Lokakuun luetut

Lokakuu oli lämmin ja suorastaan juoksi ohi. Helsingin kirjamessujen viikonloppuna olin kiinni kodin muutossa, mutta olen kuunnellut tallenteita jälkikäteen. Toivottavasti tallenteet tulivat jäädäkseen, vaikka live-messuihin joskus päästäisiinkin. Olen kuunnellut yli kymmentä kirjailijaa ja muuta ohjelmaa. Yksi kiinnostavimmista haastatteluista oli pari Sofi Oksanen & Elizabeth Strout, itsellä Pikkukaupungin tyttö vielä lukematta.

Lokakuukin sujui melkein kokonaan kotimaisen kirjallisuuden merkeissä. Saldo 9 kirjaa, joista kaksi äänikirjoja ja kaksi käännöskirjoja. Suurimman vaikutuksen tekivät nämä:

Juha Hurme - Suomi ***** Teos 2020 #äänikirja

Kuuntelin kaksi kertaa Juha Hurmeen haastattelun Helsingin kirjamessuilla ja kuuntelin Suomen äänikirjana. Olipa hulvaton kulttuurireissu Suomi nimisen maan viimeiseen kahteensataan vuoteen! Konsepti on sama kuin Finlandian 2017 voittaneessa Niemessä: tuhoton määrä faktaa pohjalla, josta Hurme suodattaa oman näkemyksensä romaanin muotoon. Paljon Kalevala-ilmiöstä, mutta toki Hurme puhuu monesta muustakin riemastuttavasta ja nolottavastakin asiasta. Joskus on paras ottaa käyttöön Sakari Pälsin ’viisas nauru’! Facebookissa bloggarikollega Arja sanoi Hurmeen olevan nero. Arjan mielipiteeseen on helppo yhtyä  ❤︎⠀

Marja Toivio - Finnjet, My Love ***** Atrain & Nord 2020

Romaani kuvaa kolmen Finnjetin rakentamiseen osallistuneen hitsarin matkaa Intian Alangin laivaromuttamolle vuonna 2008. Teos on herkullinen ja mainio moneltakin kantilta. Se tuo mieleen tämän autolauttasuuruuden historian ja surkean lopun. Se on veijariromaanin oloinen kertomus kolmesta viisikymppisestä musketööristä, joiden ystävyys on kestänyt vuosikymmenet, vaikkakin välistä kovasti säröillen. Toivio luo musketööreistään ja nuoresta matkabloggari Ingestä todentuntuiset ja elävät henkilöhahmot, hersyvän verevät ja ristiriitaiset. Finnjet, My Love oli hieno kurkistus keski-ikäisten miesten ystävyyteen sekä Suomen laivanrakennuksen ja Finnjetin historiaan. Kerrassaan mahtava tarina!⠀⠀⠀⠀

⠀⠀

James Wyllie - Hakaristirouvat ***** Atena 2020

James Wyllien hyytävä tietokirja keskittyy natsieliitin vaimoihin ja johtajien muihin naisiin. Mm. Goebbels oli täysi häntäheikki ja #metoo-mies.⠀Wyllie on paneutunut aiheeseensa tarkoin ja esittää kirjan lopussa pitkän lähdeluettelon. Natsivaimot ja heidän miehensä olivat Hitlerin talutusnuorassa ja tämän (suuruuden)hullun kaistapään lumoissa. Taas kerran oli aivan käsittämätöntä, miten mitättömän näköinen ja kimittävä Hitler lumosi kuulijansa. Ei tarvittu kuin suurin piirtein yhden Hitlerin puheen kuuleminen, niin paluuta ei ollut. Kirjan sivuilla he seikkailevat: Lina, Magda, Geli, Eva, Emmy, Margarete ja Ilse.

⠀⠀⠀

MUUT KOTIMAISET

Hannimari Heino, Kristiina Wallin - Matkakirjeitä **** Atena 2020

Eeva Kiviniemi, Taina Pietikäinen - Joki *** BoD 2020

Paula Nivukoski - Mainingin varjo ***** Otava 2020 #äänikirja

Pirjo Toivanen - Siskoni Italiassa *** Stresa 2020

Satu Vasantola - Kaikki kadonneet **** Tammi 2020

MUUT ULKOMAISET

Jhumpa Lahiri - Missä milloinkin *** Tammi 2020

Mitähän marraskuu tuonee tullessaan? Eniten toivon, että koronavirustilanne pysyy hallinnassa.

Omassa lukupinossani odottavat mm. Haruki Murakami, Pierre Lemaitre & Valeria Luiselli.

Sinulle lukijani toivon terveyttä ja hyvää mieltä sekä kodikkaita ja elämyksellisiä lukuhetkiä.

Rauhaisaa pyhäinpäivää!

Paula Nivukoski - Mainingin varjo

Paula Nivukosken toinen romaani Mainingin varjo vie Pohjanmaalle ja Perämerelle viime vuosisadan alkuvuosiin. Romaani kertoo rovastin tyttären Evalinan ja köyhän kalastaja Andersin traagisen rakkaustarinan. Vuonna 1911 heidän epäsäätyinen rakkaussuhteensa oli mahdoton: se rikkoi sääty-yhteiskunnan normeja, mutta Evalinan on pakko päästä kotoa pois - pelastaakseen itsensä ja syntymättömän lapsensa. Rakastavaiset karkaavat yösydännä Perämeren kalliosaarelle, oikeastaan viimeiselle luodolle ennen kuin avomeri alkaa. He ottavat kodikseen luodolla sijaitsevan hylkeenpyytäjien kevättalvisin käyttämän vaatimattoman mökin.

Arki alkaa. Elämä on äärimmäisen vaatimatonta, mutta tyyntä, rakastumisen ja intohimon täyttämää  ja aluksi hyvin onnellista. Evalina yrittää tulla sinuiksi pauhaavan meren kanssa ja opetella kalastajan vaimon rooliaan. Hän joutuu olemaan paljon yksin kun Anders käy merellä ja markkinoilla. Aika mataa ja täyttyy entisen elämän kultautuneista muistoista. Evalina muistaa ihanan mutta huoneeseensa vetäytyvän äidin, joka maalasi ja valokuvasi. Hän muistaa komean Maisterin luonnontieteen oppitunnit pappilan lasiverannalla ja erityisesti Evalina muistaa ja kaipaa Sofiaa, rakasta pikkusiskoaan ja kirjoittaa tälle kirjeitä.

Evalina on pakannut kotoaan mukaan joitain ylellisyysesineitä, joilla ei ole mitään käyttöä karulla luodolla. Ne ilmentävät rajaa entisen ja nykyisen välillä. Entinen elämä pappilassa keriytyy auki vähitellen. Perheen naisväen elämä oli täyttä helvettiä: ahdistusta, pelkoa ja painajaista. Alkoholisoituva rovasti oli kuin itse paholainen tai pääpiru. Kun Papa tuli kotiin vaimo ja tyttäret vapisivat, kaikki ilo kaikkosi, lattia ja seinät tärisivät ja puutkin varistivat lehtensä. Väkivaltainen ja vaativa rovasti nujersi vaimonsa mielenterveyden ja istutti jatkuvan pelon ja kelpaamattomuuden tyttäriinsä. Nuori Evalina todisti järkyttävää väkivaltaa, jota en voi spoilaamatta avata.

Paula Nivukoski sanoi Helsingin kirjamessujen haastattelussa, että häntä pohjalaisena kirjailijana kiinnostavat vahvat henkilöhahmot. Tässä romaanissa on kaksi vahvaa naista. Toinen on pappilan piika, Pohjanmaan leveää murretta haastava viisas ja juureva Maria, joka on Evalinan tuki ja turva. Myös Evalina on vahva nainen, vaikka vaikuttaa aluksi hauraalta ja elämän vastuksiin nääntyvältä. Kirjan loppuosa osoittaa miten lujasta puusta hän on veistetty. 

Nivukosken kieli on hyvin kaunista ja runollista, hienot kielikuvat ja luonnon kuvaus virtaavat vuolaina ja säkenöivät. Haastattelussa kirjailija sanoi, että lyyrisyys on juurtunut häneen, kirjoittihan hän ennen romaaneitaan parisenkymmentä vuotta runoja. Luodolla päivät toistuvat samanlaisina, tapahtumia on vähän. Kerronta keskittyy kuvaamaan Evalinan sisäisiä tunnetiloja, joihin kirjailija eläytyy syvästi.

 

Tarina on raju ja hyvin järkyttävä. Kuuntelin kirjan äänikirjana, joskaan lukija ei ollut täysin mieleeni, mikä latisti eläytymistäni. Nivukosken kaunis kieli lipuu kuunnellessa myös nopeasti ohi eikä upeasta kielestä voi nauttia hitaasti ja rauhassa. Ehkä romaania olisi voinut jonkun verran tiivistää, mikä olisi vähentänyt toisteisuutta ja kauniiden kielikuvien ylenpalttisuutta. Mainingin varjo on kerännyt paljon kehuja ja kiitoksia. Vahva tarina ja hienoa ajankuvaa sadan vuoden takaa, jolloin naisen valinnan mahdollisuudet olivat järkyttävän mitättömät.

