Katarina Wennstam - Kivisydän

Kivisydän on Wennstamin uuden trilogian itsenäinen kakkososa. Ensimmäinen on Petturi, josta mietteitäni täällä. Kolmatta osaa ei vielä ole suomennettu. Tässä dekkarissa Wennstam tarttuu järkyttävään aiheeseen - lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Rohkea ja kiitettävä aiheenvalinta kirjailijalta.

Joulukuun puolivälissä hätääntyneet vanhemmat, Anders ja Pernilla Björling kiikuttavat pienen puolivuotiaan Gloria-tyttärensä Astrid Lindgrenin lastensairaalan päivystykseen. Tyttö on mennyt tajuttomaksi eikä hengitä. Hänen tilansa on kriittinen.

Tutkimuksissa selviää, että vauvalla on ravistellun lapsen syndrooma. Häntä on ravisteltu niin kovakouraisesti, että seurauksena on massiivinen aivoverenvuoto. Tämän vahvistavat silmänpohjakuvauksessa näkyvät verenpurkaumat. Lisäksi hänellä todetaan viitisentoista eri aikoina syntynyttä luunmurtumaa eri puolilla kehoa. Voi miten vauva onkaan kärsinyt!

Tapahtumaa tutkivat Petturista tuttu parivaljakko, poliisitarkastaja Charlotta Lugn ja iranilaistaustainen asianajaja Shirin Sundin, joka toimii pikku Glorian edunvalvojana. Syyttäjänä on myös tuttu mies, Theodor Dahlgren. Vastaavissa tapauksissa uhrin lähiomaiset ovat automaattisesti tärkeimpiä  epäiltyjä. Epäiltyjen joukkoon lasketaan isän ja äidin lisäksi myös perheen pienet pojat, Max ja Isaac sekä vauvaa hoitaneet molemmat isoäidit ja nuori lastenhoitaja. Visainen, tunteita kuohuttava juttu.

Tämä on järkyttävä aihe, jonka asiatiedot Wennstam tuntee. Hän tietää miten Ruotsin oikeuslaitos toimii, faktat ovat hallussa. Teksti oli asiallista ja sujuvaa, mutta minusta kuivahkoa. Tämä oli raporttimainen. Petturista pidin suuresti, sillä se oli virkistävän erilainen nykydekkari naapurimaastamme. Tähän en juurikaan syttynyt, tuntui että tämä on nähty jo.

Olisin kaivannut jotain lisää pääparin, Charlotta Lugnin ja Shirin Sundinin persooniin, mutta sitä ei tullut. Charlottan painolastina oli tässä elämänikäinen kauna äitiään kohtaan ja Shirin tuskaili edelleen avioliittonsa kanssa. Lukukokemukseni vaimeuteen vaikutti varmasti se, että luin tämän upeakielisen Hertan jälkeen. Toisaalta näin rankkaa aihetta ei voine kovin keveästi ja rempseästi käsitelläkään.

Yksi kirjan liikuttavimmista kohtauksista oli mielestäni pikku Glorian ristiäiset sairaalassa: pieni hento vauva tajuttomana hengityskoneessa, isä ja äiti käsiraudoissa paikalletuotuina, pienet veljet pyhäpuvuissaan arkoina ympärillä. Valkoiset ja vaaleanpunaiset ruusut juhlistivat pikku Glorian elämän tärkeää juhlaa karussa teho-osaston huoneessa.

Syyllinen tunnusti lopussa, mutta sai minusta liian lievän tuomion.

Katarina Wennstam
Stenhjärtat 2012
Kivisydän
Suomentanut Anja Meripirtti
Otava 2016
★★★ OK, mutta en innostunut.
Kirjastosta

Kirjan ovat lukeneet mm. Annika ja Ulla

Katarina Wennstam - Petturi

Ruotsalainen Katarina Wennstam (s. 1973) toimi aiemmin SVT:n rikosreportterina kunnes siirtyi kokonaan dekkaristiksi. Tähän mennessä häneltä on suomennettu 5 teosta. Petturi on uuden trilogian ensimmäinen osa, hiljattain ilmestynyt Kivisydän toinen. 2014 ilmestyi Skuggorna  ja 2015 Skymningsflickan. Lieneekö näistä suomentamattomista jompikumpi sarjan kolmas osa?

