Kirjallisuushaaste

Useammassakin blogissa on näkynyt tämä kiva kirjallisuushaaste, jonka on pannut alulle Kirja jonossa -blogi. Tällaisia vastauksia sain itse aikaiseksi.

1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan elämääsi?

Kysymys tuntui hankalalta, joten selailin bloggaamiani kirjoja noin vuoden ajalta. Ehkä parhaiten elämääni kuvaa Riitta Kompan runoteos En muista lähteneeni, jossa vanheneva nainen muistelee kauniisti lapsuuttaan ja ennen kaikkea rakastaa puutarhaansa. Bloggauksessani kirjoitin mm. näin: 

Kokoelmaa lukiessa tuntui kuin siirtyisin johonkin lapsuuden kulta-aikaan, sellaiseen joka muistuttaa vaikka Martta Wendelinin tai Rudolf Koivun kuvituksia. Useimmat meistä ovat muistavinaan, että lapsuuden kesinä paistoi aina aurinko, vesi oli lämmintä ja onni täyttä. Puutarha palkitsee, mutta tuottaa myös pettymyksiä ja ajoitus on usein pielessä. Kiinankärhö rehentelee ja sanoo harrastavansa multitaskingia!!! kun samaan aikaan sekä kukkii että kasvattaa siemeniä hopeisissa haituvapalloissaan.

2. Luetko runoja?

Luen nykyään noin kymmenkunta runokokoelmaa per vuosi. Tänä vuonna luetuista voisin suositella Pelle Romantiquen ja Lotta Nevanperän poikkitaiteellista runokokoelmaa Konerunoja!

3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?

Helsingin kirjamessut ovat kuuluneet ohjelmaani ennen koronaa. Viime syksynä en uskaltanut mennä tartunnan pelossa. Jospa joskus vielä päästäisiin ns. normaaliin.

4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan?

Kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat joko puhuttelevat tai sitten eivät. Nyt maaliskuussa lukemastani Ville Peltolan roadtripistä Rivien väleihin putoajat saisi koomisen ja kaurismäkeläisen elokuvan.

5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea, mutta et ole vielä saanut aikaiseksi?

Minulla on klassikoissa monia aukkoja. Aika moni on maininnut Mika Waltarin teoksen Sinuhe egyptiläinen. Minulla se on jäänyt pari kertaa kesken, mutta löytyisi omasta hyllystä. Myös Gabriel García Márquesin Rakkautta koleran aikaan kiinnostaa.

6. Onko sinulla lempikirja, jota et kehtaa kysyttäessä (paitsi nyt) paljastaa?

Ei ole sellaista lempikirjaa, josta en kehtaisi tunnustaa pitäväni.

7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?

Vaikka Elizabeth Stroutin.

8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?

En oikeastaan kiinny romaanihenkilöihin siinä mielessä, että haluaisin tavata heidät. Stroutiin viitaten sanon Olive Kitteridge!

9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikka et välttämättä hänen kirjoistaan pitäisikään)?

Kiinnostavia kirjailijoita on paljon. Sanon vaikka Pierre Lemaitre, jonka melkein kaikkia kirjoja olen ylistänyt.

10. Minkä kirjan ostit viimeksi?

Nolottaa tunnustaa, etten osta kirjoja, syynä se ettei meille mahdu. Saamani arvostelukappaleetkin laitan suvussa kiertoon. Olen ahkera kirjaston käyttäjä.

11. Mitä luet juuri nyt?

Kuuntelussa mm. Arthur Brandin Hitlerin hevoset, joka kertoo tositarinaa siitä, miten Saksassa jäljitettiin kuvanveistäjä Josef Thorakin pronssiset hevospatsaat, jotka natsismin aikaan koristivat Hitlerin valtakunnankansliaa Berliinissä.

Maaliskuun luetut

Maaliskuu oli ulkomaisen kirjallisuuden sekä äänikirjojen: yhteensä 21 kirjaa, melkein yksinomaan kuunneltuina. Keskittymiskyky ei edelleenkään riitä paperikirjoihin ja ääninkirjojen kuuntelua lisäsi pari viikkoa kestänyt flunssa (ei korona), jolloin oli oltava hissukseen kotona. Kuuntelin todella mielenkiintoisia ja upeita kirjoja, osan englanniksi ja espanjaksi, yhden ruotsiksikin. Don de Lillo ja Max Porter tuottivat pettymyksen uusimmilla suomennetuillaan, enkä niistä edes blogannut. Voisin suosittaa melkein jokaista muuta, mutta päädyin nyt näihin kolmeen. 

Alba de Céspedes - Kielletty päiväkirja **** Otava 2022 #äänikirja 

Alba de Céspedesin jo 50-luvulla ilmestynyt Kielletty päiväkirja kuvaa italialaista perhe-elämää ja naisen kapeaa asemaa sodanjälkeisinä vuosina. ​​​​Kirjan päähenkilö on 43-vuotias Valeria, joka on ollut naimisissa Michelensä kanssa yli kaksikymmentä vuotta. Puoliso kutsuu häntä mammaksi ja ansaitsee huonosti pankkitoimihenkilönä, lapset Mirella ja Riccardo opiskelevat jo yliopistossa lakia. Elämä on puuduttavaa arkea, mutta sitähän se on kaikilla.

Valeria on ollut päällisin puolin tyytyväinen elämäänsä, kunnes ostaa itselleen mustan vihon ja alkaa kirjoittaa päiväkirjaa. Hän säikähtää omia raadollisia tunteitaan ja kapinoivaa mieltään, siksi päiväkirja on piilotettava visusti perheeltä. Valeria odottaa kiihkeästi yötä, jolloin muu perhe nukkuu ja hän pääsee päiväkirjansa pariin. Perhettään passaavan italialaisen mamman rooli tuntuu tylsältä ja ankealta, Valeria haluaa jotain enemmän. Suhde puolisoon on ajat sitten väljähtynyt eikä heillä ole juuri mitään muuta yhteistä kuin lapset.​​​​​​​​​​​​​​​
​​​​​​​​Kielletty päiväkirja piti koukuttavasti otteessaan ja vei upeasti 50-luvun italialaisen perheenäidin tuntoihin. Oli niin paljon sellaista, mikä ei ollut sopivaa tai sallittua. Oli asioita, joita ei saanut edes ajatella, mutta Valeria ajattelee ja säikähtää itseään ja ’rohkeita’ ajatuksiaan. Minusta tämä oli kerrassaan loistava romaani, vaikka kertoikin hyvin arkisista asioista. 

Tove Ditlevsen - Gift ***** Natur & Kultur 2021 #äänikirja 

Kuuntelin tämän ruotsiksi, mikä toi Toven äänen hyvin lähelle. Trilogian kolmas osa keskittyy Toven miehiin, huumeriippuvuuteen ja kirjoittamiseen. 18-vuotiaana Tove löysi itseään 36 vuotta vanhemmassa Viggo F.:ssä lupauksen tulevaisuudesta ja meni naimisiin tämän lyhyen, lihavan ja impotentin miehen kanssa. Mutta pian Tovella on muita rakkaussuhteita (Piet, Ebbe, Carl). Tove synnyttää kaksi lasta eri miehille ja kokee laittomia abortteja. Kohtalokkain on Toven viimeinen abortti, jonka suorittaa sudenhampainen lääkäri nimeltä Carl, joka ruiskuttaa potilaansa suoneen petidiniä sillä seurauksella, että Tove jää koukkuun ensimmäisestä opioidiannoksesta. ​​​​​​​​

​​​​​​​​Tove menee Carlin kanssa naimisiin varmistaakseen keskeytymättömän huumeiden saannin. Alkaa viiden vuoden helvetti, jonka kuluessa Tovesta tulee auttamattomasti huumekoukussa oleva narkomaani, joka ei jaksa välittää lapsistaan eikä pysty enää kirjoittamaankaan. Hoitoon päästessään Tove painaa vain 30 kiloa.​​​​​​​​ 

Ditlevsen kuvaa itseään säälimättömän rehellisesti ja avoimesti ja kertoo sydäntä raastavasti, miten hän käyttäytyi: hänelle merkitsi vain seuraava annos. Tämä osa oli hyvin järkyttävä ja minusta trilogian puhuttelevin. Ditlevsen teki itsemurhan unilääkkeillä 1976. ​​​​​​​​​​​​​​