Paula Nivukoski - Mainingin varjo

Otava 2020
Äänikirjan lukija Annu Valonen
_______________

Jorman lukunurkka

Kirjarouvan elämää

Lukupino

Pohjalainen kirjailija Paula Nivukoski (s. 1985) on maatilan nuorin tytär, joka kirjoittaa autioilla saarilla ja yksinäisillä rannoilla. Hänen esikoisromaaninsa Nopeasti piirretyt pilvet (2019) sai ylistävän vastaanoton niin kriitikoilta kuin lukijoilta.

Bloggaukseni kirjailijan esikoisesta Nopeasti piirretyt pilvet

Juha Hurme - Suomi

Mua kiinnostaa asiat, jotka mua huvittaa ja hetkauttaa. 

Helsingin kirjamessuilla Juha Hurme sanoi, että teosta Suomi ei pitänyt ollenkaan syntyä. Saamme kiittää Tuomari Nurmiota, jonka kanssa keskustellessa tuli esiin, että Hurmeen pitäisi kirjoittaa joku kirja.  Suomi jatkaa siitä mihin vuoden 2017 Finlandia-voittaja Niemi jäi: vuonna 1809 Suomesta tuli Venäjän keisarikunnan alainen Suomen suuriruhtinaskunta ja yhteiselolle Ruotsin kanssa sanottiin bye, bye. 400 sivua, 17 tuntia kuunneltavaa - onhan siinä!

Jossain vaiheessa Hurmeen idea oli laatia minieepos Lönnrotin ’unohtamista’ säkeistä. Niitä on paljon ja erityisesti eroottisia kansanrunoja on karsittu ronskilla kädellä - niistä saamme kirjassa muutaman hulvattoman näytteen. Hurme valottaa Kalevalan syntyprosessia, eri painosten vaiheita ja yhteiskunnan joka taholle ulottuvaa Kalevala-ilmiötä. Kalevala on innoittanut yrityksiä, tuotebrändejä, yhdistyksiä, kuvataiteilijoita, säveltäjiä, populaarimuusikoita, kaudunnimistön laatijoita, meidän etunimiämme - lista on loputon. Mutta viimeistään nyt tuli selväksi, että Elias Lönnrot (1802-1884) oli aikamoinen heppu! Hänen oppineisuuttaan saamme kiittää, että meillä on Kalevala, joskin kansanrunoista hänen muokkaamansa ja tarinaksi laatimansa fktiivinen stoori. Kalevalan merkitys Suomelle on niin valtava, etten yhtään ihmettele jos maakin olisi saanut siitä nimensä.

On selvää, että Suomi on Hurmeen näkemys maamme 200 vuoden ajanjaksolta: hän on valikoinut ja ottanut mukaan niitä hetkauttavia asioita. Haastattelussa hän sanoi, että myös tiedonjano on ajanut häntä: oli halu ottaa selvää niistä asioista, joista hän ei entuudestaan tiennyt paljoa. En tehnyt muistiinpanoja, vaan annoin Paavo Kerosuon miehekkään äänen kuljettaa minut läpi Suomi nimisen maan vuosikymmenten, eri kulttuuripersoonien elämänvaiheiden ja omituisten sattumusten. Kyllä riitti hupaista sattumaa ja anekdoottia mitä mielikuvituksellisimpien juttujen virratessa tajuntaani. Välillä omatkin ajatukseni leijailivat sinne tänne, mutta sitten otin taas tarinasta kiinni.

Minua hetkautti toki monikin juttu, mutta tässä niistä muutama. Sakari Pälsistä kertoessaan Hurme mainitsee Viisaan naurun. Sitä me tarvitsemme historiaamme ja eri persoonien edesottamuksia tutkaillessa! Hurme puhuu kirjailijoista, teatterista, taiteesta ja urheilusta. Saamme kuulla, että hiihtojalkineen nimitys mono syntyi ideakilpailun tuloksena, saamme kuulla Hiski Salomaan sanoituksia ja riettaita kalevalaisia lemmenlurituksia; saamme ihmetellä monia historian henkilöitä, mm. Wettenhovi-Aspan ajatuksia. Minua kiinnosti nuorena kuolleen huippulahjakkaan kuvanveistäjän Johannes Takasen (1849-1885) elämäntarina ja hänen upea Aino, merelle katsova vuodelta 1876. Suorastaan riemastuin Hurmeen tarinoinnista Oskar Merikannosta! Kirjailija sanoi, että Merikannon vaikutusta on vaikea välttää: siellä jossain se taustalla leijailee kevyesti kuin Kesäillan valssi. Itse suorastaan rakastan Jorma Hynnisen Anniinaa.

Ei Suomi missään umpiossa kehittynyt, vaan me otettiin omat vaikutteemme kansainvälisistä ja itämerensuomalaisista virtauksista. Hurme sanoo, että Suomi sai alkunsa sotkan munasta, mutta voi hyvin myös loppua sen munattomuuteen. Metsät ovat olleet taloutemme selkäranka, mutta jo ennen tehometsäntaloutta kaskeamiskulttuuri johti suunnattomaan metsänhaaskuuseen, mikä oli iso ekologinen ongelma jo 1700-luvulla. Societas pro Fauna et Flora Fennica juhlii ensi vuonna 200-vuotista toimintaansa. Fauna et Flora on Suomen vanhin tieteellinen seura ja Kansallismuseossa avautuu uusi perusnäyttely, jonka työryhmässä Hurme on mukana.

Olihan Suomi vähän pitkä, mutta kahteensataan vuoteen mahtuu toki loputon määrä asioita. Luulen, että kuunneltuna teos oli kevyempi ja että lukeminen olisi vienyt enemmän aikaa. Se harmi tässäkin tapauksessa äänikirjan kohdalla on, että tekstiin on hankala palata. Siksi ei sitaatteja, vaan suositus lukea tai kuunnella itse. Melkoinen kulttuurimatka - Viihdykkeeksi ynnä hyödyksi.

Juha Hurme - Suomi
Kansi Jenni Saari
Teos 2020
Äänikirjan lukija Paavo Kerosuo
_______________

Kirjailijasta kustantajan sivuilla

Kirjaluotsi

Kulttuuri kukoistaa

Eletään erään laskutavan mukaan 1800-lukua. Lönnrot ja Lyyti ryhtyvät kirjoittamaan ja Kalevala tulee harsittua kasaan samoihin aikoihin kuin idearypäs nimeltä Suomikin. Mieletön kimara aatteiden virtailuja, historiallisia hulivilejä ja kaanoniin sopimattomia ääniä sekoilee suuriruhtinaskunnassa, jossa metsät ryskyvät ja muutamalla ukolla on hillitön hinku olla itsenäinen ja rikas kansakunta. 

 

Juha Hurmeen kuudes romaani Suomi jatkaa Finlandia-palkinnon voittaneen Niemen tositarinaa. Hurmeen päättymätön uteliaisuus ja luonnontieteilijän ja taideniekan yhteisolomuoto manaavat esiin pari sataa viime vuotta kirjattua historiaa kaikkine vänkyyksineen, ja paljon kauemmaskin kurotellaan ainakin kansanrunouden, tämän pyramideja isomman kulttuurisaavutuksen myötä.

Kirjamessuilla verkossa - neljä tallennevinkkiä!

Helsingin kirjamessut verkossa alkoivat eilen. Alkuun oli hiukan hämmentävää kun sivuston toiminnassa oli runsaasti häiriöitä. Näin ollen aikaa tuhraantui enkä ehtinyt suorana montaakaan ohjelmaa kuunnella. Mutta aion palata tallenteisiin - ne ovat kertakaikkisen hieno juttu! Tässä muutamia poimintoja torstailta ja perjantailta, joita suosittelen kuunneltaviksi. Livelähetykset ovat menneet, mutta tallenteet ovat kuunneltavissa 8.11. asti. 

Petri Tamminen & Antti Rönkä, isä ja poika, kirjailijakollegat - Silloin tällöin onnellinen

Kirjahan on aivan hurmaava kirjeenvaihtokirja ja keskustelua oli antoisaa seurata. Kirjailijat keskustelivat työskentelytapojensa ja persoonallisuuksiensa eroista. Petri Tamminen on tunnustanut olevansa loputon pilkun ja lauseiden viilaja. Antti on nopeampi tyyppi ja sanonut isälleen ”Kuule isä, ihmiset eivät lue lauseita, he lukevat kirjoja.” Bloggaukseni kirjasta.

