Sally Salminen - Katrina

#klassikkohaaste

Sally Salmisen vuonna 1936 ilmestynyt Katrina koki uuden tulemisen nelisen vuotta sitten Juha Hurmeen uutena suomennoksena (Teos 2018). Alkukesästä lukemassani omaelämäkerrallisessa romaanissa Aikani Amerikassa Salminen kertoo piikomisvuosistaan New Yorkissa ja myös Katrinan synnystä. Kirjoitin bloggauksessani näin:

Sally oli kuullut pohjanmaalaisen Katrinan elämäntarinan äidiltään ja hänessä heräsi halu kirjoittaa se novelliksi - joka paisui meidän kaikkien tuntemaksi Katrinaksi. Sally kirjoitti käsin lyijykynällä käsikirjoitustaan, usein sängyllään istuen. Olihan se sensaatio, että Amerikassa asuva kouluttamaton kotiapulainen voitti ruotsalais-suomalaisen romaanikilpailun! Tuloksen julkistamisen jälkeen Sally joutui hurjaan julkisuusmyllyyn Amerikassakin ennen paluutaan Suomeen. 

Romaani kertoo vakuuttavan koskettavasti Ahvenanmaan saaristoon kuuluvan pienen Torsön asukkaiden elämästä usean vuosikymmenen ajalta 1900-luvun alussa. Keskiössä on komean ja suuripuheisen Klintenin Johanin kanssa avioituneen Pohjanmaalta kotoisin olevan Katrinan rakkaus- ja elämäntarina.  Romaania kuunnellessa mietin, että romaanin kirjoittaminen varmastikin lievitti Salmisen koti-ikävää New Yorkissa hänen palauttaessa mieleensä synnyinsaarensa Vårdön elämää. 

Torsölle tullessaan Katrina kokee karvaan pettymyksen, sillä Johanin maalailemat ruusuiset kuvat osoittautuvat haihatteluksi. Johan on köyhä merimies ja hänen kivisellä kalliolla sijaitseva torppansa hatara, harmaa ja vinoseinäinen. Mies on merillä monta kuukautta vuodesta ja kapteeni Nordqvistille tehtävät taksvärkkityöt jäävät vaimolle. Ylpeys ei anna periksi palata häntä koipien välissä kotiin, vaan Katrina päättää elää elämänsä saarella Johanin rinnalla. Kun Johan lähtee pian huolettomasti merille, vasta saarelle tullut Katrina jää pärjäämään omillaan. Hänestä tulee vaitelias ja hiljainen, sillä häntä vierastetaan ja hänestä juorutaan, mutta yhden ystävän Katrina saa: naapurissa asuvan torpparinvaimon Bedan.

Pariskunnan avioliittoa ja elämää miettiessä sekä Katrina että Johan herättävät säälin tunteita. Mies on jäänyt lapselliseksi ja osaamattomaksi, koska äidin kuoleman jälkeen alle kymmenenvuotias au-poika jäi yksin asumaan kotitorppaan ja joutui tulemaan toimeen omillaan. Katrinasta tulee kuin äiti heikolle miehelleen ja hän oppii tuntemaan myös merimiehen vaimon osan: mies aina merillä, myöhemmin myös pojat, huoli heistä ja vastuu kodista, taksvärkeistä sekä kasvavasta lapsikatraasta - Einar, Erik, Gustav ja Sandra - jää Katrinan harteille. 

Seurusteluaikana Pohjanmaalla Johan oli sanonut Katrinalle, että tämä voisi joka syysaamu poimia omenoita kasteiselta nurmikolta, mutta Klintenissä on vain kalliota. Siitä huolimatta Katrina ei hautaa unelmaansa, vaan kantaa vaivalloisesti multaa muualta ja saa lapsille omistetut omenapuunsa ja kehäkukkansa. Vuodet kuluvat, perhe kokee surua ja menetyksiä. Pikku Sandra kuolee pienenä, vaitelias Einar kantaa kaunaa äidilleen ja tähtää kapteeniksi, Erikin laiva katoaa jäljettömiin ja sairastunut Johan menehtyy. Nuorin Gustav on äidille rakas, mutta ensirakkauden pettymys saa pojan sekaisin traagisin seurauksin.

Saaristolaisten kova ja karu elämä kulkee meren - ja valtaapitävien - ehdoilla. Kelirikkoaikana ollaan eristyksissä, samoin kuin myrskyn raivotessa. Naapurin Bedan mies hukkuu kevätjäihin työmatkalla ja Beda jää yksin elättämään montaa pientä lasta. Torppareiden elämä on käsittämättömän köyhää, ruokaa on niukalti, vaatteisiin eikä lääkäriin ole varaa. On ironiaa, että Johanin lääkärireissu on pariskunnan ensimmäinen ja ainoa, jolloin he voivat ajaa herrasväen tapaan hevoskyydillä ja matkustaa höyrylaivalla. Mutta paluumatka päättyy katastrofiin: heidän ruuhensa haaksirikkoutuu, mutta heidät pelastetaan autiolta luodolta, eikä Johan enää toivu.

Kaikessa karuudessaan ja kurjuudessaan Salmisen romaani on liikuttava, kaunis ja realistinen tarina saariston köyhien ihmisten elämästä. Vahva Katrina kestää taipumatta elämän kovuuden ja lasten kuolemat, mutta jaksaa silti tukea rakastavasti heikkoa ja tunteellista miestään. Jopa kova kapteeni Nordqvist oppii vuosien kuluessa kunnioittamaan saarelle vieraana tullutta Katrinaa. Onhan naisessa ollut ytyä hänen kapinoidessaan sosiaalista eriarvoisuutta vastaan ja penätessä oikeutetusti maksamattomia palkkojaan. Katrina sanoo, että torppari on valtaapitäjien orja ja torpparin vaimon on synnytettävä paljon lapsia heidän riistettävikseen. 