​​​​​​​​

Chi Zijian - Puolikuu  **** Aula & Co 2022 #äänikirja 

Puolikuu vie Kiinan koillisosiin Ison-Hinganin vuoristoon seuraamaan paimentolaiskansa evenkien vaiheita 1900-luvulla. Tarinaa kertoo 90-vuotias nimetön evenkinainen, joka muistelee pitkää elämäänsä ja heimonsa vaiheita monen sukupolven ajalta. Vuosisatoja evenkien elämäntapa pysyi samana, mutta nyt heidän kulttuurinsa kulkee vääjäämättä tuhoaan kohti.​​​​​​​​ Evenkit elivät poronhoidolla ja metsästyksellä. Elämä karun luonnon ehdoilla oli kovaa, mutta muuten ihmisillä oli samoja ihmissuhdeongelmia kuin kaikkialla. Rakastuttiin ja erottiin, kärsittiin mustasukkaisuudesta ja lapsettomuudesta, sattui onnettomuuksia, joissa ihmisiä kuoli. ​​​​​​​​
​​​​​​​​​​​​​​​Erityisen kiinnostavaa oli lukea heimon shamanistisista riiteistä. Evenkien tapa elää pysyi muuttumattomana vuosisatojen ajan, mutta 30-luvulla kaikki alkoi muuttua: Japani perusti Kiinaan Mantsukuon nukkevaltion ja pakotti evenkimiehiä armeijaansa. Myöhemmin alueelle rakennettiin teitä metsätyömaita varten ja kaadettiin paljon puita rakentamisen tarpeisiin. Seurauksena oli riistan ja poroille sopivien maastojen väheneminen. ​​​​​​​​​​​​​​​
​​​​​​​​Kiinnostavan historian ohella Zijianin tyyli lumoaa. Kieli on tavattoman kaunista ja lyyristä ja etsii ilmaisuja luonnosta. Rakasteleminen on tuulen huminaa ja evenkit elävät metsiä suudellen. Vainajat lähtevät haistelemaan taivaan tuulia. Elämyksellinen ja imussaan pitävä teos, joka toimi erinomaisesti äänikirjana. 

MUUT KOTIMAISET

Elina Airio - Metsässä juoksee nainen **** Gummerus 2022 #äänikirja ❤︎

Harri Hertell - Tiedän sen olevan rakkautta *** Enostone Kustannus 2022

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi *** Tuuma-Kustannus 2020 #äänikirja

Ville Peltola - Rivien väleihin putoajat **** Saga Egmont 2022 #äänikirja

MUUT ULKOMAISET

Tricia Cresswell - The Midwife **** Pan Macmillan 2022 #äänikirja

Tove Ditlevsen - Nuoruus **** Kustantamo S&S 2022 #äänikirja ❤︎

Tove Ditlevsen - Lapsuus **** Kustantamo S&S 2021 #äänikirja ❤︎

Pierre Lemaitre - Kyykäärme ***** Minerva Kustannus 2022 #äänikirja ❤︎

Don de Lillo - Hiljaisuus ** Tammi 2022 #äänikirja

Ángel Martín - Por si las voces vuelven **** Planeta audio 2021 #äänikirja ❤︎

Meg Mason - Sorrow and Bliss *** Harper Audio 2021  #äänikirja

Sayaka Murata - Earthlings *** Blackstone Publishing 2021 #äänikirja

Patrik Ouředník - Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia **** Siltala 2022

Max Porter - Francis Baconin kuolema ** Wsoy 2022

Murasaki Shikibu - El diario de la Dama Murasaki **** Saga Egmont 2022 #äänikirja

Kikuko Tsumura - There’s No Such Thing as an Easy Job **** Dreamscape Media 2021 #äänikirja

Rachel Wells - Alfie #3 - Alfie and George **** Avon 2016 #äänikirja

Rachel Wells - Alfie #2 - Samettitassuinen ystävä **** Otava #äänikirja

Odotan kevättä ja pääsiäistä, aurinkoa ja iloa.

Toivon sinulle kauniita kevätpäiviä ja hienoja lukuelämyksiä!

Elina Airio - Metsässä juoksee nainen

 

Ahnehdin näitä esitietoja kuten lyyraviikuna selkäni takana ahnehtii multansa märkää, kuulen sen vuolaan juomiskelun niskani tienoilla. Vedän muovitaskusta esitietojen alta käsiini huolilomakkeen ja palvelukoordinaattorin yhteenvedon: matkin lyyraviikunan ja muun tämän olohuoneen sadan kasviluikeron valojen ja vesien maiskuntaa, kun selaan papereita nopeasti läpi.

Elina Airion esikoisromaani Metsässä juoksee nainen on häkellyttävä sekoitus lapsiperheen todellista hätää ja irreaalista outoutta. Keskiössä on kaksi naista, autettava ja auttaja. Kahden lapsen äitiyslomalla oleva äiti Mimi on uupunut ja kärsii ehkä synnytyksenjälkeisestä masennuksesta. Vanhin tytär Mesi on kuusivuotias ja päiväkodissa, Marja vasta kuusiviikkoinen vauva. Äiti ei jaksa lastensa kanssa kuormittavassa arjessaan, hänen mielenterveytensä rakoilee. Aviomies ei näe vaimonsa hätää ja tuntuu olevan aina töissä tai työmatkalla, etäällä vaimonsa kaaoksesta. 

Mesin päiväkodissa on tehty huoli-ilmoitus, sillä tytär on kertonut äidin telkeävän hänet ja vauvasiskon lukkojen taakse lastenhuoneeseen. Mesin kehossa näkyy myös mustelmia ja tyttö kieltäytyy lähtemästä äitinsä mukaan päiväkodista. Palvelukoordinaattori on tavannut Mimin yhden ainoan kerran ja tämän tapaamisen perusteella on myönnetty perhevalmennusjakso, jota toteutetaan ostopalveluna. Olennaisten perhevalmentaja saapuu Mimin kotiin, jossa häntä odottaa ihana ja hyvinvoiva viherkasviviidakko, kuin ei mitään oikeaa ongelmaa kodissa olisikaan ja äiti suhtautuu erittäin rakastavasti vauvaansa.

Yhdessä käydään läpi valittua perhevalmennusmallia, johon äiti suhtautuu epäilevästi ja vihaisesti. Perhevalmentaja tuo esille erilaisia tapoja kohdata vanhempi tytär ja kannustaa tätä, jotta  eristyksistä päästäisiin.  Perhevalmentajan tuntiin aikataulutetut kotikäynnit ovat kuitenkin täysin riittämättömiä Mimin tapauksessa. Hän on itsekin nääntyä kahden pienen lapsensa kanssa ja jatkuvasti kiristyvien tulostavoitteiden puristuksessa. Itseasiassa hän haluaisi vaihtaa työtä, mutta kaikista hakemuksista tulee hylky. Hän ymmärtää Mimin ahdinkoa ja käyttää tähän sallittua enemmän aikaa ja siivoaa jopa Mimin harhoissaan aikaansaamaa kodin sekasortoa.

Vanhempi tyttö oli päiväkodissa, kun hän tarttui veitsen muoviseen kahvaan. Vauva nukkui kantorepussa ja lepäsi unessa hänen rintojensa päällä lämpimänä. Heillä molemmilla oli hiki. Hän käänsi kärjen pois tyttösestään, kun tarttui lihaveitseen. Ja yritti teurastaa ne kaikki.

Mimi seisoo jo olohuoneen multaisessa silmässä ja näyttää ahdistuneelta. Hän avasi ulko-oven hätäisesti ja kiirehti tänne edeltäni, rikospaikalle. Mimi silittelee sormiaan, raaviskelee välillä niskaansa ja näyttää vaikealta. Jokin on tainnut kaatua, minä onnistun sanomaan hänelle, kun tuijotan tätä kotia.

Airion kieli on erittäin omaperäistä ja ilmaukset ja sanat persoonallisia. Romaanissa on dystopian ja kauhun elementtejä sekä tapahtumien että viherkasviviidakon liikehdinnän tahoilta. Mimi ei saanut riittävää apua perhevalmentajan suosituksista huolimatta, vaan tapahtumat kärjistyivät. Kuuntelin romaanin osittain kaksi kertaa, sillä sekä juoni että kieli kieputtivat minua. Minusta Metsässä juoksee nainen on omaperäinen ja kantaaottava debyytti, joskin kirjasta jäi hyvin surullinen ja ahdistunut olo: tällaiseenko dystopiaan meidän hyvinvointiyhteiskunta ja sosiaaliturva ovat menneet tai menossa? Hoitoala on aliarvostettu ja palkkakuopassa ja riittävää, oikea-aikaista apua on mahdoton saada.

Minä haluaisin huokaista. Haluaisin mennä tuuletusikkunalle ja huutaa. Haluaisin soittaa esihenkilöstölle ja ilmoittaa että nyt eroan, että nyt tämä jumalauta loppuu, että te olette rahanahneina laittaneet yrityskoneistonne turhanpäiväiseen valmennustyöhän naisen, joka tarvitsee terapeuttista työotetta, jotakin todellisella koulutuksella varustettua, sensitiivistä jatkuvuutta.

Kirjaluotsin bloggaus.

Elina Airio - Metsässä juoksee nainen

Gummerus 2022

Äänikirjan lukija Sanna Majuri

____________________ 

Elina Airio (s. 1991 Nokialla) on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Sosiaalialalla työskentelevä Airio asuu perheensä kanssa Itä-Helsingissä ja liikakastelee kotikaksion vallanneita viherkasveja.