Lars Kepler, haastattelee Max Seeck - Peilimies

Tunnustan, etten ole lukenut yhtään Kepleriä enkä Seeckiä, mutta silti haastattelu oli kiinnostava. Lars Keplerin takanahan on ruotsalainen aviopari Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Kirjailijapari kertoi kiinnostavasti kuulumisistaan ja työskentelytavoistaan. Haastattelu oli englanninkielinen, mutta tekstitykset selkeät.

Paula Nivukoski - Mainingin varjo

Olen juuri kuuntelemassa tätä teosta äänikirjana ja halusin kuulla Nivukosken ajatuksia, jotta paremmin ymmärtäisin Evalinaa. Nivukoski sanoo, että pohjalaista kirjailijaa kiinnostavat vahvat henkilöhahmot ja että kirjan upeat meren ja luonnon kuvaukset heijastavat Evalinan sisäisyyttä. Keittiöpiika Marian pohjalaismurre on aivan ihanaa ja vahvistaa hänen hahmoaan. Evalinalle hyvin rakkaan Marian kautta pappilan tytär tutustuu muihin todellisuuksiin ja kenties Marian rohkaisemana uskaltaa rakastua Andersiin. Nivukosken esikoisteoksesta Nopeasti piirretyt pilvet pidin kovasti.

Juha Hurme - Suomi

Vuoden 2017 Finlandia-voittaja  Niemi vei minua täysillä! Suomi on vielä lukematta, mutta värikästä Hurmetta on aivan fantastista kuunnella! Osotan myös tältä kirjalta riemukasta menoa.

Rauhan lukuhaasteen koonti

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 75 vuotta toisen maailmansodan taisteluiden loppumisesta, vaikka Pariisin rauhansopimus solmittiin vasta 1947. Jokken kirjanurkan lukuhaaste on ollut käynnissä koko vuoden ja päättyy huomenna, 24.10.1945 perustetun YK:n perustamispäivänä. Suomen YK-liitto järjestää juhlaviikollaan paljon tapahtumia tänään ja huomenna - klik. Jokken lukuhaasteeseen sopiviksi olen listannut seitsemän teemaan enemmän tai vähemmän tiiviisti liittyvää kirjaa:

• James Wyllie - Hakaristirouvat: Tietokirja kertoo sodan kulun natsien kannalta, mutta keskittyy natsieliitin vaimoihin ja heidän miestensä yksityiselämään.
• Tommi Kinnunen - Ei kertonut katuvansa: Saksalaisten vetäytyessä Lapista satamäärin suomalaisia naisia lähti heidän mukaansa, monilla tarkoituksena seurata saksalaista sulhoaan Saksaan. Romaani kertoo naisryhmän vaelluksesta Suomeen Pohjois-Norjasta.
• Minna Mikkanen - Kotijoukot: Elämää Suomen kotirintamalla jatkosodan aikaan.
• Maritta Hirvonen - Komediantit: Juutalaistyttö Esther Weiss selviytyy pommitetusta Dresdenistä ja päätyy kiertelevän sirkuksen matkaan.
• Anu Heiskanen - Salateitse Saksaan: Tietokirja perustuu Heiskasen väitöskirjaan, joka tutkii Suomesta syksyllä -44 Saksan armeijan mukaan lähteneiden suomalaisnaisten kohtaloita.
• René Nyberg - Viimeinen juna Moskovaan: Tietokirja valottaa Nybergin oman suvun kohtaloitten ohella laajalti Baltian ja Venäjän juutalaisten kohtaloita.
• JP Koskinen - Tulisiipi: Stalinin vainoista ja suomalaissyntyisten etnisestä puhdistuksesta Karjalassa. 

Rauhaa tuli ikävä myös näitä Espanjan sisällissotaa kuvaavia kirjoja lukiessa:

• Victoria Hislop - Paluu: Romaani vie mm. Granadaan, Lorcan kotikaupunkiin. ja kertoo paljon flamencosta.
• Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat: Klassikkohaasteeseen lukemani teos.
• Isabel Allende - Largo pétalo de mar: Pariisissa diplomaattina toiminut Pablo Neruda sai Toivon laiva / Barco de la esperanza -ajatuksen ja viime vuoden syyskuussa tuli kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun Nerudan organisoima SS Winnipeg saapui Valparaísoon mukanaan yli 2200 Francon voittoa Ranskan puolelle paennutta espanjalaista.

 Kiitos Jokke hienosta haasteesta!

Eeva Kiviniemi, Taina Pietikäinen - Joki

Kirjoittajaduo Eeva Kiviniemi ja Taina Pietikäinen ovat juuri julkaisseet ensimmäisen dekkarinsa. Cozy crimea edustava Joki aloittaa Kati Berg tutkii -dekkarisarjan. Tilastoja minulla ei ole käytössä, mutta tuntuu että dekkareita ja jännitystä julkaistaisiin kirjallisuuslajeista eniten. Itse luen dekkareita nykyään vähänlaisesti. Tämä on vasta vuoden neljäs ja kaikki lukemani edustavat tätä samaista genreä. Kauas ovat jääneet ne ajat, jolloin hullaannuin Pierre Lemaitren Alexista. Nyt puhuttelee enemmän Håkan Nesser ja Vasenkätisten seuran tyyli.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat helteiseen kesään 2018 Turussa. Oudot hukkumiset ja vähältä piti -tilanteet piinaavat kaupunkia. Tarina alkaa hupaisasti: Turun poliisissa harjoitteluaan suorittava Milla Nikkarinen saa taas kerran nolostua boheemin äitinsä Katin edesottamuksista. Viisikymppinen Kati on työtön historiantutkija intohimonaan Ruotsi-Suomen 1600-luku ja omapäinen kuningatar Kristiina. Myös poika Mikael asuu jo omillaan ja puoliso Pertti on Amazonin viidakossa viikkojen tutkimusmatkalla. Kati yrittää työllistyä tyhjänpäiväisellä TE-keskuksen kurssilla ja keksii toimeentulohuoliinsa mainion ratkaisun: perheen iso omakotitalo vuokralle kesäksi ja asumaan kimppakämppään!

Yksi Katin uusista kämppäkavereista on kansanedustajan tytär Iisa Strandman, jolle oli käydä hullusti. Iisan viinilasiin sujautettiin ilmeisesti tyrmäystippoja ja hän putosi Aurajokeen. Vai työnsikö joku? Kohta myös tubettajatähti Niko O päätyy jokeen ja hukkuu. Epäillään itsemurhaa tai onnettomuutta, mutta jokeen putoamisia ja hukkumistapauksia tuntuu Turussa olevan aika lailla. Milla paneutuu Nikon tapaukseen; katsoo tähden kaikki Youtube-pätkät ja jututtaa lähipiiriä, mutta mitään ei selviä. Hän ystävystyy Iisan kanssa, onpa ihastumistakin ilmassa ja kun Millalle selviää, että mitä ilmeisemmin Iisa on edelleen hengenvaarassa, hänelle tulee hätä. 

Samanaikaisesti äiti Kati tekee omia tutkimuksiaan - mihinkä historiantutkija intohimostaan pääsisi. Kati rakastaa jokirannan puita ja käy niitä halailemassa ammentaakseen niistä ikiaikaista energiaa. Harmikseen hän huomaa, että joku vandaali viiltelee vanhojen puiden kylkiin omituisia merkkejä. Kati tutkii kirjastossa eri lähteitä ja merkkien viesti valkenee hänelle pikkuhiljaa. Mitä ilmeisemmin joku tyrkkii ihmisiä Aurajokeen ja leikkii inkvisition aikaista pyöveliä.

Joki on pirteä ja viihdyttävä genrensä edustaja. Tekstissä on mukavasti nykynuorten maailmaa ja yhteiskunnallista sanomaakin. Juonenkuljetuksen väliin on sijoitettu karmaisevia psykopaattisia monologeja, mutta pääpaino on pirskahtelevassa nykyajassa kiinni olevassa kerronnassa. Kati on mainio tyyppi, joka häslää tyttärensä tutkimuksen liepeillä ja solahtaa kitkatta lastensa ikäisten kämppistensä joukkoon. Kati kaveeraa musiikkia opiskelevan taiteellisen poikansa Mikaelin kanssa, mutta suhde järkevään ja jämptiin Millaan on hankalampi. Äiti ja tytär ovat luonteiltaan niin erilaiset. Monta kertaa saa Milla peitellä äitinsä tekemisiä työkavereiltaan,  mutta tytär kuitenkin etsii ja saa tarvittavaa tukea boheemilta äidiltään. Kenties tämän molempia ravistelevan tapauksen jälkeen he pystyvät oikeasti lähentymään.

