Alyson Richman - Pohjoinen Tango

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään onnittelemme Leenaa, Matleenaa, Leeniä ja Lenitaa.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin teos Pohjoinen Tango vie Chileen ja kertoo vuoden 1973 väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen ja terrorin vaikutuksista yksilötasolla. Sotilasvallankaappaus syrjäytti Chileä vuodesta 1970 johtaneen, demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden ja valtaan nousi Chilen sotilasjuntta kenraali Augusto Pinochetin johtamana. Pinochetin diktatuurin aikana (1973-1990) tapettiin tai katosi noin 3000 vasemmistolaista tai heiksi epäiltyä ihmistä. Lisäksi kymmeniätuhansia kidutettiin ja vangittiin poliittisista syistä. 

Muistan tuon kamalan ajan. Ensimmäinen mieheni matkusti työasioissa usein Etelä-Amerikan maihin, Chileen myös. Sikäläiset kontaktit kertoivat hänelle pelosta ja terrorista. Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan. Myös Isabel Allende on käsitellyt monissa kirjoissaan maanpakolaisuuttaan ja nuoremmasta kirjailijapolvesta otan esimerkiksi Alejandro Zambran (s. 1975) koskettavan omakohtaisen teoksen Kotiinpaluun tapoja. Zambra kuuluu sukupolveen, joka oli lapsi ja varttui aikuisuuden kynnykselle Pinochetin diktatuurin aikana - eikä tiennyt mitä kotimaassa todella tapahtui. Diktatuurin kukistuttua 90-luvulla seurasi järkyttävä havahtuminen menneiden 17 vuoden todellisuuteen, tuli shokki ja kysymysten aika. Zambra kysyy itseltään: Kuinka kertoa omaa tarinaansa ikään kuin se ei tekisi kipeää?

Pohjoinen tango kertoo kirjailija-näyttelijä Octavio Ribeiron ja hänen vaimonsa Salomén järkyttävän tarinan, sen mitä he kokivat Chilessä ja miten päätyivät pakolaisina Ruotsiin. Octavio oli köyhä kirjailijanalku, Salomé varakkaan perheen tytär. Salomén isä ei lämmennyt tyhjätaskuvävyehdokkaalle, mutta naimisiin he päätyivät. Pari eli vaatimattomasti ja sai kaksi lasta, mutta sitten Octaviota kohtasi tuhannen taalan onnenpotku: komeaa miestä pyydettiin näyttelemään viihde-elokuviin ja hänestä tuli maan suosituin filmitähti. Elokuvaroolit seurasivat toisiaan ja rahaa riitti ylelliseen perhe-elämään.

Mutta Octaviota hiersivät tyhjänpäiväiset elokuvaosat, hän halusi tehdä jotain merkityksellistä. Eräänä päivänä Allenden tukija Pablo Neruda saapuu Ribeirojen kotiin ja pyytää Octaviota Allenden mediakouluttajaksi tulevaan vaalikampanjaan. Octavio suostuu ilomielin ja jakaa kaiken esiintymisosaamisensa änkyttävälle Allendelle. Hän myös kritisoi julkisesti kovin sanoin Pinochetia. Niinpä Octavio sinetöi jääräpäisyyttään omansa ja erityisesti vaimonsa Salomén kohtalon: vaimo pidätetään kostoksi useita kertoja ja hän päätyy pidemmäksikin aikaa vankilaan. Saloméa kidutetaan ja hänet raiskataan. Lopulta Octaviokin ymmärtää, että perheen on lähdettävä maasta ja he päätyvät Västeråsiin.

Molemmat ovat traumatisoituneita, etenkin Salomé. Ruotsissa Salomé kuulee juutalaistaustaisesta psykiatri Samuel Rudinista, joka on erikoistunut pakolaisten posttraumaatisten stressitilojen ja erityisesti kidutuksen uhrien hoitoon. Salomé alkaa käydä Samuelin vastaanotolla ja hänestä tuntuu, että tämä on maailman ainoa ihminen, joka ymmärtää häntä. Lämpimiä tunteitakin on lyhytaikaisesti ilmassa. Samuel on itsekin Ruotsissa pakolainen. Hänen keskitysleirin kokenut juutalainen äitinsä teki myöhemmin itsemurhan ja suomalaissyntyisellä vaimolla Kaijalla on omat traumansa Ruotsiin jääneenä suomalaisena sotalapsena.

