18. kesäkuuta 2022

Blogi kesätauolla!


Kirja vieköön! päätti viettää kesätaukoa naistenviikkoon asti eli 18.7. saakka. 
Tämä on itseasiassa kuusivuotisen blogini ensimmäinen kesätauko
ja tiivistahtisen kevätkauden jälkeen se tuntuu ansaitulta.

Toivottelen kaikille lukijoilleni oikein ihanaa juhannusta ja aurinkoisia kesäpäiviä.
Tavataan naistenviikolla!


12. kesäkuuta 2022

Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1


#dekkariviikko

Ruotsalaisen Tove Alsterdalin (s. 1960) Juurakko aloittaa Ådalen-sarjan, joka sijoittuu Pohjois-Ruotsiin, Höga kustenin alueelle lähelle Sundsvallia. Teos sai Ruotsin dekkaripalkinnon vuonna 2020 sekä vuosittain parhaalle pohjoismaiselle rikosromaanille myönnettävän Lasiavain-palkinnon seuraavana vuonna. Lasiavain-palkintolautakunta sanoi perusteluisaan näin: ”Alsterdal kuvaa hienovaraisesti ja taitavasti pohjoisruotsalaista maaseutua, pikkupaikkakuntia, joissa yksi ainoa tapaus voi lyödä ihmiseen leiman koko loppuiäksi. Traagista, koukuttavaa ja helvetillisen hyvin kirjoitettua.” 

Kramforsin kunnan poliisilaitosta johtaa 32-vuotias poliisi Eira Sjödin, joka on palannut Tukholmasta kotiseudulleen, koska äiti Kerstin on dementoitunut eikä pärjää enää yksin. Etelässä asuvalla vanhemmalla veljellä Magnuksella ei mene kovin hyvin, naiset vaihtuvat eikä mies ole saanut elämästään kunnon otetta. Kunnan poliisivoimat ovat mitättömät, sillä apunaan Eiralla on vain nuori tukholmalainen vasta poliisiksi valmistunut August, joka tuskin paikkakunnalle jää. Isompien juttujen osalta apua saadaan läheltä Sundsvallista tai Tukholmasta.

Uusi murhatutkinta kääntää katseen paikkakuntaa 23 vuotta sitten kuohuttaneeseen tapaukseen. Silloin 14-vuotiasta Olof Hagströmiä syytettiin kauniin teinitytön Lina Stavredin raiskauksesta ja murhasta. Loputtomien kuulusteluiden jälkeen onneton poika tunnusti murhan, mutta tuomiota ei julistettu, koska hän ei ollut ikänsä puolesta rikosoikeudellisessa vastuussa. Olof lähetettiin hoitolaitokseen pois kotoa eikä perhe ole pitänyt häneen mitään yhteyttä. Nykyään syrjäytynyt ja perheensä hylkäämä Olof toimii pimeillä automarkkinoilla ja päättää lapsuuskotinsa ohi ajaessaan pistäytyä katsomassa isäänsä. Isä ei avaa ovea, mutta avain löytyy vanhasta piilosta. Koira uikuttaa eteisessä ja isä löytyy raa’asti murhattuna suihkusta. Olofia pidetään menneisyytensä vuoksi pääepäiltynä, mutta tapaus mutkistuu, kun Hagströmien talo palaa ja Olof loukkaantuu vakavasti.

Linan katoamisen ja Olofin tragedian aikaan Eira itse oli yhdeksänvuotias. Mitään ei pikkutytölle kerrottu, mutta toki hän aisti kyräilevät ja kauhistuneet tunnelmat. Nyt hän selaa vanhoja pöytäkirjoja ja VHS-kaseteille nauhoitettuja kuulusteluja, joissa vilisee tuttuja nimiä, myös veli Magnuksen nimi. Eira saa selville, että Magnus oli seurustellut Linan kanssa ja häntä pelottaa veljen mahdollinen sekaantuminen tuohon vanhaan juttuun.

Dekkari käynnistyi minusta hitaanpuoleisesti, mutta sitä kannatteli äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi. Tarinan edetessä Alsterdal ihmaisi minut kuitenkin mukaan mutkistuvaan tarinaan. Pienellä paikkakunnalla juorut kulkevat ja jos jollain on jotain salattavaa, hän pyrkii siihen pakkomielteisesti. Rauhallisen perheenisän Tryggve Nydalenin menneisyydestä paljastuu seksuaalirikos, josta hänen aikuiset lapsensa ovat autuaan tietämättömiä, ja sen paljastuessa reaktiot ovat sen mukaiset. Vaimo Meian rakastaa miestään ja suojelee tätä skandaaleilta myötä- ja vastamäessä.

Juurakko asettaa herkullisesti vastakkain Tukholman ja maaseudun pienet paikkakunnat. Tukholmalaiset nostavat itsensä jalustalle ja halveksivat kaikkea maalaista. Hienosti tulee esiin myös pikkukaupungin mentaliteetti, kyräilyt, juorut ja piilossa lymyävät salaisuudet. Rikosvyyhtiin ilmaantuu lisää asianosaisia, mutta lopulta se tietenkin ratkeaa. Sarjan toinen osa Slukhål on jo ilmestynyt ruotsiksi ja suomeksi se ilmestyy nimellä Vajoama elokuun lopulla. Sitä odotellessa!

Muissa blogeissa: Kirjasähkökäyrä, Luetut.net

Tove Alsterdal - Juurakko
Alkuteos Rotvälta 2020
Suomentanut Kari Koski
Aula & Co 2021
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
____________________

Tove Alsterdal on Ruotsin johtavia jännityskirjailijoita. Hänen palkittuja kirjojaan on ilmestynyt 25 kielellä. Alsterdal asuu Tukholmassa ja mökkeilee Ådalenissa. 