Ville Peltola - Rivien väleihin putoajat

Masentava kotikaupunkimme laahusti kohti myöhäistä keskiviikkoiltapäivää Antin nostaessa valkoisen Hondan natisevaa kytkintä. Auto yökkäsi väsyneesti, nytkähti ja sammui, mutta jo vartin päästä oltiin valtatiellä kaupungin ulkopuolella. Radion ainoa toimiva kanava soitti särisevää iskelmää ja auto tuntui sittenkin rullaavan tyydyttävästi.

Tamperelaisen Ville Peltolan esikoisteos Rivien väleihin putoajat yllätti iloisesti. En tiedä mitä odotin, mutta tämä oli lämminhenkinen ja tragikoomisuudessaan koskettava. Kirja on ilmestynyt yhteisörahoituksella vuonna 2020 ja äänikirjana tänä vuonna. Näin päähenkilön, 35-vuotiaan Mikon, elämäntarinassa jotain kaurismäkeläistä ja onhan tässä myös pitkä ja vaiheikas roadtrip Pohjois-Suomen kautta Uumajaan isää etsimään. Työtön Mikko elää peruspäivärahalla, on avoliitossa Katrin kanssa ja käy tämän vaatimuksesta terapeutti Erkan juttusilla selvittelemässä päätään ja ongelmientäyteistä lapsuuttaan. Nyt on taas tullut sanomista, joten Katri on heittänyt Mikon ulos ja ilmoittanut perään olevansa raskaana, mutta sanonut ettei Mikkoon kohdistuisi mitään vaateita.

Eikö se tajunnut, että yksinhuoltajan arki oli ihan helvetin rankkaa ja tulisi vaikuttamaan lapseenkin ihan varmasti, tavalla tai toisella. Ei tietenkään tajunnut, koska se vietti lapsuutensa kokonaisessa, rakastavassa perheessä, missä ei oikeasta elämästä opi yhtään mitään. Pitäisiköhän sitä varoittaa?

Mikko bunkkaa kaverinsa Antin kämpillä ja kaverukset ovat samanlaisia rivien väliin pudonneita: ei koulutusta, ei pysyviä työpaikkoja; kalja maistuu ja tupakka savuaa. Tarinan edetessä selviää takaumista, ettei Mikon lapsuus todellakaan ollut helppo. Äiti ei pystynyt huolehtimaan pojasta oman alkoholisminsa takia, joten seurasi lastenkotia, sijaisperhettä ja koulukotia. Mikko on koko ikänsä uskonut yhtä Markkua isäkseen, mutta nyt äiti väittää sen olleen valhe. Mikon biologinen isä on äidin mukaan Uumajassa asuva Albert Verkeer, jota tapaamaan Mikko ja Antti suuntaavat surkeassa kunnossa oleva autonrämä alla ilman pennin hyrrää.

Internet tiesi kertoa, että isäni Albert Verkeer omisti pienen taidegallerian ja -lainaamon Uumajan laitamilla... // Ehkä äidin ja Albertin suhde oli ollut niin kivulias, että se oli päättänyt pysyä kaukana ihan kaikista taiteilijoista ja kokeilla vaihtelun vuoksi, millaista olisi rakentaa yhteistä elämää väkivaltaisten ja viinaanmenevien paskapäiden kanssa.

Roadtripillä Mikko ja Antti tutustuvat moniin kaltaisiinsa, ottavat rahattomia ja pulassa olevia kyytiin ja auttavat heitä monin tavoin. Mikkoa pohdituttaa oma isyys kovasti ja nähdessään muiden kovia kohtaloita ja suurta rakkautta läheisiin ja vammaiseen lapseen, hän herää ajattelemaan, ettei isyys olisi ollenkaan niin paha juttu. Sisimmältään Mikko on fiksu ja empaattinen ihminen, joka on joutunut syrjäytyneeksi yhteiskunnan hylkiöksi pääosin ilman omaa syytään. 

Peltolan kieli on suureksi osaksi puhekieltä ja kielenkäyttö ajoittain roisia ja kirosanojen täyteistä, mikä istuu hyvin Mikon hahmoon. Teksti on kuitenkin persoonallista ja kivasti kuvailevaa, mistä pidin paljon. Koska kuuntelin äänikirjan, en paneutunut kovin tarkasti tekstin mahdollisiin stilisointitarpeisiin. Niitä on nähnyt Meridian analysoivassa arviossaan. Tarina on karu ja melankolinen, mutta keventävällä huumorilla höystetty. Äänikirjana Rivien väleihin toimi erinomaisesti ja minusta tämä toimisi herkullisesti filmitoteutuksena.

Ville Peltola - Rivien väleihin putoajat

Kansi Ville Peltola
Saga Egmont 2022
Äänikirjan lukija Ville Saarenketo
____________________

Rivien väleihin putoajat kertoo nimensäkin mukaisesti ihmisistä, jotka tavalla tai toisella ovat ulkokehällä, pudonneina ja syrjäytyneinä. Juodaan viinaa, muistellaan rikkonaista lapsuutta ja näytetään väläyksiä sekavasta nykyhetkestä. Puolivälissä kirja muuttuu roadmovieksi, kun päähenkilö Mikko päättää reissata Ruotsiin iäti kadoksissa ollutta isäänsä etsimään. - Kulttuuritoimitus

Ville Peltola on Tampereella asuva kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa on vuonna 2020 julkaistu Rivien väleihin putoajat.

Rachell Wells - Alfie #2 & #3: Samettitassuinen ystävä & Alfie and George

Englantilaisen Rachel Wellsin bestseller-sarjassa Alfie-kissasta on ilmestynyt jo useita osia. Viime vuonna ilmestyi suomeksi ensimmäinen, Kissa kynnyksellä ja nyt on ilmestynyt sarjan toinen osa, Samettitassuinen ystävä. Ei ole koronaa, mutta riittävän ikävää tämä ylähengitystieinfektio on ilmankin. Kaipasin siis hyvän mielen viihdettä enemmänkin, siksi kuuntelin vielä englanniksi sarjan kolmannen osan Alfie and George.

Alfie #2 - Samettitassuinen ystävä

Alkuteos A Cat Called Alfie

Suomentanut Elina Lustig

Otava 2022

Äänikirjan lukija Annu Valonen

Sarjan ensimmäisestä osasta luimme, että komea, harmaaturkkinen Alfie jäi kodittomaksi kun hänen iäkäs omistajansa Margaret-rouva kuoli. Katukissaksi päätynyt Alfie koki kovia, mutta tutustui onneksi moniin häntä auttaviin kissoihin. Erityisen paljon häntä auttoi ystävällinen Tiikeri-niminen tyttökissa, joka vei Alfien omalle kotikadulleen Edgar Roadille. Siellä Alfie hankki itselleen useamman kodin, joissa vierailee vuorotellen asukkaittensa elämää järjestelemässä ja sulostuttamassa. Alfien kotiväkeä ovat Edgar Roadilla Claire & Jonathan ja Polly & Matt sekä hiukan etäämmällä asuva puolalainen ravintoloitsijaperhe Francesca ja Tomaz.

Nyt Edgar Roadille on muuttanut uusi, oudosti käyttäytyvä perhe, ja naapurusto ihmettelee heidän vetäytyvää käytöstään. Erityisen ikävästi Snellin perheeseen suhtautuvat ilkeän Lohi-kissan omistajat Goodwinit, jotka väittävät heidän olevan rikollisia ja yrittävät häätää heidät pois alueelta. Mutta Alfie rakastuu sydämensä täydeltä Snellien ihanaan Lumipalloon ❤︎ Kuitenkaan Alfie ei saa vastakaikua ja hän joutuu panemaan itsensä alttiiksi tosi nolosti voittaakseen tuon lumivalkoisen kissakaunottaren sydämen ja saadakseen kotikadulla aikaan sovun ja hyvän yhteishengen.

Wells asettuu upeasti kertoja-Alfien kissamaiseen mieleen ja kuvaa osuvasti kissojen elkeitä. Alfie puhuu vain kissaa, mutta ymmärtää ihmisten puhetta, lukea hän ei osaa. Ilmeisesti Lontoon esikaupungissa sijaitseva Edgar Road on rauhallinen katu, sillä kadun kissat kulkevat ulos kotiensa kissanluukuista tapaamaan toisiaan ja seuraamaan ympäristön tapahtumia. Tässä osassa kerrotaan paljon lapsista koulukiusaamista myöten, joten kirja sopii lasten kanssa luettavaksi. Sattuu näet niin, että puolalaisperheen Aleksia kiusataan koulussa, mutta kun Alfie ottaa homman hoitaakseen, pojasta tulee luokkakavereidensa suosikki - saavathan he silitellä suloista Alfieta.

Rakastunut Alfie kokee tässä osassa paljon draamaa: Lumipallo eksyy ja löytyy huonossa kunnossa ja Alfie suostuu viiksikarvankaan värähtämättä maailman häpeällisimpään juttuun - siihen että palokunta pelastaa hänet puusta! Mutta mitä ei rakastunut kollipoika tekisi valloittaakseen rakkauden kohteensa sydämen. Edgar Roadin asukkaat ovat paljosta kiitollisuudenvelassa neuvokkaalle ja hoksaavaiselle Alfielle, joka liittää sydämiä yhteen, hoitaa eripurat ja piristää alakuloiset. Samettitassuinen ystävä on hellyttävä hyvän mielen kirja ehdottomasti.