Joki oli mukavan nuorekas ja erilainen cozy crime -dekkari. Kiviniemi ja Pietikäinen tuottavat hyvin samantyylistä ja sujuvaa tekstiä. Mistään ei aavistaisi, että kirjoittajia on kaksi. Mukava sekoitus Turun nykypäivää ja historiaa, orastavaa rakastumista ja lopussa tietysti iloa selvitetystä casesta. Kun kimppakämpässä juhlat ovat ylimmillään ja Kati istahtanut TE-kurssin karhumaisen Nallen polvelle, soi ovikello. Kutkuttava alkukuva Kati Berg tutkii -sarjan kakkososaan.

Eeva Kiviniemi, Taina Pietikäinen - Joki

Kansi Taina Pietikäinen

BoD 2020

Kustantajalta

________________

Kirsin kirjanurkka

Tuijata

Kati Berg tutkii -nettisivu

Eeva Kiviniemi on turkulainen erikoiskirjastonhoitaja ja toimittaja. Hän on tehnyt toimittajan töitä yli 20 vuotta sekä aikakaus- että sanomalehdissä, vakituisena ja freelancerina. Nykyään hän vastaa kirjaston viestinnästä.

Taina Pietikäinen on arkeologi ja merkonomi. Hän on työskennellyt useita vuosia arkeologisilla kaivauksilla ja erilaisissa esihistoriaprojekteissa. Lisäksi hänellä on pitkäaikanen työkokemus viestintätehtävistä.

James Wyllie - Hakaristirouvat

Historiantutkimus on kohdellut natsijohtajien rouvia vähäisinä hahmoina, aivan kuin he eivät olisi olleet tietoisia miestensä hirmutöistä. Kuitenkin heidän kotonaan työskenteli orjatyövoimaa, seinät olivat täynnä varastettuja taideaarteita, illallispyödät notkuivat keskitysleirien tuottamia ruokia ja miesten työhuoneissa päätettiin elämästä ja kuolemasta. Johtajien puolisot vaikuttivat miestensä ratkaisuihin ja kilpailivat keskenään Hitlerin suosiosta.

James Wylliestä ei löydy paljonkaan tietoja googlaamalla. Kustantaja mainitsee hänen olevan tietokirjailija, joka on kirjoittanut mm. BBC:lle. Nazi Wives ilmestyi viime vuonna ja teoksen oikeudet on myyty kymmeneen maahan. Joka vuosi tulee luettua ainakin yksi natsismia käsittelevä kirja. Hakaristirouvat kertoo natsieliitin vaimoista ja heidän muista naisistaan. Samalla Wyllie kertoo heidän miestensä raadollisuudesta ja koko järjettömästä natsismin noususta ja tuhosta. Entuudestaan tunsin paremmin Magda Goebbelsin ja Lina Heydrichin elämäntarinat, sillä olen lukenut heitä käsitteleviä kirjoja. Myös Hitlerin suhde Geli Raubaliin oli minulle tuttu, samoin kuin Hitlerin ihailu Magda Goebbelsiä kohtaan. Listataanpa tärkeimmät natsijohtajat ja heidän naisensa:

• Adolf Hitler - Geli Raubal, Eva Braun
• Hermann Göring - Carin von Fock, Emmy Sonnemann
• Joseph Goebbels - Magda Quandt os. Ritschel, Lída Baarová
• Heinrich Himmler - Margarete Boden, Hedwig Potthast
• Reinhard Heydrich - Lina von Osten
• Rudolf Hess - Ilse Pröhl

Hakaristirouvat oli hyytävää luettavaa. Wyllie on paneutunut aiheeseensa tarkoin ja esittää kirjan lopussa pitkän lähdeluettelon. Natsivaimot ja heidän miehensä olivat Hitlerin talutusnuorassa ja tämän (suuruuden)hullun kaistapään lumoissa. Taas kerran oli aivan käsittämätöntä, miten mitättömän näköinen Hitler lumosi kuulijansa. Ei tarvittu kuin suurin piirtein yhden Hitlerin puheen kuuleminen, niin paluuta ei ollut.

Lina Heydrich oli paatunut natsi jo ennen kuin tutustui mieheensä ja kosti miehensä salamurhan järkyttävällä tavalla ja täysin kylmäverisesti. Lopun ikäänsä hän palvoi miehensä muistoa. Magda Goebbels oli eronnut, sivistynyt ja kaunis nainen, joka lumoutui Hitleristä heti kättelyssä. Hän suostui avioon ontuvan ja hintelän Goebbelsin kanssa saadakseen olla jumaloimansa Hitlerin lähipiirissä. Ja kesti miehensä lukuisat avioliiton ulkopuoliset naisseikkailut. Kun tsekkinäyttelijä Lída Baarován kanssa tilanne äityi pahaksi, Magda halusi avioeron. Mutta Hitler ei sitä sallinut, olisihan valtakunnan ensimmäisen naisen avioero aiheuttanut kansallissosialistisen liikkeen imagolle suuren kolhun. Monet natsijohtajat olivat aikansa #metoo-miehiä. Goebbels yritti pitkään saada mm. Leni Riefenstahlin sänkyynsä, mutta ei hankkeessaan onnistunut.

Wyllien mukaan natsieliitin vaimot olivat paatuneita natseja. Ainoastaan Göringin toinen vaimo Emmy suhtautui liikkeeseen epäilevästi. Sensijaan Göringin ensimmäinen vaimo, ruotsalaissyntyinen Carin von Fock oli täysnatsi, joka heikosta terveydestään huolimatta tuki miestään tämän pyrkimyksissä.

Ensimmäiset uhrit olivat Sachsenhausenin keskitysleirin miesvankeja. Heidän jalkansa katkottiin ja niihin aiheutettiin tulehduksia elävien bakteerien avulla; puolelle uhreista annettiin sulfonamideja, puolelle ei mitään. Tulokset olivat vaihtelevia, joten Gebhardt valitsi Ravensbrückin leiriltä seitsemisenkymmentä puolalaisnaista - joita sanottiin ”kaniineiksi” - ja pakotti heidät kammottaviin käsittelyihin: heidän jalkoihinsa tehtiin isoja viiltoja ja avoimiin haavoihin pantiin likaa, pieniä puutikkuja, lasinsirpaleita ja yhdelle naiselle kaareva kirurgin neula.

Hakaristirouvat on hurja tietokirja, jota lukiessa tuntee kuvotusta. Yksi karmeimmista henkilöistä oli professori Karl Gebhardt, jota syytettiin siitä, ettei hän antanut attentaatissa loukkaantuneelle Heydrichille määrättyä lääkettä. Puhdistaakseen maineensa professori keksi karmaisevan kaksoiskokeen: keskitysleirien vankeja pahoinpideltiin tarkoituksella julmasti. Sitten heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toiselle annettiin ao. lääkettä, toiselle ei. Professori pelasti tuolloin nahkansa, mutta päätyi sitten hirtetyksi sotasyyllisenä 1948.

Eri pariskuntien ja rouvien elämää oli hiukan vaikeaa seurata, koska Wyllie esitti tapahtumat kronologisesti ja hyppäsi henkilöistä toiseen. Ymmärrän kyllä hänen valintansa. Kirjassa on mustavalkoinen kuvaliite ja henkilöistä löytyy googlaamalla myös paljon tietoa. Huippuhyvä, joskin karmea teos.

James Wyllie - Hakaristirouvat - Naiset kolmannen valtakunnan huipulla

Alkuteos Nazi Wives 2019
Suomentanut Tähti Schmidt
Atena 2020
Kirjastosta
______________

Aiheesta olen lukenut mm. nämä teokset:
Terhi Rannela - Frau
Diane Ducret - Diktaattorien naise

Laurent Binet - HHhH, Heydrichin salamurhan jäljillä

James Wyllie is an author, award-winning screenwriter and broadcaster. He is author of Goering and Goering: Hitler's Henchman and His Anti-Nazi Brother and The Codebreakers: The true story of the secret intelligence team that changed the course of the First World War. He has worked on numerous films for the BBC, Film4 and Talkback among others, and has written for a number of TV drama series, including The Bill, The Tribe, and Atlantis High.

Pirjo Toivanen - Siskoni Italiassa

Toisessa romaanissaan Siskoni Italiassa Pirjo Toivanen jatkaa esikoisteoksessa Pyhä, paha perhe (2017) tutuksi tulleen Mirjan tarinaa. Romaanin voi lukea itsenäisenä, mutta lyhyt yhteenveto aiemmin tapahtuneesta olisi avannut minunkin muistini lukkoja. Yritänpä kiteyttää. Mirja on Helsingin kaupunginteatterin näyttelijä, jonka jatkosopimus syyskaudelle on avoinna. Poika Marko on jo 17-vuotias ja Juha, nykyinen elämänkumppani viiden vuoden takaa, viettää paljon aikaansa Tallinnassa saadakseen juuri perustamansa hammasklinikan pyörimään. Eletään kesää 1998.

