7. tammikuuta 2019

Colm Tóibín - Brooklyn


Vastikään lukemani Nora Webster oli koskettava kuvaus menetyksestä ja surusta toipumisesta. Brooklynissä Tóibín tarttuu maansa massiiviseen siirtolaisuuteen, mikä on jonkinlainen kansallinen trauma vielä tänäkin päivänä. Miljoonat irlantilaiset ovat jättäneet kotimaansa poliittisista, uskonnollisista ja taloudellisista syistä. Siirtolaisuus kasvoi rajusti 1800-luvun puolessa välissä, jolloin Irlantia kohtasi perunaruton aiheuttama suuri nälänhätä: miljoona kuoli ja kaksi miljoonaa muutti noina vuosina siirtolaisina muihin maihin. 1800-luvulla kaikkiaan 10 miljoonaa irlantilaista lähti siirtolaisiksi, liki 5 miljoonaa heistä Yhdysvaltoihin. Tänään irlantilaista syntyperää olevia asuu noin 80 miljoonaa ympäri maailman ja 36 miljoonalla amerikkalaisella on irlantilaiset juuret. Haulla Irish diaspora löytyy valtavasti tietoa. En tiennyt aiemmin, että Irlannin siirtolaisuus oli näin valtavaa.

Romaanin keskiössä on nuoren siirtolaiseksi lähteneen irlantilaistytön elämä ja ne suuret ratkaisut ja vaikeat päätökset, joita hän hyvin nuorena joutuu tekemään. Noin parikymppinen Eilis Lacey asuu äitinsä ja toimeliaan isosiskonsa Rosen kanssa Enniscorthyssä Kaakkois-Irlannissa. Isä on kuollut ja kolme veljeä lähteneet työn perässä Englantiin. Rosella on hyvä kirjanpitäjänpaikka ja hän elättää äitiään ja siskoaan, mutta Eilisille ei kunnon työtä löydy. Niinpä Rose, äiti ja Brooklynistä kotona käymässä oleva irlantilaisen seurakunnan pappi, isä Flood, junailevat Eilisin Yhdysvaltoihin.

Matka myrskyävän Atlantin yli on Eilisille hurja koettelemus, mutta hyttitoverin avulla siitä selvitään. Isä Flood on järjestänyt tytölle asunnon rouva Kehoen talosta, jossa asuu alivuokralaisina pienissä huoneissaan kaikkiaan kuusi nuorta irlantilaistyttöä. Nokkimisjärjestys tyttöjen kesken on selvä: konttorityöntekijät ovat olevinaan hienosta asemastaan, uusi tulokas Eilis kuuluu alimpaan kastiin, työskenteleehän hän vain myyjänä Bartoccin tavaratalossa. Ensimmäiset viikot kuluvat uuden humussa, mutta sitten iskee jäytävä koti-ikävä, alakulo ja masennus.

Täällä Eilis ei ollut kukaan. Se ei johtunut yksinomaan siitä, että hänellä ei ollut ystäviä eikä perhettä, vaan pikemminkin siitä että hän oli haamu tässä huoneessa, kaduilla matkalla töihin, tavaratalossa. Mikään ei merkinnyt mitään. Friary Streetin talossa huoneet kuuluivat hänelle, hän ajatteli, ja niissä liikkuessaan hän oli oikeasti siellä. Kotikaupungissa, kun hän käveli kauppaan tai ammattikoululle, ilma, valo, maa, kaikki oli lujaa ja osa häntä, vaikkei hän olisi tavannut matkalla ketään tuttua. Täällä mikään ei ollut osa häntä. Kaikki oli onttoa ja tyhjää, hän ajatteli.

Onneksi rouva Kehoe pitää Eilisistä ja osoittaa välittävänsä ja isä Flood järjestää paikan kirjanpitokurssilta. Uppoutuessaan kirjanpitokirjoihin Eilis ei ehdi enää sureksia niin paljon, ja kun kirkon irlantilaistansseista löytyy poikaystäväksi italialaistaustainen köyhä Tony elämä tuntuu jopa onnelliselta. Rakkaus saa sydämen sykkimään ja luo tulevaisuudenuskoa, mutta sitten pakottavien perhesyiden vuoksi Eilisin on matkustettava kotiin Irlantiin. Ihmeekseen Eilis kokee vierautta sielläkin, mutta hullaantuu paikalliseen Jimiin. Ja äitihän on onnessaan yrittäessään järjestää Eilisin sikäläisiin naimisiin ja pitääkseen tyttärensä kotimaassa. Työpaikkakin olisi nyt Amerikoissa hienostuneelle tytölle tarjolla, mutta mitä tekee Eilis? Kumman maan ja kumman miehen Eilis valitsee?