____________________________________________________________



Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

11. kesäkuuta 2022

Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3


#dekkariviikko

Luin aiemmin keväällä Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Hylynetsijä ja Jääkalastaja. Tiesin siis odottaa tuttuja henkilöitä ja heidän elämänsä runsasta selvittelyä. Manttelinperijän seuraaminen olisi ollut hankalaa, jos en olisi lukenut aiempia osia, sillä samoja henkilöitä ilmaantuu tarinaan.  Kuten aiemmissakin osissa tarina liikkuu sekä nykytasossa että historiassa.

Smögenin suuren silliparonin James Blaken pojanpoika Charles löydetään kuolleena hiljattain kunnostetusta luotsien tähystystornista. Sandra Haraldsson ja Göteborgin poliisista Smögeniin kesäsijaiseksi saapunut Nathalie Colette ovat ensimmäisinä rikospaikalla. Charles Blaken kuolema näyttää itse aiheutetulta, mutta miksi ihmeessä mies olisi riistänyt oman henkensä? Vain viikkoa aikaisemmin hyväntuulinen Charles antoi haastatteluja talouselämän lehtiin siitä, miten aikoo hoitaa valtavaa omaisuutta, jonka hän on perinyt vastikään menehtyneeltä isältään. Blaken perhe asuu vanhassa kauppiaantalossa Smögenbrygganilla miltei täysin eristyksissä muusta maailmasta. Mitä hämäräperäisessä talossa oikeastaan on meneillään? 

Blaken perheen mielenkiintoinen historia paljastuu takaumista. Miten köyhästä englantilaispojasta tuli Smögenin kuuluisin silliparoni? No, omaa etuaan ajaen ja vähääkään paikallisten nälästä välittämättä. Sillisaaliit nimittäin rahdattiin Smögenistä Englantiin ja muihin maihin ja monet paikalliset kuolivat nälkään. Korskea perhe noudattaa edelleen yläluokkaisia perinteitään: perheellä on englantilainen livree-pukuinen hovimestari ja suvun kaikki lapset lähetetään Englantiin sisäoppilaitokseen, vaikka siellä on lasten kohtelussa paljastunut väärinkäytöksiä. Kohta on perheen suloisen pikkuprinsessan vuoro.

En oikeastaan tiedä, miksi tartuin tähän, koska aiemmatkaan osat eivät niin vetäneet. Ilmeisesti kaipasin kesäisiä ja merellisiä tunnelmia ja täydellistä aivojen nollausta. Ja niitä tämä tarjosi! Jos pitää leppoisasta ja ihmissuhdepainotteisesta cosy crimestä, mikä ettei. Lukijana Karoliina Kudjoi pelasti paljon. Sarjan neljäs osa Majakkamestari ilmestyi äänikirjana juuri, mutta taitaa jäädä väliin, sillä dekkarikiintiöni on vähäksi aikaa täysi.

Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
Alkuteos Sillbaronen 2017
Suomentanut Pirjo Lintuniemi
Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

10. kesäkuuta 2022

Tero Somppi - Jengit


# dekkariviikko

Oikeiston väite Suomen ajautumisesta Ruotsin tielle ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Puoluejohtaja Valolla on rasistinen logiikka. // Poliisi näkee työssään selviä merkkejä siitä, että ongelmalähiöitä ja -jengejä on jo syntynyt Suomeen, etenkin pääkaupunkiseudulle. // Jengiongelmaa ei ole olemassa. Sellaista ajatusta on turha lietsoa.

Tero Sompin uusin dekkari Jengit pureutuu nimensä mukaisesti pääkaupunkiseudun pahenevaan jengiväkivaltaan ja -ongelmaan. Mielipiteet käyvät kuumina, kuten yllä olevat eri tahojen tviitit osoittavat. Luin viime vuonna Sompin dekkarin Kaapattu, jossa Helsingin rikospoliisin Mikko Vuori koki todella kovia. Tuon kaappauksen jälkimainingit tuntuvat vielä miehessä, sillä Mikko kärsii monista posttraumaattisen stressin oireista: hän on väsynyt, muistamaton ja keskittymiskyvytön; hän on ahdistunut ja näkee painajaisia. Kotirintamallekin putkahtaa yllättävä ongelma, joka vaatii Mikolta ja Nina-vaimolta vaikeaa päätöstä. 

Helsingin poliisi on siis huolestunut kaupungin lisääntyneestä väkivallasta ja jengilevottomuuksista, vaikka sisäministeri ja poliisiylijohto kiistävät ongelman olemassaolon. Tuntuu kuin jengiväkivalta pyyhkäisisi aallon lailla kaupungin yli ja siinä on jotain omituista: ikään kuin joku ohjailisi jengejä kulisseissa. Lehdistössä polemiikki kiihtyy, sillä vaalit ovat tulossa ja poliittiset ääripäät ovat tukkanuottasilla.

Kesäinen lauantai jatkui levottomana. Työvuoron poliisit saivat ajaa keikkaa jatkuvalla syötöllä. Humalaista nujakointia kaduilla, baareissa, nakkikioskeilla ja ihmisten kodeissa. Lämmin ilma ja alkoholi olivat pettämätön parivaljakko kaikissa ikä- ja yhteiskuntaluokissa.

Viisijäseninen maahanmuuttajataustainen nuorisojengi pahoinpitelee kantasuomalaisia ympäri kaupunkia ja tekee pikkurötöksiään. Heillä on mustat vaatteet ja hupparit, joten tarkkoja silmännäkijähavaintoja on mahdoton saada. Somppi valottaa näiden viiden nuoren taustoja ja elämäntilannetta. He ovat taustoiltaan somalialaisia, irakilaisia ja syyrialaisia: Zakk, Fatima, Sayed, Mahmoud, mukana myös kantasuomalainen Mikko. Pahoinpitely Kivikossa, R-kioskin ryöstö Ruoholahdessa, urheilijapojan mukilointi Sokoksen kulmalla, pahoinpitely Hietaniemessä… Mikon tytärtä Jennaakin häiritään salaisen poikaystävänsä kanssa Kontulan metron lähellä.