Mirja on ottolapsuuttaan kipuileva nainen, joka vasta aikuisena löysi biologiset vanhempansa. Isä on Barcelonassa asuva alkoholisoitunut jalkapallovalmentaja Hannu. Kasvattisisko, huippujuristi Terhi on aristokraattisen italialaismiehensä Roberton kanssa jättänyt Lontoon Cityn taakseen ja remontoi nyt Lago Maggioren rannalla antiikkista arvohuvilaa. Sisko on pestannut sinne puutarhaa kunnostamaan joukon Royal Horticultural Societyn opiskelijoita Englannista ja sinne Stresaan käy myös vapaata kesää viettävän Mirjan tie. Erinomainen diili, Markokin oppisi englantia.

Huvilan remontointi ja puutarhan palauttaminen entiseen loistoonsa on suunnaton urakka. Nuoria puutarhaharjoittelijoita on vaikea pitää aisoissa, sillä lähikylien bilepaikat kutsuvat. Sattuu kaikenlaista ja poliisikin puuttuu useaan otteeseen nuorten tekemisiin. Seuraa kuulusteluja, huumetestejä ja naapurien valituksia. Samaan aikaan Terhi ja miehensä törmäävät italialaiseen byrokratiaan ja korruptioon. Rakennushommat etenevät nihkeästi ja rakennusluvissakin on sanomista, mutta kun Roberto tutustuu paikalliseen vaikuttajaan Massimo Rossiin, kaikki alkaa sujua sutjakasti.

Mirja puurtaa puutarhassa ja hoitaa sisarensa suloista Sofiaa - ja miettii oman elämänsä kipukohtia. Se Juha, johon hän rakastui viisi vuotta sitten, on muuttunut mies. Juhan mielialat vaihtelevat jyrkästi, hän ärtyy helposti ja kaahaa autolla kuin hullu. Mies on ilkeä ja pisteliäs. Mistä on kysymys? Mirja pelkää, että miehellä on toinen nainen Tallinnassa. Jos Juha jättäisi, kaikki arjen kuviot menisivät taas uusiksi. Oma Kallion asunto on vuokralla ja he asuvat nyt Juhan vanhempien omistamassa Lehtisaaren asunnossa. On rantasaunaa ja Markolla oma huone.

Toivanen kertoo asiantuntevasti italialaisesta elämänmenosta, onhan hän asunut kymmenkunta vuotta romaanin tapahtumapaikoilla Stresassa. Arki on arkea Italiassakin. Kirjan alkupuolella pääpaino on nuorissa ja heidän tekemisissään, eikä teksti oikein lähtenyt minulle lentoon. Kun päästiin selvittelemään Juhan ja Mirjan suhdetta toden teolla, tekstin imu syveni. Mirjahan on ollut koko ikänsä napit vastakkain kasvatusäitinsä Eevan kanssa ja tulkinnut tämän kaikki puheet moitteiksi. Mutta siskonsa Terhin kanssa he ovat läheiset. Naiset tukevat toisiaan elämän mutkissa ja ongelmissa. Romaanissa on paljon jännittäviä sivupolkuja ja tunteisiin vetoavia kohtauksia. Yksi näistä on Barcelonan ukin Hannun ja Markon välille kehittyvä lämmin ja välittävä suhde.

Pidin erittäin paljon Toivasen esikoisteoksesta, joka sijoittui 90-luvun laman Helsinkiin. Tämä ei valitettavasti puhutellut minua samaan tapaan. Tilanne olisi ollut toinen, jos omat lapseni olisivat vielä teini-ikäisiä. Huolihan itsenäistyvistä lapsista on ja pelko siitä, millaisissa kaveriporukoissa he liikkuvat.  Romaanissa käsitellään nuortenkin kannalta alkoholia, huumeita ja lääkkeitten väärinkäyttöä. Mirjan ja Juhan loma Italiassa menee myttyyn, mutta Firenzeen he sentään ehtivät. Firenzen kuvaukset toivat elävästi mieleeni omat hurmaantuneet tunnelmani viime syksyltä. Kirjan loppuhuipennus on koskettava ja toiveikas. Suosittelen kirjaa Italiaan hullaantuneille ja teini-ikäisten lasten vanhemmille.

Pirjo Toivanen - Siskoni Italiassa
Kansi Amelie Nyman

Kannen kuva Reijo Toivanen
Stresa 2020
Kustantajalta
______________

Ulkosuomalainen Pirjo Toivanen on vuodesta 1995 asunut Lontoossa, Haagissa, Floridassa ja viimeiset kymmenen vuotta Italian Stresassa. Yhteydet Suomeen säilyivät vientitehtävissä ja muuttuivat suomenkielisen kirjoittamisen kautta entistä tiiviimmiksi. Esikoisromaanin Pyhä paha perhe jälkeen hän julkaisi matkakirjan Proseccoa per favore! yhdessä valokuvaajamiehensä Reijo Toivasen kanssa. Vuoden 2020 aikana ilmestyvä romaani jatkaa esikoisromaanin tematiikkaa ja siinä esiintyvät ennestään tutut henkilöt.

Marja Toivio - Finjet, My Love

Sun tarinasi, Finnjet, on osa mun tarinaani. Eron hetki on surullinen, mutta elämä jatkuu. Sulla, rakas Finnjet, on aina paikka sydämessäni! Goodbye, Finnjet My Love!

Marja Toivion uuden teoksen nimi Finnjet, My Love toi mieleeni takavuosien tv-sarjan Lemmenlaiva, mutta mistään romanttisesta hömpästä ei ole kyse. Rakkaakseen tätä valmistuessaan 1977 maailman suurinta ja nopeinta autolauttaa kutsuu Heikki, yksi Hietalahden telakan laivahitsareista. Teos on herkullinen ja mainio moneltakin kantilta. Se tuo mieleen tämän autolauttasuuruuden historian ja surkean lopun Intian Alangin laivaromuttamolla. Se on veijariromaanin oloinen kertomus kolmesta viisikymppisestä musketööristä, joiden ystävyys on kestänyt vuosikymmenet, vaikkakin välistä kovasti säröillen.

Romaanissa eletään vuotta 2008, jolloin Finnjet on ajettu Alangin rannalle romutettavaksi. Lööpit kirkuvat laivan järkyttävää kohtaloa, on ProFinnjetiä ja ties mitä. Keravalainen demaripoliitikko Matti saa päähänsä, että Finnjetiä on mentävä paikalle katsomaan, otettava valokuvia ja järjestettävä hulppeat ’hautajaiset’ - tämä olisi oiva tapa pönkittää myös omaa poliitikon uraa. Keski-Uusimaan urheilutoimittaja Sakke ryhtyy organisoimaan Finnjetin rakentajien matkaa Intiaan, mutta lopulta matkaan lähtevät näiden kahden lisäksi vain Saken tyttöystävä, nuori matkabloggari Inge ja hitsarikaveri Heikki.

Nelihenkinen ryhmä lentää Mumbaihin ja jatkaa sieltä junalla Alangiin. Intian heinäkuinen kuumuus on tyrmäävä pätsi ja miljoonakaupunki pistää päät pyörälle. Hiki virtaa ja kaljaa kuluu. Romaani kuvaa mukaansa tempaavasti Intian värikkäitä maisemia, basaareita, ihmismassoja ja köyhyyttä - tervetullut nojatuolimatka myös näinä kotona pysyttelemisen aikoina. Romaanin edetessä lukija saa tutustua jokaisen miehen raadollisiin piirteisiin ja kaapissaan piilottelemiin luurankoihin, sillä jokaisella niitä piisaa.

• Sakke käy läpi viheliäistä avioeroa ja manaa surkeaa urakehitystään. Suuret tulevaisuuden visiot vaihtuivat naispuolisen esimiehen alentavaan pomotteluun ja lehden surkeimpaan duuniin. Muutama vuosi sitten hänestä tuli himolenkkeilijä, absolutisti ja ortorektikko. Pullea vaimo ei tätä kestänyt ja on nyt myrkyttänyt lastenkin suhteet isäänsä. 
• Ylipainoinen, naisia vikittelevä ja runsaasti ryyppäävä Matti on ay-mies henkeen ja vereen, täysverinen opportunisti. Toinen kausi Keravan kunnanvaltuustossa on menossa, mutta metallimiehen työstä on tullut kavereilta visusti salattava lomautus.  Miten käy Matin pörssiosakkeiden syksyllä vaanivan finanssikriisin pyörteissä? 
• Ja sitten meillä on hellyttävä ja tunteellinen Heikki. Hänen elämäänsä on nuoresta saakka varjostanut sairaus, joka on lyönyt leimansa elämään ja vienyt miehen sairaseläkkeelle. Heikin elämän traagisimpia asioita sairauden ohella ovat olleet äidin kuolema ja nuorena koettu avioero, joka kirvelee yhä. Mutta nyt hänellä on Sirkka.