Katrina on tavattoman hieno ja sieluun menevä romaani ja äänikirjan lukija Elisa Salo sopi loistavasti rooliinsa. Minulle tuli mieleen Kustavin kirkon sankarihautausmaalla oleva, vuonna 1954 pystytetty Jussi Vikaisen patsas Merelle tähystäjä. Patsas kuvaa koskettavasti merimiehen vaimon ja lasten osaa.

Sally Salminen - Katrina
Alkuteos Katrina

Suomentanut Juha Hurme

Teos 2020
Äänikirjan lukija Elisa Salo
_____________________

Katrina on aikaansa nähden edistyksellinen nainen, ja Katrina romaani, joka ensimmäisten joukossa Suomessa kertoo naisten tarinoita heistä itsestään käsin. Romaani kuvaa elämää itsenäisyyden aikamme alun Ahvenanmaalla, kaikessa sen kauneudessa, mutta myös sisäänpäinlämpiävyydessä ja sekaannuksessa: ajan poliittinen tilanne ei voi olla näkymättä saaristossa, ja vallanpitäjien kritiikki on Katrinan katseessa usein läsnä. 

Juttu Päivän lehdessä

Tämänkertaista kirjabloggaajien klassikkohaastetta vetää Ankin kirjablogi.

Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:

#14 Maria Jotuni - Huojuva talo

#13 George Orwell - Eläinten vallankumous 

#12: Virginia Woolf - Oma huone

#11: Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad

#10: Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat

#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys

#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi

#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3

Kaari Utrio 80 vuotta. Onnittelut!

Somerniemellä asuva kirjailija Kaari Utrio täyttää tänään 80 vuotta. Kirjablogit onnittelevat historiallisen viihteen pioneeria ja juhlistavat hänen syntymäpäiväänsä lukemalla Utrion kirjoja. Haasteen on pannut alulle Kirjasähkökäyrä-blogin Mai, joka julkaisee huomenna haasteen koostepostauksen.

Itse en ehtinyt lukea uutta, vaan postaan uudelleen viimekesäisen bloggaukseni 

Anna-Liisa Haavikon huikeasta elämäkerrasta Kaari.

Aiemmin olen lukenut useammankin Utrion kirjan ja omasta hyllystä

löytyy Eevan tyttäret, jonka uusintalukua aina silloin tällöin harkitsen.

Anna-Liisa Haavikon Kaari, elämäkerta historiallisen viihteen taitajasta Kaari Utriosta (s. 1942) on paksu ja runsas ja Erja Manton lukemana kuuntelunautinto. Eevan tyttäret löytyy omasta hyllystä, mutta muut anopilta perityt Utrion kirjat olen laittanut kiertoon jokusen niistä luettuani. En aiemmin tajunnutkaan Kaari Utrion tuotannon mittavuutta: 37 romaania ja lisäksi suuri määrä populaareja tietokirjoja. Kirjoittamisen ohessa Utrio on ehtinyt toimia presidenttien valitsijamiehenä, kunnallispolitiikassa ja aktiivisesti Somerniemen kyläyhdistyksessä. 

Utrion elämäntarina oli osaksi tuttua, mutta kirja selvittää laajalti ja kiinnostavasti myös suomalaista kustannusmailmaa ja eloisasti Linnilän pariskunnan elämää Somerniemellä. Kaupunkilaistyttö Kaari kotiutui maalle ja on puhunut paljon maaseudun puolesta. Kaari Utrio on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, jonka tuotanto on myynyt hyvin ja joka on pystynyt elättämään itsensä kirjoittamisellaan. Pian valmistuttuaan historian maisteriksi Utrio halusi ryhtyä kirjailijaksi. Jo ensimmäisen avioliittonsa aikana hän kirjoitti kaksi romaania, synnytti kaksi poikaa ja vastasi pitkälti kodista upseerimiehensä ollessa työkokomennuksilla. Oriveden opiston kurssilla Kai Linnilä ja Kaari Utrio tutustuivat toisiinsa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka kumpikin oli vielä tahoillaan naimisissa. Pahat kielet väittivät, ettei parin suhde kauankaan kestäisi, mutta väärässäpä he olivat. Rakkaus kesti Kai Linnilän monet projektit ja alkoholismin, taloudelliset haasteet ja valtavat remontit. Yhdessä he perustivat myös Amanita-kustantamon.

Kirja antaa loistavan kuvan kustannusmaailmasta ja viihdekirjailijan asemasta. Lukijat ovat rakastaneet Utrion kirjoja aina, mutta kritiikeissä niitä väheksyttiin. Utrion uran alussa viihdekirjallisuutta pidettiin vähempiarvoisena kuin ns. korkeakirjallisuutta ja häntä haukuttiin rouvaspornosta. Lunta tuli tupaan myös populaareista tietokirjoista, vaikka etenkin niistä ensimmäinen Eevan tyttäret oli suurmenestys. En tiedä, mikä käytäntö kustantamoissa nykyään on, mutta Utrio moittii monen teoksensa kohdalla niiden kansia ja kustantajan määräämiä nimiä. Esimerkiksi esikoisteoksensa Kartanonherra ja kaunis Kirstin (1968) nimestä hän ei pitänyt lainkaan. Uusintapainoksessa sen nimi on pelkkä Kirstin.

Koska isä oli Tammen perustaja ja sen ensimmäinen toimitusjohtaja Untamo Utrio, oli luonnollista että myös tyttären kustantajaksi valikoitui Tammi. Kirjassa sivutaan myös kiinnostavasti kustannuskentän muuttumista ja Bonnierin yrityskauppoja. Kaari Utrion ahkeruutta, toimeliaisuutta ja räväkkyyttä on ihailtava. Hän on aina sanonut olevansa feministi ja tuonut esiin naisen alisteista asemaa kautta historian. Ja omasta kiinnostavimmasta historian aikakaudestaan keskiajasta hän piti kiinni, vaikka se ei ollut muodikasta. Myöhemmässä tuotannossa on muutamia 1800-luvulle sijoittuvia epookkiromaaneja. Voi vain ihmetellä (tai kauhistella) sitä valtavaa taustatyötä ja faktojen tarkistusurakkaa, joita jokainen romaani on vaatinut. Mukaan pujahtaneet vähäiset virheet ovat harmittaneet pedanttia kirjailijaa suuresti.