Petturi vie lukijan jalkapallon kovaan ja kilpailtuun maailmaan. Tunnettu pelaaja Sebastian Lilja murhataan erityisen julmalla tavalla. Ovatko murhan takana väkivaltaiset jalkapallohuligaanit, alamaailman välienselvittelyt kuten aiemmissa parissa tapossa vai joku muu?

Tapausta ryhtyy selvittelemään vahva naiskaksikko: Göteborgista hiljattain Tukholmaan muuttanut rikostarkastaja Charlotta Lugn sekä oikeusavustaja / asianajaja, iranilaistaustainen Shirin Sundin. Charlotta on viiskymppinen Agnetansa kanssa onnellisessa parisuhteessa elävä lesbo. Shirin on päässyt hyvintoimeentulevaan sveduelämään kiinni paitsi hyvän ammattinsa avulla myös naimalla syntyperäisen ruotsalaisen miehen. Avioliitossa ilmenee tosin ristiriitoja.

Wennstam pureutuu ruotsalaisen yhteiskunnan kipukohtiin. Iranilaisten maahanmuuttajien loistava menestyminen ja hyvä integroituminen tulee vahvasti esiin. Poikkeuksiakin on. Esim. Shirinin oma veli ajaa vain taksia, sillä hänen unelmansa jalkapalloilijan urasta kaatuivat romuttuneeseen polveen. Lukija saa kurkistaa myös iranilaisen perheen lämpimiin ja tiiviisiin suhteisiin.

Jalkapallo on itselleni vieras alue, mutta mielenkiinnolla luin Wennstamin tilitystä sen lieveilmiöistä: fanaattisesta oman seuran fanituksesta, savupommeista katsomoihin, väkivaltaisista joukkotappeluista ja nurjasta suhtautumisesta seuraa vaihtaviin pelaajiin. Sekä homofobiasta - jalkapallo ja homous eivät sovi yhteen. Eikä muihinkaan macholajeihin.

Mielenkiintoista oli lukea myös miten ruotsalainen oikeusjärjestelmä toimii. Oikeuslaitoksen ja poliisien, tuomarin ja omaisten edustajien näkemykset ja roolit tulivat hyvin esiin. En ole varmaan aiemmin lukenut näin hyvää pohdintaa viharikoksista, siksi se kiinnosti erityisesti.

Joka kerta kun joku homo tapetaan tai joku afrikkalainen pahoinpidellään, kaikkien niiden selkäpiitä karmii, joista tuntuu, että he olisivat yhtä hyvin voineet olla uhrin roolissa. Siksi että jos he eivät sovi kuvioon, eivät sopeudu, he saattavat olla niitä joita lyödään, joiden päälle syljetään tai jotka seuraavalla kerralla ehkä jopa murhataan.

Xx:n murha oli niin ollen hyökkäys koko hänen minuuttaan ja identiteettiään kohtaan. Mutta se oli myös hyökkäys vapaaksi ja demokraattiseksi kutsumaamme yhteiskuntaa kohtaan. Viharikos lietsoo pelkoa myös kaukana uhrin lähipiirin ulkopuolella eikä vähiten silloin kun se kohdistuu xx:n kaltaiseen tunnettuun henkilöön.

Tämä oli aika jäätävä dekkari. Wennstam kuvaa väkivaltaa raa'asti ja raadollisesti. Mutta .hänen tyylinsä on erittäin selkeää, jotenkin hyvin asiallista. Päähenkilöiden pienet arkielämän tapahtumat kevensivät tunnelmaa. Yllätyksekseni Wennstam säilytti jännityksen aivan loppuun asti.

Katarina Wennstam

Svikaren 2012

Petturi

Suomentanut Anja Meripirtti

Otava 2015

★★★★

Kirjastosta