Ensimmäiset Suomen vastaanottamat ulkomaalaiset pakolaiset olivat chileläisiä. Vuosina 1973-77 heitä saapui parisensataa ja Suomessa syntyi vahva solidaarisuusliike Chileä kohtaan. Richman kirjoittaa viihteellistä proosaa, mutta Pohjoinen Tango sai ajattelemaan, mitä ihmiset sodan jaloissa kokevat. Miljoonat unkarilaiset ovat nyt traumatisoituneet kun heidät on kiskottu turvallisuudesta ja juuriltaan ja heidän elämänsä on tuhottu.

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

Alkuteos Swedish Tango 2004

Suomentanut Henna Kaarakainen

Saga Egmont 2021

Äänikirjan lukija Juha Seppänen

_____________________ 

Alyson Richman (s.1972) on amerikkalainen bestseller-kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli viidelletoista kielelle.

The Mask Carver's Son(2001)
The Rhythm of Memory (formerly entitled Swedish Tango (2004)
The Last Van Gogh(2006)
The Lost Wife (2012)
The Garden of Letters (2014)
The Velvet Hours (2016)
The Secret of Clouds (2019)
The Thread Collectors (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

#dekkariviikko

Tanskalaisen pariskunnan Kim Faberin (s. 1955) ja Janni Pedersenin (s. 1968) esikoisdekkari Vinterland / Talven maa voitti Tanskan dekkariseuran esikoispalkinnon vuonna 2020. Janni toimii rikosreportterina Tanskan TV 2:ssa ja Kim on aiemmin toiminut Politiken-lehden uutis- ja kulttuuritoimittajana 25 vuotta. Sarjan toinen osa Satans sommar on jo ehditty kääntää ruotsiksi ja kolmas Blodland on tulossa. Kuuntelin tämän ykkösosan espanjaksi. Sarjan päähenkilöt ovat Kööpenhaminan poliisipäällikkö, kuuttakymppiä lähenevä Martin ’Juncker’ Junckersen ja hänen entinen työparinsa, nelikymppinen Signe Kristiansen.

On käynyt niin, että Juncker on tehnyt elämänsä tyhmyyden: hänellä on ollut suhde naispuolisen syyttäjän kanssa, virkavirhe siis ja hänet on hyllytetty Kööpenhaminasta pieneen lähikaupunkiin Sandstediin. Vaimo Charlotte on jäänyt pariskunnan kotiin Kööpenhaminaan ja Martin asuu nyt lapsuuden kodissaan isänsä kanssa. Iäkäs dementoitunut isä tuottaa monenlaista hankaluutta ja kieltäytyy muuttamasta hoivakotiin. Signe on naimisissa ja kahden lapsen äiti. Joulun alla Kööpenhaminan keskustan joulumarkkinoilla räjähtää pommi, joka tappaa lähes kaksikymmentä ihmistä ja haavoittaa useita. Signe on shokissa, sillä hänen pikkusiskonsa oli määrä mennä perheineen joulumarkkinoille juuri tuolloin.

Tanskan kaikki poliisivoimat on keskitetty Kööpenhaminan terrori-iskun tutkimiseen, joten Juncker joutuu toimimaan maakunnassa vain kahden alaisen kanssa, jotka ovat täysiä untuvikkoja. Maahanmuuttajanainen Nabiha Khalid on kyllä saanut poliisikoulutuksen, mutta harjoittelija, Afganistanissa komennuksella ollut Kristoffer Kirch ei sitäkään. Luulisi, että pieni Sandsted on lintukoto, mutta keski-ikäinen mies murhataan raa’asti metalliputkella ja hänen vaimonsa on kateissa.   Ensi alkuun murha näyttää tavalliselta väkivaltaiselta pahoinpitelyltä, mutta kun uhrilla paljastuu olleen yhteyksiä uusnatsiryhmiin, tapaus saa uuden käänteen. Lisäksi Sandstedissa sijaitsevassa turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa syttyy tulipalo ja uhreja tulee.

