Näytetään tekstit, joissa on tunniste hanna-reetta schreck. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hanna-reetta schreck. Näytä kaikki tekstit

7. kesäkuuta 2021

Hanna-Reetta Schreck - Säkenöivät ja oikukkaat


Älykäs, säkenöivä ja tahtova nainen saattoi helposti saada oikukkaan ja hysteerisen maineen.

On hienoa, että Schreck on valinnut kirjaansa nämä vähän tuntemattomammiksi jääneet kultakauden naiset! Kolme heistä muistetaan lähinnä aviomiestensä puolisoina: Siri von Essen August Strindbergin, Aino Järnefelt Jean Sibeliuksen ja Ellan de la Chapelle Albert Edelfeltin puolisona! Thyra Thesleff on jäänyt kuuluisan siskonsa Ellenin varjoon enkä minä oikeastaan tiennyt mitään itsenäisestä Alma Söderhjelmistä ja vain vähän Sigrid af Forsellesista. Kiinnostavia aikakauden naisia kaikki.

Kirjassa Schreck tuo lukijalle kunkin naisen pienoiselämäkerran ja puhuttelee heitä henkilökohtaisesti kirjeissään, jotka ovat tämän päivän naisen tervehdys menneitten aikojen sisarelleen. Samalla hän kuvailee fin de sièclen ilmapiiriä, asenteita ja taide- ja ajatussuuntauksia. Kirjaa oli kiinnostavaa lukea ja siinä on viehättävä piirroskuvitus sekä runsaasti valokuvia. Toisaalta oli rankkaa eläytyä näiden naisten elämään, sillä he olivat tästä päivästä katsottuna sukupuolensa vuoksi vailla todellista valinnanvapautta ja oman uran mahdollisuuksia. Nuoruuden itsenäisen elämän unelmat kariutuivat monella sovinismin ja sovinnaisuussääntöjen syövereihin.

Siri von Essenin (Wrangel, Strindberg, 1850-1912) kohtaloksi koitui rakastuminen August Strindbergiin. Sirin erottua skandaalimaisesti ensimmäisestä aviomiehestään pari aloitti yhteiselämän toivoa tuntien. August kirjoittaisi ja Siri näyttelisi, mutta pian kolme lasta ja arjen pyöritys vei teatterihaaveilta siivet.   Näyttelemisen intohimo ja kaikki Sirin lahjakkuus valuivat kaksinaismoralismin ja vähättelyn alle. Strindberg muuttui myös yhä vainoharhaisemmaksi ja misogyynisemmäksi.  Eronjälkeinen elämä kolmen lapsen yksinhuoltajana Helsingissä oli vaatimatonta ja köyhää.

Ellan de la Chapelle (Edelfelt, von Born, 1857-1921), tuo miehensä Albert Edelfeltin ikuistama upea nainen, oli onneton avioliitossaan ja joutui hautaamaan ainoan poikansa Erikin nuorena. Ellan ei hinkunut naimisiin, mutta muuta vaihtoehtoa ei hänen säätyiselleen naiselle tuntunut olevan: ikäiseni naimaton tyttö on skandaali ja ongelma koko maailmalle. Albert ja Ellan olivat aivan järjetön pari: Ellan 31-vuotias suojeltu neitsyt ja Albert mallien ja demimondien Pariisissa kaiken kokenut. Hermostuneen ja masentuneen Ellanin diagnoosiksi koitui ajan muotisairaus hysteria. Avioliitto söi kaikki Ellanin haaveet omasta taiteilijuudesta.  Miten surullista.  


