Näytetään tekstit, joissa on tunniste viivi rintanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste viivi rintanen. Näytä kaikki tekstit

27. heinäkuuta 2021

Viivi Rintanen - Sarjakuvaterapiaa


Sarjakuvataiteilija ja kuvaamataidonopettaja Viivi Rintanen oli blogivieraanani marraskuussa 2017 Mielenterveysviikolla. Silloin hän kertoi Hulluussarjakuva-projektistaan. Viivi piti samannimistä blogia vuosina 2015-2020, jolloin hän kuvitti muiden mielenterveystarinoita. Blogiin tarinoita kertyi enemmänkin, mutta nyt niistä 12 on julkaistu sarjakuva-albumina Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta.

Tarinat perustuvat siis todellisten ihmisten kokemuksiin, jotka Viivi on kuvittanut. Hän on itse kärsinyt syömishäiriöstä: vuoroin syömättömyydestä ja vuoroin ahmimisesta. Tätä mielen kaaosta ovat kasvattaneet ylisuorittaminen ja järjetön työnteko sekä hylkäämiskokemus. Kirjassa Viivi lomittaa omat terapiassa käyntinsä jännittävästi toisten tarinoihin.

Albumi valottaa tavallisimpia mielenterveyden ongelmia. Syömishäiriöstä masennukseen, ja ahdistuksesta itsemurhayritykseen. Sivuilta käy selväksi myös avunsaannin vaikeus ja se jättimäinen stigma ja häpeä, jotka mielenterveyden ongelmiin liittyvät. Ihmisten tarinat ovat rankkoja ja järkyttäviä, mutta niistä löytyy myös toivo. Terapia ja keskusteluapu auttavat selviämään kriisistä selvemmille vesille ja epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen on löytynyt ilo siitä, että on elossa.

Viivin kuvat ovat ravisuttavia ja taidokkaita.  Jokainen ruutu on kuin pienoistaideteos ja koko albumin piirtämiseen on kulunut varmaan tuhansia tunteja. Tietysti painetussa sarjakuvaformaatissa kuvat eivät näytä niin pysäyttäviltä kuin Hulluussarjakuva-blogissa isossa koossa, mutta  viimeisteltyjä ja koskettavia ne ovat. Toivon tuominen masentuneille, ahdistuneille tai paniikkihäiriöisille nuorille sarjakuvaformaatissa on hieno idea. Kuin myös se, että avoimesti ongelmista puhuminen tuo valtavan helpotuksen. Kiitos teille rohkeat tarinanne kertojat! Omassa tarinassaan Viivi esimerkiksi uskaltaa vihdoin tunnustaa uudelle kannustavalle ja rakastavalle poikaystävälleen ahmivansa salassa edelleen. Maailma ei järkkynyt eikä poikaystävä hylännyt. Häpeä helpotti.
 


Jokainen tarina on koskettava, mutta minua järkytti eniten itsemurhaa viidennestä kerroksesta hyppäämällä yrittäneen Outin tarina. Hän ei kuollut, mutta putoamisessa saaduista vammoista toipuminen vaati useita leikkauksia ja vei vuosia. Jälkeenpäin hän ymmärtää, miten järjetön hänen tekonsa oli. Hän on oppinut arvostamaan elämää. Ote Hulluus-sarjakuvablogista, jonne kehotan kurkistamaan myös.
 
Tänään tuo liki seitsemän vuotta sitten tehty, tähänastisen elämäni typerin päätös, tuntuu yhtä aikaa kaukaiselta muistolta ja siltä, kuin se olisi tapahtunut aivan vasta. Päätin antaa periksi eikä elämä koskaan sen jälkeen palannut enää entiselleen.

Olin sairastanut syömishäiriötä ja masennusta jo vuosikausia. Fluktuoiva tilanne, se että aina paremman kauden jälkeen vaivuin taas sairauden syövereihin vei lopulta voimat niin, että lakkasin uskomasta toipumiseen. Päätös elämän lopettamisesta kypsyi hiljalleen ja tein suunnitelmani. Itse toteutus tapahtui sitten eräänä iltana, kun mittani tuli viimein täyteen.

Itsemurhat ja –yritykset herättävät vaikeita tunteita, kuten pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa, niin tekijässä kuin tekijän läheisissä. Mitä vähemmän niistä ja muista ongelmista puhutaan, sitä enemmän ihmiset joutuvat painiskelemaan yksin asioidensa kanssa, sitä hankalammilta ne tuntuvat ja sitä vahvemmaksi voimistuu se sosiaalisesti rakennettu normi, jonka mukaan kaiken tulee olla aina hyvin. 



Viivi Rintanen - Sarjakuvaterapiaa ja muita 
kertomuksia hulluudesta
Suuri Kurpitsa 2020
_______________
Kahdentoista sarjakuvanovellin takana ovat todelliset henkilöt, joiden mielenterveystarinat Viivi Rintanen kuvitti Hulluussarjakuvia-blogiinsa. "Idea Hulluussarjakuvista virisi ymmärrettyäni, etten ole ainoa, joka häpeää hulluuttaan ja haluaa vapautua siitä. Jos hulluudesta ei pääse eroon, ehkä sentään häpeästä." Kirjan kehyskertomus käsittelee aikaa, jolloin Viivi piirsi muiden kokemuksia sarjakuviksi ja kävi psykoterapiassa läpi omaa elämäänsä. Mihin se johtaa, kun vuosia syömishäiriön ja loppuunpalamisen välillä sahannut nainen puhuu terapeutille äidistään, koirastaan, kuntosalinsa anorektisesta juoksijasta ja inhoamastaan lifestyle-bloggaajasta? 

Viivi Rintanen (s. 1990) on sarjakuvataiteilija, graafinen suunnittelija ja kuvataideopettaja. Hänen 2015 ilmestynyt esikoisteoksensa Mielisairaalan kesätyttö valittiin Sarjainfo-lehden kriitikkoäänestyksessä vuoden parhaaksi sarjakuva-albumiksi. 

Viivi Rintasen Hulluussarjakuvia-blogi, josta myös kuvituskuvat.
Viivi Rintasen esittely ja ansioluettelo, josta myös kirjailijakuva.

24. marraskuuta 2017

Mielenterveysviikko - Hulluussarjakuvia


EI OMENA KAUAS PUUSTA - Eevi & Viivi  2017

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy vaikka mitä - myös mielenterveyden saralta. Törmäsin Hulluussarjakuvia-blogiin ja jumiuduin sen dramaattisiin kuviin. Blogia pitää nuori sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen - kaikkien hullujen puolestapiirtäjä. Hän piirtää ja kuvittaa sarjakuvina jonkun toisen kokemuksia mielenterveydestään. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, sanotaan. Viivin kuvista huokuu ahdistus, mustuus ja marginaalissa olo. Se miten vaikeaa on saada apua. Se miten toivottomalta välillä tuntuu.

Myös teksti ravistelee. Kuka nykyään uskaltaisi käyttää sanaa hullu tai hulluus? Tai sanoa me latvalahot? Ei missään tapauksessa soveliasta! Mutta itsensä hullujen joukkoon laskevalle ne ilmentävät sarkasmin sävyin sisäpiirin läppää ja me-henkeä. Blogi hätkähdyttää ja ravistelee - sen rajut sanat ja pysäyttävät kuvat. Välinpitämättömäksi ei voi jäädä. Uskon että Hulluussarjakuvat puhuttelevat erityisesti nuoria. Siksi otinkin yhteyttä Viiviin ja pyysin häntä blogivieraakseni. Annan nyt Viiville puheenvuoron ja kehotan lukijaa kurkkaamaan linkkeihin.

KADOKSISSA - A LOST MIND - SusuPetal & Viivi  2017

Olen Viivi, pian 27-vuotias sarjakuvataiteilija, kuvittaja, tuleva kuvisope ja vähän hullu. Kasvoin sarjakuvapiirtäjäksi kuvisopeopintojeni lomilla, jolloin työskentelin mielenterveysosaston siivoojana. Kokemus muutti elämäni, mistä piirsin omaelämäkerrallisen esikoissarjakuvani Mielisairaalan kesätytön (Suuri Kurpitsa 2015). Osastolla tajusin, mitä hulluus on: aina inhimillistä, joskus väistämätöntä ja itselleni omakohtaista. Minulla on ongelmia kehoni, syömisen ja itseni kanssa. 

Kirja on lainattavissa ainakin Helmet-kirjastoista

Tiedän, miltä kirvelevä, eristävä häpeä oman mielenterveyden puutteesta tuntuu. Lisäksi uumoilen mielen ongelmien koskettavan vähintään välillisesti jokaista elinaikanamme. Meitä latvalahoja myös tavataan kuunnella vähemmän - olemmehan järjiltämme. Näistä syistä tuntui, että piirtämistä aiheesta oli jatkettava.

Perustin Hulluussarjakuvia-blogin, johon piirrän minulle lähetettyjä tosia mielenterveystarinoita nettisarjakuviksi tarinankertojieni toiveiden mukaan. Blogi on yksinkertaisesti paikka, jossa puhumme itse puolestamme, ongelmiamme vääristelemättä, romantisoimatta ja vähättelemättä.

VIIMEINEN VUORONUMERO - THE LAST ONE IN THE QUEUE
Katja Lemberg & Kasvajat ry & Viivi  2017

Tähän mennessä olemme julkaisseet tarinoita esimerkiksi syvästä masennuksesta, byrokratian tragikoomisesta otteesta, miehen paniikkihäiriöstä, epävakaudesta, itsemurhasta ja muista tärkeistä, tabuista teemoista. Tule käymään, lukemaan ja kommentoimaan! :) Voit seurata blogia facebookissa (@hulluussarjakuvia) tai minua instagramissa (@viivi_rintanen), jos haluat tiedon uusista tarinoista tuoreeltaan. 

SUURUUDENHULLUUS - THE BRIDGE - Lasse Lindqvist & Viivi 2017

KADOKSISSA - A LOST MIND - SusuPetal & Viivi  2017
Jos haluat vaikuttaa tuleviin Hulluussarjakuviin, lähetä minulle mailia osoitteeseen hulluussarjakuvia@gmail.com. Tarkemmat tarinainkertojan ohjeet löydät täältä ja tietoa blogin toimintafilosofiasta täältä. Pidetään yhtä! :)


Kiitän Viiviä blogivierailusta ja toivon, että hänen dramaattiset kuvansa
järkyttävät sopivasti sinuakin, ja piirtävät mielenterveytensä kanssa kamppailevien
ahdistuksen, yksinäisyyden ja avunsaannin vaikeudet
meidän paremmin voivien tietoisuuteen.

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin mielenterveysviikon haaste jatkuu.
Kurkkaa sinne, kommenttiosiosta tulee löytymään paljonkin linkkejä aiheesta.