Nora Websterin luettuani tiesin mitä odottaa: vähäeleistä ja tarkkanäköistä, monin pienin yksityiskohdin höystettyä arjen kuvausta. Tóibín kuvaa nuoren Eilisin tuntoja ja mielenliikkeitä herkällä vaistolla. Juurettomuus ja yksinäisyys kalvavat, mutta ilonhetkiäkin elämästä löytyy. Eilisin elämän rinnalla piirtyy nautittava ja elävä ajankuva niin köyhästä Irlannista kuin Brooklynin suuresta irlantilaisyhteisöstä. Oli aika huvittavaa lukea katolisen seurakunnan vähävaraisille järjestämästä joulujuhlasta, josta papparaiset hädin tuskin pääsivät omin jaloin koteihinsa. 50-luvulla elettiin Yhdysvalloissa myös tiukan rotuerottelun aikaa ja Bartoccin tavaratalo herätti hämmennystä avatessaan ovensa myös värillisille asiakkaille. Tavaratalossa järjestettiin myös silloiset Hullut päivät nailonalennusmyynnin muodossa! Siirtolaisten surkeat asuinolot tulivat myös esiin: Tonynkin vanhemmat ja heidän neljä poikaansa asuivat ahtaasti pienessä keittiön ja kamarin asunnossa.

Brooklyn oli helposti luettava, rauhallinen ja viehättävä romaani. Se innosti tutkimaan Irlannin historiaa ja eläytymään köyhien siirtolaisten asemaan. Romaani toi mieleen myös oman sukuni Amerikkaan lähteneitä. Sama tarina meilläkin: tyhjätaskuina ja suurin toivein lähdettiin, osa onnistui ja menestyi, osa menehtyi sairauksiin, alkoholiin ja yksinäisyyteen. On jo vuosia siitä kun tein sukututkimusta, mutta edelleen mieltäni hämmentää tämä merkintä Ellis Islandin maahantulokirjoissa: Albertina 42 vuotta, mukana 40 dollaria, matkalla miehensä Eliaksen luokse. Elias oli lähtenyt Suomesta 10 vuotta aiemmin ja tähän heidän jälkensä päättyivät.

Colm Tóibín
Alkuteos Brooklyn 2009
Suomentanut Kaijamari Sivill
Kansi Markko Taina
Tammi 2011
****
Kirjastosta
________________

Helmet-haaste 18, 31
Seinäjoen kaupunginkirjasto: Irlanti, USA

Muualla: Lumiomena, Luetut, lukemattomat, PS Rakastan kirjoja (täällä monta linkkiä muihin blogeihin)

4 kommenttia:

  1. Ihastuin tähän kirjaan, mutta Nora Webster jätti vaisun lukumuiston. Irlantilaisuuden kuvaukset olivat parasta.
    Oman suvun Amerikkaan lähtö tuli myös minun mieleeni, kun luin kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tóibínilla on aivan omanlaisensa tyyli, Munroonkin häntä on verrattu. Viihdyin näiden molempien parissa - leppoisaa lukemista ja ’tavallista’ tekstiä. Nora Webster muuten piipahti Brooklynissä parin lauseen verran :)

      Poista
  2. Tässä tarinassa on paljon yhtäläisyyttä omaan elämääni. Muutto köyhästä Suomesta Australiaan (tosin perheen kanssa).
    Sinulta saamani vinkin jälkeen luin Nora Websterin. Brooklyn on minusta parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en osaa laittaa näitä paremmusjärjestykseen. Minulle levon tuovaa lukemista molemmat. Tarkoitan siis kirjailijan konstailematonta tyyliä, dramatiikkaahan molemmissa oli.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.