Anna Misko - Armovuosi

#naistenviikko

Eletään 1700-luvun viimeistä vuosikymmentä. Ruotsin valtakunnassa kuohuu: itsevaltainen kuningas Kustaa III on murhattu vuosi sitten ja Venäjän keisarinna Katarina vehkeilee Suomen suuntaan. Sydän-Hämeen pappilaa Karhinpäätä on myös kohdannut järkytys, sillä pastori Anders Gottleben kuoli yllättäen ja jätti jälkeensä lesken ja neljä aikuista lasta. Perhe jäi tyhjän päälle, ilman elättäjää.

Ruotsinvallan aikana oli virkamiehistön ja siten myös kirkon piirissä käytössä armovuosi. Se tarkoitti sitä, että esim. papin leski sai lapsineen asua pappilassa vuoden. Jos uusi pappi nai joko lesken tai tyttären, perhe sai jäädä kotiinsa. Niinpä Karhinpään avoimesta papinvirasta ja naispuolisten perheenjäsenten ominaisuuksista kuulutetaan  näkyvästi Turun tuomiokapitulin ilmoitustaululla, ja Karhinpäähän alkaa ilmaantua uudenaikaisesti hoidettua pappilaa ja hyvää papinvirkaa havittelevia pappismiehiä. 

Leskellä Ingridillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin suostua tähän nöyryyttävään järjestelyyn. Sulhoehdokkaita kestitään ja kohdellaan kuin kuninkaallisia. Yksi heistä, Henricus Hoppius panee kaikkien pappilan naisten pään pyörälle. Henricus hurmaa niin vanhimman tyttären Beatan, arkipäiväisen ja järkevän tytön, keskimmäisen haaveilevan kaunottaren Marian ja jopa nuorimman Saran, villin ja omapäisen poikatytön. Surevan lesken Ingridin tämä komea maailmanmies saa suorastaan hurmioon.

Perheen ainoa poika, äidin hellimä Julius pysyttelee Turun vapauden lumoissa, loitolla perheen naisväen kriisistä. Huvitukset kiinnostavat Juliusta enemmän kuin teologian opiskelu, sillä kirja-arkkua ei ole edes avattu puoleentoista vuoteen. Julius tanssii terveydelle vaarallista valssia aamuun asti, nauttii kapakoiden tunnelmasta ja viihtyy Turun porvariston salongeissa. Kauppiaan ura kiinnostaa nuorta miestä enemmän kuin pappeus.

Armovuosi oli hieno käytäntö, jolla pyrittiin turvaamaan lesken ja lasten elämä. Mutta kaupiteltaville naisille äärimmäisen nöyryyttävää. Misko kuvasi tätä kaikkea humoristisesti ja ilkkuen kuin mitäkin farssia. Ja farssinahan kaikki tuo meille nykyajan lukijoille näyttäytyykin, mutta tuolloin se oli vakava paikka: kyseessä oli elanto & koti. Yhteen kosijoista liittyi aikasten jännä juonenkäänne ja Misko kuvasi hienosti syrjäkylillä umpiossa eläneiden nuorten naisten kokemattomuutta. Kun mies hiukan puhutteli tai varasti suudelman, se katsottiin avioliittolupaukseksi.

Hyvä että juoneen ilmaantui traaginen käänne, muuten romaani olisi ollut vieläkin latteampi. Noiden traagisten tapahtumien kuvaamisessa Misko onnistui mielestäni hyvin. Jalat maassa oleva piika Hulda oli tuki ja turva, kun pappilan herraskainen naisväki joutui melankolian ja sairauden vuoksi viikoiksi, jopa kuukausiksi vuoteenomaksi.

Kustantajan sivuilla kerrotaan että Armovuosi on trilogian aloitus. Tänä kesänähän ns. hömppäkirjallisuus on puhuttanut somea, lehdistöä ja kustantajia. Listoja on laadittu. Rentoon ja aurinkoiseen kesäpäivään tämä historiallisiin viitekehyksiin sijoitettu naisten viihderomaani sopi oikein hyvin. Kerronta on sujuvaa, mutta pieni pirskahdus jotain terävyyttä olisi teosta hyödyttänyt.

Anna Misko on antropologi ja viestinnän ammattilainen. Hän on toiminut myös oppimisen monikulttuurisissa kehittämistehtävissä. Anna Misko on aiemmin kirjoittanut lapsille suomalaiseen perinteeseen ja mytologiaan pohjautuvia kirjoja ja historiallisen romaanin Mantsin poika.

Muissa blogeissa: Morren maailma, Kirjakaapin avain, Kirjojen taika

Anna Misko
Armovuosi
Minerva 2014
**
Kirjastosta

Emäntänä Tuijata

Omat postaukseni naistenviikolla:

Tiistaina 18.7. - Riikka Palander - Seeprakivi

Toivotan kaikille hienoa kesäistä naisten- ja lukuviikkoa!