Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula

Kirjablogien dekkariviikko alkaa tänään tykityksellä: 13 eri blogissa ilmestyy dekkaripostaus tasatunnein klo 10.00 - 22.00. Tekstilinkkiä klikkaamalla pääset näkemään mitkä blogit ovat mukana Yöpöydän kirjat -blogin emännöimässä tämän päivän tempauksessa ja dekkariviikossa. Itse aloitan Flavian seurassa.

Olen lukenut Bradleyn Flavia-sarjasta vain edellisen Loppusoinnun kaiku kalmistossa, josta pidin kohtuu paljon. Tässä kuudennessa Flavia de Luce -dekkarissa Kuolleet linnut eivät laula Flaviamme on rankkojen asioiden äärellä. Kymmenen vuotta sitten Tiibetissä kadonnut äiti Harriet on löydetty ja nyt tulossa kotiin. Flavia oli vauva äitinsä kadotessa eikä hänellä ole äidistään mitään muistikuvaa. Bishop Laceyn juna-asemalla on komea vastaanottokomitea: käytännössä koko kylä ja jopa itse Winston Churchill ovat paikalla.

Junan puksuttaessa höyryten asemalle tumma pitkätakkinen mies kuiskaa Flavian korvaan jotain peltokanalinnuista ja että Riistanvartija on vaarassa. Hetkessä tuo mies päätyy junan alle. Kuka hän oli ja mitä hänen sanansa tarkoittivat? Työnsikö joku, oliko kyseessä murha?

Buckshawn kartanoon saapuu myös laajalti sukua, mm. serkku Lena de Luce omapäisine Undine-tyttärineen. Undine on varsinainen pieni kiusankappale Flavian lihassa - niinkuin ei omissa siskoissa Daffyssä ja Feelyssä olisi jo riittävästi kestämistä. Kartanoon saapuvat myös jo aikaisemmista osista tuttu yksityisetsivä Adam Sowerby sekä lentäjä Tristram Tallis, joka tuntuu olevan erityisesti taloudenhoitaja Mulletin mieleen. Felicity-tätikin on paikalla ja hänen menneestä sodanaikaisesta toiminnastaan paljastuu kiintoisia asioita.

Eletään vuotta 1951 ja toisen maailmansodan aikaiset de Lucen perheen jäsenten tekemiset alkavat paljastua. Käy ilmi että Flavian eversti-isä oli vakooja ja joutui japanilaisten vankileirille; japanilaisten vangiksi oli joutunut myös öisin painajaisunia näkevä autonkuljettaja Dogger. Harriet-äidin rooli oli niinikään merkittävä sodan aikaisessa Englannissa. Tästä johtuen Bishop Laceyssä pyörii myös sisäasiainministeriön tutkijoita. Kohta 12-vuotta täyttävä Flavia ajelee letit liehuen Gladysillään ja johdattaa lukijaa taas moniin kemian salaisuuksiin. Tyttö pääsee äiti-Harrietin lentokoneella, Hilpeällä mielellä,  yläilmoihin sekä herra Tallisin että myös Felicity-tädin istuessa ohjaamossa. 

Bradley kirjoittaa nytkin ilmeikkäästi Flavian tempauksista ja kemian kokeista. Mutta nyt kirjailija vie tarinan uskottavuuden tuolle puolen ja makaaberiuden rajoille. Ei noin tietävä tyttö kuin Flavia voi kuvitella voivansa herättää henkiin kauan kuolleena ollutta vainajaa! Otin suvaitsemattoman asenteen enkä pitänyt myöskään Flavian kuoleman, virsien ja kirkon tiimoilta esitetyistä ajatuksista.

Dekkarijuoni jäi sivuosaan ja tarinan pahiksenkin arvasi aika sukkelaan. Tämä Flavian seikkailu ei siis hurmannut edellisen tapaan. Ehkä tällainen väliteos oli Bradleylle tarpeen viedä Flavia uusiin maisemiin. Kotikartanon omistajuus päätyi nimittäin Flavialle ja tyttöä odottaa opiskelu Kanadassa neiti Bodycoten tyttökoulussa, jota myös äiti  Harriet kävi aikoinaan. Flavian seikkailut siis siirtynevät jatkossa toiselle mantereelle. Ja ehkä kemian opinnotkin nousevat uusiin sfääreihin, sillä uudessa opinahjossa on kuulemma huippuvarusteltu kemian luokka ja huippuopettaja, miehensä pois päiviltä myrkyttänyt Mildred Bannerman. Tämän upean uutisen kuultuaan Flavian vastahakoisuus vaihtuu malttamattomaan odotukseen ja innostukseen.

Alan Bradley

The Dead in their Vaulted Arches 2014
Kuolleet linnut eivät laula
Suomentanut Maija Heikinheimo
Bazar 2017
**
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

Flavian seikkailut jatkuvat, sillä Bradley on julkaissut sarjaan lisää jo kolme teosta ja neljäs ilmestyy syyskuussa: 

• The Curious Case of the Copper Corpse #6.5 / 2014 - Suomennoksissa pompataan jostain syystä seuraavaan.
• As Chimney Sweepers Come to Dust # 7 / 2015 - Nokisen tomumajan arvoitus - ilmestyy suomeksi syksyllä.
• Thrice the Brinded Cat Hath Mew'd # 8 / 2016
• The Grave's a Fine and Private Place # 9, arvioitu julkaisuajankohta syyskuu 2017

Syksy 2017 / Bazar

Kurkataan vielä Nokisen tomumajan arvoitukseen:

Karkotettu! Näin kohta 12-vuotias kemisti ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce suree kohtaloaan merimatkalla Kanadaan Miss Bodycoten tyttökouluun. Flavia on omasta mielestään kuin matkalla rangaistusvankilaan. Vaan minkä lahjan kohtalo tarjoaakaan! Aurinko ei ole vielä edes ehtinyt nousta ensimmäisen koulupäivän aamuna, kun Flavian jalkojen juureen laskeutuu hiiltynyt ja muumioitunut ruumis. 