Hullua. Aivan saatanan sekopäistä. Ja mielettömän huumaavaa. He olivat marssineet keskustaan ja tehneet mitä tykänneet. Eikä kukaan estänyt heitä, noussut heitä vastaan. He hallitsivat katuja ja olivat kingejä. Kaiken nielemänsä paskan jälkeen he olivat ykkösiä. Määräsivät.

Laitoksen toimintaa kuohuttaa se, että pidetty pomo Fagerlund siirretään syrjään muka tulostavoitteista jäämisen vuoksi ja hänen paikalleen istutetaan Sami Savolainen, joka ei hiostavalla tyylillään todellakaan nostata yhteishenkeä. Uusi pomo on poliisiylijohdon linjoilla, ettei jengiväkivaltaa ole, vaikka poliisit näkevät työssään asioiden todellisen laidan.

Jengit ei ollut minusta mitenkään erityisen jännittävä, mutta se oli erittäin asiantunteva ja silmiä avaava tietopaketti maahanmuuttajataustaisten jengien toiminnasta ja jengiväkivallan syistä. Kerronta on dialogipainoitteista, arkista ja selkeää. Dekkarin lopulla Somppi järjestää lukijalle mojovan yllätyksen: Supo tulee mukaan juttuun. Miksi, jääköön dekkarin tuleville lukijoille yllätykseksi. Jos haluaa perehtyä syrjäytyneiden  maahanmuuttajanuorten elämään ja jengiytymisen syihin, Sompin Jengit on erinomainen dekkari siihen tarkoitukseen. Minulle Mikon yksityiselämän pohdintaa oli turhan paljon, mutta hänen työparinsa Ari Mannerin basistiunelma oli aikasten liikuttava. Toki poliisit ovat samanlaisia ihmisiä kuin me siviilit: on unelmia ja yksityiselämän koukeroita, jotka heijastuvat työpanokseen.

Tero Somppi - Jengit
Myllylahti 2022

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

9. kesäkuuta 2022

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen


#dekkariviikko

Kirjailija, runoilija ja kääntäjä Xulio Ricardo Trigo on syntynyt Galiciassa vuonna 1959 ja hän näyttää kirjoittavan katalaaniksi, koska äänikirjan tiedoissa mainitaan espanjaksi kääntävän nimi. Kirjan nimessä El objetivo del crimen on sanaleikki, sillä el objetivo on sekä kohde että kameran linssi. En oikein keksi hyvää suomennosta, ehkä Rikoksen merkki linssissä, sillä siitä on kyse. Kirjan esittelyssä sanotaankin, että dekkari on kunnianosoitus valokuvauksen kultakaudelle, sen kameroille ja valokuvaajille. 

Dekkari käynnistyy II maailmansodan jälkeisestä Dresdenistä vuonna 1946. Venäjän armeija sieppaa Contaxin kameratehtaassa oppia saamassa olevan 12-vuotiaan Erika Ernemannin, tämän äidin ja sisko Ingen sekä kaksisataa muuta kameratehtaan työntekijää. Heidät viedään junassa härkävaunuilla Kiovaan kuin juutalaiset keskitysleirille. Kiovassa siepattujen tehtävänä on valmistaa venäläisille himoitun Contax-kameran kopio. Nykytason kerronnan välissä on otteita nuoren Erikan päiväkirjasta, jossa tyttö kertoo naisten kauhistuttavista kohtaloista venäläisten seksiorjina. Tehtaan johtaja Iván Gólubev vastasi naistyöläisiin kohdistuneista pahoinpitelyistä, sadismista ja julmuudesta. Kaikki tämä järkytti  nuorta Erikaa, sillä hän joutui kuvaamaan naisten pahoinpitelyt eikä itsekään välttynyt Golubevin kynsistä.

Vuonna 1961 (ennen Berliinin muurin pystyttämistä) kahdeksan vuoden jälkeen Kiovasta pakoon päässyt Erika työskentelee itä-Berliinissä Saksan poliisissa valokuvaajana. Hän juonittelee poliisipäällikkörakastajansa Hans Brugenin avulla itsensä Barcelonaan tutkimaan kahden nuoren tytön murhaa, koska tytöistä murhattuina otetuissa valokuvissa on hänen isänsä Contaxin merkki. Erika haluaa selvittää, kenen hallussa Kiovassa hävinnyt isän kamera nyt on ja miten se liittyy murhiin. Barcelonassa on iso saksalaisemigranttien yhteisö, joka edustaa ylempiä sosiaaliluokkia. Molemmat murhatut tytöt Heike ja Dagmar opiskelivat valokuvausta Luis Dolmenin oppilaitoksessa, samoin kuin Itä-Saksan konsulin tytär Dora.

Kiovan kokemustensa vuoksi Erika on kylmä ja laskelmoiva kuin Stasin agentti. Hän tekee läheistä yhteistyötä Barcelonan poliisin Eusebio Casajoanin kanssa. Vuonna 1961 Francon Espanjassa naispoliisi herättää kummastusta ja Eusebiollakin on peiteltävää: suvun anarkistinen menneisyys. Kiltti ja lainkuuliainen Eusebio joutuu helposti laskelmoivan Erikan pauloihin ja he viettävät muutamat kuumat hetket Eusebion täyshoitolahuoneessa.