Tästä on blogannut myös Elämä on ihanaa.

Alfie #3 - Alfie and George

Avon 2016

Äänikirjan lukija Edward Killingpack

Tämä osa alkaa hurmaavalla näyllä: rakastuneet Alfie ja Lumipallo juoksentelevat niityllä metsästäen perhosia ja lekottelevat väliin kukkien keskellä. He ovat perheittensä kanssa maaseudulla lomalla ja tekevät tuttavuutta myös pelottavien lehmien kanssa. Kotiin palattua synkät pilvet alkavat kerääntyä umpirakastuneiden onnen ylle: Lumipallon perhe on muuttamassa pois Edgar Roadilta herra Snellin työpaikan vuoksi. Kun Lumipallo ja Alfie ymmärtävät tulevan eronsa, he nukkuvat kerällä kainalokkain Alfien korissa ja ihmisistäkin tuntuu pahalta.

Lumipallon lähdettyä Alfie potee sydänsuruja ja on masentunut eikä ruokakaan maita, mutta kekseliäs Claire keksii keinon, joka ärsyttää ensin, mutta auttaa pidemmän päälle. Taloon tulee kissanpentu George, jonka isäksi ja kasvattajaksi Alfie ryhtyy. Georgen vahtiminen on Alfielle rankkaa puuhaa, sillä pieni kissavintiö on aina pulassa ja keksii mitä hurjimpia juttuja.

Tässä osassa on paljon (minulle vähän liikaakin) Alfien kolmen perheen ihmissuhdedraamaa. Yhdellä on liikaa töitä, toinen jää työttömäksi ja kolmannet miettivät adoptiota. Edgar Roadilla tapahtuu myös kummia: kissat ihmettelevät lyhtypylväisiin liimattuja kadonneista kissoista kertovia julisteita. Katoamiset eivät voi olla sattumaa, koska kadonneita kissoja on niin paljon. Kuka kidnappaa alueen kissoja ja mitä heille tapahtuu?

Alfie on hellyttävä adoptioisän roolissa ja pikku George tietysti suloinen. Tukea vanhemmuuteen Alfie saa maailman parhaalta ystävältään Tiikeriltä, joka on aina rakastanut Alfieta Lumipallosta huolimatta. Alfie onnistuu selvittämään kaikkien perheittensä tunnesotkut ja onni palaa Edgar Roadille. Pidin erittäin paljon äänikirjan lukijasta, jonka miesääni sopi mainiosti Alfielle. Tässä oli myös naukumista tarinaa elävöittämässä - hurmaavan kissamaista!

Kikuko Tsumura - There’s No Such Thing as an Easy Job

I’d left my last job because it sucked up every scrap of energy I had until there was not a shred left. // I wanted a job that was practically without substance, a job that sat on the borderline between being a job and not. // Above anything else, I wanted a job I could do alone. I knew that I’d need to leave that stipulation behind me at some point, but at least for the moment, that was how I felt.

Kikuko Tsumuran romaani There’s no Such Thing as an Easy Job  (Helppoa työtä ei ole olemassakaan) tarkastelee japanilaista työelämää 36-vuotiaan sinkkunaisen näkökulmasta. Nainen pysyy nimettömänä, mutta kertoo jättäneensä edellisen, rakastamansa työpaikan kovan psyykkisen kuormituksen vuoksi. Hänellä on burnout ja hän on joutunut muuttamaan takaisin vanhempiensa kotiin. Joutenolo ei pidemmän päälle kuitenkaan innosta, joten hän etsii helppoa, psyykelle turvallista työtä. Työvoimaviraston rouva Masakado etsii naiselle helppoja määräaikaisia hommia, joita kertyy peräti viisi yhden vuoden aikana. Minäkertoja kuvaa sitten näitä absurdeilta, oudoilta tai turhilta tuntuvia töitä pienintä yksityiskohtaa myöten. Lukijan kannattaa olla herkällä kuulolla ja ehkä pilkkoa kirjaa osiin.

Ensin nainen ryhtyy tarkkailemaan valvontanauhoja, joiden kohteena on miespuolinen kirjailija Yamamoto. Työpäivä on pitkä, klo 10-23, mikä vaikeuttaa esimerkiksi kaupassakäyntiä ja nettiostosten vastaanottamista, sillä työpaikalle ei saa tilata toimituksia. Epäillään, että kirjailija piilottelee jotain salakuljetettua, ehkä jalokiviä, valtavassa DVD-kokoelmassaan. Tässä isoveli valvoo -tyyppisessä yrityksessä on paljon työntekijöitä, joilla jokaisella on oma valvottavansa. 

Nainen tuntee itsensä syylliseksi, kun kieltäytyy vakituisesta työstä määräajan päätyttyä. Uusi työ on radiomainosten tekoa bussifirmalle ja samalla esimiehen silmälläpitoa. Outoa hommassa on se, että mainostetut yritykset katoavat yllättäen. Naisella on takanaan jo 14 vuoden työkokemus, mutta silti hän tuntuu olevan hukassa. Aasialainen Flamenco Center toimii erityisen epäilyttävällä tavalla ja alueella liikkuu lasten ahdistelija, josta tiedotetaan mainoksissa. 

Sitten nainen kirjoittaa kuluttajia sivistäviä tietoiskuja riisikakkuihin firmassa, joka palkkaa aina puolen vuoden välein määräaikaisia työntekijöitä. Tämä oli vallan hulvatonta kuunneltavaa ja Suomikin mainittiin. Yhdessä tietoiskussarjassa kerrotaan useilla maailman kielillä Auttakaa! - myös suomeksi ja venäjäksi. Yrityksessä on raati, joka äänestää tietoiskujen teemoista ja nainen miettii aiheiksi mm. Genjin tarinan lukuja ja maailman diktaattoreita.

The vote would most likely go to 100 famous Japanese mountains, which hadn’t even been my idea in the first place, but that was fine. I honestly didn’t care any more, I thought, as I headed for the canteen. Standing there slumped in the line for food, the phrase ran through my head – ‘rice crackers for exhausted people’. They would probably suit me very well in my current state.

Nainen alkaa taas stressaantua ja kärsiä mahakivuista. Työvoimatoimiston rouva oli neuvonut, ettei olisi viisasta päätyä viha-rakkaussuhteeseen työnsä kanssa, mutta tässä sitä taas oltiin, burnoutin partaalla. Sitten seuraa julisteiden levitystä asuintaloihin toimeksiantajana  Lonely No More -järjestö. Viimeisenä hommana on rei’ittää pääsylippuja valtavan laajassa julkisessa puistossa ja tarkkailla puiston tapahtumia. Puistossa järjestetään myös Skandinavia-tapahtuma, jossa on suomalaisia poroja ja talvisodan sotilaiden lumipukuja!  Nainen löytää puistosta myös burnoutiin sairastuneen miehen, joka oli piilotellut siellä puoli vuotta, mutta pystyy nyt tauon jälkeen taas työhön.

Burnoutinsa jälkeen naisen aikomuksena on suhtautua välinpitämättömästi tehtäviinsä, mutta hän ei voi itselleen mitään ja antautuu kuhunkin työhön intohimoisesti ja pyörittelee työasioita myös työajan ulkopuolella. Naisen aivoissa hyrrää koko ajan ja hän vuodattaa lukijalle aivan jokaisen työssä heränneen ajatuksensa eikä niitä ole vähän! Kaikki työpaikat tuntuvat oudoilta ja absurdeilta ja Tsumura kirjoittaa niistä mustalla huumorilla. Äänikirjan lukija Cindy Kay oli loistava valinta, sillä hänen äänensä oli nuorekas, innostunut ja ihmettelevä. Vasta kirjan lopussa paljastuu naisen ensimmäinen työpaikka ja havaittuaan, ettei missään pääse helpolla eikä pois oravanpyörästä hän alkaa kaivata entistä työtään. Mainiota ja sarkastista kuunneltavaa, vaikka naisen vuodatusta todellakin riitti.

Kirjan on lukenut myös Elegia / Kartanon kruunaamaton lukija
Unien kelluvalla sillalla -blogin mukaan tämä ilmestyy suomeksi vielä tänä vuonna (Into Kustannus).

Kikuko Tsumura - There’s No Such Thing as an Easy Job

Alkuteos Kono yo ni tayasui shigoto wa nai 2016
Dreamscape Media 2021
Äänikirjan lukija Cindy Kay

_____________________

Kikuko Tsumura (b. 1978) is a Japanese writer from Osaka. She has won numerous Japanese literary awards, including the Akutagawa Prize, the Noma Literary New Face Prize, the Dazai Osamu Prize, the Kawabata Yasunari Prize, and the Oda Sakunosuke Prize.

