Oli myös ihmisiä, jotka odottivat 2000-lukua sanoen, että se oli uusi mahdollisuus ihmiskunnalle, ja että meidän tuli ottaa opiksi menneisyyden virheistä ja luoda uusi ihminen, joka vastaisi paremmin uutta aikaa. Ja kun ihmiset ottaisivat menneisyyden virheistä opikseen, ei tulisi enää mitään sotia, tauteja, tulvia, maanjäristyksiä, nälänhätiä ja totalitaarisia järjestelmiä, koska uusi ihminen oli dynaaminen, suvaitsevainen ja positiivinen.
Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia on tšekkiläisen Patrik Ouředníkin (1957–) vuonna 2001 julkaistu teos. Vain 150 sivullaan se kattaa omaperäisesti 1900-luvun tärkeimmät tapahtumat, ensimmäisen ja toisen maailmansodan, yhteiskunnallisen kehityksen ja tieteen saavutukset. Eri maiden ihmiset ja tiedeyhteisöt puuhastelevat ja väittelevät kirjan sivuilla, uskoen kukin lujasti omaan missioonsa. Tiiviissä paketissa kokonaisesta vuosisadasta lukeminen tuntuu kaoottiselta, mutta Ouředník viljelee myös paljon ironiaa ja huumoria.
2000-luvulle lähdettiin siis suurin toivein, mutta ensimmäisen sitaatin tulevaisuudenusko ei ole toteutunut. Meillä on ollut maailmanlaajuinen pandemia ja ilmastonmuutoksen aiheuttamia sään ääri-ilmiöitä ja katastrofeja. Ja nyt meillä on Ukraina. Luin Europeanan ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, mikä kumosi täysin sen kuvitelman, että menneestä olisi jotain opittu. Venäjä on mitätöinyt hyökkäyksellään kaikki kansainväliset sopimukset ja vaarantanut koko maailman turvallisuustilanteen. Tosin paradoksaalisesti yhdistänyt EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä.
Viime vuosisadan pimeys tuntuu siis taas laskeutuneen Euroopan ylle. 1900-luvun diktaattoreista ja ismeistä muistamme Hitlerin, natsismin ja holokaustin, Neuvostoliiton vallankumoukset ja kommunismin, Stalinin gulagit ja puhdistukset, Italian Mussolinin ja Espanjan Francon sekä koleat kylmän sodan vuodet. Myöhemmiltä vuosilta muistamme Kosovon, serbit ja albaanit. Verta on vuodatettu, joukkohautoja täytetty ja kansanmurhia toimeenpantu. Tuntuu lohduttomalle, että edes Eurooppa ei kykene elämään rauhassa, sillä taas meillä on vallanhimon sokaisema diktaattori, joka tuhoaa mielivaltaisesti kaiken sen, mikä on hänen hämärien ja vainoharhaisten tavoitteidensa tiellä.
Ouředníkin kirja on mainio läpileikkaus Euroopan verisestä 1900-luvusta. Hänen kerrontansa ei noudata kronologiaa eikä oikeastaan teemaakaan, sillä viiltävimmät ja absurdeimmat teemat toistuvat tekstissä usein, etenkin Stalinin ja Hitlerin hirmuteot. Kirjan useimmin toistuva sana lienee lyhennys jne. Monilla yllättävillä huomioillaan ja yllätyksellisellä kulullaan Europeana hätkähdyttää ja saa miettimään, miten hullu Eurooppa oli (ja on) kaikesta valtavasta teknologian kehityksestä huolimatta.
Ja vuonna 1989 kommunismi romahti Euroopassa, ja monet olivat sitä mieltä, että demokratia oli voittanut lopullisesti, koska se oli voittanut ihmiskunnan historian kaksi verisintä järjestelmää, natsismin ja kommunismin.
…
Ja ihmiset, jotka odottivat innoissaan 2000-lukua uskoen demokratian voittaneen lopullisesti, sanoivat, että tulevaisuudessa totalitaariset järjestelmät eivät voineet elää, koska totalitaarisen järjestelmän toimintatapana oli kontrolli ja informaation estäminen, eikä se enää onnistunut, koska internet mahdollisti kaikille maailman ihmisille ajatusten ja toiveiden salamannopean vaihtamisen avaruuden halki.
Miten naiveja olemme olleet.
Patrik Ouředník - Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia
Alkuteos Europeana: Stručné dějiny dvacátého věku 2001
Suomentanut Eero Balk
Siltala 2022
_____________________
Euroopan 1900-luku kaksine maailmansotineen, kansanmurhineen, kommunismeineen ja kolonialismeineen oli käsittämättömän väkivaltainen. Samalla kulttuurielämä kukoisti, raunioissa kehitettiin uraauurtavaa tiedettä ja luotiin ajankestävää taidetta. Europeana on samaan aikaan synkkä, vakava ja huvittava, ja se käyttää taitavasti sekä kauno- että tietokirjallisuuden keinoarsenaalia. Lajirajojen lisäksi teos rikkoo kronologian omintakeisella kerrontatekniikallaan. Reunahuomautukset ja -nostot kaikuvat taustalla ironisina iskulauseina.
Europeana on sirpaleinen, toisteinen ja absurdi kuten rikki revitty Eurooppa 1900-luvulla. Teoksessa yhdistyvät kovat faktat, kokeellinen muoto, väkivaltaiset aiheet ja loisteliaat kaunokirjalliset keinot.
Niin, jokseenkin lohdutonta. Lisänä vielä demokratian kriisi Yhdysvalloissa. Ei voi kuin toivoa, että Ukrainan suhteen asiat jotenkin vielä kääntyisivät parhain päin, eikä tarvitsisi kokea kolmatta maailmansotaa!
VastaaPoistaTämä on hyvä kirja. Juuri nyt tuntuu, että mitään ei ole opittu. Putinin diktatuurissa suurin osa venäläisistä ei tiedä, mitä Ukrainassa todella tapahtuu.
PoistaTämän olen joku aika sitten napannut hyllyyn odottamaan lukemista (tosin ranskaksi, kun en odottanut että tämä suuomennettaisiin), vaikutti mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaJa joo, jostain aiemmista historiakuvauksista on jo tullut nähtyä että eipä sitä ihan valtavasti opita, kaikkia virheitä ei ehkä toteuteta täsmälleen samoissa muodoissa mutta melkein...
Tämä on jännä kirja, jossa on hyvin monia teemoja. Nostin nyt esiin nämä diktaattori- ja demokratiajutut Ukrainan tilanteen takia.
PoistaAika lohduton on tämä aika varsinkin ukrainalaisille, mutta sodan leviäminenkin on mahdollista. Putinilla on suuret puheet kostoista ja muista tuhoista ja ydinsodan uhkapelote on päällä.
VastaaPoistaKuten presidenttimme sanoi, naamiot on nyt pudotettu. Jatkan omin sanoin: hirmuhallitsija on astunut esiin.
Tuntuu jotenkin epäoikeudenmukaiselta, että Ukraina joutuu yksin taistelemaan länsimaisen demokratian puolesta. Ikävää, että he eivät saaneetkaan luvattuja hävittäjiä. Toisaalta ymmärrettävää, sodan eskaloitumisen vaara on suuri.
PoistaTästä on nyt tullut ajankohtainen kirja, valitettavasti.
VastaaPoistaKyllä, järkyttävää.
Poista