El objetivo del crimen oli jännittävä ja varsinkin Erikan päiväkirja oli yli-inhimillisessä pahuudessaan hyytävä. Historia toistaa nyt itseään Ukrainassa, kun ukrainalaisnaiset päätyvät venäläisten raiskaamiksi ja tappamiksi. Trigo on luonut mielikuvituksellisen valokuvauksen historiaan liittyvän ja vetävän dekkarin. Jostain luin, että tämä olisi fiktiivinen mukaelma jonkun todellisen saksalaisen naisvalokuvaajan sodanjälkeisistä kokemuksista. Pidin Erikan ja barcelonalaisen Casajoanin dialogeista, ajankuvasta ja Barcelonan kuvauksesta. Erika tapaa tapauksen yhteydessä myös siskonsa Ingen, jonka luuli menehtyneen Kiovan vuosina, mutta siskosten kohtaaminen ei todellakaan ole mikään iloinen jälleennäkeminen.

Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
Kannen kuva kirjailijan
Storyside 2022
Äänikirjan lukija Eva Coll

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

8. kesäkuuta 2022

Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema


1930-luvun Helsinki oli väkivaltainen paikka. Kieltolaki oli juuri päättynyt, mutta poliisia työllistivät edelleen pirtutrokarit, tappelupukarit, ilotytöt ja talousrikolliset. Maailmanlaajuinen lama kohteli kaupunkia kaltoin. Työttömyys oli räjähtänyt, yrityksiä kaatui. //  Maa oli edelleen jakautunut kahtia sisällissodan jäljiltä. Lapuan liikkeestä tuli IKL, Etsivä keskuspoliisi jahtasi kommunisteja. Helsingissä oli vakoilijoita idästä ja lännestä, ja suomalainen vastavakoilu otti ensiaskeleitaan.

Tuohon 30-luvun pimeään ja pahaenteiseen Helsinkiin vie tietokirjailija Pauli Jokisen (s. 1974) esikoisdekkari Jääleinikin kuolema. Jokinen on perehtynyt Helsingin lähihistorian pimeäänkin puoleen ja järjestää Helsingissä mm. murhakävelyjä ja tässä hänen paikallishistorian tuntemuksensa pääsee esiin. Dekkarin inspiraationa on toiminut selvittämättä jäänyt nuoren naisen murhatapaus vuodelta 1932: 23-vuotias luksusprostituoituna toiminut kampaaja Laina Yli-Rautalammi löytyi murhattuna Sepänkadun pienen asuntonsa kylpyammeesta. Muita johtolankoja ei asunnosta löytynyt kuin verinen miesten paita.

Helsingin rikospoliisi alkaa tutkia murhaa. Helsinki kipuilee sisällissodan jälkeen poliittisesti kahtia jakautuneena, mikä näkyy myös poliisikunnan asenteissa. Nuori Arpia Haahti on poliisivoimien ainoa punikki, mikä aiheuttaa kahnausta työtovereiden kesken. Erityisen paljon skismaa syntyy äärioikeistolaisen ja kovaotteisen Nestori Frantsilan kanssa. Poliisipulan takia näistä kahdesta täysin yhteensopimattomasta tulee työpari. Frantsilalla on sisällissodan ajoilta periytyvät painavat syyt vihata punikkeja ja hän pelottelee Haahtia sanomalla, että hänen dobermanninsa Ada syö punikkeja välipalaksi.

Niin punikki kuin onkin, Haahti kampaa hiuksensa särmälle jakaukselle ja pukeutuu aina äärimmäisen huolellisesti ja muistuttaa ulkonäöltään Ramon Novarroa, meksikolaissyntyistä filmitähteä, joka on vielä komeampi kuin Rudolph Valentino. Haahdin isä katosi punaisten vankileirillä, eikä isän myöhemmistä vaiheista tiedetä mitään. On miehellä vaimo ja poikakin, mutta he ovat muuttaneet vaimon lapsuudenkotiin yhden virheliikkeen takia eikä Haahti saa tavata poikaansa.

Vihjeet johdattavat kaksikon Vallilan Voiman nyrkkeilysalille, jossa harjoittelee Lainan kampaajatyötoveri, kaunis ja puoleensavetävä Raita Harmonen. Naisella on henkivartijanaan iso korsto, Möykky, joka ajelee brittiläisen työnantajansa Helena Hollin upealla autolla. Juttuun liittyy poliittisesti arkaluontoisia aspekteja, minkä vuoksi Etsivä keskuspoliisikin (Supon edeltäjä) kiinnostuu jutusta. Johtolangat osoittavat puolustusvoimien vastavakoilun osastoon ja Neuvostoliiton suurlähetystöön. Lukijalle väläytetään juonenkulun väleissä pöytäkirjoja Puolustusvoimien yleisesikunnan tiedustelujohtajan ja Etsivän keskuspoliisin johtajan Esko Riekin välisistä keskusteluista, joissa miehet puivat Yli-Rautalammin tapausta. Keskustelut viittaavat siihen, että Etsivä keskuspoliisi vedättää rikospoliisia.

Juoneen sekaantuu Neuvostoliiton hyväksi toimivia sekä suomalaisia että ulkomaisia agentteja, yleisesikunnan kapteeni ja Haahdin vasikka. Monet jäljet johtavat Vallilan Voiman nyrkkeilysalille ja neiti Yli-Rautalammin makuuhuoneeseen. Naisen unelmana oli ollut tulla kuuluisaksi valokuvaajaksi ja hän ikuisti seksiakteja kotonaan. Jokinen kehittää monimutkaisen vakoilun ympärille keskittyvän juonen ja tarjoaa lopussa muutamankin yllätyksen lukijalle. Kuka on Neuvostoliiton suurlähetystössä piileskelevä Mäyrä? Entä mikä Haahdin lumonnut Raita Harmonen on oikein naisiaan?