Tänä päivänä kirjailija keskustelee lukijoidensa kanssa Facebookissa ja jakaa siellä historian tietämystään. Valtavan hieno ja eloisa elämäkerta ja ihailtava suomalainen naiskirjailija. Suositan ehdottomasti.

Anna-Liisa Haavikko - Kaari 
Siltala 2021
Äänikirjan lukija Erja Manto
_______________

Elämäni kirjojen kertomana 2022

Blogistaniassa on kiertänyt jälleen tämä haaste, Elämäni kirjojen kertomana. Vastasin haasteeseen tänä vuonna bloggaamieni kirjojen nimillä, tosin kysymyksiin voi vastata myös laulujen nimillä. Bongasin haasteen Kirjasähkökäyrä-blogista - kiitos Mai. 

1. Oletko mies vai nainen? Metsässä juoksee nainen

2. Kuvaile itseäsi: Omena ei kauas putoa

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Kasvun paikka

4. Kuinka voit? Onnellisten saari

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: Pimenevässä kaupungissa

6. Mihin haluaisit matkustaa? La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani

7. Kuvaile ystäviäsi: Sisäpiiri

8. Mikä on lempivärisi? La casa en el mar más azul / Talo taivaansinisellä merellä

9. Millainen sää on nyt? Varjo ja viileys

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Uskollinen ja hyveellinen yö

11. Mitä pelkäät? Jengit

12. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Elämää kaikki päivät

13. Millainen on parisuhteesi? Tiedän sen olevan rakkautta

14. Päivän mietelause: Tämäkin hämärä katoaa

15. Miten haluaisit kuolla? Päättyy myöhäinen kesä

Kesä on ollut kaunis ja lämmin, sadetta vaan liian niukalti.

Mutta kyllä se valitettavan nopsaan hupenee, onneksi on vielä elokuu ja toivottavasti kaunis syksy.

Olen viettänyt blogilomaa ja rentouttavaa on ollut.

Toivottavasti elokuussa pääsen bloggauksissa aktiivisempaan rytmiin.

Poppy Alexander - The Littlest Library

#naistenviikko

Naistenviikon viimeinen päivä, ja nimipäiväänsä viettävät 

Kristiina, Tiina, Kirsti, Kirsi, Krista, Kiia ja Tinja. Onnittelut.

Olen osallistunut Tuijatan naistenviikkohaasteeseen joka päivä naiskirjailijan kirjalla. 

Kiitos Tuijalle haasteesta!

Poppy Alexanderin kepeä feelgood-romaani The Littlest Library / Pikkuruinen kirjasto oli sympaattista kuunneltavaa. Alexander punoo sydäntälämmittävän tarinan kolmikymppisestä Jessistä, jonka elämä saa uuden suunnan menetyksen ja surun myötä. Introvertti ja vetäytyvä Jess on kasvanut isoäitinsä Mimin hoivissa, sillä hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa tytön ollessa vain parivuotias. Elämä on sujunut ennakoitavasti ilman muita isompia töyssyjä, mutta nyt hänelle hyvin rakas isoäiti kuolee ja Jess saa kaiken kukkuraksi potkut työstään kirjastonhoitajana. 

Jess miettii, miten tästä eteenpäin ja ajelee suruissaan autollaan päämäärättömästi. Hän päätyy Middlemassin pikkukaupunkiin, jossa hänen autonsa tekee stopin. Tällöin Jess huomaa hurmaavan pienen huvilan, Ivy Cottagen, joka on myytävänä ja kiinnostuu siitä. Huvilan omistajan Aidanin mielestä Jess tuntuu sopivimmalta ostajalta, sillä mies ei halua, että Ivy Cottagesta tulisi jonkun kakkoskoti, vaan että joku asuu siinä ympäri vuoden. Tästä hyötyisi yhteisökin enemmän.

Muutoksia pelkäävä, työtön Jess ottaa siis elämänsä suurimman riskin, myy isoäitinsä talon ja muuttaa Middlemassiin. Mukaansa hän pakkaa isoäidin kymmenen isoa kirjalaatikkoa, koska ei mitenkään pysty luopumaan niistä. Kirjoille tuleekin pian käyttöä, sillä Jess perustaa pikkuruisen kirjaston uuden mökkinsä tontilla sijaitsevaan perinteiseen punaiseen puhelinkioskiin. Kirjakioski on hirveän söpö, maan pienin kirjasto, ja se avataan juhlallisin menoin. Hyvin nopeasti kyläläiset löytävät kirjakioskin, lainaavat ahkerasti ja kirjat luovat taikuudellaan kylään yhteishenkeä.

Jessin säästöt hupenevat vinhaa vauhtia ja hän tarvitsisi kipeästi uuden työpaikan. Middlemassissa ei tunnu olevan mitään tarjolla, niinpä hän lähtee työhaastatteluun Birminghamin kirjastoon. Onko Jessin myytävä rakkaaksi tullut Ivy Cottage ja lähdettävä Middlemassista, jonka hän tuntee jo kodikseen? Yllätyksekseen Jess on saanut jo monta hyvää ystävääkin. Rakkausrintamalla on edelleen viileää, sillä yksinhuoltajaisä Aidan ja Jess ovat sopineet olevansa vain ystäviä, vaikka henkilökemiaa löytyy. 

Tässä kirjassa on kaikki feelgood-pointit kohdillaan: Jess on reipas, avulias ja sympaattinen; Aidan rehti, kunnollinen ja komea. Sivuhenkilöt ovat sympaattisia myös, esimerkiksi kolmen lapsen äiti Becky, joka on koulutukseltaan itseasiassa asianajaja, mutta keskittynyt nyt äidin rooliinsa. Kirjastohankkeessa Jessiä tukee täysillä myös keski-ikäinen, drinkkejä rakastava Diana, joka on pystynyt vihdoin kolmenkymmenen vuoden jälkeen jättämään toisen naisen roolinsa.

