VastaaPoistaEn ole lukenut Hannibal Lecteriä 😊Ehkä yhteiskunnan yhdenmukaistavat paineet ovat Japanissa vielä kovempia kuin meillä. En pitänyt ollenkaan lopusta. Vähän samanlaista kuin Okawan Muistipoliisissa, jossa ihmisten jäsenet katosivat (tosin niitä ei syöty).
PoistaTämä oli kyllä aikamoinen kirja, joka meni asteittain kohti ahdistavampaa ja absurdimpaa. Murata on kyllä kiinnostava kirjailija ja varmasti jatkossakin seuraan, mitä hän kirjoittaa. Mielenkiintoista kuulla, että tämä tulee suomeksi. Saa nähdä miten otetaan vastaan.
VastaaPoistaEn tunne Japania ja sen ilmapiiriä. Mutta tuntuu todelta, että etenkin naisiin kohdistuu valtava paine avioitua ja hankkia lapsia. Samastahan kirjoittaa Mieko Kawakamikin teoksessaan Breasts and Eggs. Siinä nainen oli aseksuaali, joka sittenkin halusi lapsen vaan ei seksiä eikä aviomiestä ja kääntyi spermapankin puoleen.
PoistaVierastan dystopioita, jos tämä sellaiseksi voidaan lukea. Unien kelluvalla sillalla -blogi kertoi suomeksi ilmestyvistä japanilaisista. Yritän etsiä Pikin postaukseen linkin.
Tykkäsin tästä kovasti, jopa enemmän kuin Muratan aiemmasta eli Lähikaupan naisesta. Ehdottomasti kirjailija, jonka tuotantoa (ja sen kääntämistä) seuraan suurella mielenkiinnolla. Olen erään Muratan novellin (A Clean Marriage oli muistaakseni sen nimi) lukenut Japania käsittelevästä Grantasta: siitäkin pidin.
VastaaPoistaMinulle kaikki oli ok, kunnes äityi vallan kauhuksi. Kiinnostavia nämä nuoren polven naiskirjailijat.
Poista