Viv Groskop - Älä heittäydy junan alle

Kuuntelin Viv Groskopia viime syksynä Helsingin kirjamessuilla ja hän oli todella mukaansa tempaava esiintyjä. Hänen Venäjän ja kaiken venäläisyyden pakkomielteensä alkoi englantilaisittain oudosta sukunimestä. Hänestä tuntui vahvasti, että hänen sisimmässään asuu venäläinen sielu. Tämä innostus johdatti Groskopin venäläisen kirjallisuuden ja kielenopiskelun pariin 1990-luvulla. Groskop kertoi pyöritelleensä tätä aihetta liki 20 vuotta. Kirja esittelee yksitoista venäläistä klassikkoa kirjailijoineen ja opetuksineen. Ohessa Groskop kertoo Venäjän-kokemuksistaan.

Esipuheessaan Groskop kertoo venäjän patronyymeistä sekä loputtomista diminutiivi- ja hellittelymuodoista. Riemastuttavaa kuunneltavaa, vaikka en osaakaan venäjää. Hän tuntee kirjailijansa, on lukenut laajalti heidän elämäkertojaan ja kertoo kirjailijoista paljon sellaista, mitä Wikipedia ei tiedä. Älä heittäydy junan alle on kerrassaan viihdyttävää ja sivistävää kuunneltavaa. Kirjailijoiden elämä ei ollut helppoa ennen Stalinin aikaakaan, mutta silloin kirjailijuus oli hengenvaarallista. Omasta hyllystä löytyy useita venäläisiä klassikoita, mutta en ole lukenut, vain puoliso on. Muutama huomio teoksittain, linkit kirjailijoiden nimissä vievät Wikipediaan.

1. Leo Tolstoi (1828–1910) - Anna Karenina

Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Opetus Groskopin mukaan: meidän on opittava tuntemaan todellinen itsemme & elämä on kompromisseja.  Tapahtumat sijoittuvat Pietarin ylhäisiin seurapiireihin ja kirja kertoo kahdesta romanssista: ensinnäkin Anna Kareninan ja kreivi Vronskin traagisen lemmentarinan ja toiseksi Konstantin Levinin ja Kitty Štšerbatskajan onnellisemman tarinan. Groskop puhuu alla olevasta Ivan Kramskoin muotokuvasta, jota pidetään Anna Kareninan muotokuvana - ja upeahan se onkin.  Tolstoi oli Groskopin mukaan kompleksinen luonne ja hankala heppu. Hän oli nuoruudessaan elänyt melko rietasta elämää, siittänyt mm. lapsen maaorjalle ja kun hän 34-vuotiaana nai 18 vuotiaan Sonjan, näytti ennen vihkimistä morsiamelleen rietastelupäiväkirjansa! Vaimo ei toipunut tästä koskaan, mutta kirjoitti puhtaaksi kaikki miehensä romaanit ja synnytti tälle 13 lasta. Myöhempinä vuosinaanhan Tolstoin elämänarvot muuttuivat täysin. Viimeisessä luvussa Groskop kertoo vielä mammuttimaisesta Sodasta ja rauhasta, jonka luulen joskus nähneeni venäläisenä elokuvana.

2. Boris Pasternak (1890–1960) - Tohtori Živago

Kirjan pohjalta tehty elokuva vuodelta 1965 on itkettänyt meistä monia. Omar Shariff ja Julia Christie olivat elokuvan traaginen rakkauspari. Laran teemaa voit kuunnella täällä. Itse muistan elokuvasta upeat narsissipellot. Groskopin mukaan venäläiset puhuvat aina kohtalosta ja sielusta. Nämä selittävät kaiken elämässä tapahtuvan. Tässä kohtaa Groskop mainitsee Svetlana Aleksijevitšin teoksen Kuolemasta lumoutuneet, joka kertoo itsemurha-aallosta Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Hän joutui nimittäin länsimaisine meikkeineen itsemurhan tehneen opiskelutoverin hautajaisiin vasta vähän aikaa maassa oltuaan. Tohtori Živago valmistui jo 1958, mutta julkaistiin Neuvostoliitossa vasta Pasternakin kuoleman jälkeen 1988.  Teoksessa on Groskopin mukaan aivan järjetön määrä yhteensattumia, mutta ne eivät häiritse - sehän on kohtalo! 

3. Anna Ahmatova (1889–1966) - Requiem

Ahmatovasta kertova luku oli todella hieno. Requiem on kirjoitettu vuosina 35-40, jolloin Stalinin puhdistusten aikaan vankileireille joutuneiden määrä kasvoi kasvamistaan. Kysymys Mistä syystä? menetti merkityksensä, sillä mitään syytä ei tarvittu gulagiin joutumiselle.  Ahmatovan puoliso Nikolai Gumiljov ja poika Lev pidätettiin myös ja KGB vahti Ahmatovaa hellittämättä. Hän ei uskaltanut kirjoittaa runojaan paperille, vaan muutama läheinen ystävä opetteli ne ulkoa pieniltä paperilappusilta, jotka sitten poltettiin tuhkakupissa. Kaunis ja aina elegantti Ahmatova vaaransi henkensä, sillä on ymmärrettävä, miten vaikeaa hengissä selviäminen oli neuvostoaikoina.

Ahmatovan muotokuva, Natan Altman 1914

4. Ivan Turgenev (1818–1883) - Kuukausi maalla

Tämän yksipuolisesta rakkaudesta kertovan näytelmän opetus on Groskopin mukaan Älä rakastu parhaan ystäväsi vaimoon! Turgenev itse jumaloi vuodesta 1840 lähtien oopperalaulaja Pauline Viardotia ja matkusti naisen perässä ympäri Ranskaa. Näytelmä on komedia, joka esittelee päähenkilö Rakitinin 'perheen ystäväksi’.  Groskopin mukaan yksipuolisesti rakastunut on hylätty jo valmiiksi ja rakkaudesta kiinni pitäminen on narrimaista ja masokismia.

5. Aleksandr Puškin (1799–1837) - Jevgeni Onegin

Opetus Groskopin mukaan: Älä tapa parasta ystävääsi kaksintaistelussa. Puškin joutui elämässään 29 kaksintaisteluun, joista viimeinen koitui hänen kohtalokseen. Puškinin vaimo Natalia oli tavattoman kaunis ja kun kirjailija sai nimettömän kutsun aisankannattajien veljelliseen veljeskuntaan, kaksintaisteluhan siitä seurasi. Puškin oli Groskopin mukaan elitistinen Drama Queen, vähän kuin Oscar Wilde. Sitten Groskop kertoo suuresta kirjallisesta nahinasta, jota teoksen kääntäjä Nabokov kävi 60-luvulla arvostetun amerikkalaisen kriitikon kanssa. Nabokovin käännöksessä oli alaviitteineen 1800 sivua! Puškin on Venäjällä suuruus, jonka Pihkovassa sijaitsevan kotimuseon oppaasta luin Sergei Dovlatovin hilpeässä teoksessa Ulkomuseo.

6. Fjodor Dostojevski (1821–1881) - Rikos ja rangaistus

Opetus: Älä tapa vanhoja naisia rahasta. Raskolnikov tappaa vanhan koronkiskurieukon ja tämän siskon, mutta saa saaliikseen vain muutaman kopeekan. Tapon motiivi on ylevä: pelastaa äiti ja sisar köyhyydesä. Raskolnikov tunsi olevansa lakien yläpuolella, jonkinlainen Übermensch. Dostojevski oli itsekin velkainen uhkapeluri, neuroottinen ja yliherkkä mies, joka kärsi epilepsiasta. Hän oli äärinationalisti, jonka mielestä Venäjä oli sairas. Toinen vaimo kuvasi miestään sanoilla outo, rättiväsynyt ja rähjäinen.