Feelgood-genreen kuuluu onnellinen loppu, ja se tässä on. Jessin työasiat järjestyvät kuin ihmeen kautta ja Aidan saa ex-vaimonsa kanssa huoltajuuskiistat ratkottua. Ehkä nyt on sopiva hetki romanssille? Ihastuttavaa oli se, että kirjat ja kirjallisuus olivat romaanissa tärkeässä roolissa. Jos kaipaa kevyttä hyvän mielen tarinaa, The Little Library ja Jessin tarina ovat siihen omiaan.

Poppy Alexander - The Littlest Library

Harper Audio 2022
Äänikirjan lukija Caren Cass
__________________

Poppy Alexanderin kotisivu. Hän on julkaissut aiemmin pari joulukirjaa ja pari romaania pseudonyymillä Rosie Howard.

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

María Oruña - Un lugar a donde ir, Valentina Redondo #2

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Olga ja Oili. Onnittelut.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Un lugar a donde ir / Paikka jonne mennä on María Oruñan Valentina Redondo -sarjan kakkososa. Tapahtumien keskiössä on edelleen Suances, pieni 9000 asukkaan kalastajakylä lähellä Santanderia. On kulunut jo kuukausia siitä, kun kylässä tapahtui useita, asukkaita ravistelevia murhia. Nyt kaikki näyttää jälleen rauhalliselta ja idylliseltä, ja Oliverin ja Valentinan yhteiselo on asettunut uomiinsa. Mutta sitten keskiaikaiseksi prinsessaksi puetun kauniin nuoren naisen ruumis löytyy kumpuilevalta nurmikolta La Mota de Trespalaciosin keskeltä. Kyseinen kohouma on keskiaikaisen linnoituksen jäänne, joka on jäänyt puristuksiin modernin asuinalueen keskelle.

Tärkeällä sijalla dekkarissa on speleologia, joka tutkii poikkitieteellisesti maapallon sisäosia ja luolia, yhdistäen tutkimuksessa mm. biologiaa, geologiaa, arkeologiaa ja historiaa. Cantabrian arkeologiset rikkaudet saavat myös paljon tilaa ja lukija saa tutustua Altamiraan ja sen luolamaalauksiin sekä myös Puente Viesgon luoliin, joiden merkittävyydestä edes monet paikalliset eivät ole tietoisia. Kaikki tämä oli minulle uutta ja kiinnostavaa, muuten teksti oli melko lennokasta ja korkealentoista sisältäen paljon päähenkilöiden aatteellista pohdintaa. 

Keskiössä on kansainvälinen neljän miehen ja yhden naisen muodostama speleologiasta, luolista ja ilmastonmuutoksesta huumautunut joukko, joka matkaa ympäri maailmaa luolien ja luolamaalausten perässä ja etsii extreme-kokemuksia. Huimapäiset miehet ovat arkeologeja ja geologeja, nainen keskiajan tutkija. Yksi miehistä menehtyi pari vuotta sitten Meksikon luolissa, mikä on järkyttänyt muita. Oliko se puhdas onnettomuus? Nyt ryhmä osallistuu Suancesissa yli tuhannen osanottajan kansainväliseen speleologiakongressiin, jonka aikana keskiaikainen murhattu prinsessa löytyy. Kauniisti kumpareelle asetetulla naisella on kädessään vuosisatoja vanha metalliraha. Pian ilmaantuu lisää uhreja, joilla ei tunnu olevan muuta yhteistä kuin jokaiselta löytynyt vanha kolikko - sarjamurhaajan allekirjoitus. 

Valentinan ja Oliverin vieraana on Oliverin lapsuudenystävä, muusikko Michael Blake, joka yrittää auttaa ystäväänsä kadonneen veljen löytämisessä. Yllättäen paikalle tupsahtaa myös Oliverin ex-morsian Anna, joka on kaunis kuin valokuvamalli - ja saa Valentinan tuntemaan hirveää mustasukkaisuutta. Annalla on Oliverille ikäviä paljastuksia, jotka saavat miehen raivon valtaan. Guillermon Poste restante -osoite johtaa Nepaliin. Mitä ihmettä veli siellä tekee?

Kuten mainitsin, aihe oli minulle outo ja haasteellinen, teksti korkealentoista. Oruñan juonenkehittely on kyllä aukotonta, mutta en oikein jaksanut keskittyä speleologiaan hurahtaneiden mielen syövereihin enkä ekoterrorismiin. Tapahtumien monimutkainen kulku ja syyllisen motiivit selviävät herättäen kysymyksen, voiko edes lähimpiä ihmisiä oikeasti tuntea. Kaksi vuotta kadoksissa ollut, huonossa kunnossa oleva Guillermo-veli saadaan kotiin ja hänellä on edessä pitkä toipumistie.

Tässä osassa lukija vaihtui, mutta oli edelleen hyvä. Parasta oli se, että opin uutta minulle täysin oudoista asioista ja heräsi kiinnostus matkustaa Cantabriaan. Lukijalle, joka on kiinnostuneempi geologiasta, dekkari antaa varmasti enemmän. Sarjan ensimmäisen osan Puerto escondidon postaus löytyy täältä. Tästä löysin vain ranskannoksen / Amazon.

María Oruña - Un lugar a donde ir
Planeta audio 2019
Äänikirjan lukija David Robles
_____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään onnittelemme Leenaa, Matleenaa, Leeniä ja Lenitaa.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Yhdysvaltalaisen Alyson Richmanin teos Pohjoinen Tango vie Chileen ja kertoo vuoden 1973 väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen ja terrorin vaikutuksista yksilötasolla. Sotilasvallankaappaus syrjäytti Chileä vuodesta 1970 johtaneen, demokraattisesti valitun presidentti Salvador Allenden ja valtaan nousi Chilen sotilasjuntta kenraali Augusto Pinochetin johtamana. Pinochetin diktatuurin aikana (1973-1990) tapettiin tai katosi noin 3000 vasemmistolaista tai heiksi epäiltyä ihmistä. Lisäksi kymmeniätuhansia kidutettiin ja vangittiin poliittisista syistä. 