Sekä Kööpenhaminan että Sandstedin tutkimukset ajautuvat pian umpikujaan, mutta lopulta näyttää siltä, että tapauksilla on yhteyttä toisiinsa ja Signe saapuu Junckerin avuksi. Dekkari on jännittävä ja pidin siitä, että poliisien yksityiselämääkin valotetaan, mutta ei liikaa. Meno oli hurjaa ja vaarallista uusnatsiryhmien pimeitä ja väkivaltaisia rinkejä jäljittäessä. Yllättävää oli myös lumen ja pakkasten keskellä kärvistelevä Kööpenhamina, sillä kaupungista tulee ainakin minulle ensimmäiseksi mieleen kesä. Dekkarin loppupuolella oli jotain turhaa löpinää, jolloin keskittymiseni hieman herpaantui. Sarjan kakkososa Satans sommar on kuunneltavissa ruotsiksi äänikirjana, mutta ruotsi ei suju minulta. Tutustun siihen kyllä, jos se käännetään suomeksi, englanniksi ja espanjaksi. Jännittävä ja kiinnostava dekkarituttavuus.

Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno Juncker #1

Alkuteos Vinterland 2020
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Lluis Roda

____________________________________________________________

Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.

Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema

TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

PE: Tero Somppi - Jengit

LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

Ville Peltola - Rivien väleihin putoajat

Masentava kotikaupunkimme laahusti kohti myöhäistä keskiviikkoiltapäivää Antin nostaessa valkoisen Hondan natisevaa kytkintä. Auto yökkäsi väsyneesti, nytkähti ja sammui, mutta jo vartin päästä oltiin valtatiellä kaupungin ulkopuolella. Radion ainoa toimiva kanava soitti särisevää iskelmää ja auto tuntui sittenkin rullaavan tyydyttävästi.

Tamperelaisen Ville Peltolan esikoisteos Rivien väleihin putoajat yllätti iloisesti. En tiedä mitä odotin, mutta tämä oli lämminhenkinen ja tragikoomisuudessaan koskettava. Kirja on ilmestynyt yhteisörahoituksella vuonna 2020 ja äänikirjana tänä vuonna. Näin päähenkilön, 35-vuotiaan Mikon, elämäntarinassa jotain kaurismäkeläistä ja onhan tässä myös pitkä ja vaiheikas roadtrip Pohjois-Suomen kautta Uumajaan isää etsimään. Työtön Mikko elää peruspäivärahalla, on avoliitossa Katrin kanssa ja käy tämän vaatimuksesta terapeutti Erkan juttusilla selvittelemässä päätään ja ongelmientäyteistä lapsuuttaan. Nyt on taas tullut sanomista, joten Katri on heittänyt Mikon ulos ja ilmoittanut perään olevansa raskaana, mutta sanonut ettei Mikkoon kohdistuisi mitään vaateita.

Eikö se tajunnut, että yksinhuoltajan arki oli ihan helvetin rankkaa ja tulisi vaikuttamaan lapseenkin ihan varmasti, tavalla tai toisella. Ei tietenkään tajunnut, koska se vietti lapsuutensa kokonaisessa, rakastavassa perheessä, missä ei oikeasta elämästä opi yhtään mitään. Pitäisiköhän sitä varoittaa?

Mikko bunkkaa kaverinsa Antin kämpillä ja kaverukset ovat samanlaisia rivien väliin pudonneita: ei koulutusta, ei pysyviä työpaikkoja; kalja maistuu ja tupakka savuaa. Tarinan edetessä selviää takaumista, ettei Mikon lapsuus todellakaan ollut helppo. Äiti ei pystynyt huolehtimaan pojasta oman alkoholisminsa takia, joten seurasi lastenkotia, sijaisperhettä ja koulukotia. Mikko on koko ikänsä uskonut yhtä Markkua isäkseen, mutta nyt äiti väittää sen olleen valhe. Mikon biologinen isä on äidin mukaan Uumajassa asuva Albert Verkeer, jota tapaamaan Mikko ja Antti suuntaavat surkeassa kunnossa oleva autonrämä alla ilman pennin hyrrää.

