Kun Lemaitren sotien väliseen aikaan sijoittuvan trilogian päätösosa Tuhon lapset ilmestyi, Lemaitre sanoi lopettavansa dekkareiden kirjoittamisen, koska oli omasta mielestään antanut sille genrelle jo kaikkensa. Siksi olin hyvin hämmästynyt, kun häneltä sittenkin ilmestyi viime vuonna uusi rikosromaani Le serpent majuscule. Selitys asialle on se, että nyt suomeksi ilmestynyt Kyykäärme on 80-luvulta peräisin oleva käsikirjoitus ja itseasiassa Lemaitren ensimmäinen romaani, joka oli hautautunut hänen arkistoihinsa. Romaanin alkusanoissa Lemaitre sanoo hävenneensä tekstiään ja muokanneensa käsikirjoitusta jonkun verran, mutta pääosin se on nyt julkaistu sellaisenaan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1985, jolloin päähenkilö Mathilde Perrin on 63-vuotias. Hän on lääkärin leski, lyhyt ja lihava, vahvasti meikkaava nainen, joka rakastaa koiria ja asuu omakotitalossa dalmatialaisensa kanssa jossain Pariisin lähiössä. Aivan tavallinen vanha nainen siis? Ei suinkaan! Mathilde on kylmäverinen palkkamurhaaja, joka tykkää isoista pyssyistä ja posauttaa uhrinsa hengiltä lähietäisyydeltä. Jälki on rumaa.
Mathilden ’ura’ alkoi toisen maailmansodan aikana Ranskan vastarintaliikkeessä, jolloin huomattiin Mathildessa yhdistyvän kauneus ja synnynnäinen julmuus loistavin tuloksin. Hän tekee nykyään muutaman tappokeikan vuodessa ja on tallettanut palkkionsa sveitsiläisille pankkitileille. Toimeksiannot tulevat puhelinkioskeihin vastarintaliikkeen aikaiselta rakkaalta toimijalta Henriltä, joka ei koskaan soita Mathilden kotiin, sillä toiminnan on oltava äärimmäisen salaista.
Mathilde on kylmähermoisesti toteuttanut salaisin koodein saamiaan toimintakäskyjä vuosikymmenet. Johtolankoja jättämättä ja epäilyksiä herättämättä. Nyt Mathilden toiminnassa on ilmennyt Henriä huolestuttavia piirteitä: nainen sekoittaa ohjeet, ei hävitä murha-aseita ja tappaa väärän henkilön. Henrin on poikettava protokollasta ja mentävä tapaamaan Mathildea tämän kotiin ja otettava selvää, mitä naiselle on tapahtumassa.
Kyykäärme on mainio jännäri, hirtehinen ja humoristinen, mutta traaginen. Lemaitre kuvaa mestarillisesti Mathilden päänsisäisiä liikkeitä, sekoilevaa mieltä ja haurastuvaa muistia. Mielensä sekaannuksesta huolimatta terävä analyyttinen kyky on tallella: nainen osaa lukea Henrinkin ajatukset ja varustautua mahdollisiin vastatoimiin. Palkkamurhaajien kovassa maailmassa on selvää, että se joka on ringille vaaraksi eliminoidaan.
Tässä jännärissä tulee paljon ruumiita ja paikoin Lemaitren kerronta on hyvin raakaa. En kuitenkaan nyt järkyttynyt siitä, sillä jännärissä on ironinen ja humoristinen pohjavire. Juonessa on mukana monia hahmoja, joiden elämäntarinat Lemaitre esittää elävästi ja taidolla. Julma juoni kulkee takeltelematta ja yllätyksiä on luvassa loppumetreille asti. Mahtava ja viihdyttävä jännäri taas Lemaitrelta, tykkäsin.
Olen lukenut ja blogannut kaikista Lemaitren suomennetuista kirjoista:
Pierre Lemaitre - Kyykäärme
Alkuteos Le serpent majuscule 2021
Suomentanut Kaila HolmaMinerva 2022
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo
____________________
Kyykäärme on samaan aikaan sekä julma että humoristinen rikosromaani Lemaitren herkullisen omintakeiseen tyyliin.
Lemaitre on jäänyt minulta pimentoon. Ehkä voisi joskus kokeilla. :)
VastaaPoistaLemaitre on kyllä hyvä. Hänen dekkarinsa ovat raakoja ja hyytäviä. Silmukka on psykologinen trilleri, joka ei ole raaka. Ja tuo trilogia on monisatasivuinen, Ranskan historiallisiin tapahtumiin kriittisellä silmällä katsova kokonaisuus.
PoistaLemaitre on uskomaton! Jonkun muun käsissä Mathilden aikaansaama "roppakasa" olisi ollut etova ja aiheuttanut pahoinvointia, mutta kirjailijan ote pitää otteensa juuri ironian ja humoreskin ilmaisunsa ansioista!!
VastaaPoistaNimenomaan Lemaitren ironia piti nämä Mathilden verilöylyt siedettävinä, vaikka julmia olivatkin. Voi kunpa Lemaitrelta ilmestyisi pian lisää!
Poista