Olit Helsingin kaunein tyttö ja avioliittosi Albertin kanssa oli yksi onnettomimmista. 
Ehkä siitä syystä Albert on verhonnut sinut pimeään ja raskaaseen asuun? 
Sellaiseen, jonka kangas peittää mantereesi. / Taiteilijan vaimon muotokuva 1896

Sigrid af Forselles (1860-1935) halusi taiteilijaksi - eikä miksi tahansa taiteilijaksi, vaan kaikista taiteenlajeista nimenomaan kuvanveistäjäksi. Se oli ajan mittapuulla monessa mielessä poikkeuksellista ja uskaliasta. 20-vuotias Sigrid suuntasi Pariisiin ja pääsi aikanaan Auguste Rodinin oppilaaksi. Opiskelijakollega Marie Madeleine Joyvrayn ja Sigridin ystävyys kehittyi lesborakkaudeksi, joskaan tuota termiä ei tuolloin vielä tunnettu. Sigridin yhä lisääntynyt kiinnostus esoteerisiin virtauksiin, okkultismiin ja spiritismiin teki lopun ystävyydestä, henget ehkä vaativat sitä. Sigrid asui Firenzessä elämänsä loppuun asti. Alla olevan upean muotokuvan on maalannut virolainen Ida A. Flielitz, joka on käytännössä kadonnut historian hämärään, edes hänen kuolinvuottaan ei tiedetä.


Minä tiedän, että taiteilijuus vaati sinulta voimia ja kykyä sietää ja kestää marginaalissa
 toimimista. / Kotiuduit rajattomalta tuntuvaan maailmaan Suomen rajojen ulkopuolella, 
missä sinusta tuli yksi Suomen ensimmäisistä merkittävän kansainvälisen uran tehneistä kuvanveistäjistä. Suomessa tästä ei vain puhuttu. / Ida A. Fielitz, 1900-luvun taite

Alma Söderhjelm (1870-1949) ponnisti 11-päisestä sisarussarjasta tohtoriksi aiheenaan Ranskan vallankumouksen lehdistö ja kirjoitti väitöskirjansa ranskaksi. Kotimaan professuurit eivät ottaneet auetakseen, niinpä hän siirtyi Tukholmaan ja toimi kolumnistina ja kirjailijana. Viisikymppisenä hän julkaisi eroottisen romaanin! Alma oli itsenäinen uuden ajan nainen, joka kannatti vapaata rakkautta, joskin hänen vapaamielisyytensä oli kova koetin erityisesti Suomen Ruotsin-suurlähettiläänä toimineelle Werner-veljelle.


Thyra Elisabeth 1892

Kauniista ja sensuellista pikkusiskostaan Thyra Thesleffistä (Söderhjelm, Castrén, 1880-1959) Ellen on maalannut tämän jumalaisen muotokuvan, jota Schreck selittää kirjassa upeasti. Thesleffin kolme siskosta - Gerda, Ellen ja Thyra - olivat erittäin läheisiä ja Thyra toimi Ellenin managerina kotimaassa. Hän opiskeli itsekin taidetta ja valmistui hopeasepäksi. Siskokset äiteineen viettivät pitkiä aikoja Firenzessä, jossa Thyran aviopuoliso Torsten Söderhjelm (Alman veli) menehtyi äkillisesti lavantautiin. Thyra jäi leskeksi ja kahden pienen tyttären yksinhuoltajaksi, mutta pian hän avioitui miehensä ja oman hyvän ystävänsä kanssa.

Aino Järnefelt (1871-1969) oli minulle näistä naisista ’tutuin’, sillä olen lukenut Riitta Konttisen elämäkerran Aino Sibelius. Aino oli eteerinen ja hoikka nainen, minkä vuoksi häntä pidettiin terveydeltään hauraana. Mutta silti hän synnytti kuusi tytärtä, vastasi heidän kotiopetuksestaan ja perheen arjesta Sibeliuksen oleskellessa ulkomailla, tai viftailemassa Kämpissä! Aino edusti naiskuvassa femme fatalen vastakohtaa, viatonta ja puhtoista naista, joka omistautuu miehelle ja kodille. Aina Ainolassa käydessäni mietin, miltä Ainosta mahtoi tuntua elää siellä eristyksissä rahavaikeuksien keskellä Jannen liihottaessa maailmalla. Mutta parin välillä oli rakkautta ja kiintymystä, mikä ilmenee heidän hellyttävistä kirjeistään.