Löysin paljon huumoria ja pilkettä kirjailijan silmänurkasta. Jääleinikin kuoleman ajankuva tuntuu todelta, sillä Jokinen herättää 30-luvun Helsingin henkiin ja kuljettaa lukijaa kantakaupungin pimeillä kujilla ja kaduilla. Helsingissä oli paljon matalia puutaloja, alivuokralaishuoneita, pieniä siirtomaatavarakauppoja ja talonmiehiä... Ja oli yksi miekkailua, oikeistopiirien lajia, harrastava punikki! Aikamoinen sokkelohan juonesta kehkeytyi, mutta viihdyin hyvin Jokisen elävän, seikkailullisen ja vauhdikkaan kerronnan parissa. Toivottavasti saamme jatkossa lukea lisää Arpia Haahdin tutkimuksista ja kuulla miten hänen yksityiselämänsä kehittyy.

Muissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka
 
Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
Kansi Kaisu Sandberg
Myllylahti 2022
_____________________ 

Jääleinikin kuolema on Pauli Jokisen esikoisdekkari. Jokinen työskentelee toimittajana, tietokirjailijana ja kävelyoppaana. Häneltä on aikaisemmin julkaistu useita tietokirjoja, kuten Helsingin murhahistoria (2020) sekä Verikoirat (2021). Jokinen vetää Helsingissä suosittuja Murhakävelyjä, joissa tutustutaan kaupungin värikkääseen rikoshistoriaan Punavuoressa, Töölössä ja Kalliossa. 


 ____________________________________________________________



Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

7. kesäkuuta 2022

Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1


#dekkariviikko

Tanskalaisen pariskunnan Kim Faberin (s. 1955) ja Janni Pedersenin (s. 1968) esikoisdekkari Vinterland / Talven maa voitti Tanskan dekkariseuran esikoispalkinnon vuonna 2020. Janni toimii rikosreportterina Tanskan TV 2:ssa ja Kim on aiemmin toiminut Politiken-lehden uutis- ja kulttuuritoimittajana 25 vuotta. Sarjan toinen osa Satans sommar on jo ehditty kääntää ruotsiksi ja kolmas Blodland on tulossa. Kuuntelin tämän ykkösosan espanjaksi. Sarjan päähenkilöt ovat Kööpenhaminan poliisipäällikkö, kuuttakymppiä lähenevä Martin ’Juncker’ Junckersen ja hänen entinen työparinsa, nelikymppinen Signe Kristiansen.

On käynyt niin, että Juncker on tehnyt elämänsä tyhmyyden: hänellä on ollut suhde naispuolisen syyttäjän kanssa, virkavirhe siis ja hänet on hyllytetty Kööpenhaminasta pieneen lähikaupunkiin Sandstediin. Vaimo Charlotte on jäänyt pariskunnan kotiin Kööpenhaminaan ja Martin asuu nyt lapsuuden kodissaan isänsä kanssa. Iäkäs dementoitunut isä tuottaa monenlaista hankaluutta ja kieltäytyy muuttamasta hoivakotiin. Signe on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Joulun alla Kööpenhaminan keskustan joulumarkkinoilla räjähtää pommi, joka tappaa lähes kaksikymmentä ihmistä ja haavoittaa useita. Signe on shokissa, sillä hänen pikkusiskonsa oli määrä mennä perheineen joulumarkkinoille juuri tuolloin.

Tanskan kaikki poliisivoimat on keskitetty Kööpenhaminan terrori-iskun tutkimiseen, joten Juncker joutuu toimimaan maakunnassa vain kahden alaisen kanssa, jotka ovat täysiä untuvikkoja. Maahanmuuttajanainen Nabiha Khalid on kyllä saanut poliisikoulutuksen, mutta harjoittelija, Afganistanissa komennuksella ollut Kristoffer Kirch ei sitäkään. Luulisi, että pieni Sandsted on lintukoto, mutta keski-ikäinen mies murhataan raa’asti metalliputkella ja hänen vaimonsa on kateissa.   Ensi alkuun murha näyttää tavalliselta väkivaltaiselta pahoinpitelyltä, mutta kun uhrilla paljastuu olleen yhteyksiä uusnatsiryhmiin, tapaus saa uuden käänteen. Lisäksi Sandstedissa sijaitsevassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa syttyy tulipalo ja uhreja tulee.

Sekä Kööpenhaminan että Sandstedin tutkimukset ajautuvat pian umpikujaan, mutta lopulta näyttää siltä, että tapauksilla on yhteyttä toisiinsa ja Signe saapuu Junckerin avuksi. Dekkari on jännittävä ja pidin siitä, että poliisien yksityiselämääkin valotetaan, mutta ei liikaa. Meno oli hurjaa ja vaarallista uusnatsiryhmien pimeitä ja väkivaltaisia rinkejä jäljittäessä. Yllättävää oli myös lumen ja pakkasten keskellä kärvistelevä Kööpenhamina, sillä kaupungista tulee ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen kesä. Dekkarin loppupuolella oli jotain turhaa löpinää, jolloin keskittymiseni hieman herpaantui. Sarjan kakkososa Satans sommar on kuunneltavissa ruotsiksi äänikirjana, mutta ruotsi ei suju minulta. Tutustun siihen kyllä, jos se käännetään suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Jännittävä ja kiinnostava dekkarituttavuus.


Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno Juncker #1
Alkuteos Vinterland 2020
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Lluis Roda










____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

6. kesäkuuta 2022

Veronica Sjöstrand - Althea Molin:: #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri


#dekkariviikko

Veronica Sjöstrand - Ángeles muertos. Althea Molin #1 ***
Alkuteos Änglalik 2008, Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Georgia Tancabel

Veronica Sjöstrandin (s. 1971) Althea Molin -sarjalla on mielenkiintoinen historia: nämä sarjan kaksi ensimmäistä osaa ilmestyivät jo vuosina 2008 ja 2009 ja olivat sittemmin unohtuneet, kunnes ne julkaistiin uudelleen äänikirjoina vuonna 2019 ja nousivat heti Ruotsin kuunnelluimpien dekkareiden joukkoon. Kuuntelin tämän ensimmäisen osan espanjaksi, suomeksi se on ilmestynyt nimellä Kuolleet enkelit.

Tämän sarjan tähti, 32-vuotias rikosprofiloija Althea Molin on mielenkiintoinen persoona: isä on ruotsalainen, äiti eteläkorealainen ja pituutta naisella on vain 155 cm. Hän on opiskellut ja työskennellyt profiloijana New Yorkissa, mutta on vastikään muuttanut takaisin Tukholmaan ja sisustaa uutta asuntoaan. Althea on toipumassa New Yorkissa erään tutkinnan yhteydessä kokemastaan raaasta päällekarkauksesta. Tuntuvat korvaukset helpottavat elämää ja hän voi keskittyä toipumiseen. Althea on kärsinyt lapsesta lähtien myös OCD:stä eli pakko-oireisesta häiriöstä ja käy senkin takia psykologin juttusilla.

Tukholman keskustassa, Stureplanin ympäristössä riehuu sarjamurhaaja ja koko kaupunki on joutunut pelon valtaan. Vanha tuttu, rikosetsivä Rickard Magnusson pyytää Altheaa osallistumaan tutkimuksiin. Mutta nainen empii koska ei vielä ole valmis työhön, mutta suostuu sitten lopulta. Sarjamurhaaja tappaa nuoria naisia ja paloittelee heidän ruumiinsa matkalaukkuihin. Uhreja on jo kolme ja murhatavat identtiset. 

Jo tässä osassa tutustutaan Althean ystävään Emeliehen, joka saa suuremman roolin sarjan kakkososassa. Emelie on Althean täysi vastakohta: vaalea ja pitkä, kaunis ja kurvikas nainen, jolla on oma tietoalan yritys. Pian käy ilmi, että murhaaja on lähempänä kuin Althea arvaakaan. Sujuva ja jännittävä kuvaus rikosprofiloijan työstä ja psykopaattisen sarjamurhaajan metsästyksestä.

____________________________________________________________




Veronica Sjöstrand - Sisäpiiri. Althea Molin #2 ***
Alkuteos Kretsen 2009, suomentanut Pasi Punnonen, Word Audio Publishing 2021
Äänikirjan lukija Satu Paavola

Vuonna 2009 tämä Althea Molin -sarjan kakkososa Sisäpiiri oli ehdolla Ruotsin parhaimmaksi rikosromaaniksi ja se vie pankkimaailmaan. Tukholmalaisen Lindsteiska-pankin tekninen asiantuntija Pontus Ohlsson löydetään raa’asti murhattuna suussaan tarot-kortti Paholainen. Pian sen jälkeen selviää, että pankin järjestelmä on hakkeroitu ja pankista on varastettu miljoonia kruunuja. Viikkoa myöhemmin murhan uhriksi joutuu eläkkeellä oleva syyttäjä K. P. Gröndahl ja hänenkin suustaan löytyy tarot-kortti, tällä kertaa Oikeudenmukaisuus. Pian saadaan kolmaskin uhri, monacolaisen pankin työntekijä. Lindsteiska-pankki haluaa estää murron vuotamisen julkisuuteen ja kovistelee tietoturvajärjestelmästä vastaavaa Althean ystävätärtä Emelietä. Pian tämäkin joutuu murhayrityksen kohteeksi.

Rikosprofiloija Althea Molin toimii taas poliisin apuna. Hän seurustelee edelleen Rickard Magnussonin kanssa, mutta salaa tältä New Yorkista saamansa työtarjouksen. Apunaan profiloinnissa Althealla on nuori profiloijaksi tähtäävä Matias ja goottihenkinen naispoliisi Tova, mainioita sivuhenkilöitä muuten. Althea saa tekstiviestein yhteyden epäiltyyn murhaajaan ja tämä ehdottaa aamukahveja ravintolassa. Järjestetään vaarallinen väijytys siviilipukuisten poliisien vahtiessa tapaamista. 

Althea oli kiinnostava henkilöhahmo puoliksi korealaisen taustansa takia ja oli kiinnostavaa lukea, miten rikosprofiloija toimii. Sjöstrand kirjoittaa sujuvasti ja tihentää jännitystä, mutta ei mässäile väkivallalla. Sarjassa on ilmestynyt suomeksi vielä seuraavat osat:

#3 Yksinäinen susi
#4 Perisynti
#5 Pimeä verkko

____________________________________________________________


Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.
Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 
TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1
KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema
TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen
PE: Tero Somppi - Jengit
LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3
SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

3. kesäkuuta 2022

Sally Salminen - Aikani Amerikassa


Sally Salmisen (1906-1976) omaelämäkerrallinen Aikani Amerikassa kertoo Salmisen kuudesta vuodesta kotiapulaisena New Yorkin Manhattanin miljoonaperheissä (1930-1936) ja se ilmestyi ruotsiksi 1968. Kirja piirtää tarkan kuvan siitä, mistä Salminen lähti ja miten hänestä tuli kirjailija. Sally kasvoi 12-lapsisessa köyhässä kalastajaperheessä pienellä Vårdön saarella Ahvenanmaan itäpuolella. Isä oli kuollut ja perheen toimeentulo niukkaa. Koulunkäyntiin ei ollut taloudellisesti eikä maantieteellisesti minkäänlaisia mahdollisuuksia, siksi Sally lähti jo nuorena töihin Maarianhaminaan ja Ruotsiin.