Toivio luo musketööreistään ja nuoresta Ingestä todentuntuiset ja elävät henkilöhahmot, hersyvän verevät ja ristiriitaiset. Joukon viikonmittaiset tekemiset ja kokemiset on ah niin nautittavasti kuvattu. Hädässä ylevät ystävyyden ajatukset joutavat romukoppaan, oma napa on tärkein. Tämän saa kokea kiltti Heikki, joka oikeutetusti suuttuu verisesti ystävälleen. Kolmevitonen bloggari Inge, moninkertainen Intian kävijä, edustaa aivan toista maailmaa kuin nämä viisikymppiset urhot. Hänellä on Plan-kummilapsi Intiassa, hän on vegaani ja huolissaan ilmastonmuutoksesta ja maailmantilasta. Ingen blogiteksteistä käy herkullisesti ilmi se tapa, jolla monia lifestyle-blogeja kirjoitetaan: lukijalle on tarjottava illuusioita ja kaunisteltua kuvaa todellisuudesta. Näin kirjoitti Inge matkablogiinsa reissun loppupuolella:

Matka on ollut yllätyksiä täynnä. Olen saanut varsinaisen oppitunnin miesten välisestä ystävyydestä. Totuus on, että vieraissa olosuhteissa ja elämän kriiseissä ystävyys punnitaan. // Tiukassa paikassa solidaarisuus ei olekaan itsestään selvää, vaan oma etu ajaa edelle.

...

Reissun opetus? Vastedes matkustan yksin tai ennalta tutussa naisseurassa. Naisten kesken uskalletaan jakaa heikkoudetkin, eikä olla aggressiivisia.

Finnjetin taru loppui Alangin beachille, kotona elämä jatkui. Teoksen loppu oli makuuni aavistuksen pehmeä. Mutta minua ilahdutti, että sympaattinen Heikki pystyi päästämään irti menneestä, mikä näkyi konkreettisina tekoina. Kaverusten ystävyyssuhde koki jäätävän vaiheen Intian matkalla ja seurasi pitkä välirikon tapainen. Miten käy heidän nuoruus- ja Finnjet-muistojen kultaaman ystävyytensä, onko sillä toivoa? Finnjet, My Love oli hieno kurkistus keski-ikäisten miesten ystävyyteen sekä Suomen laivanrakennuksen ja Finnjetin historiaan. Kerrassaan mahtava tarina ❤︎

Marja Toivio - Finjet, My Love

Kansi Hannele Harald

Atrain & Nord 2020
Kustantajalta
____________

Marja Toivio (s. 1955) on järvenpääläinen kirjailija ja juristi, jonka kirjoissa on yhteiskunnallinen pohjavire ja ihmisten raadollisuus kuvataan ymmärtävällä otteella. Finnjet, My Love on Toivion kuudes romaani. Hänen edellinen teoksensa Lapsilta kielletty sijoittuu asianajomaailmaan, kolme hänen teostaan on luettu äänikirjoiksi.

Olen lukenut aiemmin kirjailijalta teoksen Lapsilta kielletty

Kirjailijan kotisivu http://www.marjatoivio.com

Toivion tuotanto:

Suljettu ovi (Minerva 2008)
Lastani et tapaa (Arktinen Banaani 2013)
Lain yläpuolella (Arktinen Banaani 2014)
Kuka lasta varjelee (Arktinen Banaani 2016)
Lapsilta kielletty (Arktinen Banaani 2018)
Finnjet, My Love (Atrain & Nord 2020)

Finnjetistä löytyy paljon tietoa mm. Wikipediasta. Sieltä myös kuva.

Helsingin kirjamessut 2020 verkossa - Lippuarvonta!

Kiitos teille, jotka osallistuitte messulippujen arvontaan.

Lippuja riitti jokaiselle - antoisia messuja!

***

Tänä syksynä emme pääse nauttimaan Helsingin kirjamessujen kuhinasta ja kirjailijahaastatteluista livenä, mutta onneksi messut on viety verkkoon: nyt ohjelmaa voi seurata kotisohvalta vaikka Utsjoelta! Messujen teemana on tulevaisuus ja tarjolla 200 ohjelmaa ja 400 esiintyjää, mukana kansainvälisiä menestyskirjailijoita mm. Elizabeth Strout. 

Mukana olevien kustantajien ja kirjakauppojen messutarjouksia on tietenkin tänä vuonna myös, joten joululahjat saa hankittua helposti kirjamessuilta – nyt kotiin kannettuina. Messuorganisaatio on lahjoittanut perinteiseen tapaan kirjabloggareille oman lipun lisäksi somessa arvottavia lippuja - kiitän! Arvon viisi kokoaikalippua, jolla voi seurata ohjelmia messujen ajan ja tallenteita 8.11. asti. Arvontaan ilmoittautuminen käynnistyy nyt ja päättyy tiistaina 20.10. klo 20.00, jolloin ilmoitan messulipun voittaneet. Kun osallistut, ilmoita toimiva sähköpostiosoite, johon voin lippusi lähettää. Onnea arvontaan.

Messulehteä voit selailla täällä ja ohjelmaa myös täällä. Nopealla vilkaisulla löysin paljon kiinnostavaa. Kaikkia lukulistallani olevia uutuuskirjoja en ole vielä ehtinyt lukea, mutta aika monta sentään. Linkit vievät bloggauksiini ao. teoksista.

❤︎

TORSTAI 22.10.

12:00 - 12:30 Ruotsalaisen sarjakuvan tähdet Liv Strömquist ja Mo Romanova: Paniikkiprinsessa; Strömquistilta olen lukenut kolme sarjista, en uusinta

13:00 - 13:30 Petri Tamminen & Antti Rönkä: Silloin tällöin onnellinen

14:00 - 14:30 Tua Forsström: En kväll i oktober rodde jag ut på sjön

15:30 - 16:00 Maria Pettersson: Historian jännät naiset 

15:30 - 16:00 Tiina Laitila Kälvemark: H2O

❤︎

PERJANTAI 23.10.

12:30 - 13:00 Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiä

13:30 - 14:00 Satu Vasantola: Kaikki kadonneet

14:30 - 15:00 Paula Nivukoski: Mainingin varjo

14:30 - 15:00 Ella Kanninen: Minun Italiani

15:00 - 15:30 Juha Hurme: Suomi

❤︎

LAUANTAI 24.10.

11:30 - 12:00 Ääni tarinalle – äänikirjan lukijat Jukka Pitkänen, KristaPutkonen-Örn & Pirjo Heikkilä

12:00 - 12:30 Elizabeth Strout: Pikkukaupungin tyttö

14:30 - 15:00 Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa

17:30 - 18:00 Anni Kytömäki: Margarita

❤︎

SUNNUNTAI 25.10.

10:30 - 11:00 Metoo ja BLM, miten muutokset näkyvät kirjallisuudessa? 

Päivi Koivisto-Alanko, Koko Hubara, Anu Silfverberg ja Ronja Salmi

12:30 - 13:00 Emmi Itäranta: Kuunpäivän kirjeet

15:00 - 15:30 Kari Hotakainen: Tarina

Viime vuonna sain näin upean omistuskirjoituksen Miina Äkkijyrkältä!

Lamppu Laamasen kirjoittama Äkkijyrkän elämäkerta Jumala ja erotiikka oli mainio.

Voi kirjamessut ja muistot ❤︎ Odotan.

Satu Vasantola - Kaikki kadonneet

Satu Vasantolan esikoisteoksesta En palaa takaisin koskaan, luulen kirjoitin bloggaukseeni näin: "Satu Vasantola on erittäin mielenkiintoinen uusi kirjailijatuttavuus. Hän on ajassa kiinni, hänellä on sanottavaa ja hän hallitsee realistisen kerronnan.” Kirjailijan toinen teos Kaikki kadonneet on minusta jäntevämpi, naislukijaa vavahduttava teos. Romaani keskittyy naisiin ja naisten kehoihin ja tarinassa on hyvin dramaattisia kohtauksia. Päähenkilö Annu oli pieni tyttö 60-luvun Keravalla, aikuisena hän toimii naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä ja näkee työssään sekä naisenelämän suuret ilot että järkyttävät kauheudet.

Annu oli moninkertaisesti hylätty lapsi. Hän ei ollut vielä koulussakaan, kun järkyttävien tapahtumien jälkeen katosivat äiti ja rakas pikkusisko Maaru. Isä vaikeni tyystin heidän katoamisestaan, sanoi vain vaimonsa kuolleen. Isä keskittyi rahakkaaseen bisnekseensä, jonka avulla Annu ja isänsä voivat syödä pihvejä ja leivoksia, haaveilla ulkomaanmatkoistakin. Isä koki itsensä hyväntekijäksi ja pulaan joutuneiden naisten auttajaksi. Hän värväsi pienen tyttärensä assistentiksi enkelintekijän työhönsä, laittomiin abortteihin eli sikiönlähdetyksiin.