Convenience Store Woman meets My Year of Rest and Relaxation in this strange, compelling, darkly funny tale of one woman's search for meaning in the modern workplace.

Tricia Cresswell - The Midwife

The morning room was warm and well-lit against the gloom at the windows, a side lamp illuminating the bleached face of a heavily pregnant woman lying on a day bed. As she turned to nod at Dr Borthwick’s greeting and bow, her pale lips stretched in a memory of a lovely smile.

Sir Jeremy was polite but brisk. ‘Lady Gasgoine is carrying twins according to Dr Preston and Dr James,’ he said, naming two eminent physicians who provided advice on childbirth to the very rich. ‘There is some disagreement as to how best she can be helped. My wife wishes for a further opinion.’

Englantilainen Tricia Cresswell on eläkkeellä oleva yleislääkäri, joka voitti Mslexia romaanikilpailun vuonna 2020 käsikirjoituksellaan The Midwife / Kätilö. Kuuntelin vastikään ilmestyneen romaanin englanniksi ja pidin sitä hyvin kiinnostavana ja jännittävänä. Romaani pureutuu naisten oikeuksiin, raskauden ja synnytyksen vaarallisuuteen 1800-luvulla sekä toisaalta naisten mahdollisuuksiin toimia ammateissa. Pan Macmillanin haastattelussa Cresswell toteaa tuosta ajasta: "Avioliitto oli sosiaalinen normi kaikissa yhteiskuntaluokissa. Pidettiin itsestään selvänä, että vaimot tulevat raskaaksi, ja hedelmättömyys nähtiin yksinomaan naisten ongelmana. Raskaus oli sekä pakollinen velvollisuus että todellisen pelon aihe.”

Romaani tapahtuu kahdessa miljöössä. Northumberlandin nummilta Koillis-Englannissa löytyy kovan myrskyn jälkeen henkihieverissä oleva nainen, joka on menettänyt muistinsa. Hän ei muista kuka on ja miten päätyi rannalle, mutta hän tietää, miten auttaa synnyttämässä olevaa naista ja miten sidotaan haava. Nainen puhuu myös sujuvasti ranskaa. Hänen löytäjänsä on paha ja kuvottava mies, joka käyttää hyväksi yksinkertaista sisartaan ja raiskaa myös löydetyn naisen. Nainen saa nimekseen Joanna ja vähitellen hän alkaa auttaa paikallista lääkäriä synnytyksissä ja pääsee tämän hoiviin, turvaan asumaan. Joannasta tulee arvostettu kätilö yhteisössään, mutta sitä eivät vehkeilevät kilpailevat mieslääkärit voi sietää, vaan aloittavat herjauskampanjan ja ajavat Joannan pakosalle.

Lontoossa tapaamme syrjäänvetäytyvää elämää viettävän tohtori Borthwickin, joka tekee työtään Lontoon slummeissa apunaan kätilö, rouva Bates. Vähitellen hänestä tulee suosittu synnytyslääkäri myös yläluokan naisten keskuudessa, mitä kilpailevat lääkärit katsovat pahalla. Mitä mahtaa kätkeytyä vetäytyvän tohtori Borthwickin julkisivun taakse? 

The Midwife näyttää, miten vaarallista synnyttäminen naiselle tuolloin oli ja miten koomisesti ja häveliäästi lääkärin oli toimittava potilasta tutkiessaan. Lapsivuodekuolleisuus oli suurta eikä synnytyskomplikaatioita osattu aina hoitaa oikealla tavalla.  Minua ärsyttivät pöyhkeät ja mahakkaat lontoolaiset sosieté-herrat, jotka vaatimalla vaativat poikaa vaimojensa hengen kustannuksella! Northumberlandissa taas lukija saa katsoa silmiin järkyttävää köyhyyttä, takapajuisuutta ja pahuutta.

Romaani luo eläväksi Viktoriaanisen ajan naisen aseman sekä köyhällä ja takapajuisella maaseudulla että ’edistyksellisessä’ Lontoossa. Pidin romaanista hyvin paljon loppupuolelle saakka, sitten se kyllä riehaantui aika villiksi ja lähti kulkemaan epäuskottaville urille. Mutta eittämättä oli kiinnostavaa sukeltaa Viktoriaanisen ajan naisen elämään ja miesten päsmäröivään ja ärsyttävään valtaan. Tuossa Pan Macmillanin haastattelussa Cresswell toteaa, että monissa alikehittyneissä maissa ollaan yhtä huonossa tilanteessa kuin Englannissa 1800-luvulla. Äänikirja oli toteutettu hyvin ja lukijat olivat erinomaisen selkeitä. Kyllä tämän kanssa ajatuksensa päivän uutisista irti sai.

Tricia Cresswell - The Midwife

Pan MacMillan 2022
Äänikirjan lukijat Kristin Atherton, Tricia Cresswell

____________________

Romaanista ja naisten asemasta Pan Macmillan

Its synopsis explains: “The dual narrative compares and contrasts the lives of a midwife in Northumberland and a doctor in London. The midwife, Joanna, is found half-naked and half-dead on the moors and can't remember who she is or how she came to be there. In London, Dr Borthwick is a sensitive and respected physician. But his life is complicated, professionally and personally.

Harri Hertell - Tiedän sen olevan rakkautta

Päivät toistensa kaltaisia

kuin samaa loputonta lumisadetta

katselen sitä mutta

en enää näe maisemaa tai itseäni

Enostonen väki muisti minua mukavalla yllätyksellä - kiitos! Harri Hertellin seitsemäs runokokoelma Tiedän sen olevan rakkautta tuntuu suoralta jatkumolta hänen edelliselle runokokoelmalleen Kaikki tunteet sallittuja. Keskiössä on isän tunnot ja pikkulapsiarki kahden tyttären isän ja esiintyvän taiteilijan näkökulmasta. Ylimääräistä haastetta perheelle on tuonut pandemia-aika, jolloin esiintymistilaisuuksia ei ollut eikä niin ollen tienestejäkään. Hertelliä ahdisti se, miten hän pystyy elättämään perheensä ja tietysti se, miten kertoa pienille lapsille vaarallisesta viruksesta. Nyt pienten lasten vanhemmat ovat saaneet vielä uuden haasteen: miten kertoa lapsille sodasta Euroopassa.

Kokoelman runot on ryhmitelty kahden otsikon alle: Niille joilla on kyky haaveilla & Ulkona enemmän rakkautta kuin pystymme näkemään. Runojen otsikot ovat myös hyvin kuvaavia: Päivät toistensa kaltaisia,  Kun ontto merkityksettömyys yrittää astua sisään, Minä pelkään, En ymmärrä mitä tapahtuu, Marraskuun puolivälissä etc.

Runoista huokuu korona-ajan typertyneisyys ja epäusko. Vallitsee omituinen tapahtumattomuus, vaikka arkinen elämä jatkaa kulkuaan, lehdet julkaisevat päivän tartuntalukuja & koronakuolemia ja viranomaiset pitävät tiedotustilaisuuksiaan. Aikuinen ei voi kaataa huoltaan ja ahdistustaan pienten lasten niskaan. Toisaalta vanhempi on myös saava osapuoli, sillä lapset jatkavat arkeaan ja leikkejään kivuttomammin kuin aikuiset.

Helmikuun lopulla

tytär leikkii pihalla keijua

kauhoo lapiolla

lumen alle vihreinä hautautuneita kasveja

sanoo kaivavansa esille kevään

joka pian taas saapuu

yhtä taianomaisena

kuin lapsen mielikuvitus.

…

Juuri kun olen kieltämässä lapsia

hyppimästä lätäköissä

mietin hetken millaista olisi jos

he todella tottelisivat…

Hertell sanoittaa koskettavasti mielessään liikkuvia ajatuksia ja arkisia tuokiokuvia perheensä elämästä. Aina hän ei jaksa olla läsnä lapsilleen, mutta intoutuu myös järjestämään kotona Italian matkoja itse leivottuine pizzoineen ja gondoliajeluineen - olohuoneen sohvalla. Lapset ovat täysillä mukana ilmiömäisellä mielikuvituksellaan! Mustassa koronaputkessa lapset ovat Hertellille sanomattoman suuri onni ja voimavara: hän on vakuuttunut siitä, että yhdessä jaksetaan, koska rakkautta on ylen määrin.

… kun kaikki on epäselvää

pelon lätäkköä

jatkan kulkemista

hymyilemättä näen hyvän

lasten leikkivän

vaikka jokin sisälläni on joustanut

liian monta kertaa

venynyt

pettynyt

odottanut

toivonut

että muutos tulee

ja aina kun se näyttää olevan lähellä

ei siitä koskaan saa otetta.

Tiedän sen olevan rakkautta koskettaa arkisilla havainnoillaan ja sopii myös runoihin tottumattomalle lukijalle. Lue myös postaukseni kokoelmasta Kaikki tunteet sallittuja, jossa kerron Hertellistä enemmän.