Veli Albin oli jo aiemmin lähtenyt siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin ja Sally ja nuorempi sisko Aili lähtivät perässä vuonna 1930. Matkarahat oli lainattava, mutta Sally piti kunnia-asianaan maksaa ne takaisin. Hänellä ei ollut alkuun onnea palveluspaikkojensa suhteen ja hän hyppäsikin paikasta toiseen. Kotiapulaisen työ oli raskasta ja näännyttävää ja herrasväen jokainen oikku oli täytettävä. Sally kertoo työnantajistaan tuskastuttavan yksityiskohtaisesti ja pisteliäästi, mutta tekstistä saa hyvän aikalaiskuvauksen siirtolaistyttöjen elämästä New Yorkissa. Kotiapulaiset asuivat perheissä huoneenaan joku pieni ja ankea, usein pohjakerroksessa sijaitseva kylmä koppi. Vapaa-aikaa ei juuri ollut ja työnantajat suhtautuivat penseästi siihen, että kotiapulainen olisi käynyt iltaisin ulkona, vaikka vain kävelyllä. Elettiin 30-luvun lamaa ja ruoassa säästeltiin. Sallykin oli hoikka kuin pajunvitsa, koska näki usein nälkää.

Vähäisen vapaa-aikansa Sally vietti tapaamalla siskoaan ja muita skandinaaveja Scandinavian Educational Clubilla Harlemissa. Suurin osa siellä käyvistä oli vasemmistolaisia ja niin Sallynkin silmät avautuivat kaltaistensa riistoon. Hänellä oli myös suuri tarve kouluttaa ja sivistää itseään. Hän opiskeli englantia, luki herrasväen sanomalehtiä, kävi jonkun aikaa kirjekursseilla ja luki maailmankirjallisuutta - englanniksi sanakirja apunaan. Skandinaavien klubilla oli myös pienimuotoisia esityksiä ja Sallyn ironinen runo Yes madam, no madam esitettiinkin siellä. Sally ihastui myös New Yorkin upeisiin museoihin.

Sally oli kuullut pohjanmaalaisen Katrinan elämäntarinan äidiltään ja hänessä heräsi halu kirjoittaa se novelliksi - joka paisui meidän kaikkien tuntemaksi Katrinaksi. Kirjoittamisen mahdollisti yksi inhimillinen työpaikka, joka ei näännyttänyt työllä. Sally kirjoitti käsin lyijykynällä käsikirjoitustaan, usein sängyllään istuen. Olihan se sensaatio, että Amerikassa asuva kouluttamaton kotiapulainen voitti ruotsalais-suomalaisen romaanikilpailun! Tuloksen julkistamisen jälkeen Sally joutui hurjaan julkisuusmyllyyn Amerikassakin ennen paluutaan Suomeen. Aikani Amerikassa on tietysti erittäin kiinnostava Sally Salmisen oman tarinan ja Katrinan syntyhistorian vuoksi, mutta myös silmiä avaava kuvaus satojen skandinaavisten siirtolaistyttöjen elämästä. 

Sallyn sisko löysi Amerikassa Pohjanmaalta kotoisin olevan sulhon, Sallylla ei romanttisissa suhteissa onnea ollut ja hän uskoikin pysyvänsä naimattomana koko ikänsä. Vasta sota-aikana 1940 hän meni naimisiin tanskalaisen taiteilijan Johannes Dührkopin kanssa ja muutti Tanskaan. Aikani Amerikassa on hämmästyttävän elävä runsaine yksityiskohtineen. Muistin tukena kotona Tanskassa kirjoittavalla kuusikymppisellä kirjailijalla oli runsaasti muistiinpanoja, kirjeitä, sähkösanomia ym., jotka liittyivät New Yorkin aikaan ja Katrinan julkaisemiseen. Kiinnostava kirja ehdottomasti! Aion myös lukea Katrinan uudestaan nyt kun tiedän enemmän kirjailijasta.

Sally Salminen - Aikani Amerikassa
Alkuteos Min amerikanska saga 1968
Suomentanut Laura Jänisniemi
Teos 2022
____________________


Kirjailija Sally Salminen  eli suomalaisittain täysin ainutlaatuisen elämän. Hän syntyi suureen pienviljelijäperheeseen Ahvenanmaan saaristossa. Vuonna 1930 hän lähti kotiapulaiseksi laman runtelemaan USA:han ja palasi kuuden vuoden kuluttua Pohjolaan maailmankuuluna kirjailijana voitettuaan ruotsalais-suomalaisen romaanikilpailun käsikirjoituksellaan Katrina (suom. Juha Hurme, Teos, 2019). Salminen kirjoitti pitkän uransa aikana 17 romaania, joista kuusi on suomennettu.

1. kesäkuuta 2022

Sirkku Salovaara - La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani


Milanossa sanotaan: ”Nähdään huomenna kello kymmenen”. 
Firenzessä sanotaan: ”Nähdään kymmenen maissa”. 
Napolilaiset puolestaan toteavat: ”Nähdään”.

Päätin lähteä nojatuolimatkalle Italiaan Sirkku Salovaaran La mia Italian siivin. Salovaara kertoo Italiastaan 30  vuoden kokemuksella ja ottaa esiin paljon mielenkiintoista. Kaipasin valokuvia, mutta tokihan kaupunkien ja muiden kohteiden kuvia löytää netistä helposti, ja niin teinkin. Kirjan esipuheessa Salovaara sanoo, että tämä ei ole matkaopas eikä elämäkerta, mutta pidin kyllä hänen tavanomaisesta poikkeavista kohdevalinnoistaan. Mukavaa oli myös, että hän valotti hieman omaakin elämäänsä. Salovaara on naimisissa italialaisen, jalkapallon parissa työskentelevän miehen kanssa ja asuu tällä hetkellä Stendhalin (ja minut!) hurmanneessa Firenzessä. Pieniä huomioita paikoista ja teemoista, joista kiinnostuin.