Muistan tuon kamalan ajan. Ensimmäinen mieheni matkusti työasioissa usein Etelä-Amerikan maihin, Chileen myös. Sikäläiset kontaktit kertoivat hänelle pelosta ja terrorista. Kukaan ei uskaltanut hiiskahtaakaan. Myös Isabel Allende on käsitellyt monissa kirjoissaan maanpakolaisuuttaan ja nuoremmasta kirjailijapolvesta otan esimerkiksi Alejandro Zambran (s. 1975) koskettavan omakohtaisen teoksen Kotiinpaluun tapoja. Zambra kuuluu sukupolveen, joka oli lapsi ja varttui aikuisuuden kynnykselle Pinochetin diktatuurin aikana - eikä tiennyt mitä kotimaassa todella tapahtui. Diktatuurin kukistuttua 90-luvulla seurasi järkyttävä havahtuminen menneiden 17 vuoden todellisuuteen, tuli shokki ja kysymysten aika. Zambra kysyy itseltään: Kuinka kertoa omaa tarinaansa ikään kuin se ei tekisi kipeää?

Pohjoinen tango kertoo kirjailija-näyttelijä Octavio Ribeiron ja hänen vaimonsa Salomén järkyttävän tarinan, sen mitä he kokivat Chilessä ja miten päätyivät pakolaisina Ruotsiin. Octavio oli köyhä kirjailijanalku, Salomé varakkaan perheen tytär. Salomén isä ei lämmennyt tyhjätaskuvävyehdokkaalle, mutta naimisiin he päätyivät. Pari eli vaatimattomasti ja sai kaksi lasta, mutta sitten Octaviota kohtasi tuhannen taalan onnenpotku: komeaa miestä pyydettiin näyttelemään viihde-elokuviin ja hänestä tuli maan suosituin filmitähti. Elokuvaroolit seurasivat toisiaan ja rahaa riitti ylelliseen perhe-elämään.

Mutta Octaviota hiersivät tyhjänpäiväiset elokuvaosat, hän halusi tehdä jotain merkityksellistä. Eräänä päivänä Allenden tukija Pablo Neruda saapuu Ribeirojen kotiin ja pyytää Octaviota Allenden mediakouluttajaksi tulevaan vaalikampanjaan. Octavio suostuu ilomielin ja jakaa kaiken esiintymisosaamisensa änkyttävälle Allendelle. Hän myös kritisoi julkisesti kovin sanoin Pinochetia. Niinpä Octavio sinetöi jääräpäisyyttään omansa ja erityisesti vaimonsa Salomén kohtalon: vaimo pidätetään kostoksi useita kertoja ja hän päätyy pidemmäksikin aikaa vankilaan. Saloméa kidutetaan ja hänet raiskataan. Lopulta Octaviokin ymmärtää, että perheen on lähdettävä maasta ja he päätyvät Västeråsiin.

Molemmat ovat traumatisoituneita, etenkin Salomé. Ruotsissa Salomé kuulee juutalaistaustaisesta psykiatri Samuel Rudinista, joka on erikoistunut pakolaisten posttraumaatisten stressitilojen ja erityisesti kidutuksen uhrien hoitoon. Salomé alkaa käydä Samuelin vastaanotolla ja hänestä tuntuu, että tämä on maailman ainoa ihminen, joka ymmärtää häntä. Lämpimiä tunteitakin on lyhytaikaisesti ilmassa. Samuel on itsekin Ruotsissa pakolainen. Hänen keskitysleirin kokenut juutalainen äitinsä teki myöhemmin itsemurhan ja suomalaissyntyisellä vaimolla Kaijalla on omat traumansa Ruotsiin jääneenä suomalaisena sotalapsena.

Ensimmäiset Suomen vastaanottamat ulkomaalaiset pakolaiset olivat chileläisiä. Vuosina 1973-77 heitä saapui parisensataa ja Suomessa syntyi vahva solidaarisuusliike Chileä kohtaan. Richman kirjoittaa viihteellistä proosaa, mutta Pohjoinen Tango sai ajattelemaan, mitä ihmiset sodan jaloissa kokevat. Miljoonat unkarilaiset ovat nyt traumatisoituneet kun heidät on kiskottu turvallisuudesta ja juuriltaan ja heidän elämänsä on tuhottu.

Alyson Richman - Pohjoinen Tango

Alkuteos Swedish Tango 2004

Suomentanut Henna Kaarakainen

Saga Egmont 2021

Äänikirjan lukija Juha Seppänen

_____________________ 

Alyson Richman (s.1972) on amerikkalainen bestseller-kirjailija, jonka teoksia on käännetty yli viidelletoista kielelle.

The Mask Carver's Son(2001)
The Rhythm of Memory (formerly entitled Swedish Tango (2004)
The Last Van Gogh(2006)
The Lost Wife (2012)
The Garden of Letters (2014)
The Velvet Hours (2016)
The Secret of Clouds (2019)
The Thread Collectors (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Karin Fossum - Ken sutta pelkää, Kondrad Sejer #3

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat! Päivän nimipäiväsankareita ovat 

Johanna, Hanna, Jenni, Jenna, Jonna, Hannele, Hanne ja Joanna. Onnittelut.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Alkukesästä Johnny Kniga on julkaissut äänikirjoina useammankin osan norjalaisen Karin Fossumin Kondrad Sejer -sarjasta, joita en ole aiemmin lukenut. Kolmas osa Ken sutta pelkää ilmestyi norjaksi jo 1997 ja kyseenalaistaa sen, kuka on normaali ja minkä mittapuun mukaan. Syrjäisessä metsässä asuva 76-vuotias Hjaldis Hjord löydetään raa’asti murhattuna mökkinsä kynnykseltä. Aseena on käytetty Hjaldiksen omaa rikkaruohokuokkaa. Ruumiin löytäjä on lähellä sijaitsevan Poikamäen kasvatuslaitoksen Kannick, ylipainoinen, suklaata mussuttava heppu. 