Internet tiesi kertoa, että isäni Albert Verkeer omisti pienen taidegallerian ja -lainaamon Uumajan laitamilla... // Ehkä äidin ja Albertin suhde oli ollut niin kivulias, että se oli päättänyt pysyä kaukana ihan kaikista taiteilijoista ja kokeilla vaihtelun vuoksi, millaista olisi rakentaa yhteistä elämää väkivaltaisten ja viinaanmenevien paskapäiden kanssa.

Roadtripillä Mikko ja Antti tutustuvat moniin kaltaisiinsa, ottavat rahattomia ja pulassa olevia kyytiin ja auttavat heitä monin tavoin. Mikkoa pohdituttaa oma isyys kovasti ja nähdessään muiden kovia kohtaloita ja suurta rakkautta läheisiin ja vammaiseen lapseen, hän herää ajattelemaan, ettei isyys olisi ollenkaan niin paha juttu. Sisimmältään Mikko on fiksu ja empaattinen ihminen, joka on joutunut syrjäytyneeksi yhteiskunnan hylkiöksi pääosin ilman omaa syytään. 

Peltolan kieli on suureksi osaksi puhekieltä ja kielenkäyttö ajoittain roisia ja kirosanojen täyteistä, mikä istuu hyvin Mikon hahmoon. Teksti on kuitenkin persoonallista ja kivasti kuvailevaa, mistä pidin paljon. Koska kuuntelin äänikirjan, en paneutunut kovin tarkasti tekstin mahdollisiin stilisointitarpeisiin. Niitä on nähnyt Meridian analysoivassa arviossaan. Tarina on karu ja melankolinen, mutta keventävällä huumorilla höystetty. Äänikirjana Rivien väleihin toimi erinomaisesti ja minusta tämä toimisi herkullisesti filmitoteutuksena.

Ville Peltola - Rivien väleihin putoajat

Kansi Ville Peltola
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Ville Saarenketo
____________________

Rivien väleihin putoajat kertoo nimensäkin mukaisesti ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat ulkokehällä, pudonneina ja syrjäytyneinä. Juodaan viinaa, muistellaan rikkonaista lapsuutta ja näytetään väläyksiä sekavasta nykyhetkestä. Puolivälissä kirja muuttuu roadmovieksi, kun päähenkilö Mikko päättää reissata Ruotsiin iäti kadoksissa ollutta isäänsä etsimään. - Kulttuuritoimitus

Ville Peltola on Tampereella asuva kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa on vuonna 2020 julkaistu Rivien väleihin putoajat.

Espanjaksi kuunneltua x 3

CLARICE LISPECTORIN ELÄMÄKERTA & 2 x AGATHA CHRISTIE 

Olen tänä vuonna kuunnellut kohtuullisesti äänikirjoja espanjaksi. 

Muuten Clarice Lispector on minulle edelleen korkkaamaton unelma,

mutta Agatha Christie yhä vain tuore ja viihdyttävä.

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector ****
Saga Egmont 2010

Äänikirjan lukija Marta Aparicio

Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Clarice Lispectorin 23-vuotiaana julkaiseman esikoisromaanin Lähellä villiä sydäntä (1944). Viime kesänäkin se ja pari muuta olivat lainassa, mutta lukematta ovat edelleen. Kuuntelin jo alkuvuonna espanjalaisen kirjailijan Laura Freixasin kiinnostavan ja eläväisen elämäkerran Lispectorista - Ladrona de rosas / Ruusuvaras, ajatuksena, että se innoittaisi minut kirjailijan pariin. Ei toiminut, mutta elämäkerta oli todella kiinnostava. E-kirjaa ei ollut saatavilla, joten postaus perustuu hatariin muistiinpanoihini.