Säkenöiviä ja oikukkaita lukiessa oli taas kerran todettava, miten pieniä Suomen kulttuuripiirit olivat. Melkein kaikki näistä naisista kytkeytyivät toisiinsa ystävyyden tai avioliiton tuomin sitein tai he oleskelivat samoihin aikoisin Pariisissa, Firenzessä ja muualla Euroopassa; imivät samoja vaikutteita.

Hanna-Reetta Schreck - Säkenöivät ja oikukkaat. Suomen kultakauden naisia
Kansi ja graafinen suunnittelu Tuomo Parikka
Like 2021
_______________

Sisaria, vaimoja ja itsellisiä naisia, joita ilman Suomen historia olisi toisenlainen. Ellan Edelfelt ja Aino Sibelius muistetaan ensisijaisesti tunnettujen miestensä vaimoina, mutta millaisia ihmisiä he olivat pyrkimyksineen ja unelmineen? Kaunokirjallisella vetävyydellä kirjoitettu teos piirtää uudenlaisen kuvan vuosisadan vaihteen kiihkeästä ja ristiriitaisesta ajasta. Ellen Thesleffin ja Alma Söderhjelmin kaltaiset oman tiensä kulkijat kyseenalaistivat naisen perinteiset roolit ja näyttivät suuntaa muille dekadenssin aikakauden naisille.

10. heinäkuuta 2019

HAM - Minä maalaan kuin jumala!

Ihmisiä luonnossa 1911

’I paint like a god! I have understood.’
Näin kirjoitti Ellen Thesleff Edward Gordon Graigille, 21.1.1940

Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä juhlitaan myös Suomen kuvataiteen päivää. Mikä olisikaan parempi postauksen aihe kuin Ellen Thesleffin upea näyttely upeassa HAM’issa.  Thesleff ei sinänsä esittelyjä kaipaa ja aika moni on myös lukenut Hanna-Reetta Schrekin loistavan elämäkerran Minä maalaan kuin jumala. Jos ei vielä ole, suositan lämpimästi. Schreck on myös toiminut näyttelyn kuraattorina.

Väkeä HAM’issa oli tuvan täydeltä. Yksi lempitöistäni näyttelyssä on aloituskuva, Ihmisiä luonnossa. Luonto on kuvattu loistavin impressionistisin värein ja isona. Oikein pitää tutkia, missä ne ihmiset ovat. Pienellä puun juurella! Henkilökohtaisesti pidän enemmän taiteilijan varhaisista töistä, niinpä kuvasin niitä. Valaistus teki vähän tepposiaan, ja väritti maalauksia liian keltaisiksi. Mutta loistava taiteilija ja hieno näyttely!

Teatterimies Gordon Graig oli Thesleffille tärkeä pitkäaikainen ystävä. En malta olla ottamatta tähän otetta Thesleffin hurmaavasta kirjeestä Graigille:

Dear You 18.1.1920 Quelquefois je pense - chi cosa if I could see you working and hear you talk - perhaps I could have some courage de vivre ancora... Dites moi can on respire in Italia - is the sun strong? I think I have all forgotten. And your written drama - how? And your living drama how? Pour moi tante la vie est una drama sans commence... et sans fin - how could there existe un finito? You think?

Omakuva 1894-1895


Maisema Murolesta


"Ellen Thesleff (1869–1954) on Suomen kultakauden valovoimaisimpia taiteilijoita. Hän oli maamme ensimmäisiä symbolisteja ja ekspressionisteja – värin, valon ja liikkeen kuvaamisen mestari. Thesleff oli tunnustettu taiteilija jo elinaikanaan. Hän oli kosmopoliitti, joka oli kotonaan niin Suomessa, Pariisissa kuin Firenzessä. Taidemaailman kansainvälinen verkosto oli hänelle turvapaikka, Suomessa tärkeä paikka oli kesäateljee Casa Bianca Ruoveden Muroleessa.

Thesleff uudisti värimaalausta, verkostoitui aktiivisesti eurooppalaisen taide-elämän toimijoiden kanssa, uudisti suomalaisen puugrafiikan ilmaisutapaa ja lähentyi uransa viimeisinä vuosina myös abstraktia ilmaisua.