Harri Hertell - Tiedän sen olevan rakkautta
Enostone 2022
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Positiivinen ja elämänmyönteinen Tiedän sen olevan rakkautta kuvaa elämää poikkeusoloissa. Runoissa puhutaan arjesta, jossa tavallinen elämä pitää yksilöt liikkeessä globaalin kriisin keskellä, jossa epävarmuudenkin keskellä on oikeus tuntea onnea.

Tove Ditlevsen - Kööpenhamina-trilogia

Tove Ditlevsenin (1917-1976) Kööpenhamina-trilogiasta on ilmestynyt suomeksi kaksi osaa Lapsuus **** & Nuoruus **** (Kustantamo S & S 2021 & 2022), suomentanut Katriina Huttunen. Kolmannen osan Gift ***** (Natur & Kultuur, 2021) kuuntelin ruotsiksi Ninni Holmqvistin uutena ruotsinnoksena. Kahdessa ensimmäisessä osassa Ditlevsen kertoo elämästään ja perheestään 18-vuotiaaksi, jolloin hänen mielestään aikuisuus alkaa. Elämä 20- ja 30-luvun kööpenhaminalaisessa työläiskaupunginosassa on köyhää ja näköalatonta, tasapäistävää ja masentavaa. Vesterbron lapset eivät välty näkemästä karkeita elämänilmiöitä, joita heille ei mitenkään selitetä: humalaisia, kapakoita, tappeluita, huoria, teiniäitejä ja perheriitoja ahtaissa asunnoissa. 

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin. // ... haaveilen aina että kohtaisin jonkun erityisen ihmisen joka kuuntelisi ja ymmärtäisi minua. Tiedän kirjoista että sellaisia ihmisiä on olemassa, mutta lapsuuden kadulla heitä ei ole ainoatakaan.

Pienestä pitäen Tove tahtoo runoilijaksi ja kirjoittaa rakkausrunoja runokirjaansa, vaikka isä sanoo, ettei tytöstä voi runoilijaa tulla ja äiti ja veli Edvinkin nauravat hänelle. Tove on älykäs tyttö, joka tekeytyy tyhmäksi pärjätäkseen karkeassa ympäristössä. Tove kokee, ettei häntä ymmärretä, että hän on liian erilainen ja liian outo. Hän oppii lukemaan ennen kouluikää ja kirjat tarjoavat pakopaikan.

Toven isä ei juo eikä heillä tapella, mutta perheen ennestäänkin vaatimatonta toimeentuloa hankaloittaa se, että isä saa usein potkut työstään vasemmistolaisuutensa takia. Isä on sosiaalidemokraattisen liikkeen agitaattori ja velikin käy isän kanssa kokouksissa. Äiti on kaunis ja nuori, ja tyytymärön elämäänsä, minkä purkaa tyttäreen, joka joutuu varomaan äitinsä vihastumisia. Äidillä ja Tovella on monimutkainen suhde: äiti lyö ja tylyttää, mutta joskus heidän välillään on yhteisymmärrys ja myötätunto. 

Ainoa ystävä on Ruth, joka johdattaa Toven pikkurötösten tielle, mutta teini-iässä ystävyys loppuu, koska Tove ymmärtää, että hän haluaa elämältään jotain enemmän. Tove odottaa kärsimättömänä lapsuuden loppua, sillä hän uskoo, että vasta silloin äitikin ymmärtää ja rakastaa häntä.

Haluaisin huoneen, jossa olisi neljä seinää ja suljettava ovi. Huoneen, jossa olisi sänky, pöytä ja tuoli, kirjoituskone tai lehtiö ja lyijykynä, ei enempää. Niin, ovi jonka saisi lukkoon. Mitään tästä en kuitenkaan saa ennen kuin olen kahdeksantoista ja voin muuttaa kotoa pois.

Tovesta kasvaa pitkä ja laiha nuori nainen, ei mikään kaunotar. Lukioon ei varojen puutteessa ole asiaa, vaan rippikoulun jälkeen on mentävä töihin. Muutama ensimmäinen työpaikka menee myttyyn, mutta kivipainon konttorissa Tove alkaa pyynnöstä kirjoittaa onnittelulauluja, joita pidetään hyvinä. Uuden ystävättären Ninan kanssa käydään tansseissa, unelmoidaan miehistä ja ystävättären yllytyksestä Tove pääsee vihdoin neitsyydestään, kliinisesti, ilman tunteita.

Tove odottaa suurta ja hullaannuttavaa rakkautta. 18-vuotiaana hän vuokraa itselleen pienen huoneen vanhempiensa vastusteluista huolimatta. Hänen vuokraemäntänsä on natsi, joka kuuntelee radiosta Hitlerin puheita. Unelma runoilijuudesta elää ja hän kuulee kirjallisuuslehden toimittaja Viggo F.:stä, joka julkaisee lehdessä nuorten runoilijoiden runoja. Viggo F. lupaa julkaista yhden Toven runoista. Hän on se henkilö, jota Tove on odottanut koko ikänsä! Runokokoelma Tytön mieli julkaistaan toisen maailmansodan kynnyksellä ja Tove asuu enimmäkseen Viggo F.:n luona (koska siellä on suihku!) ja äiti hoputtaa heitä naimisiin. Se että mies on 36 vuotta tytärtä vanhempi, ei merkitse. Se merkitsee, että mies on varakas ja pystyy elättämään.

Trilogian kolmas osa Gift on julkaistu englanniksi nimellä Dependancy / Riippuvuus. Jännittävää nähdä, miten sana gift (naimisissa, myrkky) käännetään suomeksi. Tässä osassa on Ditlevseniä ihailevan norjalaisen Vigdis Hjorthin esipuhe, jossa Hjorth sanoo, että Ditlevsenin Barndom oli hänen ensimmäinen aikuisten romaaninsa. Tove keskittyy tässä osassa kolmeen asiaan: miehiin ja avioliittoihinsa, huumeriippuvuuteensa ja kirjoittamiseen. Hjorth sanoo, että Gift oli aikoinaan suunnaton menestys, mutta myös hirveä skandaali, koska kaikki miehet esiintyivät kirjassa omilla nimillään.

Sedan sticker han, och i takt med att vätskan i sprutan försvinner i armen, sprider sig en aldrig tidigare upplevt salighet genom hela kroppen. Rummet vidgas till en strålande sal, och jag känner mig alldeles slapp, dåsig och lycklig som aldrig förr.  // Petidin, tänker jag, och namnet är som ett fågelläte. Jag bestämmer mig för att aldrig släppa taget om mannen som kan skaffa mig en så obeskrivlig, salig njutning.

Tove löysi Viggo F.:ssä lupauksen tulevaisuudesta ja meni naimisiin tämän lyhyen, lihavan ja impotentin miehen kanssa. Viggo F. esittelee Toven kirjallisille piireille, mutta pian Tovella on muita rakkaussuhteita (Piet, Ebbe, Carl). Tove kokee laittomia abortteja ja synnyttää kaksi lasta eri miehille. Kohtalokkain on Toven viimeinen abortti, jonka suorittaa sudenhampainen lääkäri nimeltä Carl, joka ruiskuttaa potilaansa suoneen petidiniä sillä seurauksella, että tämä jää koukkuun ensimmäisestä opioidiannoksesta. Tove eroaa Ebbestä ja menee Carlin kanssa naimisiin varmistaakseen keskeytymättömän huumeiden saannin ja he adoptoivat myös lapsen, jonka Carl on saanut toisen naisen kanssa. Alkaa viiden vuoden helvetti, jonka kuluessa Tovesta tulee auttamattomasti huumekoukussa oleva narkomaani, joka ei jaksa välittää lapsistaan eikä pysty enää kirjoittamaankaan. Tove makaa päivät vuoteessaan ja lastenhoitajan on tuettava häntä vessakäynneillä. Hoitoon päästessään Tove painaa vain 30 kiloa.

Ditlevsen kuvaa itseään säälimättömän rehellisesti ja avoimesti ja kertoo sydäntä raastavasti, miten hän käyttäytyi: hänelle merkitsi vain seuraava annos ja hän rukoili ja aneli Carlia sen saadakseen. Kuukaudet sairaalassa huumevierotuksessa saavat hänet tuntemaan itsensä taas terveeksi ja hän saa takaisin normaalin painonsa. Carlin jälkeen Tove rakastuu ensisilmäyksellä Victoriin ja on hyvin onnellinen, mutta addiktio ei ole kadonnut. Hän retkahtaa ja luisuu taas käyttäjäksi Victorin selän takana ajatellen, ettei pari pilleriä voi vaaraksi olla. Annokset kasvavat väistämättä ja asia paljastuu myös Victorille, joka yrittää kaikkensa Toven pelastamiseksi. Toven ja Victorin avioliitto on hyvin julkinen ja hyvin myrskyisä. Sen kulkua Hjorth avaa esipuheessaan. 

Ditlevsen ja Victor Andreasen vastanaineina 1951.

