Heidi Haataja - Ikirouta sulaa #runosunnuntai

Tänä talvena on arki levällään.

Huutoa ja riehumista,

vaatimuksia.

Ikirouta sulaa on monessa mukana olevan Heidi Haatajan toinen runokokoelma.  Rundgren-nimellä julkaistu esikoiskokoelma Syntymä voitti Möllärimestari-kilpailussa 2012 ensimmäisen palkinnon. Tämän uuden runokokoelman alussa Limingassa asuva runoilija esittelee itsensä. Hän syntyi vuonna 1974 Ruotsissa, asui ja opiskeli sitten eri paikkakunnilla Suomessa ja on ollut liminkalainen jo viisitoista vuotta. Tämä kolmen teini-ikäisen tyttären äiti on ansiotyönsä ohella aktiivinen kulttuurin eri saroilla, harrastaa savitöitä, on Limingan kunnanvaltuutettu ja tuore kansanedustajaehdokas. Ei ihme että hiljaisuus vetää joskus kuin magneetti:

Joskus haluan juosta pakoon,

irrottaa itseni tästä.

Asuisin meren rannalla,

istuisin laiturilla,

eikä kukaan tuntisi minua.

Tervehtisin vain

yksinäistä lokkia

ja ohikiitäviä kaloja.

Heidin kiireinen elämä kuuluu siis monista runoista: on levättävä että jaksaa; on nukuttava että jaksaa. Luin Syntymän vajaa pari vuotta sitten. Muistelen, että siinä oli paljon herkkiä lapsuusmuistoja ja luonnon havainnointia. Nyt aistin runoissa naisen, joka elää täpötäysiä ruuhkavuosiaan. Hän istuu typertyneenä keittiössä kuuntelemassa murrosikäisten tyttäriensä mutinoita ja yrittää ehtiä tekemään kaiken sen, mitä on tavoitteekseen asettanut. Runoissa on läsnä  rakkaus luontoon ja kesään - niistä Heidi tuntuu ammentavan voimansa. Aistin runoissa myös jotain tummaa ja synkkää menneisyydestä sekä ihmisen ikävää, kenties menetetyn rakkauden surua. Tuli tunne, että runoilija on voittanut itsessään joitain arkuuden demoneita ja uskaltaa tänä päivänä seistä rohkeasti omilla jaloillaan - olla näkyvä. Aika ja elämän kulku mietityttävät myös, ja hengellisyys saa pohtimaan sekä vakavia että ironisia.

Minulla on hidas sielu.

Jään usein utuna kellumaan paikoilleen,

kun muu maailma nytkähtää eteenpäin.

...

Olen nähnyt kolmena yönä unta,

jossa riitelen
elämästäni pois menneen kanssa.

Hänen kanssaan

on helppo riidellä.

Kokoelmassa on kolme tyyliltään erilaista osiota: Kesästä kesään, Tahdon kertoa sinulle tarinan ja Kaikki mitä jäljelle jäi. Runot ovat kiteytettyjä ja lyhyitä tuttuun tapaan, ja kätkevät sisälleen filosofisia aforismeja. Mutta ihanasti niistä huumoriakin pilkahtaa: aivan järjettömiä hommia puutarhaan hurahtanut keksiikin! Mutta yhdyn täysin runoilijan tuntoihin: kesällä elän ja hengitän.

Viikko sitten

kävin kuuntelemassa runoja

ravintolassa.

Keskittymiseni herpaantui toisen esiintyjän

jälkeen.

Tutkin ilmoitustaulun kuvia.

...

Nykyisin runoni ovat joskus

niin lyhyitä,

ettei niissä ole sanoja.

Runot tuntuvat varsin omaelämäkerrallisilta, mutta se voi olla pettävä tunne. En lähde arvioimaan mikä on itse koettua, mikä sivusta seurattua. Runoilijalla on fiktion vapaus. Yhdessä runossa Heidi sanoo, että se mitä hän itsestään kertoo on vain jäävuoren huippu. Varmasti julkisuuden kanssa tasapainoilua riittääkin - mitä avaa itsestään, minkä pitää yksityisenä. Heidi sanoo haluavansa herättää lukijassa tunteita, se millaisia ne sitten ovat on hänen vaikuttamisensa ulottumattomissa.

Olen tässä 

sateen keskellä. 

Minusta näkyy 

heijastuksia. 

Elämä on optinen harha.

Luonnehtisin tätä kokoelmaa vahvasti elämänmakuiseksi. Runot tarjoavat välähdyksiä aikuisen naisen elämästä, niin arjesta kuin syvemmistä pohdinnoista. Uskon, että moni naislukija löytää säkeistä paljon itseään: on kiire mennä ja tulla, kiire tehdä ja suorittaa. Väliin sitten pysähtyy ihmettelemään omaa elämäänsä ja vaikka maailman tilaa. Millaisen jäljen jätän, miten maailman käy:

Ikirouta sulaa.

Ikuisuus on väliaikainen.

Kirja on tuoreen liminkalaisen Kustannus Mäntypuron julkaisema. Minua miellytti kovin kannen valokuva ja kiiltävän kannen napakkuus. Visuaalisesti erittäin kaunis runokokoelma, eikä mitään typografisia kikkailuja. Ikirouta sulaa sulatti minussakin jotain, puhutteli ja herätti ajatuksia. Pidin kovasti.

Heidi Haataja 

Ikirouta sulaa

Kustannus Mäntypuro 2018

***

Lukukappale runoilijalta - kiitän lämpimästi

_______________

Vieressä Heidin savityö - Omakuva

Youtube / Teoksen julkistamistilaisuus Limingan kirjastossa: video on pitkä ja mielenkiintoinen teknisistä puutteistaan huolimatta.

Rantalakeus.fi:

- Kai­pa­sin po­li­tii­kan, yh­dis­tys­toi­min­nan ja työs­täni yri­tyk­sen ta­lous­hal­lin­non kes­kel­tä ta­kai­sin luo­vuu­den ää­rel­le. Pää­tin lait­taa vuo­sien var­rel­la syn­ty­nei­tä ru­no­ja­ni ja teks­te­jä­ni jär­jes­tyk­seen. Osan niis­tä olin jul­kais­sut Fa­ce­book-si­vuil­la­ni, osaa en ol­len­kaan.

Hei­di Haa­ta­ja sa­noo, et­tei ole pöy­tälaa­tik­koru­noi­li­ja. Hän ha­lu­aa ja­kaa aja­tuk­si­aan ja tun­to­jaan.

- Ny­ky­ään py­rin kai­kes­sa sel­ke­ään, na­pak­kaan, ly­hy­een ja yk­sin­ker­tai­seen il­mai­suun. Kar­sin ru­no­ja­ni­kin mah­dol­li­sim­man pel­kis­te­tyik­si, et­tä ne oli­si­vat tii­vis­tet­tyä poh­din­taa.

#runo18-haaste

❤︎
Tuija luki Heli Slungan Kehtolauluja kuoleville
SusuPetalin runo Musta kuu
Uuna Syrjäsuon runot Jäljet & Kriisi
Esther Helmiän runo Minä herään kylmään
Saassan runot Toive ja Ta-ri- na