Thesleff oli poikkeuksellisen vahva ja itsenäinen nainen, joka tiesi jo varhain haluavansa maalariksi. Hän aloitti taideopintonsa 15-vuotiaana Suomessa ja jatkoi niitä Pariisissa. Varmana tekemisestään hän vertasi itseään taiteen miesneroihin Leonardo da Vinciin ja Michelangeloon. Hänen tapansa maalata oli aikalaisille, ja on yhä, huomiota herättävää, itsevarmaa ja vapaata.” - HAM


Taiteilijan sisar Thyra Elisabeth, 1892 / Photo: Hanna Kukorelli


Venetsia 1905


Lehtimaja 1908


Italialainen maisema 1906


Kuvat ovat omiani, paitsi siskon muotokuva.

24. lokakuuta 2017

Hanna-Reetta Schreck - Minä maalaan kuin jumala


Ei teorioita, ei muotoja - vain väri.

Minä maalaan kuin jumala vie pyörryttävälle matkalle Ellen Thesleffin (1869 - 1954) elämään ja taiteeseen. Thesleffistä väitöskirjaa valmisteleva Schreck on tehnyt valtavan työn paneutuessaan mm. taiteilijan noin 1000 kirjeen jäämistöön. Kirja on muhkea, liki nelisataasivuinen sukellus 1800-1900 lukujen taide- ja kulttuurielämän ismeihin ja maailmanpoliittisiinkin kehyksiin. Bloggauksessa voi vain raapaista pintaa. Kukin lukija poimii itseään kiinnostavat asiat tämän hengästyttävän kirjan annista, tässä muutamia omia huomioitani. Käytän taiteilijasta vain etunimeä Ellen kuten tekee kirjassa myös Schreck.

Kuva: Antonia Ringbom/ Svenska Litteratursällskapet, Helsingfors.

Uhmakas nuori Ellen
Ellenillä oli kaksi sisarta, Gerda ja Thyra, sekä kaksi veljeä, Rolf ja Eynar. Perhe oli varakas säätyläisperhe ja hyvin kulturelli: joukolla harrastettiin musiikkia ja laulua, ja isä kannusti tytärtään taiteen tielle. Koko Thesleffin perhe oli hyvin kansainvälinen. Veli Rolf toimi suurlähettiläänä monissa maissa ja Thyran 2. puoliso Gunnar Castrén oli merkittävä kirjallisuusmies. Aikansa sovinnaistapoja uhmaten Ellen leikkasi hiuksensa lyhyiksi ja kuljeskeli miesten vaatteissa perheen Muroleen huvilan maisemissa. Hän oli pienikokoinen ja hento ja kävi lippalakkisena pojasta. Uhmakas ilme ja omapäisyys ilmensivät päättäväisyyttä jo varhain. Taide oli Ellenille kaikki kaikessa ja hän halusi ammattimaalariksi, joka elättää itsensä taiteellaan. Tuo päätös piti, vaikka ajoittain oli tiukkojakin aikoja.

Äiti, Gerda, Ellen ja Thyra

Kosmopoliitit ismien pyörteissä
Schreck kuvaa yksityiskohtaisesti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuohuvaa ilmapiiriä. Euroopassa eli suuri, eri kansallisuuksia edustava taiteen, kirjallisuuden ja kulttuurin edelläkävijöiden joukko, joka etsi henkistä kotiaan mm. Pariisista, Münchenistä ja Firenzestä - heidän joukossaan myös paljon suomalaisia. Luku Firenzeen majoittuneista kosmopoliiteista oli kerrassaan lumoava. Epäsovinnaisuus ja yhteisöllisyys kukoistivat; elettiin kuumia homoseksuaalisiakin rakkaussuhteita ja kolmiodraamoja; ja kaiken kuohuvan keskellä hengitettiin uusia virtauksia ja tehtiin lujasti taidetta.