Kaksi vuotta tätä kesti, kunnes isä pidätettiin. Annu päätyi sydänystävänsä Lauran kotiin kasvattilapseksi, mutta ilkeät puheet saivat hänet teini-ikäisenä karkaamaan. Tarinassa on jonkun verran aukkoja Annun nuoruusvuosilta, mutta hän valmistuu gynekologiksi ja elää yksin itsenäisen naisen elämää. Välit isään ovat vuosikymmeniä poikki ja ystävä Laurakin jää menneisyyteen. Annu jättää lupaavatkin miessuhteensa, koska pelkää hylätyksi tulemista eikä uskalla kiintyä kehenkään. 38-vuotiaana hän hankkiutuu raskaaksi kyseenalaisin keinoin ja saa tyttären. Tytär Marikoosta kasvaa vahva ja itsenäinen nykynainen, johon äiti ei saa iskostettua omia pelkojaan.

Vasantola kirjoittaa hyvin kaunista, lämminhenkistä ja kuvailevaa tekstiä, jonka väliin hän sijoittaa rajun realistisia kohtauksia. Tämä kontrasti hätkähdyttää lukijaa. Oli karmaisevaa lukea pienestä Annusta, joka desinfioi isänsä abortintekovälineitä. Oli vavahduttavaa lukea gynekologi Annun työpäivistä ja hänen kohtaamistaan raiskatuista nuorista tytöistä ja vakavia gynekologisia sairauksia sairastavista naisista.Minusta Kaikki kadonneet oli hieno teos, yhtenäisempi kuin esikoinen. Juonikin oli taitavasti rakennettu, joskin äidin ja Maarun katoamiset ja niitä seurannut pimento tuntuivat hieman epäuskottavilta. Annun ja Lauran lapsuudenystävyys oli kauniisti ja elävästi kuvattu. 

Romaani kertoo ajasta, jolloin abortti oli Suomessa laiton; sen toki sai pimeästi isolla rahalla. Suomessa asiat ovat nyt paremmin, mutta edelleen meilläkin on yhteisöjä ja maailmassa maita, joissa ehkäisyyn ja abortteihin suhtaudutaan jyrkän kielteisesti. Äitini kertoi, että 50-luvulla lääkärit epäilivät keskenmenoja itseaiheutetuiksi ja ymmärryksen ja lohdutuksen sijaan kohtelu oli hyvin tylyä. Itsekin tapasin yhdellä kurssilla kolmikymppisen lestadiolaisen synnytyskoneen, joka odotti viimeisillään kymmenettä lastaan. Käsittämätöntä nykyaikana. Bloggauksen lopussa on aborteista Suomessa kertova Wikipedia-linkki. Tästä Helsingin Sanomien linkistä voi lukea eri maiden aborttilainsäädännöstä.

Satu Vasantola - Kaikki kadonneet

Kansi Emmi Kyytsönen

Tammi 2020

Kirjastosta

______________ 

Kirjakaapin kummitus

Kirsin Book Club

Tuijata

Satu Vasantola (s. 1965) on Helsingin Sanomien terveyteen erikoistunut toimittaja ja kolmen lapsen äiti. Hänen esikoisromaaninsa En palaa takaisin koskaan, luulen (2018) valloitti heti lukijat ja palkittiin niin Tiiliskivi- kuin Kiitos kirjasta -palkinnolla.

Wikipedia / Abortti Suomessa:

Vuonna 1950 tuli voimaan laki, joka mahdollisti abortin myös sikiön vammaisuudesta tai sairaudesta johtuen, sekä eettisin perustein kuten raiskauksen tai sukurutsan vuoksi. Tällöin laillisia abortteja tehtiin 4 000–8 000 vuodessa. Laittomien raskaudenkeskeytysten takia vaadittiin aborttilakiin edelleen vapauttamista. Laittomat abortit aiheuttivat äitiyskuolemia, terveysongelmia ja hedelmättömyyttä. Laittomien aborttien määrän arvioitiin Aborttilakikomitean mietinnön ja tulehduksellisia keskenmenoja hoitavien lääkärien mukaan olevan noin 18 000–40 000.

Jhumpa Lahiri - Missä milloinkin

Intialaistaustainen, Yhdysvalloissa kasvanut Jhumpa Lahiri on hieno, Pulitzerilla palkittu kirjailija, jonka teoksista olen pitänyt kovasti. Esseekokoelmassaan In altre parole (2015) / In Other Words hän kertoi rakkaudestaan italian kieleen. Italian-rakkaus juontaa jo nuoruudesta ja vuodesta 2011 kirjailija on asunut perheineen Italiassa. Mainittu autofiktiivinen esseekokoelma on hänen ensimmäinen italiaksi kirjoittamansa teos. Juuri suomeksi julkaistu Missä milloinkin on Lahirin ensimmäinen italiaksi kirjoittama romaani.

Aloin kuunnella tätä lyhyttä romaania äänikirjana, mutta hämmennyin enkä saanut otetta. Siirryin sitten paperikirjaan, mikä toimikin paremmin. Hämmennykseni johtui lähinnä erittäin lyhyistä, tuokiokuvamaisista teksteistä, joita ei oikein voi luvuiksi sanoa. Romaani koostuu nimittäin 46 arkisesta sirpaleesta minäkertojan, roomalaisen 45-vuotiaan naisen, elämästä.  Toki missään ei liene määritelty, mikä on oikea romaanin rakenne tai luvun pituus, mutta varsin paljon Lahiri on tyyliään muuttanut.

Päämäärätön, eksyksissä, harhateillä, hukassa, ihmeissään, neuvoton, 

vieraantunut, juureton, vaivautunut, rauhaton: siitä seurasta minä löydän itseni. 

Nuo sanat ovat asuinsijani, niistä muodostuu maailma jossa elän.

Italiaa opettava nainen on hyvin yksinäinen ja tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Hän tarkkailee kotikatunsa ja -korttelinsa elämää, käy vastahakoisesti alansa konferensseissa, muutamalla matkallakin ja tapailee ystäviä. Ystäviä siis on, mutta nainen elää jotenkin jarrut päällä eikä uskalla heittäytyä kovin läheiseksi kenenkään kanssa. Kertoja mainitsee, että hänellä on rakastaja ja pisin seurustelusuhde kaksoiselämää viettävän miehen kanssa kesti viisi vuotta. Pettymys oli tietysti melkoinen. Ystävättären komea puoliso kiinnostaa kertojaa kovasti, minusta myös romanttisessa mielessä, vaikka hän itse sanookin, ettei suhteessa ole mitään seksuaalista.

Nainen on jämähtänyt kotikaupunkiinsa. Pieniä pyrähdyksiä lukuunottamatta hän ei ole lähtenyt minnekään eikä oikeastaan kaivannutkaan. Hän on myös hyvin korrekti, vain kerran hän hermostuu ja korottaa ääntään illanvietossa, mitä häpeää syvästi. Sirpaleista käy ilmi myös lapsuuden trauma: vetäytyvä ja isänvastuutaan pakeneva isä ja ongelmallinen äitisuhde. Romaani henkii melankoliaa ja Lahiri tavoittaa hyvin yksinäisen ja irrallisen naisen psyyken ja hänen arkensa tapahtumattomuuden. 

Jotain rakoilua naisen staattisessa elämässä kuitenkin tapahtuu: hän jättää ystävättären miehestä haikailut, ottaa vastaan vuoden tutkijanpestin ulkomaille ja jopa purskahtaa hersyvään nauruun - kenties ensimmäistä kertaa elämässään. Hän näkee myös vision tai kangastuksen itsestään kadulla, naisen joka kävelee iloisena ja päättäväisenä valitsemaansa suuntaan. Kuten alussa sanoin, olin vähäsen häkeltynyt tästä uudistuneesta Lahirista. Taitavaa ja terävää kerrontaa, mutta siltikään aihe ja  kirjailijan uusi tyyli eivät puhutelleet minua samoin kuin aikaisemmat teokset. Markko Tainan suunnittelema kansi on italialaishenkinen ja kauniin eleetön.

Jhumpa Lahiri - Missä milloinkin
Alkuteos Dove mi trovo 2018
Suomentanut Helinä Kangas
Kansi Markko Taina
Tammi 2020
Kirjastosta
_______________

Lukemani Lahirin teokset:

* Esikoisteos, novellikokoelma Interpreter of Maladies (1999) / Tämä siunattu koti (2001) / Pulitzer
* Esikoisromaani The Namesake (2003) / Kaima (2005)
* Novellikokoelma Unaccustomed Earth (2008) / Tuore maa (2008)
* Romaani The Lowlands (2013) / Tulvaniitty (2014)
* Esseekokoelma In altre parole (2015) / In other words (2016) / Med andra ord (2015)

Jhumpa Lahiri (s. 1967) syntyi Lontoossa bengalilaistaustaiseen perheeseen ja muutti kolmevuotiaana Amerikkaan. Hänen esikoisnovellikokoelmansa Tämä siunattu koti sai Pulitzer-palkinnon vuonna 2000, ja hänen romaaninsa Tulvaniitty oli vuonna 2013 Man Booker ja The National Book Award -ehdokkaana. Lahiri muutti perheineen Roomaan vuonna 2011, ja hän on julkaissut italiaksi esseitä. Missä milloinkin on hänen ensimmäinen italiaksi kirjoitettu romaaninsa. Lahiri opettaa luovaa kirjoittamista Princetonin yliopistossa.