Hjaldiksen mailla on nähty mielisairaalasta karannut Erkki Jorma, kyläläisten vaarallisena pitämä psykopaatti.  Näin ollen asukkaat ja jopa paikallispoliisi leimaavat Erkin syylliseksi, onhan hän pelottavan näköinenkin: iholtaan tumma, mustatukkainen mies, joka pukeutuu aina mustaan. 24-vuotiaan Erkin isä on suomalainen, norjalainen äiti kuoli pojan ollessa pieni. Äidin kuolema on ollut Erkin elämän suuri tragedia ja se on laukaissut pojassa skitsofrenian väkivaltakuvitelmineen ja päänsisäisine äänineen. 

Kun lähikaupungin pankki ryöstetään, Erkkiä epäillään taas, sillä hänet on nähty samana aamuna pankin lähellä. Erkki ei kuitenkaan ole ryöstäjä, vaan joutuu onnettomuudekseen tämän panttivangiksi. Näin alkaa pankkiryöstäjä Morganin ja Erkin omituinen farssimainen pakomatka. Erkki kertoo pankkiryöstäjälle elämästään ja siitä kohtalokkaasta leikistä, jonka seurauksena äiti kuoli. Erkki oli vain kahdeksanvuotias ja on syyllistänyt itseään siitä saakka. Sitten poika aiheutti tahattomasti myös toisen traagisen onnettomuuden, josta pieni Erkki sai syyt niskoilleen ja hänet vietiin psykiatriseen hoitolaitokseen. 

Tapaukset näyttävät selviltä ainakin paikallisen poliisin mielestä, mutta Konrad Sejer ei kuitenkaan ole aivan vakuuttunut. Karin Fossum luo jännittävän, loppua kohti tihenevän verkon, johon lukija tarttuu haluamatta kirjan loppuvan. Ken sutta pelkää oli minusta koskettava ja liikuttava, Fossum on hieno ihmiskuvaaja. Kondrad Sejerin henkilöstä en osaa lausua mitään tarkempaa yhden osan perusteella. Erinomainen dekkari kaikitenkin ja kiinnostaa tutustua Fossumin tuotantoon lisääkin. 

Fossum ei tyydy punomaan pelkkää murhatarinaa eikä kuvaamaan pelkkää rikoksen selvittelyä, vaan hän kirjoittaa kunnianhimoisesti paitsi hienoa rikosromaania myös ylipäänsä kirjallisesti hyvää tekstiä. - Ruumiin Kulttuuri

Karin Fossum - Ken sutta pelkää

Alkuteos Den som frykter ulven 1997

Suomentanut Tarja Teva
Johnny Kniga 2022
Äänikirjan lukija Jussi Puhakka
____________________

Karin Fossum (s. 1954) on palkittu ja ylistetty norjalainen rikoskirjailija, jonka teoksia on käännetty kymmenille kielille. Hänen Konrad Sejer -dekkarinsa ovat psykologista jännityskirjallisuutta parhaimmillaan.

Konrad Sejer -sarja, 11 dekkaria:
Evan katse (1995)
Älä katso taaksesi! (1996)
Ken sutta pelkää (1997)
Piru valoa kantaa (1998)
Rakas Poona (2000)
Mustat sekunnit (2002)
Harriet Krohnin murha (2005)
Toisenlainen rakkaus (2007)
Paha tahto (2008)
Varoitus (2009)
Carmen Zita ja kuolema (2014)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Satu Rämö - Hildur

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Marketta, Maarit, Reetta, Reeta, Maaret, Margareeta.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Olen pitänyt kovasti Satu Rämön Islannista kertovista tietokirjoista. Nyt Rämö on tehnyt uuden aluevaltauksen ja julkaissut ensimmäisen romaaninsa. Hildur aloittaa vetävästi uuden dekkarisarjan miljöönään mikäs muu kuin karu ja mystinen, tuulten, lumen ja pakkasten piinaama Islanti. Uuden sarjan tähti on lapsuudessaan traumatisoitunut, kadonneiden lasten yksikön päällikkö Hildur Rúnarsdóttir, joka taistelee omaa ahdistustaan vastaan surffaamalla Atlantin kylmissä vesissä. Hildur asuu ja toimii Islannin pohjoisosassa sijaitsevilla Länsivuonoilla, jonne muuten Rämökin on perheineen muuttanut. 

Muutaman tuhannen asukkaan Ísafjörður on Länsivuonojen alueen pääkaupunki, mutta poliisiasema on pieni, sillä syrjäisille seuduille on vaikea saada väkeä. Onneksi Hildur ja pomo Beate saavat avukseen suomalaisen poliisiharjoittelijan Jakob Johanssonin, jonka elämää hankaloittaa norjalaisen ex-vaimon kanssa käytävä huoltajuuskiista. Jakobilla on islantilaiseen elämänmenoon sopiva harrastus: hän kutoo villapaitoja ja innostuu Länsivuonoilla islantilaisneuleista ja alkaa suunnitella jopa omia neulemalleja.

Hilduria on kymmenvuotiaasta asti piinannut se, että hänen pikkusiskonsa Rósa ja Björk katosivat jäljettömiin koulumatkallaan lumimyrskyssä. Siskoja ei koskaan löydetty ja tapaus jäi selvittämättä. Nyt lähes kolmekymmentä vuotta myöhemmin lumi tekee taas kerran tuhojaan Ísafjörðurin kylässä: runsas lumentulo saa aikaan valtavan lumivyöryn, joka hautaa alleen useita, talvella asumattomiksi määrättyjä taloja. Paikalliset tietävät, että pikkurikollinen Jón asuu mökissään kielloista huolimatta ja niinhän siinä käy, että sieltä ruhjoutunut mies löytyy - ei vyöryn tappamana, vaan raa’asti murhattuna. Jón on siis poliisin vanha tuttu, pedofiili joka houkuttelee mökkiinsä teini-ikäisiä poikia. Islannissa murhia sattuu äärimmäisen vähän, mutta pian reykjavikilaisessa parkkihallissa murhataan tunnettu lakimies. Muitakin uhreja tulee.

