Merkintöjä on kooltaan niin pieni runokirja, että sitä pitää käsitellä hellin käsin ja varoen. Pienen kirjan sisältämät säkeet kertovat pohjattomasta surusta ja suuresta menetyksestä. Runoilijan paljaat ja intiimit tunteet avautuvat lukijalle runo runolta. Ei raskaina vaan ilmavan keveinä. Tämä Tua Forsströmin kahdestoista runokokoelma kirjaa hänen tuntojaan lapsenlapsen äkillisen kuoleman jälkeen. Vanessa oli keveä ja eteerinen kuin perhonen, pieni tyttö joka ihastui Islantiin ja piti uimisesta. Isoäidille jäivät muistot, jotka tulevat uniin öisin ja mieleen päivisin hajanaisina ja lyhyinä sirpaleisina muistoina ja ajatuksina.
Tua Forsström vei surun äärelle. Runoilija yrittää pukea sanoiksi sen mitä ei oikeastaan voi. Enkä voinut minäkään, siksi vain muutama säe sitaatteina.
Tua Forsström vei surun äärelle. Runoilija yrittää pukea sanoiksi sen mitä ei oikeastaan voi. Enkä voinut minäkään, siksi vain muutama säe sitaatteina.
Muistatko yhä kun olit lapsi
ja kävelit kanssamme samaa
matkaa päivästä toiseen?
...
Me molemmat olemme väärässä
maailmassa, mutta emme samassa
...
Jos unilla on koti on se ehkä tämä
ranta missä mustarastas laulaa iltaisin
kallion varjossa missä pidämme toisiamme kädestä
ja leikimme ja olemme aina yhtä vanhoja
...
Tällaisilla siivillä ei voi lentää,
tällaisilla jaloilla ei voi kävellä
...
Miksi juuri hän joka oli pieni, miksi en minä?
...
Mutta mitä minä teen tavaroillasi?
...
Nyt sanon jo:
se oli sinä vuonna kun Vanessa kuoli.
Forsström on ottanut tähän kokoelmaan mukaan kokonaan yhden runon kokoelmasta Lokakuun iltana soudin järvelle (2012). Runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen kirjoitti sen pohjalta kysymystentäyteisen proosarunon Mitä pilviä ne on? Tästä linkistä pääset lukemaan Huotarisen tekstin kokonaisuudessaan Runouslehti Janon sivuilta. Nämä molemmat runot osoittavat koskettavasti, että suru ei lopu, ikävä ei lopu - eivätkä kysymykset.
Pilvet itku ja sumu Vanessa
Vesi valuu pitkin poskia kaulaa
Itkee kunnes itku lakkaa itkun
Paljon vettä ja kalat uivat
Paljon unia ja kalat uivat
Kalojen äiti ja isä ovat poissa
Vesi ja pilvet eikä maata lainkaan
Kalat leikkivät toisten kalojen kanssa
Kalat haluavat olla iloisia ja uida
Järvi on pelkkä pieni järvi
Kalat jäätyvät kun vesi jäätyy
Veteen tuulee ja kalat uivat
Kalat uivat ja vesi tuulee
_______
Anteckningar 2018
Merkintöjä
Suomentanut Jyrki Kiiskinen
Kansi Anders Carpelan
Siltala 2018
***
Kirjastosta
_______________
Merkintöjä myös täällä: Reader why did I marry him?, Svenska Yle
"Mutta mitä runot siis voivat tehdä? Sallia meidän keskustella kuolleiden kanssa, sanoi W. H Auden, muistuttaa että iloitsisimme vähän elämästä tai ainakin kestäisimme vähän paremmin, pitää meille hetken seuraa.”
Tua Forsströmin (s. 1947) runoja on käännetty mm. tanskaksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi ja englanniksi. Vuonna 1998 hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ja vuonna 2007 arvostetun Samfundet De Nion palkinnon.
__________
Listaan tähän aiemmin lukemiani surutyörunoja, joista läheisensä menettänyt voi löytää lohtua:
Listaan tähän aiemmin lukemiani surutyörunoja, joista läheisensä menettänyt voi löytää lohtua:
- Kristiina Wallin Valon paino (isä)
- Tomi Kontio Saattaa, olla (sisar)
- Esther Helmiä Surun tie (äiti)
- Sanna Karlström Saatesanat (isä)
- Johanna Venho Saaren runot (isä)
Mielenkiintoista on ollut nähdä, miten persoonallisesti kukin runoilija raskasta teemaansa lähestyy.