Hannimari Heino, Kristiina Wallin - Matkakirjeitä

Tulee kylmä vuodenaika, hitaampi ja hiljaisempi kausi.

Kustantajan sivuilla sanotaan, että Hannimari Heinon ja Kristiina Wallinin Matkakirjeitä on aiemman, myös heidän kirjeenvaihtoonsa perustuvan teoksen Puutarhakirjeitä sisarteos. Konsepti on hieno ja kirja yhtä ihastuttava. Runoilijat kirjoittavat matkoiltaan vanhanaikaisesti kirjeitä toisilleen. He eivät kirjoita tavanomaista matkakirjaa, vaikka turistikartan pallukoita väliin metsästävätkin. Keskiössä ovat mielenmaisemat ja havainnot, jotka kurkottavat myös aikojen taa, lopuksi myös viruksen muuttamaan todellisuuteemme.

Kun päätin, etten tänä vuonna lennä, päätöstä ohjasivat huoli ilmastonmuutoksesta ja huono omatunto. Suhtauduin lentämättömyyteen positiivisen uteliaasti, mutta siltikin ajatus hitaasta matkanteosta tuntui välillä hankalalta.

...

Yhä useammin voin myös jäädä.

Olla aloillani.

Odottaa ja malttaa.

Matkustaa kirjallisuudessa.

Kuvissa.

Mielikuvissa.

- Kristiina lokakuussa 2019

Runoilijat ja taiteilijat ovat matkustaneet aina, niin suomalaiset kuin muun maalaiset. Suomen kultakauden taiteilijat lähtivät Eurooppaan, avasivat ovia tuoreille tuulahduksille. Me hyvinvoivat länsimaalaiset olemme tottuneet nopeaan ja helppoon siirtymiseen. Lentäminen on lyhentänyt välimatkoja ja ikäänkuin kutistanut maailmaa. Meidän turistimatkojemme todellisuus on toinen kuin täpötäysissä veneissä seilaavien venepakolaisten. Helposti koemme, että jos ei pääse matkustamaan, jää osattomaksi jostain. Kirjan kirjeenvaihto kestää keväästä 2018 kevääseen 2020, jolloin tuli pandemia ja muutti kaiken; vei turvallisuuden ja sulki rajat. 

Porvoossa asuvan Heinon ja Ylöjärvellä asuvan Wallinin matkakirjeenvaihtoa oli ihanaa lukea juuri nyt, kun paikoilleen jääminen on pakollista tai ainakin järkevää. Heidän kirjoitustyylinsä istuvat saumattomasti yhteen: on jopa tarkistettava kumpi on äänessä, niin samantyylisiä heidän äänensä ovat.  Molempia kiehtovat meri ja museot, ja he kirjoittavat matkoillaan. Wallin kertoo elämyksistään mm. Hailuodon residenssistä, Valenciasta, ja Tartosta. Heino matkustaa tietysti Italiassa, mutta myös Viipurissa ja Nizzassa. He käsittelevät kirjeissään myös niiden kirjailijoiden tuotantoa ja elämää, jotka oleskelivat tai asuivat kyseisissä kohteissa. Teoksen lopusta löytyy Kirjallinen kapsäkki, lista kirjailijoista ja teoksista joita he ovat lukeneet matkalukemisenaan. Listalta löytyvät mm. Marguerite Duras, Tua Forsström, Aino Kallas, Thomas Mann, Eeva-Liisa Manner, Aila Meriluoto, Valdur Mikita, Eugenio Montale & Orhan Pamuk.

Löytyy kirkko tai kapea kuja, jossa tuntuu olevan läsnä jotain kätkettyä. Matkaaja pysähtyy ja katsoo maalausta tai ajan rouhimaa seinää, portaita. Hän katsoo ovennuppia, kahvaa tai lukkoa, toistuvan kosketuksen silottamaa puuta ja metallia. Samalla hän katsoo itseään. Hän kuulee maalauksen tai vanhan rakennuksen hiljaisuudessa oman hiljaisuutensa.

- Kristiina Valenciassa 2018

Runoilijoiden matkakohteet ulottuvat lähelle ja kauas, ja niiden monipuolisuudesta jokainen lukija löytää varmasti itseään kiinnostavat kohteet kirjalliselle nojatuolimatkalle. Minua kiinnostivat erityisesti Heinon havainnot Italian Ponzan ja Palmarolan saarilta sekä Wallinin mietteet Tartosta Aino Kallaksen jalanjäljissä. Erityisen kiinnostavaa oli lukea myös, miltä rajantakainen Karjala näytti Heinon silmin.

Bloggauksessani Puutarhakirjeistä kirjoitin, että se oli minulle liian filosofinen. Matkakirjeitä sen sijaan puhutteli minua ajatuksilllaan juuri sopivasti. Runoilijoiden lempeä kirjoitustyyli rauhoitti stressaantunutta mieltä. Saattoi vain jättäytyä tekstin tuuditettavaksi ja antaa omienkin ajatusten lennellä vapaasti. Kirjan taitto on rauhallinen ja kirjailijoiden itsensä ottamat valokuvat kauniita ja teksteihin istuvia. Hurmaava ja seesteinen lukuelämys.

Täällä Ponzassa maapallon muinaisista purkauksista kertovat kalliomuodostelmat hivuttavat aikaa vielä ihan toiseen ulottuvuuteen, ja ihmistä sivummalle. Kivisen maan ja suolatuulen karheankeveää kirjoitusta, sitä minä täällä luen niin kuin sitä on luettu jo vuosituhannet.

- Heino Ponzassa 2019

Hannimari Heino, Kristiina Wallin - Matkakirjeitä
Kansi Satu Konttinen

Valokuvat Hannimari Heino, Kristiina Wallin
Atena 2020

Kirjastosta
______________

Runoilijoiden kirjoittamat kirjeet ulottuvat merten ja aikojen yli. Kirjeistä koottu kirja kertoo myös matkasta kirjoittamiseen. Hannimari Heino ja Kristiina Wallin havainnoivat matkoillaan maailmaa, kurottavat aikakerrostumien läpi, vaeltavat toden ja kuvitellun välillä ja muistelevat aiempia matkojaan sekä miettivät perillä olemisen merkityksiä. Runollinen ja ajankohtainen Matkakirjeitä pohtii matkustamisen mielekkyyttä ja ekologisuutta sekä sitä, miten myös kirjoittaminen on matkan-tekoa. Kirjeiden vivahteikkaat pohdinnat limittyvät runoilijoiden toiveisiin, kaipuuseen ja matkailun ristiriitoihin, ja samalla lukija pääsee nojatuolimatkalle niin fyysisiin matkakohteisiin kuin lumoaviin mielenmaisemiin.

Kustantajan sivuilla voi tutustua tekstinäytteeseen.

Kristiina Wallin (s. 1971) on runoilija ja radiodraaman kirjoittaja. Häneltä on ilmestynyt useita runokokoelmia ja lukuisia kuunnelmia ja muita radioteoksia. Wallinin runokokoelmat ovat olleet Runeberg-palkintoehdokkaana, Tanssiva Karhu –ehdokkaana ja Einari Vuorela –runopalkintoehdokkaana ja hän on saanut Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon. Wallinin runoja on käännetty englanniksi, italiaksi, albaniaksi ja arabiaksi. Wallin on tehnyt monia poikkitaiteellisia projekteja ja etsinyt runolle kohtaamispintoja äänitaiteesta, musiikista ja kuvataiteesta.

Hannimari Heino (s.1963) on runoilija ja suomentaja. Häneltä on ilmestynyt runokokoelmia ja lukuisia, erityisesti italialaisen runouden suomennoksia. Hän on saanut kansainvälisen Flaiano Italianistica -palkinnon ja hänen runojaan on käännetty italiaksi. Houkutus venyttää kirjallisuutta yli taiteiden välisten rajojen vie Heinoa myös kansien välistä ulos. Sanojen leikistä tilan, kuvan, äänen ja liikkeen kanssa on syntynyt muun muassa runoinstallaatiota, joita on nähty kaupunkien julkisissa puutarhoissa eri puolilla Suomea ja ulkomailla. Kirjoittamisen ja kääntämisen ohella Heino toimii italian kielen opettajana.