Hän on yhtä kaunis kuin Marlene Dietrich ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin Virginia Woolf, huudahti vaikuttuneena Lispectorin englannin kääntäjä. 

Lispectorin elämäntarina on kyllä huikea. Hän syntyi vuonna 1920 venäjänjuutalaiseen perheeseen pienessä ukrainalaisessa kylässä, josta hänen vanhempansa köyhinä, vainottuina ja kauhuissaan pakenivat sisällissotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneita pogromeja. Jännää on, että myöhemmin Lispector peitteli juutalaisuuttaan ja myös nuorensi ikäänsä. Brasiliaan perhe saapui vuonna -22. Perheessä oli kolme tytärtä Clarice (Haja) heistä nuorin. Äiti oli vakavasti sairas jo pakomatkan aikana, sillä hän oli sairastunut syfilikseen venäläissotilaan raiskattua hänet. Äiti kuoli kun Clarice oli yhdeksän. Isä muutti tyttärineen Recifestä Rio de Janeiroon, jossa isä kuoli Claricen olessa parikymmenvuotias. Luultavasti turvatakseen elämänsä taloudellisesti Clarice alkoi seurustella nousevan diplomaatin Maury Gurgel Valenten kanssa. Tuore aviopari edusti sitten Brasiliaa Italiassa, Sveitsissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 15 vuotta.

Kukaan ei seurustele diplomaatin kanssa. Diplomaatin kanssa syödään vain lounasta. 

Lispector oli kaunis ja tyylikäs, ja hänellä oli diplomaatin vaimon täydelliset tavat, mutta todellisuudessa hän vihasi diplomaatin vaimon roolia. Kirjeissään jumaloimalleen sisarelleen Tanjalle hän purki lähes päivittäin sydäntäsärkevästi yksinäisyyttään ja ahdistuneisuuttaan, ja odotti vain kotiinpaluuta. Hän tunsi itsensä outolinnuksi Bernin diplomaattipiireissä eikä juuri avannut suutaan, koska kaikkea hänen sanomaansa olisi pidetty originellina, ja originelli oli hänestä kirosana. Bernin vuosina vasta 24 - 28-vuotias Clarice tunsi olevansa vankilassa eikä avioliittokaan ollut onnellinen. Vapaa-aikaa olisi kyllä ollut kirjoittamiseen, mutta apatialtaan hän ei pystynyt. 

Suojelusenkelinikään ei enää tiedä, missä asun.

Lähellä villiä sydäntä (1944) ilmestyi juuri ennen avioliittoa ja ulkomaille lähtöä ja se oli siis kritiiki- ja lukijamenestys - mutta ylistys ei jatkunut. Diplomaatinvaimon oli vaikea saada julkaistuksi toista teosta eikä kolmaskaan saanut kriitikoilta kehuja. Freixas sanoo, että ne olivat vaikeita teoksia, ja Lispectorin näkyvyyttä heikensi se, että hän asui aviomiehensä kanssa kaukana Brasilian kirjallisuuspiireistä. Nämä olivat yksinäisyyden ja epäonnistumisen vuosia, jotka koettelivat uskoa kirjailijan kutsumukseen.

Avioeron jälkeen vuonna 1959 Lispector palasi Rio de Janeiroon ja julkaisi tunnetuimmat teoksensa: Passio - rakkaus GH:n mukaan (1964), Agua viva, ajatuksen takana (1973), Tähden hetki (1977) ja lisäksi joukon novelleja. Nämä kaikki loivat Lispectorin nykyisen maineen. Hän kuuluu sekä Brasilian että maailmankirjallisuuden kärkinimiin. Monipuolisen kielitaitonsa turvin -  sujuva portugali, englanti, ranska ja espanja sekä melko hyvä heprea, jiddish ja venäjä - Lispector teki lukuisia käännöksiä 60- ja 70-luvuilla auttaakseen toimeentuloaan. Lispector julkaisi myös pidettyjä lastenkirjoja ja muunnelmia ulkomaisista teoksista.