❤︎
Omppu luki Veera Antsalon Imagon
Saassan runo Voimaton puhuu myös koskettavasti surusta - Tavistaide 23.9.2018
SusuPetalin runo Kolmen vanha
Uunan syksyisen yön tunnelmia täällä
_____
Tua Forsström Helsingin kirjamessuilla
Omppu luki Veera Antsalon Imagon
Saassan runo Voimaton puhuu myös koskettavasti surusta - Tavistaide 23.9.2018
SusuPetalin runo Kolmen vanha
Uunan syksyisen yön tunnelmia täällä
_____
perjantaina 26.10. Klo 14.30-15.00 Fiskehamnen
En tiennytkään, että tämä perustuu Forsströmin kokemaan henkilökohtaiseen suruun.
VastaaPoistaLuin tuon tiedon jostain, ehkä Svenska Ylen linkistä tai muualta....
PoistaKoskettavia säkeitä, suru on raskas, suru kasvaa kauniiksi, kun alkaa helpottaa.
VastaaPoistaSurua ei voi jakaa pois, vaan se on surtava ja jokainen omalla tavallaan, kuten nämä em. runot ja runoilijat sen runoissaan tuovat luettavaksemme. Kiitos upeasta esittelystä ja ihanasta haasteestasi. Olen taas mukana, Tavistaiteen puolella
Kiitos Saassa koskettavasta runostasi.
PoistaSiinä ei ollut ikään kuin otsikkoa, joten laitoin näin. Jos muutat otsikkoa, korjaan linkin että säilyy luettavaksi helpommin myöhemmin.
Suru. Se yhdistää meitä kaikkia. Ihan jokaista. Kukaan ei luistele elämää läpi ilman surua, vaikka se toisten silmiin voi näyttää sellaiselta.
VastaaPoistaSuosittelen Juha Vakkurin koskettavaa runokokoelmaa Kirjeitä 15-vuotiaalle maalivahdille, runot ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.
Oma runosunnuntairunoni nimeni linkissä.
Kiitos Susu runosta, nyt jo kohta itkettää. Mutta ehkä surun ja menetyksen ajatteleminen istuu syksyyn. Kiitos myös runokirjavinkistä.
PoistaSinulla oli Vanhoissa poikaystävissä myös hyvin koskettava ja henkilökohtainen runo, muistelen. Pitääpi lukea.
PoistaMikähän runo se oli, pitää varmaan itsekin katsoa, kun ei muista.
PoistaMinulla on yksi ihana tyttärentytär. Koko hänen ikänsä olen pelännyt, että hänelle sattuu jotain. Sitä en kestäisi, mutta kaikki on kestettävä. Pitkään menisi, ennen kuin pystyisi kirjoittamaan. Se on kuitenkin portti suruun ja muistoihin.
VastaaPoistaLiikuttava ja vaikuttava runo.
Laitan kohta omankin runoni, vaikka se ei kuulu samaan teemaan kuin muut tänään laittaneet.
Hienon runon löysit UUna, niin hyvin tähän melankoliseen runosunnuntaihin sopivan. Ei meistä surulta kukaan säästy, kuten Susukin yllä sanoi. Kiitos kun olet mukana!
PoistaNämä säkeet sopivat tämän päivän tunnelmiin. Säkeissä on jotain hyvin lohdullista. Kiitos!
VastaaPoistaTiedäthän, että suren lasteni ja lastenlasteni terveyden vuoksi.
Se suru korostuu tällaisena päivänä, jona tuli tieto Kiihtelysvaaran kirkon tuhopoltosta (?).
Monet perhejuhlat on tuossa kirkossa vietetty ja se on ollut tyttäremme yksi fyysisistä työympäristöistä.
Moni sanoo, ettei blogiani pysty kommentoimaan. Minulle vinkattiin, että kommentoimaan saattaa päästä "linkit tähän tekstiin" kautta (?)
Sitä reittiä pääsin ainakin vastaamaan aiemmin saamiini kommentteihin.
Suloista runosunnuntaita sinulle!
Voimia Kirsti kaiken huolen keskelle. En muistanutkaan, että sinulla on noin läheinen suhde Kiihtelysvaaraan. Kyllähän nämä usein tuhopolttoja on. Ei voi ymmärtää.
PoistaKäyn kokeilemassa josko saisin kommentoitua. Kauniit kuvat olit Kiihtelysvaaran kirkosta laittanut.