Dekkarissa on runsaasti Islanti-kuvausta ja pidin siitä kovasti. Rämön tietokirjat lukeneena tuntui kuin olisin astunut tuttuihin ja kotoisiin maisemiin, vaikka en ole koskaan Islannissa käynyt. Hildur on tyyppinä reipasotteinen ja rempseä henkilökohtaisesta traumastaan huolimatta. Rauhallinen Jakob istuu hyvin kuvioon ja islantilaiseen elämänmenoon. Jakobilla oli flirttiä kauniin lentoemännän kanssa, mutta ehkä seuraavissa jaksoissa Hildur ja Jakob alkavat katsella toisiaan tarkemmin, koska Hildurin yksityiselämä koki muutoksen. Hildur on oikein lupaava ja kiinnostava dekkarisarjan aloitus, odotan innolla seuraavaa osaa, joka on kuulemma jo työn alla. On hienoa kun dekkari vie erilaiseen kulttuuriin, suuret kiitokset siitä!

Satu Rämö - Hildur
Kansi Ville Laihonen
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
___________________

Bloggaukseni Satu Rämön kirjoista:

Talo maailman reunalla

Islantilainen kodinonni

Islantilainen voittaa aina

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

Alice Feeney - His and Hers

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat!
Tänään nimipäiväänsä viettävät Sari, Saara, Sara, Salla, Salli ja Sarita.

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Brittiläisen kirjailijan Alice Feeneyn kaikki neljä trilleriä ovat olleet bestsellereitä ja kahden televisiointioikeudet on ostettu. Storytelistä ne löytyvät kaikki: Sometimes I Lie, I Know Who You Are, His & Hers, and Rock Paper Scissors. En yhtään ihmettele Feeneyn suosiota, sillä niin ilmiömäisen nerokkaasti Feeney kieputtaa lukijaa. Kuuntelin ensimmäiseksi trillerin His and Hers ja se koukutti täysin. Aivan mahtava trilleri ja loistavat lukijat!

Trilleri on kirjoitettu kolmen päähenkilön näkökulmasta. Nainen on Anna, entinen tv-reportteri, nykyinen BBC:n radiokanavan äitiyslomittaja. Ura on siis kokenut notkahduksen. Mies on Jack, Annan ex-aviomies ja ammatiltaan poliisi. Kolmas irlantilaismurretta synkästi haasteleva ääni on ilmeisesti murhaaja, mutta vasta aivan lopussa selviää murhaajan henkilöllisyys. Onko se Anna vai Jack, vai joku kolmas?

Muutaman tunnin päässä Lontoosta sijaitsevasta pienestä Blackdownin pikkukaupungista löytyy surmattu nainen ja Anna lähetetään tekemään rikoksesta juttua. Blackdown on Annan lapsuudenaikainen kotikaupunki, jossa hän asui kaksistaan äitinsä kanssa isän jätettyä heidät.  Naimisissa ollessaan Anna ja Jack asuivat siellä, mutta kun parin pieni tytär kuoli, tuli avioero ja Anna muutti Lontooseen. Anna hukuttaa suruaan viinaan ja juomisen takia hänen muistinsa pätkii. Edelleen Blackdownissa asuva Jack ryhtyy tutkimaan murhatapausta ja tajuaa kauhukseen, että uhri on Rachel, jonka kanssa hän muhinoi edellisenä yönä. Tarinan edetessä Jackiin lankeaa murhasta epäillyn varjo.

Trilleri kiertyy viiden kouluaikaisen ystävän Annan, Rachelin, Catherinen, Zoen ja Helenin ympärille. Juuri murhattu Rachel oli ilkeä tyttö, joka kiusasi etenkin Catherinea ja hänen syytään oli se, että Annan 16-vuotissyntymäpäivän juhlissa tapahtui todella kamalia asioita. Vaikuttaa ilmeiseltä, että joku kostaa.  Onko se Catherine, joka on naimisissa Annan kameramiehen Richardin kanssa, jonka kanssa Annalla oli suhde? Tarinan edetessä tyttöjä murhataan yksi kerrallaan ja jokaisen suusta löytyy vuosien takainen Annan tekemä ystävyysranneke.

His and Hers oli aivan täydellinen trilleri kesäpäiviin. Sekä Anna että Jack ovat niin herkullisen epäluotettavia kertojia, ettei heistä ota selvää millään. Kumpi vain voisi olla vuosien takaisia ystävyksiä listivä murhaaja. Feeney eksyttää ja kieputtaa lukijaa niin nerokkaasti, etten todellakaan arvannut murhaajan henkilöllisyyttä. Äänikirjan nautittavuutta lisäsivät aivan huippulukijat, ammattinäyttelijät Richard Armitage ja Stephanie Racine, jotka sopivat rooleihinsa prikulleen.

 

Alice Feeney - His and Hers

HG 2020

Äänikirjan lukijat Richard Armitage, Stephanie Racine

_____________________

 Alice Feeney is a British novelist writing in the mystery and thriller genres. Before becoming a published writer, Feeney was a producer and journalist at the BBC for fifteen or sixteen years. 

She started writing her first novel, Sometimes I Lie, when she was 30. In 2019, Fox bought the television rights to Sometimes I Lie. In 2020, Jessica Chastain, Kristen Campo, and Endeavor Content acquired the television rights to His & Hers.

• Sometimes I Lie. (2018) 
• I Know Who You Are (2019) 
• His & Hers (2020) 
• Rock Paper Scissors (2021) 

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

#naistenviikko

Hyvää naistenviikkoa hyvät lukijat. Tänään nimipäiväänsä viettää Riikka. Onnittelut!