Palava savuke sytytti tulipalon hänen kodissaan vuonna 1966 ja Lispector joutui kuukausiksi sairaalaan. Oikea käsi sai pahoja palovammoja eikä se koskaan saanut takaisin liikkuvuuttaan, mikä vaikeutti kirjoittamista ja hän joutui käyttämään sihteeriä. Onnettomuus ja arvet masensivat ja viimeisinä vuosinaan ennen niin kaunis Lispector lihoi kovasti. Vain muutama kuukausi viimeisen romaaninsa Tähden hetken ilmestymisen jälkeen, Lispector menehtyi munasarjasyöpään 1977.

_____________________________________________________________

Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd *****

Alkuteos The murder of Roger Ackroyd 1942
Planeta audio 2019
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez

Roger Ackroydin murhan ovat varmaan ’kaikki’ lukeneet, minä itsekin vuosia sitten, mutta Christien kerronta on niin nerokasta ja nautittavaa, etteivät muistumat haitaneet. Äänikirjan lukijan ääntämys oli myös erinomaisen selkeää ja miellyttävää, mitä ei voi sanoa kaikista espanjaksi kuuntelemistani kirjoista. Roger Ackroydin murha rikkoi ennakkoluulottomasti ilmestymisaikansa salapoliisiromaanin sääntöjä ja teki Agatha Christiestä nimen ja siitä tuli myyntimenestys muutaman huonommin menestyneen kirjan jälkeen.

Juonesta lyhyesti: Roger Ackroyd tietää, että hänen rakastamansa nainen, rouva Ferrars, on myrkyttänyt ensimmäisen aviomiehensä ja epäilee jonkun kiristävän naista ja sitten rouva Ferrars riistääkin henkensä myrkyllä. Iltapäiväposti tuo Ackroydille kirjeen, joka saattaisi valaista kiristäjän henkilöllisyyttä, mutta ennen kuin hän ehtii sen lukea, häntä puukotetaan kuolettavasti selkään. 

Espanjalainen äänikirja antoi lukijalle seuraavan vinkin: Jos et tiedä mitään tästä kirjasta, älä keskustele siitä kenenkään kanssa, vaan kuuntele huolellisesti, sillä kirja sisältää yhden rikosromaanin historian suurimmista yllätyksistä. Poirot toteaa epäillyn toisensa jälkeen syyttömäksi ja esittää täysin järkeenkäyvän selityksen murhalle. Viimeinen luku on sekä murhan tunnustus että itsemurhaviesti, jossa murhaaja kertoo tapahtumien kulun. Nerokasta!

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Cinco cerditos ****

Alkuteos Five Little Pigs 1942

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Juan Miguel Díez

Viisi pientä possuakin lienee useimmille tuttu, mutta minulla ei ollut siitä muistumia. Kuusitoista vuotta aiemmin Caroline Crale tuomittiin miehensä murhasta, kun tämä oli hylkäämässä hänet nuoremman naisen takia. Kuollessaan vankilassa Caroline jättää viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle kirjeen, jossa väittää olevansa syytön. Nyt aikuinen Carla turvautuu Hercule Poirotin apuun todistaakseen äitinsä syyttömyyden ja löytääkseen todellisen murhaajan.

Hercule Poirot tutustuu tapaukseen kuudentoista vuoden takaa ja kuulustelee kaikkia viittä pääepäiltyä ja pyytää heitä jokaista kirjoittamaan oman näkemyksensä murhapäivän tapahtumista. Heillä kaikilla on vankka alibi, mutta yksi valehtelee. Kuka heistä on murhaaja? Nautittavasti lukija saa taas kerran todeta, kuinka aukottomasti Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja päättelykyky toimivat. Kirja sai ilmestyessään paljon kehuja, eikä suotta.

Muut Christiet blogissa:

Stylesin tapaus

Cita con la muerte (Hänet täytyy tappaa)

Cádaver en la biblioteca (Ruumis kirjastossa)