Neljänteen polveen - toim. Jorma Vakkuri #runosunnuntai

Sisällissodan päättymisestä tuli 15.5. kuluneeksi sata vuotta. Tätä merkkivuotta on kirjallisuudessa muistettu runsaasti sekä tietokirjoilla että romaaneilla. Itsekin osallistuin kirjabloggaajien sisällissotateemaiseen lukuhaasteeseen lukemalla viisi teosta, koonti täällä. Jorma Vakkurin toimittama runoantologia Neljänteen polveen, sata suomalaista runoa vuonna 1918 + 100 on lyriikan vahva panos tähän muisteluun.

Antologiassa on mukana seitsemän eteläsuomalaista runoilijaa. He ovat tutustuneet toisiinsa eri runoyhteyksissä ja perustaneet AD18-ryhmän tälle projektille. Minusta oli hienoa, että runoissa kuuluu sekä vanhemman että nuoremman polven ääni, sillä runoilijoiden syntymävuodet asettuvat vuosille 1943-1989. Antologiassa on jokaisen runoilijan lyhyt esittely, joten tyydyn vain nimilistaan: Mari Hanhiniemi (s. 1973), Malena Lahtimies (s. 1989), Tuomas Mänttäri (s. 1961), Elias Sormanen (s. 1986), Sirkku Suontausta-Kylänpää (s. 1962), Risto Vaissi (s. 1946) ja Jorma Vakkuri (s. 1943).

Jokaiselta runoilijalta on teoksessa 14 runoa. Näiden lisäksi löytyy kaksi yhteisrunoa - kaikkiaan sata nykyarjesta lähtevää näkemystä sisällissodasta ja sen vaikutuksista meihin nykypäivän ihmisiin ja elämäämme tämän päivän Suomessa. Runot on ryhmitelty viiteen eri osioon teemoittain: Jäätä, leipää vai viiniä, jäkälää sentään / Maassa veli ja sisko, maassa / Perusluottamus railolla / Sovintolehmä ei ammu / Sisällisrauhaa. Runokerronnan yhtenäisyyttä lisää se, ettei runoilijan nimeä mainita yksittäisten runojen alla. Itse tosin kaipasin nimiä, ja toki runoilijakohtainen runolista löytyy kirjan loppupuolelta. Antologian ollessa kyseessä, on mahdoton paneutua yksittäisten runoilijoiden tyyliin. Luin runoja siis nimettöminä ja tutkin tekijöitä vasta jälkikäteen. Kerron vaikutelmiani kokoelmasta kokonaisuutena ja siteeraan muutamaa runoa.

Heti alkuun välittyi vahva tunne siitä, että yhtä hyvin kuin sadan vuoden takaisista tapahtumista, runot puhuvat tästä meidän ajastamme. Sisällissodan monimutkaisiin syihin on turha tässä bloggauksessa paneutua, mutta yksi oli yhteiskunnallinen eriarvoisuus - mikä edelleen on vahvasti voimissaan. Jakaudumme etuoikeutettuihin ja vähäosaisiin; emme edelleenkään suvaitse erilaisuutta ja vihapuheet kukkivat somessa ja mediassa. Risto Vaissi puki näitä ajatuksia runoksi; kuuntele koko runo lausuttuna täältä.

Syksy 1917
nälkä ja pelko
punaiset, valkoiset, puolueettomat ja lapset

Syksy 2017
nälkä ja pelko
suvakit, rajakit, tolkun väki ja lapset

Sisällissota on aina tragedia kansalle ja se jättää hiertymänsä moneen sukupolveen. Elias Sormasen kansikuva on puhutteleva. Se näyttää, että meillä nykypäivän ihmisillä on juuret tiukasti menneissä tapahtumissa ja että me olemme linkki tulevaisuuteen. Meillä on mahdollisuus vaikuttaa millaiseksi tulevaisuus muodostuu ja auttaa uusia sukupolvia jättämään vihdoin sisällissodan traumat taakseen. Runossaan hän lausuu näin:

valo luotaa lattiaa ja minä kartoitan
lankkujen uurteet ja raot, kuluma
niin monta kohtaa, jossa olimme mennä vikaan.

aukiot ja aidatut pihat
todistavat virheitämme.
se ei voinut olla enempää kuin tämä,
ei parempaa

istun kaiken keskellä
kuin lunnaista vangittu kuningas

toivon:
ei enempää, ei parempaa

antakaa vain olla sikseen

Runot olivat tunnelmaltaan hyvin vaihtelevia - kepeistä ailahduksista syvään draamaan. Kokonaisuus on vahva ja vaikuttava. Runon keinoin 130 sivua riittää piirtämään sisällissotamme koko kuvan, enempää ei tarvita. Kokoelma veti hiljaiseksi ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Menneisyyden tapahtumat on hyvä tuntea ja tunnustaa, mutta loputon vatvominen ei ole hyvästä. On parempi panostaa nykyhetken ongelmiin, joita riittää meillä ja maailmalla. On sotaa ja tuhoa ja vahvemman valtaa. On osattomuutta ja syrjäytyneisyyttä ja on ruuan puutetta. Ihmisten tasa-arvo on unelma vain. Osasiteeraan tähän loppuun Sirkku Suontausta-Kylänpään runoa Yhä kysyn:

Jonkun maailma 
romahtaa tänäänkin kaaokseen.
Elämän palapeli särkyy
pitkin pientareita. (...)

Kuka saa päättää,
kenen mukaan marssitaan,
kuka johtaa,
mitä me haluamme?

Onko kukaan valmis valtaan,
jossa erilaisella on oikeudet?
Käykö kukaan katsomassa,
miltä toisen elämä näyttää?

EDIT 5.5.2019

RUNOMATINEA / SISÄLLISSODASTA 101 VUOTTA:

Oodin kirjataivas 15.5. klo 18-20

Jorma Vakkuri lukee kaikki antologian runot.

Neljänteen polveen, sata suomalaista runoa vuonna 1918 + 100
Toim. Jorma Vakkuri
Kansi ja sisäsivujen kuvat Elias Sormanen

BoD 2018

****

Lukukappale kustantajalta - kiitos

______________

Kirjan nettisivu
Timo Uotilan arvio / US

Kuvia sisällissodasta, myös taustakuva / Museokeskus Vapriikki

#runo18-haaste

❤︎
Estherin runo Vasten tulta hänen blogissaan Luovasti vinossa
SusuPetalin runo he ne puhuu nykypäivän lynkkauksista, jotka ovat siististi näppäimistön takana.