Toukokuussa luin 17 kirjaa, joista 7 oli ohuita runokirjoja. Tavattoman upeita teoksia osui taas hyppysiin - nämä viisi koin elämyksellisimmiksi. Tässäpä ne lyhyin luonnehdinnoin, lukujärjestyksessä:
J. M. Coetzee - Kesä ***** Otava 2011
En tiedä millä ylisanoilla tätä loistokasta romaania - Coetzeen eräänlaista elämäkertaa - edes kuvailisin. Lausuntojaan antavien henkilöiden keskustelut haastattelevan Vincentin kanssa olivat humoristisia ja nautittavia. Sulkeutunut, spartalaista elämäntyyliä yhä vain noudattava Coetzee panee peliin semmoisen itseironian ettei voi kuin mykkänä ihailla. Markku Päkkilän suomennos oli niin ikään erittäin hyvä lisäten omalta osaltaan lukunautintoa. Kyllä tämä herra on Nobelinsa ja kaksi Bookeriaan (1999 Häpeäpaalu ja 1983 Michael K:n elämä) ansainnut!
Javier Cercas - Valon nopeus - La velocidad de la luz ***** Tusquets 2005
Upea tarina ystävyydestä ja ystävyyden elämän mittaisesta jäljestä, kohtalon eteen paiskaamista tragedioista ja musertavasta syyllisyydestä. Cercas lainaa Hemingwayn nihilististä uskontunnustusta, jossa on sanaleikki: nada = ei mikään korvaa mm. sanan Isä: Nada nuestro que estás en la nada, nada es tu nombre, tu reino nada, tú serás nada en la nada como en la nada. - Our nada who art in nada, nada be thy name thy kingdom nada thy will be nada in nada as it is in nada. Give us this nada our daily nada and nada us our nada as we nada our nadas and nada us not into nada but deliver us from nada; pues nada. Hail nothing full of nothing, nothing is with thee.
Mila Teräs - Jäljet ***** Karisto 2017
Minua viehätti kovasti, miten taitavasti Teräs osasi punoa tarinan sisälle monien Schjerfbeckin kuuluisimpien maalausten syntyvaiheet. Schjerfbeck etsi jatkuvasti oikeaa ilmaisutapaa ja kullekin mallilleen sopivaa väriä. Hän oli tyytyväinen vain harvoihin maalauksiinsa, mistä kertoo se että hän maalasi niistä useita toisintoja, yrittäen löytää aina vain paremman ilmaisun, yrittäen vangita mallinsa sielun. Jäljet tuntuu autenttiselta fiktiivisyydestään huolimatta. Teräksen ote on kaunis ja herkkä, kieli upeaa. Hurmaava ja koskettava teos.
Heli Laaksonen - Sulavoi ***** Otava 2006
Sulavoin runot ovat kesältä maistuvaa voisulaa uusien perunoiden kanssa tai äidin leipoman uunilämpöisen ruisleivän päällä! Niissä kuplii mielikuvitus, ilo ja huumori kerrassaan nautittavalla tavalla. Laaksosen runoissa voi tapahtua mitä vaan: naakalla on kirkkotaivaan väriset silmät, prinsessan kruunu takertuu pyykkinaruun, kurjet huutavat kun runoilija pesee tukkaa... Elämä ei aina ole päivänpaistetta, mutta ihmiselon surut on kiedottu myötätunnon lämpöiseen syliin. Sulavoin runot ovat oikeita hyvänmielen runoja, täynnä pulppuavaa iloa.
Anja Erämaja - Töölönlahti ***** Wsoy 2013
Töölönlahden runojen nainen on himojuoksija, joka juoksee Töölönlahtea ympäri ja ympäri - läpi syksyn märkyyden ja talven pimeyden kunnes koittaa ihana kevät. Nainen juoksee ja havannoi sekä ympäristöään että ihmisiä, samalla päässä surraa. Runoissa on mahtava tikuttava ja suggestiivinen rytmi, tuntuu kuin olisi lenkkikaverina juoksemassa. Typografialla on leikitelty kivasti, mutta ei liian vaikeasti: teksti kaartuu kuin askel kaarroksessa, joskus tiukasti, joskus löyhemmin, asettuakseen taas normaaliin suoran polun rytmiinsä. Runo tikittää, askel tikuttaa - aivan ihanassa ja mukaansa tempaavassa rytmissä!
Haastetilanne
Helmet 2017 -haasteessa puuttuu aina vaan 3. Muissa haasteissa olen runohaasteeseen lukenut 20 kotimaista runokokoelmaa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen 7 kirjaa, ja jo joulukuun alussa alkaneeseen Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haasteeseen 94 kirjaa.
Luetaan ja nautitaan kesästä!
Kesällä on tulossa paljonkin lukutempauksia, näihin osallistun luultavasti itse:
Lue kesän lukuhaasteista lisää Haastavaa lukemista -blogista,
Prideviikkokin on kesä-heinäkuun vaihteessa.
Toivottelen kaikille ihanaa kesää - aurinko paistakoon ja lämpöä riittäköön!