Firenze ja Gordon Craig (1872 - 1966)
Ellen kulki koko elämänsä Suomen ja Italian väliä, vaikka matkustaminen tuolloin oli hidasta ja vaivalloista. Hän asui vuosia Firenzessä, moneen eri otteeseen. Italiassa mukana olivat usein myös molemmat siskot ja äiti, viimeisinä vuosina vain Gerda. Ellen ei ollut kaunotar, hän ei vetänyt miehiä puoleensa kuten kaunis Thyra. Mutta teatterimies Gordon Craigissa Ellen löysi sukulaissielunsa ja kohteen rakkaudelleen. Tämä intohimoisesti teatteritaiteelleen, marioneteilleen ja puupiirroksilleen omistautunut mies oli myös parantumaton naissankari: suhteita siellä ja täällä (myös Isadora Duncanin kanssa) sekä monilukuinen lapsilauma ympäri Eurooppaa. Ellen on hävittänyt mieheltä saamiaan kirjeitä, mutta omista säilyneistä kirjeistä rakastuminen käy selvästi ilmi. He tekivät Firenzessä yhdessä töitä ja edistivät toistensa uraa myöhempinä vuosina. Läheinen ystävyys, henkinen yhteys ja kirjeenvaihto kestivät vuosikymmenet, Ellenin elämän loppuun asti. Alla ote Ellenin hauskasta kielten sekamelskasta - on siinä Schreckillä ollut selvittämistä!

Dear You 18.1.1920 Quelquefois je pense - chi cosa if I could see you working and hear you talk - perhaps I could have some courage de vivre ancora... Dites moi can on respire in Italia - is the sun strong? I think I have all forgotten. And your written drama - how? And your living drama how? Pour moi tante la vie est una drama sans commence... et sans fin - how could there existe un finito? You think?

Parahin Sinä 18.1.1920 Joskus ajattelen - entä jos voisin nähdä sinut työskentelemässä ja kuulla sinun puhuvan - ehkä saisin hieman rohkeutta elää vielä... Kertokaa minulle, voiko Italiassa hengittää - onko aurinko vahva? Minusta tuntuu, etä olen unohtanut kaiken. Entäpä sinun kirjoitettu draamasi - kuinka? Entäpä sinun elämändraamasi, kuinka. Minulle elämä on draama ilman alkua... ja ilman loppua - kuinka siinä voisikaan olla: loppu? Mitä olet mieltä?

Omakuva 1894 - 1895

Aluksi Ellen maalasi hyvin askeettisella väriasteikolla. Tästä esimerkkinä omakuva vuodelta 1894 - 1895  Jo tuolloin taiteilijaa kiinnosti henkisyys ja symbolismi sekä niihin liittyvät okkultismi ja spiritismi, nuo ilmassa tuolloin leijailevat ismit. Schreck heittää ilmoille ajatuksen, että kuva olisi maalattu transsissa? Katse on läpitunkeva, kaikki huomio on kasvoissa, ruumis häivytetty pois.
Vaikka Omakuvan nuoren naisen katse on pehmeä, siinä on samaan aikaan myös jotain kapinallista, suoraa ja paljastavaa. Siinä ei ole jälkeäkään tuona aikana naisilta vaadituista häveliäisyydestä, kainoudesta tai vaatimattomuudesta.

Koristeellinen maisema 1910

Värien ryöpsähdys
Oleskelu Münchenissä ja tutustuminen venäläiseen Wassily Kandinskyyn (1866 - 1944) vei Ellenin askeesista väriin. Musta ja tummat sävyt loistavat poissaolollaan, värit putosivat hehkuvina ja väreilevinä sateenkaaresta Ellenin kankaalle. Tämä värien väreily ja myöhemmin myös liike ilmenivät myös Suomessa maalatuissa töissä. Ellen oli villi ja värikäs fauvisti Henri Matissen (1869 - 1944) ja Paul Gauguinin (1848 - 1903) tapaan. Hän oli omanlaisensa ja edelläkävijä Suomen taiteessa, jota miehet johtivat, valitettavasti. Naisena ei ollut helppoa taiteen alalla.