7. Anton Tšehov (1860–1904) - Kolme sisarta

Opetus: Älä jauha koko ajan Moskovasta. Nuoret siskokset Irina, Maša ja Olga potevat kunpa-syndroomaa; heidän mielestään ruoho on aina vihreämpää muualla.  He kuuluvat yläluokkaan ja elävät passattuina jossain kuvernementtikaupungissa ja käyttävät elämänsä haikailuun. Tšehov opiskeli lääkäriksi ja oli köyhä, mutta kuitenkin optimisti ja myötätuntoinen. Hän menehtyi tuberkuloosiin vain 44-vuotiaana.

8. Aleksandr Solženitsyn (1918–2008) - Ivan Denisovitšin päivä

Opetus: Ei pidä hinkua toisen hyvää mahaansa. Ivan Denisovitšin päivä ilmestyi Neuvostoliitossa  -62, kaikki muut kirjailijan teokset julkaistiin lännessä. Kirjailijan teoksia Groskop pitää raskaslukuisina, mutta loistavina. Solženitsyn karkotettiin -74 ja hän asui Yhdysvalloissa työskennellen uutterasti aamusta iltaan. Vuonna 2004 Solženitsyn julkaisi teoksen 200 vuotta yhdessä, joka käsitteli juutalaisten asemaa Venäjällä. Tämän teoksen mainitsi René Nyberg teoksessaan Viimeinen juna Moskovaan.

9. Mihail Bulgakov (1891–1940) - Saatana saapuu Moskovaan

Opetus: Älä jää raitiovaunun alle puhuttuasi saatanan kanssa. Kulttimaineeseen noussut teos on hilpeä ja outo, nokkela ja hassu. Bulgakov kirjoitti teosta salaa 30-luvulla KGB:n kyyditysten aikaan. Stalin oli henkilökohtaisesti kiinnostunut kirjailijasta, mutta hänelle ei myönnetty maastapoistumislupaa eikä hänen näytelmiään esitetty. Groskop kertoo yhdestä Bulgakovin näytelmästä, jota harjoiteltiin neljä vuotta. Näyttelijät huudettiin ensi-illassa esiin 22 kertaa, mutta näytelmä poistettiin ohjelmistosta jo kuuden viikon jälkeen. Kirjailijan 17 teosta oli teilattu, mutta silti kirjailija jatkoi tämän klassikkonsa kirjoittamista. Tästä olen blogannut täällä.

10. Nikolai Gogol (1809–1852) -  Kuolleet sielut

Opetus: Älä osta olemattomia maaorjia. Romaanissa lipevä keikari Tšitšikov ostaa kuolleitten maaorjien nimiä. Äitinsä hemmottelemasta Gogolista kasvoi luulosairas ja neuroottinen, ja hän vietti pitkiä aikoja Eurooppalaisissa kylpylöissä. Elämänsä loppupuolella hän päätyi äärimmäiseen kurjuuteen ja hänestä tuli hyvin uskonnollinen. Hän piti aiempia teoksiaan syntinä ja poltti käsikirjoituksia. Gogolia on pidetty aseksuaalina ja arveltu hänen olleen homoseksuaali. Näin Tarmo Mannin loistavan esityksen Mielipuolen päiväkirjassa Kansallisteatterin Willensaunassa joskus 80-luvulla.

Viv Groskop - Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista
Alkuteos The Anna Karenina Fix: Life Lessons from Russian Literature 2017

Kansi John Gray
Suomentanut Heli Naski
Atena 2019
Äänikirjan lukija Anu Vilhunen
_________________

Muualla: Amman kirjat, Kirsin Book Club, Kirjojen kuisketta, HS

Viv Groskop (s. 1973) on venäjän kielen maisteri ja tunnettu brittiläinen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut taiteesta, populaarikulttuurista ja yhteiskunnasta usein feministisestä näkökulmasta. Hän on myös suosittu stand up -koomikko, näyttelijä ja tunnettu We are Women -podcastistaan. Venäjän kieltä ja kulttuuria hän on opiskellut nuoresta lähtien ja työskennellyt mm. Venäjän Voguessa.