Suvi Ahola - Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi

Eeva Joenpelto täyttäisi 100 vuotta kesäkuun 17. päivä, jos olisi elossa. Juhlavuoden kunniaksi on yleisöä ja kirjabloggaajia haastettu lukemaan Joenpeltoa ja myös Suvi Aholan Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi? juhlistaa tätä merkkivuotta. Ahola luki koko Joenpellon tuotannon: 26 teosta ja kasapäin lehtihaastatteluja - mikä valtava urakka! Kun ajattelee Joenpellon mittavaa tuotantoa, hän on todella sanonut paljon: Suomesta, naisista, miehistä, elämästä ja kirjailijuudesta. Karoliina Kudjoi oli loistava valinta ylvään ja ylpeänkin länsiuusmaalaisen kirjailijan sanojen tulkiksi. Aholan toiveena on ollut houkutella suomalaiset uudelleen Joenpellon lukijoiksi, minkä kirjailija on todella ansainnut.

Eeva Joenpelto pyrki läpi uransa ohjailemaan ja hallitsemaan julkisuuskuvaansa ja hän onnistui siinä varsin hyvin. Hän oli aikansa megajulkkis, suomalaisen kirjallisuuden grande dame ja kulttuurielämän vaikuttaja.

Joenpelto on itse vastustanut leimaa ”vahvojen naisten kuvaajana”, mutta sellainenkin hän kiistämättä on. / Suomalaisen miehen elämästä Joenpelto on kertonut varmasti yhtä monipuolisesti kuin naisten kokemuksista.

Olen lukenut ja blogannut Helena Ruuskan mainiosta Joenpellon elämäkerrasta Eeva Joenpelto. Elämän kirjailija. Bloggauksessa keskityin paljolti kirjailijan yksityiselämään. Viime kesänä luin kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen ties kuinka monennen kerran vuonna 1982 ilmestyneen teoksen Elämän rouva, rouva Glad. Siitä kirjoitin: "Joenpelto luo aivan mahtavan henkilökuvan rouva Gladista, pettymysten ja köyhän syntyperän pyrkyrimäiseksi muovaamasta naisesta. 1900-luvun alkuvuosien ajankuva poliittisine vääntöineen ja luokkaeroineen on myös hienosti kuvattu. Kuvottavaan nimismies Järviseen Joenpelto on ladannut kaikki heikon ja aatteeseensa fanaattisesti uskovan miehen piirteet. Elämän rouva, rouva Glad on laatuproosaa kuten tältä painosten kuningattarelta voi odottaakin.”

Kuunnellessani tätä Aholan kirjaa lukuisat sitaatit Joenpellon teoksista ja haastatteluista vilistivät korvissani. Varmasti paremman tuntuman saa paperikirjasta. Oikeastaan suosittelisin sellaista lukutapaa, jossa keskittyy ensin Aholan taustoittaviin esseisiin ja Joenpellon haastatteluihin ja vasta sen jälkeen paneutuu kirjasitaatteihin. Jos kaiken lukee järjestyksessä, teos tuntuu raskaalta ja sekavalta. Tässä kirjassa minua kiinnostivat erityisesti haastattelut, koska en seuraa enkä ole ikinä seurannut julkkisjuttuja. Varsin mielenkiintoinen oli Panu Rajalan pitkä kirjailijahaastattelu 70-luvulta, jossa Joenpelto purskauttaa ulos pahan olonsa, tunteensa ja vihansa erottuaan Jarl Hellemanista 27-vuoden avioliiton jälkeen: 

Tuo kesä siitä lähtien, kun olin sanonut, että minä en halua häntä nähdä, meni raivokkaassa työnteossa ja samalla se meni erittäin syvässä vihassa, siis minä aivan tietoisesti vihasin häntä. / Minä vihasin joka esinettä, mihinkä hän oli koskenut. Tämä oli aivan ylimaallinen, puhdistava viha, jonka lävitse minä kävin kolmen, neljän kuukauden aikana.

- Panu Rajalan kirjailijahaastattelu 1975, sivut 110-115

Mikä on määräävin piirre luonteessasi?

Ristiriitaisuus. Toisena päivänä olen herkkä ja turvaton, toisena sitkeä ja voimakas.

Millainen tahtoisit olla?

Levollisempi.

Mikä on huonoin puolesi?

Liika ehdottomuus. Ja usein hyvin armoton kieli.

Milloin olet onnellinen?

Tihkusateessa, savusaunan tuoksussa, keinutuolissa.

- totuusleikki Anna-lehdessä 1974, sivut 51-55

Varoituksen sanoja nuorelle naiselle, joka haaveilee luovan taiteilijan urasta, menestyksestä ja myös onnellisesta elämästä. Älä haaveile, älä ainakaan tuhanteen vuoteen. Sillä tasa-arvoinen et miehen kanssa ole. Miehelle julkisuus on odotettua, hyväksyttyä, naiselle ei. Ole mieluummin vähän hassahtava, hompsahtava, lyhyt, lihava, laiska, epäsiisti, vastuuntunnoton: onni saattaa olla sinun kun vain muistat katsoa mieheen ylöspäin.

- kolumni Anna-lehteen 1974, sivut 178-182

Lähimmäisenä kirjailija kai suuresti muistuttaa rekkakuskia. Hän on usein esteenä liikenteessä, aina epäluotettava ja piittaamaton. Ja hänellä on perävaunu täynnä tavaraa, jota hän sanoo materiaalikseen. Sitä hän yrittää kuljettaa tästä tuonne. Päämäärää ei lähinkään ihminen tajua, ei usein kirjailijakaan, tuo meno ja törmäily on vain ylen tärkeää. Ja mitä se materiaali on? Ns. elämänkokemusta, tietysti, puolikuntoisia keksittyjä ihmisiä, kansantaloutta, historiaa, kaupankäynnin tietoa, lehtileikkeitä, ajatusten alkuja.

- esitelmästä ”Kirjailija lähimmäisenä” 1977, sivut 182-187

Hyvä tarina elää aina, sanassa on inhimillisyyden ydin. Vain lukijoiden tähden kannattaa pitää huolta hyvin ja hätiköimättä tehdystä kirjallisuudesta. Lukijakuntaa varten ovat kustantajat, kirjakauppiaat, kirjailijat ja myös kirjailijoiden joskus saamat palkinnot.

- Finlandia-palkintopuheesta 7.12.1994, sivut 195-196 (Tuomari Müller, hieno mies)

Kaikesta huolimatta on noustava, päivä toisensa jälkeen tehtävä tehtävänsä. Se on ihmisen osa. Ja minulle tuottaa suurta mielihyvää luonto. Puut kasvavat, luonto viheriöi. Vaikka jokin puu kuihtuu, niin toinen on jo siinä vieressä nousemassa.

- haastattelusta Eeva-lehdessä 2001, sivu 262

Suvi Ahola - Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi

Kansi Martti Ruokonen
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
_______________

”Ei ole yksinäisempää ihmistä kuin julkinen nainen.”

Eeva Joenpelto (1921–2004) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista, Lohja-sarjan luoja sekä aikansa kirjallinen vaikuttaja ja megajulkkis. Hän oli painosten kuningatar, joka sai kaikki mahdolliset palkinnot ja tunnustukset, mutta menestyksen takana piili myös suurta tragediaa.

Tuija kokoaa Joenpelto-lukukokemukset koontiinsa Joenpellon syntymäpäivänä 17.6.2021