El lunes, lunes, lunes...
Sekä katalaaniksi että espanjaksi kirjoittava Najat El Hachmi syntyi Marokossa vuonna 1979, mutta muutti perheensä kanssa Barcelonan lähelle 8-vuotiaana. Premio Nadal 2021 -kirjallisuuspalkinnolla palkittu teos El lunes nos querrán (Maanantaina meitä rakastetaan) kertoo marokkolaistaustaisten muslimityttöjen pitkästä ja vaikeasta tiestä itsenäisen aikuisen naisen elämään. Tarina on tunteikas, paljas ja rankka. Tytöt ovat marginaalissa sekä sukupuolensa, sosiaaliluokkansa että syntyperänsä vuoksi. Ollakseen oman elämänsä päähenkilöitä heidän on rikottava rajoja, uhmattava perhettään ja sukuaan, yhteiskuntaakin.
Tarina alkaa kun kertoja on 17-vuotias ankaran muslimi-isänsä ja ympäristönsä vahtima tyttö. Miljöönä on maahanmuuttajien asuttama pieni kaupunki Barcelonan lähellä. Talot ovat korkeita, mutta asunnot matalia ja ahtaita. Perheen ainoalla tyttärellä on viisi veljeä, jotka saavat mennä miten tahtovat. Muslimikulttuurissa tyttöjen siveyttä vahditaan ja valvotaan järkyttävän pakkomielteisesti. Puseron tulee peittää takamus ja huivin hiukset. Tärkein vaalittava asia on tietenkin neitsyys, jonka voisi vaarantaa jopa uiminen tai telinevoimistelu. Seksuaalisuus on heräämässä ja tyttö lukee salaa romanttista kirjallisuutta ja naistenlehtiä, joiden esittelemää naisihannetta hän alkaa tavoitella hölkkäämällä ja vähentämällä syömistään. Äiti on marokkolaisnaisten tapaan lihava eikä tyttö halua sellaiseksi tulla. Hallitakseen edes jotenkin elämäänsä, tyttö kirjoittaa päiväkirjaa ja tekee listoja. Aina maanantaisin / el lunes, lunes, lunes... alkaa uusi elämä.
Naapurustoon palaa Marokosta ’pilalle mennyt’ tyttö, joka toisin sanoen on menettänyt neitsyytensä eroon päättyneen lapsiavioliiton vuoksi. Hänen vanhempansa ovat vapaamielisempiä muslimeja ja näistä kahdesta tytöstä tulee sydänystävät. Molemmat haikailevat romanttisen rakkauden perään, mutta tytöt myös opiskelevat ja pyrkivät ammattiin. Kumpikin solmii nuorena avioliiton ja saa lapsen, mutta aluksi onnellisilta näyttävät liitot päättyvät eroon. Tytöt pakenevat yhdessä ahdasmielisestä kotilähiöstä Barcelonaan, vapauteen. Elämä on kovaa ja rahasta on puute. 'Pilalle menneen' tytön kampaamoyrittäjän haaveet romuttuvat ja molemmat päätyvät alipalkatuiksi tehdassiivoojiksi. Kertoja kuitenkin jaksaa jatkaa kirjoitusharrastustaan ja saa tekstejään julki, ystävän kohtalo on karumpi.
Tämän kirjan lukeminen oli aikamoinen kulttuurisokki. Tapahtumat ajoittuvat 1990-luvulle, ja oletettavasti teoksessa on paljon kirjailijan itse nuorena kokemaa. Kertojatytön äiti eli käytännössä vankina neljän seinän sisällä ja tunsi nahoissaan miehensä sairaalloisen mustasukkaisuuden. Nuoria tyttöjä naitettiin Marokossa vielä asuville pojille, jotta nämä pääsisivät avioliiton avulla Espanjaan. Kertojatytöstä tuli kirjailija, joka kirjoitti musliminaisten asemasta ja sukupuolten tasa-arvosta. Nämä nuoret naiset olivat ahnaita elämälle, mutta joutuivat sovittautumaan kahden maailman väliin: Barcelonassa he meikkasivat ja pukeutuivat naisellisesti ja modernisti, mutta kotipuolessa hiukset oli peitettävä huivilla ja asu vaihdettava peittävään.
Maanantaina meitä rakastetaan on koskettava nuorten naisten kasvukertomus ja hieno ystävyyden kuvaus. El Hachmi kirjoittaa mukaansatempaavasti ja tavoittaa hyvin nuorten naisten elämänilon ja sitkeyden. Myös lukijan äänestä kuului nuoruuden ilo ja innostus. Miten vähällä tuella näiden tyttöjen olikaan pinnistettävä eteenpäin? Romanttisia haaveita oli paljon ja seksi mietitytti, mutta ymmärrettävästi kielletty ja tabu kiehtoivat mieltä. On järkyttävää ajatella, että tänäkin päivänä monet nuoret tytöt elävät yhtä alistettuina ja riistettyinä miesten armoilla muslimikulttuureissa.
Wikipedia kertoo, että marokkolaissyntyisiä maahanmuuttajia tai heidän jälkeläisiään asuu Espanjassa yli 800 000, suurin osa Barcelonan lähistöllä. Heitä kutsutaan halventavalla nimellä moro. Islaminuskoiset maurithan hallitsivat Espanjaa vuosina 700-1000. Espanjan pienten kuningaskuntien yhdistyessä 1400 - 1500 -lukujen taitteessa maurit karkotettiin, minkä jälkeen maurimerirosvot terrorisoivat Espanjan rannikoita. Nykyäänkin käytetään sanontaa No hay moros en la costa / Ei näy maureja rannikolla, mikä tarkoittaa, että kaikki on hyvin, ei vaaraa. Kirjassa tulee hyvin esiin marokkolaissyntyisiin (ja muihin maahanmuuttajiin) kohdistuva rasismi. Kertojalla oli yliopistotutkinto ja loistavat avosanat, mutta jokainen työpaikkahakemus kariutui siinä vaiheessa, kun hän joutui ilmoittamaan nimensä.
Najat El Hachmi - El lunes nos querrán
Planeta Audio 2021, Destino 2021
Äänikirjan lukija Noemí Bayarri
_______________
Äänikirjan lukija Noemí Bayarri
_______________
Najat El Hachmi es autora de novelas tan conocidas como El último patriarca (Premio Ramon Llull, Prix Ulysse y finalista del Prix Mediterranée étranger), traducida a diez idiomas, La cazadora de cuerpos, La hija extranjera (Premio Sant Joan de narrativa) y Madre de leche y miel, los dos últimos editados en Ediciones Destino. En 2019 publicó el manifiesto Siempre han hablado por nosotras, que tuvo una gran repercusión en los medios y entre los lectores. Actualmente colabora en El País.