Tytöt niityllä 1906, maalattu Muroleessa

Häkissä sodan jaloissa
Ellen oli yksin Firenzessä kun I maailmansota syttyi vuonna 1914 ja hän pääsi vasta seuraavana kesänä Suomeen. Matka sotaakäyvän Euroopan läpi oli raskas ja vaarallinen. Suomessakin pelättiin, vaikka sota ei meille tullutkaan, mutta sisällissota tuli aikanaan. Schreck kuvaa koskettavasti Ellenin tunnelmia tuolta ajalta: ruokapula oli valtava, pelko samoin. Ystäväperheen, Pekkalan kartanon omistaja  Alexander Aminoff ammuttiin epäselvissä olosuhteissa, Rolf-veljen koti Muroleen lähellä tuhottiin, mutta oma Casa Bianca onneksi säästyi. Tämä on kuin mustimmasta yöstä. Me vapisemme.

Naistaiteilijan vaikea asema
20-luvulla sisällissodan jälkeen naistaiteilijoiden asema huononi jälleen. Nuori valkoinen tasavalta kiinnitti huomionsa maskuliiniseen ja kansalliseen kuvastoon. Mielenkiintoista oli se, että syksyllä 1917 sekä Ellen että Helene Schjerfbeck olivat pitäneet hyvin menestyneet yksityisnäyttelyt. Mutta nyt haluttiin miesten taidetta ja naisten oli vaikeampi saada töitään esille ja myydyiksi.

Maalaustaiteen muusa 1946, omistettu Gerda-siskon muistolle

Köyhinä Firenzessä 30-luvulla
Ellenin kaipuu Firenzeen oli alituinen. Ymmärrän hyvin hänen surunsa, kun varojen ja apurahojen puutteessa ei päästy matkustamaan. Äidin kuoleman jälkeen kaksistaan asuvat siskokset kävivät Firenzessä vielä muutamia kertoja. Mutta kaupunki ei ollut enää sama hurmaava idylli kuin ennen: monet vanhat ystävät olivat poissa, kaikki oli kallistunut ja kaupunki muuttunut meluisaksi. Kotiin Suomeen oli palattava pikemmin kuin haluttiin. Vuonna 1933 Ellen ja Gerda pääsivät onnekseen asumaan juuri valmistuneeseen Lallukan taiteilijakotiin. Kädestä suuhun eläminen helpotti ja elämään tuli uutta toivoa. Rakas Gerda-sisko menehtyi muutamaa päivää ennen talvisodan syttymistä 1939, Ellen jäi yksin.

Tekstien läpi avautunut ihminen osoittautui viisaaksi ja taitavaksi kiteyttämään ajatuksensa. Huumorintajuinenkin hän oli. Hauska. Rakastettava. Itsekäs. Piikikäs. - Hanna-Reetta Schreck

Minä maalaan kuin jumala on tarkka ja upea tietoteos, kunnianosoitus Ellen Thesleffille ja hänen taiteelleen. Ellen oli omapäinen ja päättäväinen ja niin itsenäinen kuin nainen hänen aikanaan voi olla. Hän oli nuorena läheinen ystävä avoimesti homoseksuaalin Magnus Enckellin  (1870 - 1925) kanssa. Jotain säröä syntyi myöhemmin, mutta nämä kaksi olivat tekemisissä Enckellin kuolemaan asti. Ellen kirjoitti paitsi hurmaavia kirjeitä myös runoja. Tämän Enckellin muistolle:

Minun nuoruuteni sinä.
Yö saapuu - ja hän, joka kaikki tähdet sytytti
hän sammuttaa hehkun sinun rinnastasi
ja piirtää kristalliruusun
minun jäätyneeseen ikkunaruutuuni.

Kirjamessut sunnuntaina 29.10.
16.30 Minna Canth: Minä maalaan kuin jumala - Hanna-Reetta Schreck, haastattelee Anna Kortelainen

Muualla: Kirjasta kirjaan, Leena LumiTuijata

Täällä kaikki taide-tagilla varustetut bloggaukseni, niitä on nyt kymmenen. Myös Riitta Konttisen tänä vuonna ilmestynyt upea Täältä Tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa.
Tuijatan Taiteilijaromaanit-haasteeseen ensimmäinen kirja.

Hanna-Reetta Schreck
Minä maalaan kuin jumala, Ellen Thesleffin elämä ja taide
Teos 2017
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitos