7. kesäkuuta 2019

Ilpo Tiihonen - Largo #tanssivakarhu25


YLEN TANSSIVA KARHU 25 VUOTTA
Tämän vuoden voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikon avajaisissa 3.7.2019.
Tanssiva karhu -voittajat 1994 - 2018.
...
Me kirjabloggaajat haluamme nostaa esiin aiempien vuosien voittajia.
Osa postauksistamme on repostauksia. Lisää runoudesta YLE Kulttuuri / Tanssiva karhu.

VOITTAJA VUOSIMALLIA 2005:
ILPO TIIHONEN - LARGO
Editoitu uusintapostaus huhtikuulta 2017

Largo vei sydämeni, se on aivan ihana runokokoelma! Kokoelman 40 runossa näyttäytyy koko ihmisen elämä: on hupaisaa arkipäivän ja kesän kevyttä ilottelua; on miehen ja naisen välistä kaunista ja arkista erotiikkaa; on nöyryyttä elämän ja kuoleman edessä. Tiihosen huumori on villiä, pidäkkeetöntä ja vallatonta; herkkyys haurasta ja sieluun löytävää. Tiihonen hallitsee kaikki rytmi- ja tunnerekisterit. Viime aikoina lukemissani nykyrunokokoelmissa ei missään ole ollut riimittelyjä. Largo ilmestyi siis 2004, joten ei siitä niin kauaa ole. Tiihonen osaa, ja uskaltaa kulkea omia polkujaan - hienoa! Rytmillisissä ja rimmaavissa säkeissä on tuttu tunne ja ne tempaavat mukaansa. Tiihonen säkenöi, ja lukija nauttii! Runot on jaettu kuuteen otsikoimattomaan osioon, mutta minä jaan ne nyt omavaltaisesti kahteen tyyppiin: hupsutteleviin ja herkkiin.

VILLIÄ HUPSUTTELUA
Tiihonen on kirjoittanut pilke silmäkulmassa monta mainiota runoa. 
Ne ovat riehakkaita ja ilkamoivia, lyhyitä tai monisäkeistöisiä. 
Pitkän nimirunon Largo Tiihonen aloittaa näin:

Hän alkoi kirjoittaa, kun latautui 
illan väsymyksen stimula, 
ja vavahtaen 
sähköistyivät sormet,.... 

Sitten runossa seuraa monen monta säkeistöä ja siteeraus virsirunoilija 
Juhana Cajanukselta (1655 - 1681) ja runon päätös Cajanuksen vanhalla suomella näin:

... Etzi meno muuttumatoin,  
puuttumatoin, 
Pyri taiwahan Ilohon! 
Tsa tsaba ba diiba duuba, diiba 
Tsaba ba baba da duu 
Hän nukahti puista pöytää vasten, 
vadilla leipää, himmee kuu
...

Pidin kovasti myös riemukkaasta ja hulvatomasta parodiasta Suuri sammattilainen kesäjuhla 
- se on myös pitkä ja monisäkeistöinen: 

... Ja tuolla Runoilija, 
kaikkeuden kuokkavieras, hattaraisin opponentti 
loikoilee marjapensaan alla 
yllään virkatoimiensa viriili liplatus, 
ohrainen tiedonjyvä kurkussaan 
ja säkeitä säkki päässään, 
kun koivuissa 
ilo peippoina pomppii 
Niin leviää sinen suomalainen tieto, 
suuri hartaus 
kun horisonttiin painuu 
Eliaksen emerituspää, 
ja kaukana kavala hallinto, herneet nenässään.
...

HERKÄSTI ELÄMÄSTÄ

Lue minulle nuoruus, lue haava ja suola 
ja muuriseinien 
tuskainen spray 
kun kaikelle sanotaan ei, 
lue silloin se ei 
lue etteivät hennoimmat sulat 
hiertyisi betoniin, 
ja että uhmassaan untuvatakit 
kantais syksystä pakkasiin 
Ja taas keväästä lue, 
lue arvaamaton, iän läike, se lue 
ja ajan sumea temperatuuri 
kun niin tuskaisen pieni ja suuri 
olen minäkin, 
yhtä aikaa 
iltasatu ja postilla 
yhtä aikaa ne lue, 
lue unta ja kuolemaa, 
Nalle Puhia, Poe’ta 
ja sattuman suurta showta, 
Lucky Lukea lue 
ja lakia 
ja lue miksi, minkä takia 
vain suuri määrä on suurta 
ja vain voima voimassa on 
ja miksi maailman lapsissa hakkaa 
se pulssi, uneton.

Largon runoissa on rimmaavuutensa vuoksi tuttu tunne tottumattomankin runonlukijan korvaan, mikä sopii sellaiselle, joka vierastaa nykyrunoja vaikeina. Lukijalle, joka haluaa tutustua nykyrunoihin suosittelen lämmöllä Satu Grünthalin toimittamaa teosta Säkeilyvaara / Runouden käyttöopas. Se on todella herkullista luettavaa, ja sen suola ja sokeri ovat monen kirjailijan lyhyet runoesseet. Teoksesta löytyy Tiihosen vallan hurmaava Kesäillan kevyt käsitteellisyys (Eros 2002), jota runoilija itse ruotii riemastuttavalla tavalla. Tästä linkistä voit lukea valokuvilla kuvittamani runon ja otteen Tiihosen hulvattomasta ruodinnasta pienoisesseessään Taiteellista toistoa vai jankutusta. Lopuksi vielä koskettava Äiti siellä:

Äiti, siellä
Siellä, äiti, sinun taivaassasi.
              Sano milloin minä sinne muuttaisin
Ne vasket, vanhat harput, virtuaalikahvikonsertit.
En taida tietää kumpaan suuntaan
                               tuubaa siellä tuuttaisin.

Vaikea lähteä täältä juuri nyt.
                             On liksapäivä, leijuu ensilunta
ja Nalle Puh on juuri saatu nukkumaan
                  Tuoreita kipinöitä tuikkii kaupungilla
kun painan otsan kylmään ikkunaan

Ja oksillaan naakkaparvi, tiedäthän:
                                               taas sallitaan yhtä,
toista kielletään.
Niin monen monet katoavat siihen rähinään

Mutta rakkautta, nyt kun yötä vasten vielä nojailen
ja astelet lävitseni, äiti
                                            ruumiiton
mutta rakkautta maan ja taivaan ero, se pikku ailahdus
rakkautta on
__________


Ilpo Tiihonen - Largo
Wsoy 2004
*****
Kirjastosta
_______________
Largo toi Tiihoselle myös Valtion kirjallisuuspalkinnon ja Savonia-palkinnon. Näin todettiin valtionpalkinnon perusteluissa:
"Ilpo Tiihonen yhdistää runoissaan uuden ja vanhan. Hän tiivistää ja soinnuttelee, kiihdyttää ja hidastaa, luo suvantoja joista käsin näkee aina tähtiin asti. Tiihosen runoudessa kaikuu niin loppusointu kuin säröäänikin, erikseen tai rinnakkain. Tiihonen on romantikko, joka ei pelkää herkkiä sävyjä. Mutta häneltä irtoavat myös äkkiväärä sosiaalinen kommentti ja hervoton parodia."

Vuonna 1950 syntynyt Ilpo Tiihonen on tuottelias ja monesti palkittu:
  • Valtion kirjallisuuspalkinto, 1981
  • Kalevi Jäntin palkinto, 1982
  • Rauhankasvatuspalkinto, 1989
  • Eino Leinon palkinto, 1991
  • Einari Vuorela -runopalkinto, 1997
  • Runeberg-palkintoehdokas 2005
  • Tanssiva karhu -palkinto 2005
  • Savonia-palkinto, 2005
  • Kirjallisuuden valtionpalkinto, 2005
  • Pro Finlandia -mitali 2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.