Haasteen järjestää tuttuun tapaan Tuijata.
Tänään juhlivat Leena, Matleena, Leeni ja Lenita - onnea!
En ole nähnyt Erämajaa laulamassa Laulavien kahvinkeittäjien keikalla, mutta pari kertaa lausumassa runojaan. Hän on pitkä nainen ja pituudesta irtoaa huumoria vaikka näin:
Luulevat mieheksi kun oikein laittaudun, tälläydyn ja ehostan itseni, paneudun naamaani peilin edessä. Tukkaa kun pöyhin ja kierrän, transuna pitävät. Että mies näin puhkeaa kukkaan. Olkoonkin että yletyn hattuhyllylle ja kengännumeroni on 43 (Jeesuksellakin muuten, sitä on tutkittu), nainen tässä valmistautuu töihin, laulamaan lainakappaleita, kiertelemään pannu kädessä pöydästä pöytään.
Näistä runoista tulee kertakaikkisen hyvälle tuulelle. Runojen ruotiminen on hankalaa, sillä Erämajan assosiaatiot kiepsauttavat lukijan absurdeille poluille. Runon alusta ei voi päätellä minne päädytään. Niin moni runo riemastutti. Runoilija hermostuu jankkaavaan ja hätäilevään äitiinsä - pefleteistä viis, hän istuu isäntämiehen asennossa, reidet levällään uimahallin lauteilla. Hän nukahtaa marjametsään mättäälle puolukka suussa - mitä en tosin yhtään ihmettele, sillä sellaisissa kierteissä hänen ajatuksensa pyörivät. Hän on miettinyt raskaana ollessaan vauvalle nimiä ja lukenut almanakasta linnuille etunimilitanioita; tasapainoillut myös naapurien ja oman yksityisyytensä välissä.
Runoissa on sympaattinen, leikkisä ja mukava tunnelma - kaikesta vinksahtaneisuudesta huolimatta - tai juuri sen vuoksi. Erämaja osaa nauraa itselleen. Tästä esimerkkinä osasitaatti runosta Laulaja kääntyy sekä kokonaan runo Eräskin mies:
Eihän tämä kaunista ole: kutsuin Reijoa Reinoksi. Happy Birthday mister Reino, happy birthday to you, ja kaikki mukaan! Eläköön Reino! (...) Viisikymmentä vuotta, toistasataa vierasta, kahdensadan kilowatin kaapit - kauan eläköön Reino. Kääriydyn julisteeseen, piiloudun saumavaroihin. Ryömin, konttaan...
...
Eräskin mies tuli käymään, toi kolme tummanpunaista ruusua. Sitä lakkiaisenpunaista, ei tässä mitään teinejä olla. Olin siivonnut tietysti, villapaidan jätin tuolinkarmille ja vähän multaa ikkunalaudalle ettei menisi jäykäksi. Se kävi vessassa, kuulin kaiken mutta psyykkasin. Keitin kahvit, pistin kukat maljakkoon. Leikkokukkia sentään. Hella soi, otin piirakan uunista. Mies tuli vessasta ja sanoi että toivottavasti ne ruusut ei ihan heti lurpsahda. Lurpsahda.
Riemastuttava kokoelma! Erämajan runot istuvat loistavasti naistenviikkoon, puuhuhan hän runoissaan nautittavasti naisen elämän monista surkuhupaisista puolista.
Anja ErämajaRiemastuttava kokoelma! Erämajan runot istuvat loistavasti naistenviikkoon, puuhuhan hän runoissaan nautittavasti naisen elämän monista surkuhupaisista puolista.
Osallistun tällä postauksella Tuijatan naistenviikkoon! |
Laulajan paperit
Kansi Elina Warsta
Wsoy 2005
*****
Kirjastosta
______________
Muualla: Kiiltomato / Johanna Venho, Luettua elämää
Taustakuvana oma kuvani
Runokuun lavaklubilta 2017 - Anja Erämajakin kuului esiintyjäkaartiin, mutta kuva hänestä epäonnistui.
Tästä tyylistä tykkään.
VastaaPoistaNäitä näytteitä lukiessani nauroin ääneen. Kiitos!
Metsästän Erämajan Laulavia papereita seuraavalla kaupunkireissullani.
Hyvää runosunnuntaita, naistenviikkoa, jne.
Erämajan runot ovat todella riemastuttavia. Hyvää runosunnuntaita Kirsti.
PoistaErämaja <3
VastaaPoistaMukana taas runollisessa sunnuntaissa.
Tykkään Erämajan irrotelusta :) Kiitos runosta Susu & hyvää runosunnuntaita!
PoistaEhdotonta suosikkikaartiani! Ja on ollut ilo nähdä ja kokea Kahvinkeittäjien reipasta menoa. Viehättää tosikkomaisuuden torjuminen. Riemukasta runosunnuntaita, Riitta!
VastaaPoistaSitä samaa Tuija ❤︎ On se vaan aina yhtä ihanaa kun kokee lukiessa Elämyksen isolla E:llä!
PoistaNaurattaa tosiaan ääneen. Tällaistakin voi runous olla - ei pelkkää totista torvensoittoa. Naisena olemisen paikat ovat tässä niin mainiosti esillä. Suosikkirunoilijani nykyään.
VastaaPoistaKuin myös Elina :) Tämä oli kautta linjan hulvaton - että joku osaa. Huumori on ihana asia!
Poista