Osallistun Tuijatan naistenviikkohaasteeseen useammalla naiskirjailijan kirjalla. 

Dekkaripainotteisesti mennään, sillä kesäinen äänikirjatarjonta on joko romantiikkaa tai dekkareita.

Dekkarit kiinnostavat enemmän.

Asianajaja ja toimittaja María Oruñan (s. 1976) dekkarit ovat hyvin suosittuja Espanjassa. Puerto escondido -sarjan avaa samanniminen dekkari, suomeksi ehkä piilopaikka tai turvasatama. Sarjassa rikoksia ratkoo Guardia Civilin luutnantti Valentina Redondo, joka on kolmikymppinen ja sinkku. Valentinalla on pakko-oireinen häiriö: hän siivoaa vimmaisesti ja haluaa pitää maailman järjestyksessä ja ottaa rikolliset kiinni. Naisen toinen silmä on vihreä, toinen melkein musta ja samea, mikä johtuu traagisesta teini-iän tapahtumasta kuten pakko-oireetkin. Sarjan tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Espanjassa sijaitsevaan Cantabriaan ja tämä ykkösosa tapahtuu kahdessa aikatasossa: nykyajassa sekä Espanjan sisällissodan aikana ja vuosina sen jälkeen.

Lontoossa kasvanut englantilais-espanjalainen Oliver Gordon remontoi Suancesin pienessä kalastajakylässä (noin 30 km Santanderista) äidiltään perimäänsä Villa Marinaa. Tarkoitus on muuttaa ränsistynyt huvila hotelliksi ja vuokrata sitä turisteille. Itse hän asuu huvilan alueella sijaitsevassa pienessä talossa. Oliver on uuden edessä: kihlattu Anna on jättänyt ja lähtenyt Intiaan, äiti Lucia kuollut hiljattain rattijuopon yliajamana, Irakin sodassa traumatisoitunut veli Guillermo on maailmalla teillä tietymättömillä ja skotlantilaissyntyinen isä Arthur viihtyy Skotlannissa.

Remonttimiehet löytävät Villa Marinan kellarista pienen vauvan jäännökset, jotka ovat ilmeisesti Espanjan sisällissodan ajoilta. Oliverin harmiksi uudistustyöt huvilassa keskeytyvät ja Guardia Civil & Valentina Redondo alkavat tutkia tapausta. Vauvan kapaloista löytyy peukalon pituinen jaderiipus, joka esittää azteekkien sateen ja hyvän onnen jumalaa.

Lisää iäkkäitä uhreja tulee: satamasta löytyy hukkuneena kalastaja Pedro Salazar, jolta löytyy tiiviissä muovitaskuissa Villa Marinan 'pienestä enkelistä’ kertovia lehtileikkeitä sekä myös runsaasti Oliverista kerättyjä tietoja. Köyhä Salazar oli myös avustanut isoilla summilla työttömiä lapsiaan. Kiristikö hän jotakuta? Toinen uusi kuolemantapaus vie tunnetun 72-vuotiaan lääkärin, joka myrkytettiin. Kolmas murhayritys jää yritykseksi: sairaalassa oleva vanha dementoitunut mies yritetään kuristaa ja kunnianarvoisa Señora Ongaio tekee itsemurhan.

Oliverin ympärille tuntuu siis kerääntyvän paljon väkivallantekoja. Hän saa myös hämmästyttäviä tietoja perheestään, sillä selviää mm. kuka hänen tuntemattomaksi jäänyt isoäitinsä oli. On selvää, että kaikilla näillä vanhemmilla ihmisillä on ollut yhteyksiä toisiinsa vuosikymmeniä. Espanjan sisällissodan ajoilta lähtien seurataan menneisyyden tarinalinjassa köyhän Hannan elämää. Francon pommituksissa 10-vuotiaan Hannan äiti ja pikkuveli kuolivat. Elämä oli äärettömän köyhää ja näköalatonta. Nuorena Hanna rakastui köyhään kalastajaan Luisiin, mutta halusi päästä rikkaisiin naimisiin ja saada paremmat eväät elämälleen. Hannalle tapahtui paljon traagisia ja rankkoja asioita.

Oruña kutoo taitavasti sekä menneet että nykyajan tapahtumat ja ihmiskohtalot toisiinsa. Murhien vyyhti tietysti selviää ja Oliver ja Valentina ystävystyvät. Dekkarin lopussa nämä kaksi yksinäistä muuttavat yhteen Villa Marinan pieneen taloon - he löytävät toisistaan turvapaikan. Dekkari oli nautinnollista kuunneltavaa, sillä äänikirjan lukija oli erinomainen. Pidin myös Espanjan lähihistoriasta, jota ovat leimanneet tähän päivään asti sisällissodan ja Francon ajan traumat. Olen kuunnellut sarjaa enemmänkin ja ensimmäisestä osasta tutut henkilöt ilmaantuvat taas tarinaan. Näitä henkilöitä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin ruotsalaisen Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjassa. Viihdyttävää ja jännittävää kesäistä kuunneltavaa ehdottomasti. Tämä on käännetty ranskaksi / Amazon  ja saksaksi / Goodreads.

María Oruña - Puerto escondido, Valentina Redondo #1

Planeta audio 2018
Äänikirjan lukija Elena Ruíz de Velasco
____________________

El personaje principal de la serie es Valentina Redondo, teniente de la Guardia Civil a cargo de la Unidad Orgánica de Policía de Investigación Judicial (UOPJ) de Santander. Oruña ha declarado que el nombre de la protagonista es un homenaje a la escritora Dolores Redondo.

Serie Los libros del Puerto Escondido / Ediciones Destino

* Puerto escondido (2015)
* Un lugar a donde ir (2017)
* Donde fuimos invencibles (2018)
* Lo que la marea esconde (2021)
* El camino del fuego (2022)

Tuijatan naistenviikkohaaste 2022