Uusien oppiaineiden, opettajien ja koulutovereiden pyörteissä Flavia ei metsästä ainoastaan uhrin henkilöllisyyttä ja kuolinaikaa vaan myös epäiltyjä, motiiveja ja keinoja. 

Sisäoppilaitoksen huhumylly kadonneista tytöistä, syytetyistä opettajista ja vihollisista yrittää kietoa Flavian vyyhtiinsä. Mutta Flavia jos kuka on tilanteen tasalla moninkertaista mysteeriä ratkaistessaan. ?

Emäntänä Yöpöydän kirjat

Alan Bradley - Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Loppusoinnun kaiku kalmistossa on jo viides suomennettu Flavia de Luce -dekkari. Vuonna 1938 Torontossa syntynyt Alan Bradley solahtaa taas kerran hämmästyttävän nautittavasti 11-vuotiaan Flavian ajatusmaailmaan ja mietteisiin.

Flavia elelee isänsä ja kahden siskonsa kanssa perityssä kartanossa Bishop Laceyn kylässä. Äiti Harriet on kuollut Himalajalla kiipeilyonnettomuudessa jo 10 vuotta sitten. Emännätöntä perhettä auttaa päivittäin aivan järkyttävää ruokaa tekevä rouva Mullet, jonka aamiaisomeletit ovat litteitä ja rupisia kuin litistyneet sammakot. Flavialle kemia ja myrkyt ovat henki ja elämä. Tar-enolta jälkeen jääneessä laboratoriossaan hän tekee mielikuvituksellisia kokeitaan sekä piilottelee ja pesee kylillä rähjääntyneitä vaatteitaan. Myrkyistä kertova käsikirja on yöpöydällä lohduttavana iltalukemisena.

Ei ole siis mikään tavallinen tyttö tämä Flavia. Hänellä on superkuulo ja pakkomielteisen nuuskijan sielu. Joka asiaan nokkansa pistävä Flavia on kuin neiti Marple nuorena ja miniatyyrikoossa - vajaa 150 cm notkeaa & nopeaa, päättäväistä & timantinterävää pikkutyttöä. Ystävänsä Gladysin kanssa Flavia polkaisee letit viuhuen hetkessä sinne missä tapahtuu. Flavia pyörittää aikuiset, jopa komisario Hewittin, pyörryksiin huomiokyvyllään ja ylivertaisella logiikallaan.

Tällä kertaa Bishop Laceyssa valmistaudutaan kylän suojeluspyhimyksen Pyhän Tancredin kuoleman 500-vuotisjuhliin ja tarkoitus on kaivaa pyhimyksen luut esiin. Kryptasta löytyy yllättäen kylän kultakutrinen urkuri Collicut murhattuna. Eikä Flavia olisi Flavia, jos ei olisi paikalla ruumiin löytyessä. Flavian aivot raksuttavat ja Gladys senkun kulkee. Omia tutkimuksiaan tekevät myös kylän komisario Hewitt, neiti Tanty ja kylään ilmaantunut Adam Sowerby.

Mutta taas kerran Flavia ratkaisee briljantisti monimutkaisen tapauksen. Ei voi komisario Hewitt kuin pyöritellä silmiään ja huokailla. Iloa salapoliisityössä onnistumisesta himmentää kotikartanon epävarma tulevaisuus. Kartano on pantu myyntiin isän rahavaikeuksien takia ja tämä on ollut jo päiväkausia kuin maansa myynyt ja itseensä sulkeutunut. Vihdoin isä kutsuu tyttäret koolle ja avaa suunsa. Isän kolmen sanan lause onkin sitten sellainen paukku, että Flavia-fanit kihelmöivät jännityksestä kunnes saavat seuraavan osan hyppysiinsä!

Nielaisin. Hyvästi, Buckshaw, ajattelin. Kartano on myyty. Pian meidät häädetään täältä, pakotetaan hylkäämään rakkaat vanhat kivi- ja puuseinät, unelmat ja muistot, ja luovuttamaan ne raakalaisten haltuun.

Minua viehätti tavattomasti Flavian pomppiva ajatustenjuoksu. Asiasta toiseen, kolmanteen ja sitten vielä muutamaankin juttuun. Ihailen Bradleyn kykyä luoda itse jo elämää nähneenä näin mainio ja tuore nuori henkilöhahmo.

Flavia on hurmaava ja sympaattinen persoona, juoni jännittävä ja taidokas. Bradleyn kerronta on viihdyttävää ja pirteää, myös Maija Heikinheimon suomennos istui hienosti kirjan tyyliin. Pidin kovasti Flavian ajatuksissa putkahtelevista näsäviisauksista, odottamattomista assosiaatioista ja huumorin pilkkeestä. Leppoisa hyvän tuulen salapoliisiromaani kuten Ulla sanoi!

Alan Bradley

Speaking from Among the Bones 2013

Loppusoinnun kaiku kalmistossa

Suomentanut Maija Heikinheimo

Bazar 2016

✮✮✮

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.