Tämä haaste on pyörinyt useammassakin kirjablogissa. Haasteen kysymyksiin ovat vastanneet mm. Kirjasähkökäyrä ja Kirjojen kuisketta. Tervetuloa mukaan haasteeseen listaamaan kirjoja, joista et pidä tai jotka olet jättänyt kesken etc.
Klassikko, jota et usko lukevasi
Kyllä se Volter Kilven Alastalon salissa on. Joku on sanonut sitä hauskaksikin, mutta liikaa sivuja.
Kirja, joka ei sovi yhteen arvojesi kanssa
Kaikki diktatuurit ovat kuvottavia ja ihmisoikeuksia polkevia, olipa kyseessä oikeistodiktatuuri tai kommunismi. Hitlerin Mein Kampfia en aio lukea, vaikka saattaa löytyä hyllystä. Etelä-Amerikan diktatuureista olen lukenut itseni sivistämismielessä esimerkiksi Mario Vargas Llosan Vuohen juhlan, joka kertoo Dominikaanisen tasavallan Trujillosta.
Liian pitkä kirja
Minä säikyn liian pitkiä kirjoja. Tänä vuonna olen lukematta palauttanut kirjastoon mm. Esmeralda Santiagon Sokeriplantaasin valtijattaren ja Ildefonso Falconesin Maan perilliset. Palautin kirjastoon myös Fernando Aramburun Patrian alkukielellä, mutta onneksi luin sen sitten suomennettuna.
Kirja sellaisesta genrestä, jota et yleensä tykkää lukea
En juurikaan lue scifiä enkä dystopioita. Luin kuitenkin Marisha Rasi-Koskisen YA-kirjan Auringon pimeä puoli, koska fanitan kirjailijaa.
Suosittu kirja, josta et ole kiinnostunut
Sanotaan nyt vaikka Jari Tervon elämäkerta Vesa-Matti Loirista. Ja hyllystä löytyy, miehen isänpäivälahja, mutta ei.
Kirja, jota et lukenut, tai et tule lukemaan loppuun
Jätän nykyään paljon kirjoja kesken, olen opetellut! Viimeksi olen jättänyt kesken mm. Aase Bergin Akan äänikirjana ja Wilhelmiina Palosen 206 pientä osaa kirjana. Edellisessä lukija häiritsi, jälkimmäiseen en vain saanut otetta.
Kirja, jonka toivoisit jättäneesi lukematta
En osaa tähän nimetä mitään kirjaa. Olen utelias ja jos olen kirjan lukenut loppuun, on se jollain tavalla kannattanut - ehkä olen oppinut jotain.
Kirja, joka on ollut lukuhyllylläsi/listallasi vuosia, mutta jota et ole vieläkään lukenut
Omassa hyllyssä on paljon lukemattomia kirjoja, puolison talouteen tuomia. Häpeäkseni mainitsen tässä Mika Waltarin Sinuhen. Yrittänyt olen, mutta koin sen julmaksi kuten jonkun venäläisen klassikonkin, olisikohan ollut Mihail Šolohovin Hiljaa virtaa Don. Jälkimmäisessä sapeleilla huitaistiin kauloja poikki ja minä näin painajaisia.
Painajaiset ovat pahoja. Onneksi en nykyisin juuri näe niitä. Outoja unia kylläkin.
VastaaPoistaAlastaron salista en jaksa tosiaan kiinnostua minäkään.
Samaa mieltä diktaattorien kirjoista, lukematta jäävät.
Sokeriplantaasin valtiatar oli todella hyvä kirja.
Tykkäisin, jos kirjat olisivat alle 500 sivua, mutta luen kyllä pitempiäkin. Alkuun ne hirvittävät.
Olen nähnyt paljon ja outoja unia tämän koronavirusajan aikana. Kai ne ovat alitajunnan tapa purkaa huolta ja stressiä. Aivan, yli viisisataasivuinen kirja yleensä vaan hirvittää; tarvitaan todella hyvä tarina, että se kantaa.
PoistaAlastalon salin minäkin jätän lukematta. Sen sijaan Waltarin Sinuhe ja Solohovin Hiljaa virtaa Don kuuluvat molemmat suosikkikirjoihini. Tosin olen lukenut ne joskus vuosikymmeniä sitten. Vaikea sanoa, millä mielellä lukisin niitä tänä päivänä.
VastaaPoistaJari Tervon kirjat ovat ylipäätään sellaisia, etteivät ne kiinnosta minua... minäkin jätän nykyään kirjoja kesken, jos yhtään siltä tuntuu. Saatan tosin sitten joskus myöhemmin kokeilla kesken jätettyjä uudelleen, jos vaikka löytyisikin lukuintoa. 😊
VastaaPoistaTuo on totta Marika. Joku kirja vaatii just oikean lukuhetken vetääkseen, toisella kerralla voi onnistua hyvinkin.
Poista