Jag tog fler och fler butalgin av rädsla för att bli sjuk om jag slutade. Jag tappade aptiten och gick ner i vikt, och Victor sa att jag såg ut som en gasell vars öde var att bli uppäten av lejonet. Jag tog tabletterna godtryckligt och oregelbundet och blev aldrig klok på hur få eller hur många jag behövde. Ibland fick jag lust att ringa till Borbeg (läkaren) och berätta alltihop för honom. Jag kände mig också frestad att berätta det för Victor, men på grund av en dunkel rädsla att förlora honom lät jag bli.

Tämä osa oli hyvin järkyttävä ja minusta trilogian puhuttelevin. Tove napsii salaa tabletteja, haluaa lopettaa, mutta ei pysty.  Kirjan lopussa hän myöntää itselleen, ettei hänen addiktionsa ikinä katoa.   Ditlevsen teki itsemurhan unilääkkeillä 1976. Äänikirjan lukijan Monica Einarsonin ääni sopi loistavasti tekstiin. Vavahduttava kuuntelukokemus.

Murasaki Shikibu - El diario de la Dama Murasaki

 

Kuuntelin hovinainen Murasaki Shikibun ( n. 978 - 1014) päiväkirjan espanjankielisenä äänikirjaversiona - El diario de la dama Murasaki. Tiesin hänen kirjoittaneen 1000-luvulla Genjin tarinan, josta Kai Niemisen suomennostyö on kuulemma loppusuoralla. Unien kelluvalla sillalla -blogi kertoo näin:  "Genjin tarina (Genji monogatari) on Kai Niemisen suurtyö, joka on loppumetreillä. Tämän laajan, maailman ensimmäiseksi psykologiseksi romaaniksikin sanotun teoksen kirjoitti hovinainen Murasaki Shikibu pian vuoden 1000 jälkeen keisarin hovissa Heian-kyōssa, nykyisessä Kiotossa."

Lady Murasakin päiväkirjan alussa on paljon faktatietoa kirjailijasta ja esittely selittää, mihin mikäkin päiväkirjan teksti viittaa. Valitettavasti kirjasta oli vain äänikirjaversio, joten en voi palata tarkemmin tekstiin. Murasakin oikeaa nimeä ei tunneta, mutta hän kuului aatelisen Fujiwara-klaanin haaraan, sai hyvän koulutuksen ja oppi myös kiinaa, mikä oli yleensä mahdollista vain miehille. Murasaki meni naimisiin kaukaisen sukulaisensa kanssa ja he saivat tyttären, mutta Murasaki jäi leskeksi vain kahden vuoden avioliiton jälkeen. En huomannut mainintaa tyttären myöhemmistä vaiheista, mutta päiväkirjasta käy ilmi, että hoviin tullessaan Murasaki ei ole enää aivan nuori ja että Genjin tarina oli jo ilmestynyt ja saanut mainetta. Nyt keisarinna Sōshin (n. 988 - 1074) hovinaisena ollessaan hän opetti keisarinnalle kiinaa ja taltioi yksityiskohtaisesti hovin tapahtumia ja juhlallisuuksia.

Päiväkirja on todennäköisesti kirjoitettu vuosina 1008-1010 kun myös Fujiwara-suvusta tulevalla keisari Ichijōlla oli kaksi keisarinnaa. Murasaki oli hoviin 12-vuotiaana tulleen ujon keisarinna Shōshin hovinainen. Keisarinna Teishin hovinainen puolestaan oli Tyynynaluskirjan kirjoittanut Sei Shōnagon. Kilpailu keisarinnojen ja hovinaisten välillä oli kovaa ja Murasaki puhuu pisteliääseen sävyyn Sei Shōnagonista. Keisarinna Sōshi synnytti kaksi poikaa, joista toisen synnytys oli vaikea. Murasaki kuvaa päiväkirjassaan yksityiskohtaisesti lapsen syntymään liittyviä isoja juhlallisuuksia, jotka tapahtuivat tietyin väliajoin. Hänen kerrontansa on hyvin eloisaa ja hän kuvaa runsaasti hovinaisten kimonoita ja aatelismiesten asuja. Heian-kaudella ohuita kimonoita saatettiin pukea kuusitoistakin päällekkäin, jolloin leveistä hihansuista näkyi niiden upea ja yhteensopiva väriloisto. Kerrassaan upeaa.

Murasaki on tekstissään pisteliäs ja terävä. Osansa saavat flirttailevat hovinaiset ja hoviherrat. Oma tulevaisuus näyttäytyy Murasakille epävarmana, hän ei tiedä mitä tuleman pitää. Murasaki kuoli nuorena, vain noin 36 vuotiaana. Luultavasti hän siirtyi vuonna 1011 leskeksi ääneen keisarinna Shōshin kanssa Fujiwara-suvun kartanoon. Keisarinna Sōshi eli 86-vuotiaaksi. Lady Murasakin päiväkirja oli kiehtovaa kuunneltavaa. Ehkä on tutustuttava Genjin tarinaankin kun se ilmestyy suomeksi!

Murasaki Shikibu - El diario de la Dama Murasaki
Saga Egmont 2022

Äänikirjan lukija Laura Hernández Bermejo

_____________________

Pari linkkiä japanilaisiin kimonoihin:

The Evolution of the Japanese kimonos
Jūnihitoe, Heian period

Mielenterveydestä x 3: Elina Jokinen, Ángel Martín & Meg Mason

 

Niputin tähän postaukseen kolme kirjaa, 

joista jokainen käsittelee mielenterveyttä jollain tavalla.

Elina Jokinen - Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi ***

Tuuma-Kustannus 2020
Äänikirjan lukija Mervi Takatalo

Aion kertoa teille siitä, kuinka minusta tuli yksi niistä, joilla naksahti. Tietenkään sen ei olisi pitänyt olla mahdollista, mutta kyllä se vain oli: minä tulin hulluksi — en sosiaalisena mielikuvana, en diskursiivisena käytänteenä, vaan sanan konkreettisimmassa, kouriintuntuvimmassa merkityksessä. Siinä, jossa oma sisimpämme muuttuu tuntemattomaksi ja hallitsemattomaksi. Niin voi käydä kenelle tahansa. 

Pohjalaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut, Elina Jokisen Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksi kertoo Julmalan suvun kolmen sukupolven naisten elämästä Pohjanmaalla lestadiolaisuuden vaikutuspiirissä ja heidän hauraasta mielenterveydestään. Stella Kristantytär Julmala on uupunut yliopistontutkija, joka on sisäistänyt lestadiolaisen suurperheen ihanteen. Lapsi on Jumalan lahja ja Stellan on saatava vielä ainakin neljäs lapsi aviomiehen vastustuksesta huolimatta. Stellan äiti Krista Maariantytär Julmala oli katsellut juopon lestadiolaissaarnaajaisänsä meinikiä riittämiin, ryhtyi feministiksi ja lähti maailmalle ja politiikkaan. Kristan äiti Maaria Julmala, Karjalan evakko, ei päässyt mihinkään karkuun alkoholistisesti juovaa miestään, vaan hänen oli alistuttava yhteisön hurskaana pitämän miehen mielivallan alle.

Teos tuntui aluksi haastavalle ja vähän sekavalle, sillä oli vaikea hahmottaa kuka on kuka. Kirjan loppupuolen tykitys lestadiolaissaarnaaja Armas Julmalasta, sodanaikaisesta tappajasta, oli vakuuttavaa ja  hurjaa kuunneltavaa. Julmalan suvun naiset kokevat kukin elämässään traumoja, joiden vaikutukset heijastuvat sukupolvesta toiseen: on evakkoutta, alkoholismia, masennusta, alistumista miehen valtaan, keskenmenoja ja oman mielenterveyden rakoilua; unelmat murenevat raa’an todellisuuden aallokoissa.

Romaani kertoo hulluudesta, lestadiolaisuudesta, feminismistä ja perheiden vaietuista salaisuuksista, kaikkien perheiden. Siinä on tilaa myös myyrille ja oraville, kuten kaikissa puutarhoissa ja elämässä aina. Elina Jokinen on kirjallisuuden tohtori ja kirjoittamisen monialainen ammattilainen, joka haluaa omalla esimerkillään rohkaista ihmisiä suhtautumaan kriittisesti heitä muka sitoviin normeihin. 

Kirjoihin kadonnut

____________________________________________________________

Ángel Martín - Por si las voces vuelven ****
Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Ángel Martín

Ángel Martín (s. 1977, Barcelona) on tunnettu näyttelijä, tv-kasvo ja julkkis Espanjassa. Tässä autofiktiivisessa teoksessaan Siltä varalta, että äänet palaavat Martín kertoo, mitä tapahtui kun hän tuli hulluksi eli sairastui psykoosiin vuonna 2017. Martín lukee itse äänikirjan ja itkee sen lopussa. Kokemus on ollut rankka, mutta hän kertoo myös hirtehistisesti ja huumorilla kokemastaan. Hän sanoo kirjoittaneensa tämän kirjan siltä varalta, että äänet palaavat ja murtaakseen mielenterveysasioihin liittyviä tabuja, mutta uskoo teoksesta olevan apua kaikille, jotka itse tai joiden läheiset ovat kokeneet vastaavaa.

