Pirjo Puukko - Mutkanlukutaito

Ihmissuhteet ja sosiaalisen kanssakäymisen kuviot suistavat itse kunkin välillä kiperiin tilanteisiin. Esikoisteoksessaan Mutkanlukutaito Pirjo Puukko havainnoi huumorilla, mutta myös koskettavasti tilanteita, joissa mutkanlukutaito ja kyky ymmärtää elämää olisivat tarpeen. Teos pitää sisällään 18 lyhyttä novellia, joita kutsuisin pienoisnovelleiksi, sillä ne ovat pituudeltaan vain muutaman sivun. Puukolla on mielestäni hyvä psykologinen ote ja erinomainen tiivistämisen kyky, sillä hän saa lyhyissä tarinoissaan ihailtavalla tavalla hahmoteltua tilannekuvan ja kerrottua olennaisen.

Puukon novellit sijoittuvat nykypäivään ja kertovat meistä, sinusta ja minusta, aivan tavallisista ihmisistä, jotka kantavat jotain menneisyyden traumaa - piilossa tai näkyvillä. Henkilöhahmot ovat eri-ikäisiä ja eri elämänvaihetta eläviä miehiä ja naisia; niin sinkkuja, kuin parisuhteessa eläviä. Henkilöiden nykyhetkeen limittyy usein muistumia menneisyydestä, mikä ei aina niin onnellinen ole ollut. Novellit on jaettu kolmen otsikon alle: Missä kaksi ihmistä, siellä kaksi maailmaa; Asiat väistävät suunnitelmia & Vinoja katseita.

Universumin yksinäisin mies

Tämä pienoisnovelli puhutteli minua eniten. Vain 9,5 sivulla kirjailija saa kerrottua koko Ilmarin yksinäisen ja osattoman elämänkaaren. Lapsena äpärä, syrjitty ja kiusattu, mikä sinetöi kaavan myöhemmälle elämälle. Mies on päätynyt Varkaudesta Aleksis Kivenkadulle Helsinkiin, ankeaan pieneen ja yksinäiseen yksiöönsä. Ei ihmiskontakteja, täyttä eristäytyneisyyttä; jos joku yrittää lähelle, Ilmari väistää.

Nyt mies makaa hiukan huonovointisena yksiönsä lattialla äitinsä Tyynen kutoman räsymaton päällä. Maton raitojen värit tuovat Ilmarin mieleen menneisyyden tapahtumia ja henkilöitä. Keltaisella raidalla juoksee selvästi naapurin Riitta, punaisella raidalla ilkkuu lapsuuden Varkaus kiusaajineen ja vihreällä hypähtelee ihana, saavuttamaton Hanna. Novelli on koskettava ja todentuntuinen. Tämmöisiä kosketuksesta ja elämästä osattomaksi jääneitä ja marginaaliin pudonneita, lapsuuden kiusaamisen traumoja kantavia miehiä kätkeytyy varmasti paljonkin kaupunkien yksiöihin - etelästä pohjoiseen, kuin myös autioituvien maaseutujen rapistuviin taloihin.

Hyvin aidonoloinen naapurien välinen riitasointu kuvataan novellissa Omenapuun oksat; niminovelli Mutkanlukutaito on hullunhauska tarina Mirjamiin rakastuneesta vähän vanhemmasta Voitosta, joka jotuu peruuttamaan treffinsä kadotettuaan hammasproteesinsa; Olemattomia-novellissa entiset työkaverit tapaavat toisensa vuosien jälkeen - eläkeikä ei kaikille ole auvoista aikaa, vaan saattaa viedä rappioonkin; Punaisen kukon viiteen sivuun mahtuu koko nuoren Petrin ja hänen äitinsä elämän tragiikka.

Ristiriitoja ja törmäyskursseja tulee eteen jokaisen elämässä: itse elämän tai läheisten kanssa. Me tiedämme mielestämme paremmin miten tuon tai tuon pitäisi elämäänsä elää. Annamme kärkkäästi ohjeita toiselle, mutta ehkä emme osaa luovia itse; ja onhan aina syytä ajatella mitä muut sanovat! Mutkanlukutaito vei huumorilla, mutta myös koskettavasti kahdeksaantoista elämänkohtaloon,  toiveiden karikoille ja eriävien mielipiteiden yllätyksellisiin hetkiin. Ehkä me lukijat opimme jotain tarkkailemalla miten naurettavasti Puukon hahmot käyttäytyvät; tai ehkä vain jatkamme tekopyhää pörhistelyämme sanoen en minä vaan.

Kirjailijan psykologinen ote oli napakka, kerronta modernia ja pinnanalaiset jutut taitavasti esitetty. Mutkanlukutaito oli hieno esikoisteos, luen mielelläni kirjailijalta lisääkin. Saapa nähdä tarttuuko Puukko seuraavaksi romaaniin vai jatkaako novelleilla. Pidin myös kirjan runokirjamaisen pienestä koosta, ja kansi on kaunis & valoisa. Mutta yksi pieni toivomus Stresalle jatkoon: suurempaa fonttia - kiitos!

Mutkanlukutaitoa ovat opetelleet myös:
Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjakko ruispellossa, Mannilainen,
Stresa- kustantamon kuudesta kirjailijasta voit lukea lisää täältä.

Pirjo Puukko

Mutkanlukutaito
Kansi Amelia Nyman
Stresa 2017

****

Lukukappale kustantajalta - kiitos