Il mare  - meri on italialaisten ympärillä ja sydämessä. Meri on italialaiselle vapauden symboli ja kun italialainen sanoo lähtevänsä merelle - Vado al mare -, se on sama kuin suomalainen sanoisi lähtevänsä mökille. Suomalainen hakee mökiltä rauhaa ja yksityisyyttä, italialaista eivät häiritse täpötäydet rannat ja vierivieressä olevat aurinkotuolit. Hauskaa oli myös se, että italialainen matkustaa samaan kotimaan kohteeseen uudestaan ja uudestaan, ja tapaa siellä edellisvuotiset tuttunsa.

La lingua - kieli yhdistää ja erottaa italialaisia. Kielen erottavaan ja syntyperän paljastavaan asiaan olin jo tutustunut Elena Ferranten kirjoissa. Lukutaito oli maassa pitkään huonoissa kantimissa ja vielä 1960-luvun lopulla televisiossa opetettiin ihmisiä lukemaan. Elokuvien dubbaus tuottaa tahatonta komiikkaa, koska sama ääninäyttelijä voi toimia monen erityyppisen maailmantähden (Robert de Niro, Sylvester Stallone) äänenä. Selkeintä italia on Firenzessä, mutta sielläkin on paikallinen murre, vernacolo.


Basilicata - kätkössä koron ja kärjen välissä. 
Basilicata on vuoristoinen ja eristynyt alue Italian saappaan koron ja kärjen välissä, 
asukkaita noin puoli miljoonaa. Alueen pääkaupunki on Potenza ja toinen tunnettu kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Matera, joka oli vuonna 2019 Euroopan kulttuuripääkaupunki. 
TÄÄLLÄ Materasta upeita kuvia suomalaisin tekstein.

La Donna - italialaisen naisen mutkikas elämä. Kun sensuelli italiatar menee naimisiin, hänestä tulee la Mamma. Italialainen nainen on kyllä yhä vähemmän patriarkaalisessa talutushihnassa, mutta kohtaa edelleen esteitä sekä työ- että yksityiselämässä. Miehen mustasukkaisuus aiheuttaa perheväkivaltaa ja naisten kuolemia. Mies loukkaantuu verisesti jos häntä haukutaan halveksivalla sanalla Cornuto!, aisankannattaja. Italialaista naista ei käy kateeksi: nykypäivänäkin kotityöt ja lastenhoito ovat hänen vastuullaan ja lisäksi pitää olla kaunis ja hoikka! Noin puolet naisista käy ansiotyössä.

La Pasta - italialaisen keittiön perusta. Italialaiselle ruoka on elämän ja kuoleman kysymys ja ruoka-ajat ovat pyhiä. Tässä luvussa Salovaara antaa seikkaperäisen oppitunnin eri pastalajeista ja mitä pastaa mihinkin ruokalajiin tulee käyttää. Erittäin informatiivinen luku. Pandemian alkaessa Suomessa markettien hyllyt tyhjenivät vessapaperista, Italiassa pastasta!


L’Isola di Procida - Napolinlahden pieni helmi. 
Napolinlahden saaret Caprin ja Ischian tuntevat lähes jokainen, mutta Procida 
oli ainakin minulle tuntematon. TÄÄLLÄ Procidasta upeita kuvia suomalaisin tekstein. 

Salovaara kertoo lisäksi Napolin kiehtovasta kaaoksesta ja arvaamattomasta Vesuviuksesta, joka on Napolinlahden ikoninen näky. Hän vie lukijan Sisiliaankin Andrea Camillerin dekkarihahmon Salvo Montalbanon jalanjäljille. Salovaara kertoo myös ihanasta italialaisesta ystävättärestään Signora Annitasta, eläinrakkaudestaan, opiskeluvuosistaan Italiassa ja noloista tilanteista jalkapalloon liittyen.

La mia Italia antoi taas lisää paloja Italia-kuvaani ja herätti matkakuumeen, mutta oli kivaa ja kevyttä luettavaa Italian nälkään näin kirjallisena matkanakin. Muistelin tietysti omaa Firenzen matkaani, jolloin minulla oli onni asua Ponte Vecchion kupeessa, melkein Arnon rannalla.


Firenzen taidetarjonta on liiallista, sen totesi ranskalainen kirjailija Stendhal.
Vajaan puolen miljoonan asukkaan kaupungissa käy vuosittain 
kaksikymmentäviisi miljoonaa turistia. Valtava määrä vierailijoita, joista suurin osa 
haluaa ainakin käväistä Uffizin galleriassa ja nähdä vilauksen Michelangelon Daavid-patsaasta. 


Bloggauksiani Italiaa käsittelevistä kirjoista:
* Ella Kanninen - Minun Italiani
* Tomi Kontio, Markku Kaskela - Vaelluksia Italiassa


Sirkku Salovaara - La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani
Kirjapaja 2021
_____________________
Teos kutsuu mukaan italialaiseen elämänmenoon, jossa vannotaan yksilöllisyyden nimiin ja ollaan silti Tutti insieme, Kaikki yhdessä! Vaikka arki on ajoittain kaoottista ja byrokratia voi tuskastuttaa, vastalahjaksi on tarjolla aimo annos hyväsydämisyyttä, välittämistä ja riemastuttavia kohtaamisia.

Sirkku Salovaara on Firenzessä asuva toimittaja ja koordinaattori. Hän on työskennellyt monille suomalaisille medioille sekä Firenzessä toimivassa kansainvälisen politiikan instituutissa. Salovaara on asunut Italiassa yli kolme vuosikymmentä.