Martínin kirjaa kuunnellessa voi sukeltaa psykoottisen ihmisen mieleen, ja se oli hurjaa se. Hän kuuli ääniä ja näki kaikkialla joko hyviä tai pahoja merkkejä. Martín sai aikaan kohun twiittailemalla Twitter-tilillään aivan sekopäisiä ja käytti yhtä määrättyä hashtagia kaikissa tuon ajan postauksissaan. Naisystävä ja veli saivat hänet sairaalaan, jossa hänet sidottiin aluksi pakkopaitaan, jottei olisi ollut vaaraksi itselleen.

 

Martínin kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni myös Juha Hurmeen omista kokemuksistaan kirjoittama teos Hullu. Ihmisen mieli on herkkä eikä kukaan voi olla turvassa mahdolliselta mielen särkymiseltä. Onnekseen (ja onneksemme) sekä Hurme että Martín selvisivät kokemastaan.

____________________________________________________________

Meg Mason - Sorrow and Bliss ***
Harper Audio 2021
Äänikirjan lukija Emilia Fox

Uusiseelantilaisen Meg Masonin teos Sorrow and Bliss (Murhe ja autuus, Otava 2022) kertoo nelikymppisestä Marthasta, jonka elämä on pahassa kriisissä - joskin pahoja kriisejä on riittänyt jo teini-iästä lähtien. Marthaa vaivaa joku diagnosoimaton mielenterveyden häiriö, joka saa hänet puhumaan töykeästi ja julmasti lähimmilleen. Takana on terapioita ja lääkityksiä, mutta apua ei vain ole tullut. Nyt kiltti aviomies Patrick on saanut tarpeekseen ja muuttanut pois yhteisestä Oxfordin kodista. Marthan on myös muutettava pois, koska se on miehen työsuhdeasunto eikä hänellä ole muuta paikkaa kuin lapsuudenkoti.

Martha ei pidä alkoholistisesti juovasta äidistään, joka tekee omituista kierrätystaidetta. Isä on runoilija, joka on julkaissut vain yhden nuoruudenteoksen. Takaumista selviää, että boheemi ja köyhähkö perhe on elänyt rivitalossa Lontoon lähiössä. Marthan lapsuusaikaa helpotti jämpti ja säntillinen sisko Ingrid, joka nyt on menestyvä ja kiireinen perheenäiti, eikä ehdi paneutua Marthan ongelmiin. Mieheensä Patrickiin Martha oli tutustunut jo lapsena perheen viettäessä joulua varakkaan Winsome-tädin luona hienostuneessa Belgravian kaupunginosassa Lontoossa. Sisäoppilaitoksessa opiskeleva tädin poika toi näet Patrickin jouluksi kotiinsa, koska tämän Hongkongissa töissä oleva isä oli unohtanut poikansa tyystin. Patrickista tuli joulujen vakiovieras. Siitä se rakkaus sitten lähti.

Kirja oli pirteä ja hauska, vaikka mielenterveydestä ja vaikeista asioista kertoikin. Marthan elämä alkaa selkiytyä, kun hän vihdoin uskaltaa panna äitinsä tilille tämän juomisesta. Äiti raitistuu, sillä syy juomiseen on ollut Marthan teini-iässä saama mielenterveysdiagnoosi, jonka äiti on salannut. Äiti luuli tekevänsä hyvän teon estämällä tyttären saamasta psyykkisesti sairaan leimaa. Kun Martha vihdoin saa oikean diagnoosin, hän alkaa ymmärtää itseään paremmin. Ehkä tarinan opetus on se, että mielenterveysasioista pitäisi voida puhua avoimemmin eikä pitää niitä tabuina. Tieto lisää tuskaa, mutta myös itseymmärrystä. Kirjailija sanoo, että Marthan diagnoosi x on sepitteellinen eikä vastaa sellaisenaan mitään psyykkisen sairauden diagnoosia.

Kirjaluotsin näkemys.

Sayaka Murata - Earthlings

All I knew was that love was a mechanism designed to make Earthlings breed. / People who couldn’t fall in love had to fake it.

Me muistamme Sayaka Muratan menestysteoksen Lähikaupan nainen, jossa neuroepätyypillinen Keiko yrittää sopeutua yhteiskuntaan ja sen vaatimuksiin. Uusimmassa romaanissaan Earthlings (Maan asukkaat) Murata vie yhteiskuntaan sopeutumattomuuden vielä rajummalle tasolle. Teos kääntyy hurjaksi ja häiritseväksi dystopiaksi kauhun elementein.

Romaanin päähenkilö on Natsuki, tyttö jota ei huomioida eikä rakasteta lapsuudenkodissa. Vanhemmat suosivat ja kannustavat siskoa ja Natsukista tulee kaikessa syntipukki. Lohtua yksinäiselle tytölle tuo hänen pehmosiilinsä Piyut, joka sanoo tulleensa Popinpobobia nimiseltä planeetalta maapallon pelastustehtäviin. Ainoa ilo on kesälomamatkat Tokiosta Naganon vuorille isovanhempien luo. Siellä asuu samanikäinen serkkupoika Yuu, myös äitinsä hyljeksimä lapsi. Traumatisoitunut ja hyljeksitty Yuu uskoo olevansa alien ja etsiikin alati metsistä avaruusalusta, joka voisi viedä hänet takaisin kotiplaneetalle. Teini-ikäisinä nämä kaksi ulkopuolista tekevät verivalan ja päättävät selviytyä yhdessä maksoi mitä maksoi. Sopimattomana pidetyn seksuaalisen lähentymisen takia nuoret kuitenkin erotetaan toisistaan.

Before I knew it, I had left my body and was looking down from the ceiling at Mr Igasaki holding my head. Wow, I must have summoned a super strong magical power.

Koulussa yksinäinen Natsuki yrittää pärjätä ilman vanhempien tukea. Nämä eivät kuuntele tyttöä, joka yrittää saada kerrotuksi, että opettaja Igasaki käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Ainoa keino tytölle paeta järkyttävistä tilanteista on irtautua ruumiista ja katsoa katonrajasta mitä tapahtuu. Sitten hypätään ajassa eteenpäin. Natsuki ja Yuu tapaavat toisensa uudestaan vasta yli kolmikymppisinä, jolloin Natsuki on solminut avioliiton netissä tapaamansa miehen kanssa. Heidän liittonsa on lumeliitto, ilman rakkautta ja seksiä, ainoa keino heille päästä eroon yhteiskunnan yhdenmukaistavista paineista. Natsuki ja Tomoya nukkuvat eri huoneissa ja yrittävät välttää tehtaan eli yhteiskunnan aivopesua. Molempien perheet puuttuvat törkeästi heidän ’omituiseen’ liittoonsa ja yllyttävät hankkimaan lapsia. Pariskunnalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta isoäidin taloon Naganoon, jossa tapaavat sinne asumaan jääneen työttömän ja yksinäisen Yuun ja perustavat kolmen avioliitonomaisen suhteen tehdasta ja sen aivopesua vastaan.

Everyone believed in the factory. Everyone was brainwashed by the factory and did as they were told. They all used their reproductive organs for the factory and did their jobs for the sake of the factory. My husband and I were people they’d failed to brainwash, and anyone who remained unbrainwashed had to keep up an act in order to avoid being eliminated by the factory.

Oli todella surullista lukea Natsukin kokemasta opettajan hyväksikäytöstä, johon hän ei saanut mitään apua ja joka traumatisoi hänet seksuaalisesti. Mutta ennen kaikkea Murata kritisoi rajusti yhteiskunnan yhdenmukaistavia paineita. Hän sanoo yhteiskuntaa tehtaaksi, jonka tuotantokomponentteja ihmiset ovat. Jokaisen tulee ensiksikin opiskella itselleen tuottava ja hyödyllinen ammatti ja toiseksi synnyttää lapsia yhteiskunnalle, Baby Factorylle. Earthlings oli hyvin häkellyttävä ja raju kirja, etenkin loppupuolella, jossa järkyttävät kohtaukset kannibalismeineen seurasivat toinen toistaan. En myöskään erityisemmin pitänyt lukijan turhan eläytyvästä äänestä. Jostain luin, että romaani ilmestyy suomeksi syksyllä.

Huom.

Unien kelluvalla sillalla-blogin Piki kertoo tulevista japanilaisten teosten suomennoksista. Tulossa mm. tämä Sayaka Muratan Earthlings, Kikuko Tsumuran There's no Such Thing as an Easy Job; uutta myös Keiko Higashinolta ja Haruki Murakamilta.

Sayaka Murata - Earthlings

Alkuteos Chikyu Seijin 2018

Blackstone Publishing 2021

Äänikirjan lukija Nancy Wu
________________

The Guardianin arvio
Kirjaluotsi
Kartanon kruunaamaton lukija